Oi suuri ja mahtava Radiohead!

Danyan

Kontulainen
Niin. Täällä on viittailtu Radioheadiin useammassakin topikissa (ainakin Muse & Coldplay), eiköhän yhtye jo ansaitse ihan omankin.

Itse tutustuin Radioheadiin ajatuksen kanssa vasta pari vuotta sitten. Creepin nyt tietävät kaikki, se oli joskus ihan tajuttoman hyvä biisi, nykyään se kyllä ainakin minulle kalpenee esimerkiksi Exit Musicin tai Street Spiritin rinnalla. Minulla on levyt Pablo Honey, The Bends, My Iron Lung ja OK Computer.

Noista suosikkini on kyllä luultavasti OK Computer. The Bendskin on hienohieno levy, mutta OK Computerissa on jotain sellaista mukavaa ja salaperäistä hulluutta (tai jotain..) mistä minä pidän. Kid A:ta minulla ei ole omana, mutta se on myös hyvä levy.

Olen tainnut jossain aikaisemmassa topikissa mainitakin, että Radioheadin levyt vaikeutuvat mitä uudempaan tuotantoon mennään.. Sen huomaa minusta jo OK Computerissa, ja jos miettii tätä viimeisintä albumia, Hail to the Thiefiä, niin sitä saa kyllä jo kuunnella aika tarkkaan, että jotain saa irti. Itse en ole oikein vieläkään sisäistänyt koko levyä, pitäis tosiaan kuunnella ajan ja ajatuksen kanssa. Tällä hetkellä se on minusta vaan jotenkin ontto ja tylsä.

Hyviä biisejähän Radioheadilla -kuten kaikilla hyvillä bändeillä- on miljoona, niitä on aina turha lähteä sen kummemmin luetteloimaan. Ehkä semmoisia tärkeimpiä ovat kuitenkin Let Down, Exit Music (for a film), Street Spirit (fade out), Paranoid Android... Ja Fake Plastic Trees.

Mikä siinä Radioheadissa sitten niin viehättää? Thom Yorke nyt ainakin. Harva laulaja saa ladattua sellaista tunnetta ja voimaa ääneensä, ja samalla laulaa ihan älyttömän herkästi ja nätisti.. Ja ylipäätänsä se fiilis, mikä niissä biiseissä on. Samaan aikaan toivoton ja toiveikas. Välillä ihan kaikki on menetetty ja välillä toivoa taas on. En mä oikein osaa kauheen tarkasti selittää. Radiohead on musta ihan älyttömän tunteikas bändi, siitä musiikista kuvastuu ihan kaikki.

Jepulis. Ois mulla vielä lisääkin sanottavaa, mutta sanonpa sen ehkä myöhemmin. :)
 
Radiohead on yksi lempibändeistäni. Minulla on kaikki levyt 'Pablo Honey'sta lähtien ja jokaisella albumilla on oma vetovoimansa. 'OK Computer', 'Amnesiac' ja 'Hail to the Thief' ovat suosikkejani. Varsinkin tuo viimeksi mainittu on täynnä todella hienoja kappaleita. On totta, että uudemmat levyt vaativat useamman kuuntelukerran. Ei mitään MTV/Radiosoitto musiikkia, sääli. Radiohead on hyvä bändi, joka ei pelkää kokeilla uutta.
Albumit ja kappaleet ovat täynnä piiloitettuja viestejä ja merkityksiä, joka on kiva kikka sinäänsä. Laulut eivät poikkeuksetta kerro teinirakkaudesta, siitä kuinka kaikki vihaavat "erilaista nuorta" tai kuinka laulaja on myynyt triplaplatinaa ja uhoaa omalle äidilleen. Se on ihan piristävää tänä päivänä.
Saapa nähdä millainen tekele seuraavasta albumista kehkeytyy...
 
Kid A ja Amnesiac ovat mielestäni paljon vaikeampia levyjä kuin Hail To The Thief. Sekin tosin vaatii keskittymistä, mutta sitten kun ne biisit alkavat avautumaan (mitä ei kahdella aikaisemman kohdalla ei ole vieläkään täysin tapahtunut)... Kid A:n Idioteque ja Everything In Its Right Place ovat kyllä huippubiisejä. Omat suosikkini Radioheadin biiseistä lienevät My Iron Lung, The Trickster ja Street Spirit (Fade Out), joista viimeinen etenkin. Siihen ei varmaan ikinä kyllästy. Eniten maailmaani mullistanut Radioheadin biisi on Creep. Lähes täydellinen kappale, kaikki kohdallaan. Kokonaisuutena paras levy on ehdottomasti OK Computer.

