Omia bändejä?
- Keskustelun aloittaja Hrothgar
- Aloitettu
Utum-Kodur
Hobitti
Sitä välii, että jos juttu ei yhtä lausetta enempää luista, niin ketju menee lukkoon.
no juu no et tulis vähän pitempää juttua ni mulla on bändi. soitetaa jotai epämäärästä rokin tapasta... Rumpali, kitaristi, basisti, syntikan soittaja ja laulaja. Keikkojaki on ollu muutama. hyvin hyvin pienimuotosta ja amatöörimaista!! rumpali ja Kitaristi (eli minä, ex-laulaja) on soittanu sellaset 2kk. entinen kitaristi lähti lätkimään ja saman tien rumpali ja keikkaan oli vähän reilu 5viikkoo siinä vaiheessa ni ei ku selvittään miten kitara toimii. Ikinä en ollu sellaseen vekottimeen koskenu. mut vedettiin läpi se homma et ei siinä mitää. Onneks sen verran musikaalinen on et vaikka ei minkäänlaista rutiinia niillä soittamiseen eikä esiintymiseen ylensäkä ollu ni kuulosti se sentää musiikilta. Huhhuh.. juu. kertokaas nyt oikeet muusikot jotain ettei tästä tuu ihan turha keskustelu!!!
Hrothgar sanoi:
Kerro enemmän bändistäsi, minullakin nimittäin on bändi, niin kuin on äärettömän monella muullakin nuorella, mutta kukaan tällä laudalla ei hyödy tiedosta hukan vertaa, jollen kerro olevamme nyt jo vähän yli kaksivuotias Raumalaissyntyinen vaihtoehtorockviritelmä, Itkevä tyttö.
Yhtyeessämme soittaa vakituisesti neljä miestä, itseni lisäksi kitaristi Lauri-Matti, basisti Ilari sekä pianisti Pekka. Soitan itse lyömäsoittimia. Olemme parhaamme mukaan yrittäneet viekoitella Ilarin tyttöystävää, Veeraa soittamaan meille trumpettia, mutta tähän mennessä hän on suostunut muutamiin live-esiintymisiin ja tämänkesäisiin nauhoituksiin. Käyrätorvea lavalla kanssamme soittaa Anna-Maria.
Olen itse soittanut soitintani kymmenisen vuotta, aluksi muutaman vuoden Hyvinkään musiikkiopistossa, sen lopetettuani itsekseni ja kavereiden kanssa silloin tällöin, mutta vasta Lauri-Matin ja minun yhteisten musiikkiprojektien häilyvillä alkuvaiheilla joskus vuosina 1999-2000 (jolloin nykyinen bändimme ei ollut edes unelmissa,) innostuin soittamaan todella ja olen siitä lähtien harjoitellut enemmän tai vähemmän ahkerasti. Varsinainen nousukausi alkoi, kun hankin vihdoin oman setin, olin ollut koulun setin armoilla n. 3 vuotta ennen sitä.
Harrastus on tullut maksamaan huomattavan paljon, sillä innostuttuani soittimesta ja kaikesta siihen liittyvästä, rakastuin symbaaleihin, (niitä sellasia pronssilautasia,) joihin olenkin onnistunut hukuttamaan kaikki tähänastiset tienestini.
Emme keikkaile toistaiseksi kovin paljoa, tosin tänä kesänä on ollut harvinaisen paljon keikkaa. Tässä kuussa on jo ehtinyt kolme esiintymistä tulla eteen: kuun aluksi itsejärjestämämme Raumalaisen undergroundmusiikin festivaali Klustermus, viikkoa myöhemmin Kokemäen teemapäivien (jonka nimeä en muista) rocktapahtuma Vastavirtarock, sekä tämän juhannuksen suurimman musiikkifestivaalin, Raumanmeren Juhannuksen keikka perjantaina.
Osa Kontulaisista tuntee jo yhtyeemme musiikin, mutta niille jotka eivät vielä ole kuulleet, http://itkevatytto.kaakao.org/ kertoo ja antaa kuulua.
Tällä hetkellä löytyy sellanen glamrock/hardrock/heavy bandi. Ei ole oikein jaksanut soitella, kun rumpali ja laulaja lähti bandista ja alkoivat soittamaan punkkia.
Omia biisejä ollaan muutamia tehty, mutta lähinä Mötley Crue, Skid Row ja Hanoi Rocks covereita ollaan veivattu.
