En tiedä saanko nyt kamalat sanktiot kun olen muutaman päivän jäljessä, mutta karmea tenttikausi piteli hirmuisessa otteessaan ja ennätin vasta tänään näppäimistön ääreen hieman nakuttelemaan. Tässä hässäkässä syntyi seuraava lapsosen pätkä, antakaa sille pahimmat puutteet anteeksi
Kiireessä ei pitäisi kirjoittaa, mutta kun teki mieli ennen kuin tämä otsikko vaihtuu.
Varrella laulavan joen, heräsin aamuuni vanhaan. Kuljin tupani pihalla hiukset ja ajatukset unen sekoittamina, poimin yrttejä suorista riveistä. Hiljaa näin aamuisen usvan läpi miten pursi lipui virtaa pitkin kannellaan nuori tyttönen. Hänen hiuksensa olivat puhdasta kultaa ja hymynsä vilpitön. Minä poimin yrttejä suorista riveistä enkä edes vilkuttanut.
Lakaisin aamulla koko tuvan ja avasin ikkunat. Viileä ilmavirta pyyhki menneet ja toi tullessaan raikkauden. Minä keitin yrttejä ja lihaa auringon noustessa korkealle. Paljain jaloin kävelin virran äärelle ja jäin istumaan. Auringon kultaamilla aalloilla keinui pieni harmaa vene, jota nuori nainen vahvoin ottein souti. Hänen äänensä oli heleä kohotessaan lauluun, liikkeensä reippaat ja nuoret. Näin hänen kasvoillaan elämän tuoman ilon ja hymyilin, sillä muistin.
Kitkin pientä puutarhaani ja siivosin herneitä portaillani. Sormeni tiesivät mitä tehdä vaikka ajatukseni eivät niitä auttaneetkaan. Työ joutui, ja tuuli kohosi. Minä nousin ja kuljin rantaa, sillä kalaa mieleni teki. Kiinnitin syötin ja laskin vavan, kuunnellen hentoa hyräilyä. Kevyt pursi lipui vettä pitkin ja näin naisen, joka povellaan piteli lastaan ja tälle hennolla äänellä tuutulaulua hyräili. Kuuntelin tuota tuttua virttä, suljin silmäni hetkeksi. Kun taas katseeni kohotin, menneet olivat nainen ja lapsi.
Iltahämärä alkoi koittaa, minä kalojani perkasin. Huuhtelin lihat ja vein ne sisään ja suolattaviksi, odottamaan uutta päivää. Perkuujätteet rantaan heitin, kiitokseksi vedelle. Linnut kilpaa sisälmyksistä tappelivat, minä niiden liitoa katselin. Vedeltä kuulin leppoisaa kiistaa, vanha pariskunta venettään souti. Mies oli olat kyyryssä vetäen pitkiä vetoja airoillaan. Nainen istui perässä, kuuran koskettamat hiukset vettä viistäen. Hän katsoi minua ja hymyili hiljaa. Minä vedin takkia tiukemmin ylleni, sillä tuuli kylmäsi minua. He katosivat pian joenmutkaan, enkä minä heitä sen koommin nähnyt.
Hiljaa kuljin tuvalle, suljin oven takanani. Puhalsin vielä hehkuviin hiiliin ja jäin tulisijan eteen katselemaan. Lopulta tumma yö saapui ja sytytin kynttilän. Makuulleni vuoteelleni kävin, korvat herkkinä. Odotin milloin kuulisin joen laulavan seuraavasta veneestä, seuraavasta matkasta. Siihen minä nukahdin, purtta odottamaan.