Vaikea sanoa, mikä tekee Radioheadistä niin hyvän. Sopivan koukeroista, ei kuitenkaan liian, hyviä koukkuja, mielenkiintoiset sanoitukset, Thom Yorken ääni... Minä vain pidän. Aina pitänyt. :)

Yesterday I woke up sucking a lemon.
 
Jännää sinänsä, meitsi kun tulee tuolta kokeellisemman musiikin linjoilta, toi Kid A kuulosti sopivan poppikselta ja kevyeltä. Vähän niinku Aphex Twinia tai Squarepusheria, mutta kivojen kertosäkeiden kanssa ;). Joskus näinkin päin, ja ei kyllä ole eka eikä varmaan vika bändi/genre johon tutustun ns. pylly edellä.

Itselläni on oikeastaan mainittu Kid A ja Amnesiac, ja tykkään kovasti. Hail to the Thief jäi jotenkin meitsillä samaan aikaan julkaistujen vielä kiinnostampien levyjen jalkoihin (ei, emmä muista enää mitä ne oli) ja jäi tutustumatta sen tarkempaan. Muutenkin bändin tuotanto jäänyt tsekkaamati, OK Computer periaatteessa kiinnostaisi, mutta muuten ei kyl. Meitsi ei oikeen tosta rokista oo koskaan perustunu.
 
Tykkään kovasti bändistä. Yksi lemppareista.

Innostuin bändistä joskus viime vuoden puolella, eli olen suht uusi bändin ystävä, kun kuulin biisit Creep ja Lucky. Thom Yorken lauluääni -ja tapa on aivan uskomaton. Rakastuin siihen hetkessä.

Levyhyllystä löytyy OK Computer, joka on mielestäni Radioheadin paras levy. Kokonaisuutena loistava.
Myös Hail to the Thief, sekä Kid A löytyvät hyllystä. Harmittaa, kun en vieläkään ole saanut kuunneltua kunnolla Hail to the Thiefiä, vaikka olen omistanut sen iät ja ajat. Jotenkin vaikea levy.
Muita levyjä olen lainaillut ja My Iron Lung pitäisi tilata jossain vaiheessa.

Hyviä biisejä löytyy vaikka miten monta, Everything In Its Right Place on yksi lemppareistani. Myös lähes kaikki OK Computerin biisit kuuluvat suosikkeihini.
 
Justiinsa ajattelin että ois kiva keskustella Radioheadista jossain, ja sitten ilokseni huomasin että viime käyntini jälkeen joku olikin jo perustanu tämän topicin. Kiitos siitä.

Radioheadilla on uskomattoman monta hyvää biisiä, ja äsken ajattelin ruveta luettelaan parhaimpia, huomasin etten jaksa kun kaikki niin hyviä. Biiseissä vaan kaikki toimii niin älyttömän hyvin, näin ympäripyöreesti sanottuna. Erityisesti kuitenkin pidän Karma Policesta. Sen rauhallisuus ja sanotukset iskevät meikäläiseen. 2+2=2 on myös erinomainen kun se räjähtää siinä yhdessä vaiheessa ja tempo kasvaa.

Kaikki varmaan ovat huomanneet että biisit muuttuvat paljon eri levyjen välillä, mutta silti niissä säilyy se radioheadimäisyys mikä tekee niistä mielettömän hyviä. Toki siellä muutamia vähemmän hyviä biisejäkin on. Motion Picture Soundtrack on ainakin ekoille kerroilla kuullostanu, miten sen nyt sanois, ei niin hyvältä, mutta ehkä sekin aukeaa kun jaksaa kuunnella. Fitter Happieriä edes kommentoi.

Lempi albumia on vaikea tähän ruveta valitsemaan, kun monelta albumilta löytyy niin monta hyvää biisiä. "I Might Be Wrong- Live Recordings" -levy sisältää on kuitenkin mainitsemisen arvoinen levy. Sieltä löytyy Idiotequen live versio mikä omasta mielestäni on parempi kun studioversio. Studioversio on jotenkin hidas kun on tottunu tohon live versioon. Levyllä on myös Everythin In It's Right Place -biisin melkein kahdeksaan minuuttiin pidennetty versio joka on, hmmh, erikoista kuunneltavaa (positiivisella tavalla, tietysti).