Itse soitan kitaraa. Soiton aloitin joskus 13v, mutta yläasteella ei oikein ollut motivaatiota, mutta joskus 00-01 vaiheella ostin uuden kitaran ja innostuin uudestaan. Viimeisen vuoden aikana olen soittanut soittanut varmaan enemmän kun koskaan. Joskus saata, jonku melodisen soolon vetää, mutta yleensä en... Toinen kitaristi on valovuoden edellä soittamisessa.
Omia biisejä ollaan muutamia tehty, mutta lähinä Mötley Crue, Skid Row ja Hanoi Rocks covereita ollaan veivattu.
Itse soitan kitaraa. Soiton aloitin joskus 13v, mutta yläasteella ei oikein ollut motivaatiota, mutta joskus 00-01 vaiheella ostin uuden kitaran ja innostuin uudestaan. Viimeisen vuoden aikana olen soittanut soittanut varmaan enemmän kun koskaan. Joskus saata, jonku melodisen soolon vetää, mutta yleensä en... Toinen kitaristi on valovuoden edellä soittamisessa.
hahaaa....aattelin itekki alottaa tästä aiheesta topiikin...tällä hetkellä soittelen bassoa kitaristin rumpalin ja laulajan bändissä...varmaan kyl eroon ja rupeen koht kokooo omaa....ei oikein huvita soitella siinä...rumpali esim keksii kaikkiin biiseihin vaan omaa settii...eihän siinä mitään mut ois kiva soittaa biisit "oikeesti"...ja haluun päästä laulaa.... 
Vine Trellis
Kontulainen
Isälläni on bändi. Sellaista melankolista aikuisrokkia. On soitellut siinä vuoden ajan bassoa ja harjoittelee ahkerasti kotonakin. Muutama keikkakin on ollut joillain klubeilla, ja tällä hetkellä he ovat studiossa äänittämässä uutta levyä. Isä on niin ylpeä saavutuksistaan ja uusista vahvistimistaan, että kulkee joskus iltaisin täällä sisälläkin aurinkolasit päässä.
Pienellä kotipaikkakunnallani on moniakin bändejä, joista muutama on ihan menestynytkin demo-tasolta kunnon levyihin ja festarikeikkohin asti. Enimmäkseen täällä on hevibändejä, ja innokkaat heviletit pistävät bändit pystyyn jo ala-asteikäisinä. Olen tässä saanut seurata, kun bändit vaihtavat sekä nimiään, jäseniään että tyyliään aika tiuhaa tahtia. Vain muutama on pysynyt alkuperäisessä kokoonpanossaan ja vain muutama on ylipäätänsä jatkanut musiikin tuottamista kahta vuotta pitempään. Ne kaikkein amatöörimäisemmät bändit tekevät sitten keikkoja koulujen diskoissa ja paikallisissa markkina-tilaisuuksissa ruokapalkalla.
Itsellänikin oli pienempänä jonkinmoinen ajatus omasta bändistä, ja helpostihan olisin johonkin monista vaihto-ehdoista päässytkin soittamaan tai laulamaan. Heviä sen olisi pitänyt olla, ja minusta piti tuleman sitten ihaltu hevimimmi. Kiinnostus kuitenkin lopahti ala-asteen lopussa, katselin mieluummin kun kaverit soittivat ja yrittivät hankkia menestystä. Jotkut kokoonpanot eivät ole vieläkään päässeet edes demotasolle, tai lienevätkö lopettaneet koko homman...
Joka tapauksessa täällä päin on aina ollut hevilapsia kunnon asenteella, ja heillä suuri innostus aloittaa oma rankka hevibändi.
Sellaista melankolista aikuisrokkia. On soitellut siinä vuoden ajan bassoa ja harjoittelee ahkerasti kotonakin. Muutama keikkakin on ollut joillain klubeilla, ja tällä hetkellä he ovat studiossa äänittämässä uutta levyä. Isä on niin ylpeä saavutuksistaan ja uusista vahvistimistaan, että kulkee joskus iltaisin täällä sisälläkin aurinkolasit päässä.Pienellä kotipaikkakunnallani on moniakin bändejä, joista muutama on ihan menestynytkin demo-tasolta kunnon levyihin ja festarikeikkohin asti. Enimmäkseen täällä on hevibändejä, ja innokkaat heviletit pistävät bändit pystyyn jo ala-asteikäisinä. Olen tässä saanut seurata, kun bändit vaihtavat sekä nimiään, jäseniään että tyyliään aika tiuhaa tahtia. Vain muutama on pysynyt alkuperäisessä kokoonpanossaan ja vain muutama on ylipäätänsä jatkanut musiikin tuottamista kahta vuotta pitempään. Ne kaikkein amatöörimäisemmät bändit tekevät sitten keikkoja koulujen diskoissa ja paikallisissa markkina-tilaisuuksissa ruokapalkalla.
