Nerwankan vahinkolaukauksia

Nerwende

Kontulainen
Ajattelin jakaa kanssanne muutaman kuvan digikamerastani. (Tai siis, ei kenenkään kuvia siitä kamerasta itsestään tarvitse katsella.) Yhtä lukuunottamatta nämä on kaikki napsittu Canon Powershot geevitosella ja koitin valita näitä niin että galleriaani tai journaliani stalkanneet eivät välttämättä olisi ainakaan kaikkia vielä nähneet.

Ja nyt katsotaan että osaanko upata niitä tähän topikkiin...
 
Tykkäsin kovasti, vaikkakin minä kategorioisin nuo mieluusti vielä kahteen eri kokonaisuuteen; lämpimiin ja kylmiin. Sipulit ja lätäkkö menisivät lämpimiin ja loput kylmiin; jopa tuosta juhannuskuvasta tuli kylmiä väreitä vaikka se olikin otettu kesällä, jännää. Mutjooh, arvioidaanpas niitä sitten jokaista erikseen, jos valokuvia nyt voi arvioida. ;)

Tykkäsin keskiyöstä. Se on kuvana hieno, niin tuollaisena pienenä kuin suurennoksenakin. Varsinkin tuo härmä kuvan laidassa toimii hienona vastapainona koivun melkoiselle selkeydelle, vaikkakin sitä on ehkä hieman liikaa. Hengityksen höyryä, jos oikein veikkaan ma? Kuvana tuo on aika synkkä, vaikka siinä kieltämättä on tiettyä kauneuttakin. Sisäistää hienosti talven terävämmän puolen.

Synkmetsän spaideri on mielestäni ihan mukava tunnelmakuva, ja kauniskin. Se ei kuitenkaan sinällään hirveästi saa minua hyppimään riemusta; kuvan tunnelma on kylmä ja sääliksi käy hämähäkkiparkaa. Kuvakulma on oikein kiva, mutta kuvassa on ehkä hieman liikaa kaikkea; itse hämähäkki ei kiinnitä huomiota niin paljon kuin nimen perusteella odottaisi.

Juhannuskuva on väreiltään oikein hieno, mutta jollain tapaa syksyinen. Tykkään tuosta jännästä efektistä kuinka maailma heijastuu nurinkurisesti järven pintaan, varsinkin kaislat ylälaidassa ovat mukava lisä muuten varsin rauhalliseen ja hieman liian tasaiseenkin tunnelmaan.

Tampere-kuva on kyllä hieno. Se kääntää myös maailman ympäri, ja sävyt ovat mukavan lämpimät. Minusta on hauska katsella kuvaa myös siitä näkökannasta, että se on pala vanhaa keskellä kaupunkia joka on melko suuri ja nykyaikainen.

Kasvu on ehkä suosikkini, en oikein osaa päättää. Kuva on hauras mutta samalla luonnonläheinen ja siksi vahva. Tykkään kuvakulmasta; se on sellainen, että kasvin saattaa nähdä kasvavan, ja nimi vastaa siksi hienosti tunnelmaa. Muutenkin mukavan yksityiskohtainen ja elävä otos.

Vesipatsas on minusta turhan tavanomainen, siitä puuttuu se jokin. Ei kuva ole huono, mutta se ei vangitse samalla tavalla kuin muut, siinä ei ole taikaa, tunnelmaa. Se on vain dokumentoiva laukaus vesipatsaasta. Ei muuta.

Oo, sipuleita! Tässä on kiva tunnelma, syksyinen ja muheva. Sipulit voi melkein haistaa, ja on hienoa nähdä, että joku viitsii ottaa kuvan näinkin arkipäiväisestä asiasta. Tunnelma on lämmin, kosketeltava, ja siitä saa otteen. Tietty vanhanaikaisuus on myös asia josta tykkään kovasti.

Jääpuikot on aika askeettinen kuva. Lasimainen sinistä taivasta vasten, yksinkertaisuudessaan tyylikäs, mutta ei kuitenkaan terävä tai liian tehokas. Hieno sekin.

Se siitä analyysistä, kiitos näistä. :)
 
Kiitoksia vallan perusteellisesta analyysistä. :) Koitin upata useampia kuvia kuin mitä tässä näkyy, mutta jostain syystä Käärme ei antanut minun sitä tehdä - ehkä siksi kokoelma jäi hiukan tuonne viileiden sävyjen puolelle. Yrittänen myöhemmin uudelleen.
Ai niin, ja hämähäkin en huomannut tulleen kuvaan mukaan ennen kuin katselin sitä tietokoneen ruudulta - se on ehkä vähän hätäisesti nimetty.
 
Hmm, ei antanut tehdä? Jonkun täytyykin sitten näemmä pian tarkastaa kuinka paljon kuvat vievät tilaa...
 
No oletan kyllä että oli jossain yhteydessä tai muussa vika, koska hetken odottelun jälkeen onnistuin sitten lataamaan jonkun toisen kuvan. Seuraavan kohdalla taas tökkäsi, mutta muutaman yrityksen jälkeen onnistui. Ja niin edelleen. Kahdeksannen jälkeen luovutin, kun nuo olivat muutenkin kivasti tasajakoisesti näkyvillä siinä vaiheessa.
 
Sipulit ja Finlaysonin piha olivat kyllä vallan erinomaisen potria. Lämpimiä, värikkäitä, täyteläisiä. Juuri tuollaista tavallisten asioiden kuvaamista joita kellekään sunnuntaikuvaajalle ei tulis mieleen kuvata, joka erottaa valokuvaajat Valokuvaajista. En analysoi enempää kun en osaa.
On syksyn mittaan ruvennu oma kamera himottamaan, G7 saattais olla tähtäimessä. Pirulainen ku siinä ei oo kääntyvää näyttöä...
 
Joo siis tuo 2001 otettu Finsku-kuva heijastelee kivasti sitä miten digikameran kanssa uskaltaa kikkailla jutuilla joita vanhan filmikameran kanssa ei viitsinyt edes yrittää "kun menee vaan filmiä turhaan jos/kun ne epäonnistuu". Digikameralla vaan räpsii ympäriinsä, ja jos tulos ei vastaa sitä mitä haluaisi, niin sitten koittaa säätää asetuksia. Ei tarvitse edes kauheasti tietää mistään mitään. (Tuo kuva on otettu viikonlopun mittaisella avoimen amkin digikuvauskurssilla. En kyllä todellakaan muista mikä kamera se oli.) Sipuleista sen verran että niitä on tullut kuvattua ladon seinällä kuivumassa jo useampana syksynä, mutta tänä vuonna jostain syystä päätin muuttaa kuvakulmaa.
 
Ylös