Radioheadiin lankesin tässä jokin aika sitten. Sillon Hail to The Thiefin julkaisusta oli jo jonkin aikaa kulunut eikä bändi ollut enää ns. pinnalla. Jostain syystä en ole kuullu juuri ollenkaa Radioheadia soitettavan radiossa. MIstäköhän tämäkin johtuu. Joskus aikaa sitten muistaakseni YLEX heitti jonkun konserttitalleneteen. Voisivat vaikka uusia... :D.

Vielä kun tulisivat josku Suomeen tai jonnekin lähelle. Olisi todella mahtavaa kokea bändi livenä. Viimeksi taisi olla joskus -95, jos muistan oikein vanhoja keikkakalentereita, mitä netistä luin.
 
Tutustuin Radioheadiin tarkemmin vasta jonkin aikaa sitten ja nyt minulta löytyy hyllystä OK Computer ja The Bends (myönnän ettei kumpikaan aitoja, paheksukaa). Tykästyin (kuten monet muutkin) Thom Yorken ääneen ja sanoituksiin varsinkin. Lempikappaleitani on Street Spirit (fade out), Exit Music (for a film), The bends ja Karma Police.
Haluaisin vielä hankkia Pablo Honeyn ainakin, mutta minulla on kauheat ennakkoluulot Radiopäitten muita levyjä kohtaan. Kuullut niin paljon juttua siitä miten se musiikki on 'vaikeaa', ettei oikeastaan edes kiinnosta tutustua kun pidän itseäni niin junttina. Pari biisiä olen kuullut Kid A:lta ja ei oikein iskenyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin aiempi tyyli. Pitäisi kai ottaa itseäni niskasta kiinni ja edes yrittää kuunnella vaikka HttT.
 
Radiohead on ollut ehkä vuoden päivät yksi suosikeista, ja onse edelleen. The Bends on ollut alusta asti ehkä suosikkini, OK Computer tulee siinä perässä. Vanhempaa Radioheadia siis kuuntelen enemmän, sinällään uudessa mitään vikaa, se nyt vaan ei (ainakaan vielä) iske niin lujaa.

Thom Yorke on ehkä lempilaulajani, se miten hän laulaa on uskomatonta.

Nyt ei irtoa mitään syvällistä tekstiä, suosikkibiisejä on Black Star, Street Spirit (fade out), Sulk, Creep (tietysti) ja ehkä Karma Police.

Mikään ei ole niin mukavaa kuin nukahtaa jonkun syliin Radioheadin soidessa kynttilän valossa ( :. ja nyt meni rytisten off topiciksi
 
Henkilökohtasesti en itse pystyisi elämään ilman Radioheadia. Voih, kun silloin aikoja sitten ostin OK Computerin, meni tämän pikku tytön pää aivan sekaisin....... :D Ja hitsi vieköön, eihän se edes tuosta vielä alkanut!! Onpa minullakin oiva muisti.. :lol: Löysin oik. Radioheadin aika myöhäsessä vaiheessa, Amnesiacin aikaan. Se vasta pistikin pääni sekaisin.. :wink:
Mutta joo. Kid A oli aivan ehdottoman loistava, Pablo Honeyn kuuntelin puhki eräänä halloweenina enkä siitäkään ole saanut tarpeekseni..ja kyllä tuo The Bends on aivan paras. Ei voi muuta sanoa. Paitsi VAU... :heart:
Mie en voi ymmärtää sitä, kun jotkut ihmiset pitävät Radioheadia jotenkin masentavana/tekotaiteellisena/vaikeana musiikkina. En vain voi. Mie itse myisin sieluni nuo iiiiiiiiihanat brittipoitsut tavatakseni, ja päivääkään ei mene ilman Radioheadia... Omistan kaikki Radiohead-levyt paitti Pablo Honeyn (IKÄVÄÄ!!! :( ) plus tottakai My Iron Lung- ja Com Lag- eepeet. Ja tosta Com Lagista mie maksoin ihan liikaa, mut mitä väliä??? Pakkohan se oli saada. :wink:

Ja muuten. Ylex:ltähän tuli tuo miellyttävä konserttitaltiointi tuossa alkuvuonna(jonka jopa minäkin huomasin! :) ), ja se tuli myös teeveestä (kakkoselta), mutta arvatkaapa vain mainostettiinko tuota tv-hommaa missään?? EI!!! Mikä huutava vääryys!! Tietenkään mie en paljoa lehtiä/telkkua seuraile, joten tuo jäi näkemättä. :x :x :x

Mutta takaisin tähän elämani toistaiseksi suurinpaan rakkauteen. Thomin ääni on ihanin ääni koko maailmassa :heart: , ja elämä ilman Radioheadia olisi kuin hengittäminen ilman happea!!! (no olipa tuokin älykäs vertaus!! :wink:) Mutta Radiohead on elämäni valo. Kyllä, myönnettäköön, olen vinksahtanut, mutta hyvin, hyvin onnellinen.

Immerse your soul in love. :heart:

Ja lopuksi vielä teille kaikille joiden mielestä Radiohead on ahdistava bändi:
jos ette ymmärrä tätä musiikkia, vika on juuri teidän korvienne välissä!! :lol:

Hymioita voisi sitten kayttaa kiitos KOHTUUDELLA... t. Danyan
 
Tiikeripommi sanoi:
Ja muuten. Ylex:ltähän tuli tuo miellyttävä konserttitaltiointi tuossa alkuvuonna(jonka jopa minäkin huomasin! :) ), ja se tuli myös teeveestä (kakkoselta), mutta arvatkaapa vain mainostettiinko tuota tv-hommaa missään?? EI!!! Mikä huutava vääryys!! Tietenkään mie en paljoa lehtiä/telkkua seuraile, joten tuo jäi näkemättä. :x :x :x
Sattuikohan olemaan sama konserttitaltiointi joka tuli viime viikolla? Se taisi olla uusinta. Bongasin sen tv-lehdesta jotain tunti ennen sen alkamista, hyvä säkä. Oli muuten hieno keikka, olisi saanut vaan olla pidempi. Vanhaa tuotantoa olisin myös kaivannut siihen enemmän, mutta onhan se ymmärrettävää että se keskittyi Hail to the thiefiin, koska keikka ilmeisesti nauhoitettu vähän sen julkaisun jälkeen. Idioteque on kyllä ihan hemmetin hyvä livenä, tykkäsin siitä enemmän kuin levyversiosta.

Viime aikoina on tullut kuunneltua Radiopäitä vähän enemmän, löysin My iron lung- levyn Jyväskylästä, se oli pakko ostaa ja olen kuunnellut tässä lähiaikoina paljon Hail to the thiefia (ja myös Kid A:ta, joka ei kylläkään ole vielä minulle oikein auennut). Httt on kyllä ihan mielentön levy kun siihen tutustuu kunnolla, ainakin osa biiseistä iskee ja kovaa. Parhaita on ehdottomasti 2+2=5 ja Sit down.Stand up.

Kertokaapas ihmiset, mistä saisin Pablo Honeyn käsiini? Missään kaupoissa ei sitä ole, ei ole kirjastossa, eikä tunnu nettikaupoistakaan löytyvän.
 
Annûn sanoi:
Kertokaapas ihmiset, mistä saisin Pablo Honeyn käsiini? Missään kaupoissa ei sitä ole, ei ole kirjastossa, eikä tunnu nettikaupoistakaan löytyvän.
Ainakin cdon.comista löytyy kyseinen levy, hinta 17,95€. Jostain muualta saattaa mahdollisesti löytyä halvemmalla.
 
Annûn sanoi:
Tiikeripommi sanoi:
Ja muuten. Ylex:ltähän tuli tuo miellyttävä konserttitaltiointi tuossa alkuvuonna(jonka jopa minäkin huomasin! :) ), ja se tuli myös teeveestä (kakkoselta), mutta arvatkaapa vain mainostettiinko tuota tv-hommaa missään?? EI!!! Mikä huutava vääryys!! Tietenkään mie en paljoa lehtiä/telkkua seuraile, joten tuo jäi näkemättä. :x :x :x
Sattuikohan olemaan sama konserttitaltiointi joka tuli viime viikolla? Se taisi olla uusinta. Bongasin sen tv-lehdesta jotain tunti ennen sen alkamista, hyvä säkä. Oli muuten hieno keikka, olisi saanut vaan olla pidempi. Vanhaa tuotantoa olisin myös kaivannut siihen enemmän, mutta onhan se ymmärrettävää että se keskittyi Hail to the thiefiin, koska keikka ilmeisesti nauhoitettu vähän sen julkaisun jälkeen. Idioteque on kyllä ihan hemmetin hyvä livenä, tykkäsin siitä enemmän kuin levyversiosta.

Viime aikoina on tullut kuunneltua Radiopäitä vähän enemmän, löysin My iron lung- levyn Jyväskylästä, se oli pakko ostaa ja olen kuunnellut tässä lähiaikoina paljon Hail to the thiefia (ja myös Kid A:ta, joka ei kylläkään ole vielä minulle oikein auennut). Httt on kyllä ihan mielentön levy kun siihen tutustuu kunnolla, ainakin osa biiseistä iskee ja kovaa. Parhaita on ehdottomasti 2+2=5 ja Sit down.Stand up.

Kertokaapas ihmiset, mistä saisin Pablo Honeyn käsiini? Missään kaupoissa ei sitä ole, ei ole kirjastossa, eikä tunnu nettikaupoistakaan löytyvän.

Juu, kyllä kyseessä oli sama konserttitaltionti, minun onnekseni!! :heart:
Ja toki voit varmaan jotain levykauppiasta pyytää tilaamaan Pablo Honeyn, jos sitä ei valikoimista löydy. Niin ja platta.net osoitteesta löytyy ainaskin!! :D
 
Kyllähän Pablo Honey pitäisi ihan hyvin varustetuista levykaupoista (esim. Free Record Shopit) löytyä. Ainakin omani bongasin sieltä muutama vuosi sitten.

Ai niin, pakko kertoa. Olin kesällä Oxfordissa, ja tutustuin yhteen tyyppiin joka oli myynyt leivänpaahtimen Thomille. Argos-nimisessä kaupassa oli tämä jätkä siis ollut töissä, ja Thom oli ostanut sieltä leivänpaahtimen. Ajatella. Koska mä puhuin tälle jätkälle, ja se oli puhunut Thomille, niin mä olen periaatteessa puhunut Thom Yorkelle. ;)
 
Amnesiac on jumalainen levy. Sitä voisi vaan kuunnella loputtomiin. Siinä ei ole mitään huonoa. Se on vain niin kaunis. :shock: Miten kukaan pystyy sellaiseen? Muusta Radioheadin tuotannosta on paha sanoa oikeastaan mitään, kun en ole tarpeeksi kuullut, muita kuin niitä sinkkulohkasuja. Ne on kyllä suurimmaksi osaksi olleet hyviä. Mutta eivät sellaisia, että niitä ostaisin. Mutta Amnesiac... :heart:

Näillä on muuten tosi piinava video siinä Just-biisissä. Ihan paras. :D
 
Jooh, Radiohead, tuo uuden brittiläisen taiderockin kuningas, on kova. OK Computer on se paras levy, mutta myös Amnesiac on mainio. Se viimeisin, Hail to the Thief, oli ainakin minulle lievä pettymys. On kuitenkin päivänselvä juttu, että mikään bändi ei pysty tehtailemaan mestariteoksia tasaisena sarjana. Välillä syntyy laimeitakin töitä.

Mitä tulee tuohon Pablo Honeyhin, niin kyllä sitä luulis kunnon levykaupoista löytävän. Free Record Shopit tosin eivät mielestäni ole parhaita mahdollisia kauppoja. Niissä on kallista ja valikoimatkin melko keskinkertaisia.
 
I jump in the river, what did I see..
Jep, jep!! Oon todella uus Radiohead fanaatikko. Vasta viime keväästä asti oon bändiä kuunnellu ja tutustuminen on pahasti kesken.. Amnesiac on omana ja erittäin kova levy ja OK Computer on matkalla kotiin!

Pyramid song on kaunein Radioheadin biisi, mutta esim Creep ei kovin kauks jää.. Tosin noikin kappaaleet eroo toisistaan kuin yö ja päivä joten vertaileminen on sinäänsä aika vaikeeta!!

Bändi on todellakin aivan mahtava ja uskon että OK Computer ylittää kaikki mun odotukset..! (oon kyllä siltäkin levyltä jo lauluja kuullu että jotain mielikuvaa levystä on) :D
 
OK Computer on kyllä mielestäni Radioheadin paras levy. Biisit, kuten Exit Music (for a film), Karma Police ja No Surprises tekevät siitä aivan uskomattoman. Toki myös Fitter Happier omalla tavallaan, joka itseasiassa on ihan hyvä vaikka aluksi kuulosti oudolta ja niin päin pois. Kaikki biisit ovat toki hienoja, ja hiukan epäröiden esitän nuo biisit edustamaan tätä levyä.

Niille jotka eivät ole huomanneet Helsingin Sanomien (nyt kai jo loppunutta sarjaa) Rockin 50 vuotta, niin lukekaapa levystä jonka Hesarin toimittajat valitsivat vuoden 1997 merkittävimmäksi levyksi: http://www2.helsinginsanomat.fi/extrat/kulttuuri/rock50v/1997.html. Hyvin tehty arvostelu omasta mielestäni.

Ja kyllä Pyramid Song on aivan mahtava. Tutustuinkin siihen jostain syystä vasta äskeittäin, ei ollut aikaisemmin tullut kohdalle. Ehdottomasti yksi parhaista.
 
Omistan vain yhden Radioheadin levyn, mutta sitä onkin tullut kuunneltua urakalla. Levy on Kid A, ja muuhun tuotantoon en ole paljon tutustunutkaan, joitan hajanaisia biisejä lukuunottamatta. Kesti vähän aikaa sisäistää levy, mutta sen jälkeen kuunteleminen on ollut joka kerralla elämys. Musiikki on kiehtovaa, monimutkaista ja paikoin suunnattoman kaunista. Muutamia biisejä mainitakseni (vaikka kaikki ovat loistavia), How to Disappear Completely on ihanan surullinen ja ja Idioteque on epätoivossaan pysäyttävä.
Kid A:n biisit ovat melkeinpä kaikki paljon parempia kuin mitkään muut Radiopäältä kuulemani. Mm. Let Down ja Creep ovat hyviä ei-Kid A -kappaleita, mutta ei niissäkään ole samaa intensiivistä ja sanoinkuvaamatonta tunnelmaa kuin Kid A:ssa on alusta loppuun. Radioheadin varhaisempi tuotanto vaikuttaa muutenkin olevan enemmän peruspoppista (joskin huomattavasti perustasoa parempaa sellaista). Joten ehkäpä hankin seuraavaksi jonkun uusimmista levyistä, tai sitten niin paljon hehkutetun OK Computerin. Olen loppujen lopuksi kuunnellut niin vähän Radioheadin tuotantoa, että en tiedä vaikka vielä löytäisin Radiohead-levyn, joka iskee Kid A:takin kovemmin.
 
Ruusa, ehdotan kuuntelemaan Hail to the Thief- levyä. IMO se on ehkä lähimpänä Kid A:ta (ellei sitten Amnesiac) ja siinä on se Radioheadin musiikin viehätys ja tunnelma, biiseissä Sit down. Stand up, 2+2+=5 ja Where i end and you begin varsinkin. Kyllähän Radioheadin ensimmäiset lätyt on aika peruskamaa, mutta OK Computerilla mennään sitten jo vähitellen toiseen suuntaan. Itse kyllä voisin jopa kallistua HTTT:n puoleen jos Radioheadin paras levy pitäisi valita.
 
Minä menisin ehkä jopa niin pitkälle, että väittäisin Radioheadia 90-luvun merkittävimmäksi rokyhtyeeksi (vaikka ei Nirvanakaan ihan merkityksetön ollut). Radiohead on ollut edelläkävijä kehitellessään useita tyylejä ja onnistunut samalla saavuttamaan suuremman suosion kuin yksikään toinen yhtä taiteellista rockia esittävä bändi.

Pablo Honeytä en ole kokonaan kuullut, mutta niiden biisien osalta mitä tunnen, se on aika erilainen tyyliltään kuin muu tuotanto. Creep on tosi hyvä hittibiisi kyllä. The Bends on klassikko, ja bändin ehkä helpoimmin lähestyttävä kiekko, jonka soundimaailma on omaperäinen. OK Computer taisi olla ensimmäinen Radiopää-levy johon tarkemmin tutustuin jo silloin kun se julkaistiin. On se aika mielettömän kova tekele, eikä siihen kyllästy. Kid A toi rockmusiikin uudelle vuosituhannelle, ja toi käsitteen "post-rock" suuren yleisön tietoisuuteen. Pidän Kid A:sta todella paljon, eikä se minusta ole erityisen vaikea levy kuunnella. Amnesiac on lähes yhtä hyvä. Hail to the Thief oli itselleni aikoinaan jonkinlainen pettymys, koska jotenkin odotin ja toivoin, että Radiohead luopuisi rockista kokonaan, ja tekisi vielä Kid A:takin radikaalimman albumin. Mutta bändi veikin musiikkia siihen suuntaan mihin itse halusi, ja nyt myöhemmin kun olen vähän tuota HttT -levyä kuunnellut, niin todella hyvältähän se kuulostaa.
 
Ylös