Itsellänikin oli pienempänä jonkinmoinen ajatus omasta bändistä, ja helpostihan olisin johonkin monista vaihto-ehdoista päässytkin soittamaan tai laulamaan. Heviä sen olisi pitänyt olla, ja minusta piti tuleman sitten ihaltu hevimimmi. Kiinnostus kuitenkin lopahti ala-asteen lopussa, katselin mieluummin kun kaverit soittivat ja yrittivät hankkia menestystä. Jotkut kokoonpanot eivät ole vieläkään päässeet edes demotasolle, tai lienevätkö lopettaneet koko homman...
Joka tapauksessa täällä päin on aina ollut hevilapsia kunnon asenteella, ja heillä suuri innostus aloittaa oma rankka hevibändi.
On meilläkin kai jonkinlainen bändi, mutta solisti puuttuu eikä muutenkaan olla paljoa kesällä tullut harjoiteltua. Yhtään oman kappaleen tapaistakaan ei olla tehty soiteltu vaan mitä sattuu(Nirvanaa,Deep purplea....).
Nyt ollaan lähössä ihan kohta bändileirille mutta en oikein tiiä mikä se oikeastaan on. Jos sieltä sais lisää intoa soittamiseen. Niin juu soittelen muuten bassoa...
Nyt ollaan lähössä ihan kohta bändileirille mutta en oikein tiiä mikä se oikeastaan on. Jos sieltä sais lisää intoa soittamiseen. Niin juu soittelen muuten bassoa...
palli sanoi:
Ymmärrän rumpalianne täysin; on todella ikävää olla jukeboksina jossain remmissä joka soittaa Smells like teen spirittiä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
Paljon mieluummin tulkitsee niitä biisejä miten itse tykkää, jos ei ole valmiuksia luoda omia biisejä.Minkä moista bändiä ajattelit ruveta kasaamaan?
Minulla ei ole omaa bändiä, mutta oli pakko laittaa tämä linkki tänne:
http://www.mikseri.net
Olen löytänyt sieltä usein hyvää musiikkia, vaikka siellä on tuntemattomia ja aloittelevia bändejä. Sinne voi bändit laittaa omaa musiikkia muiden kuunneltavaksi ja ladattavaksi. Myös kommentteja annetaan.
http://www.mikseri.net
Olen löytänyt sieltä usein hyvää musiikkia, vaikka siellä on tuntemattomia ja aloittelevia bändejä. Sinne voi bändit laittaa omaa musiikkia muiden kuunneltavaksi ja ladattavaksi. Myös kommentteja annetaan.
Soitan itse yhyeessa nimeltä Iloiset Rekkakuskit. Vielä viime vuonna olimme Rubitarium Sancium(=Kaatopaikkain Apostolit), mutta sitten se kaikki melankolisuus alkoi ärsyttämään eritoten basisti/laulajaamme.
Tarkoituksemme olisi soittaa Duurivoittoista, mutta raskasta progerockia. Eihän sen musiikin tarvitse olla synkkää ja alakuloista vaikka sitä säröä olisi paljonkin. Sanoitukset ovat ehkä hieman yhteiskuntakriittisiä. Toivottavasti emme koskaan soruu uskonto-kritiikkiin, joka on nykyään kovin muodikasta musiikin parissa, samoin kuin itsemurhamusiikki. Jos esikuvia täytyy etsiä niin eiköhän YUP nyt ole aika suuri vaikuttaja. Soitimme mm. koulun viime bändikatselemuksessa oman tuotannu lisäksi yup:n Belsebub ei nuku koskaan. Aluksi olimme hyvin lähellä jotain cmx2, mutta sitten sekin jäi. Ehkä mukana on sitä erilaisuuden tavoittelua. "Hei, me ei olla mikään melankolisuuden ruumiillistuma".
Bändimme koostuu neljästä jäsenestä. Basistimme laulaa, minä soitan kitaraa, sitten on vielä toinen kitaristi ja Rumpali.
Kolme kertaa olemme esiintyneet. Kerran jopa oli ihan oikea keikka. Kaksi kertaa sitten vain koulun bändikatselmuksessa. Bändikatselmuksissa yleisö on ollut aina vähän ymmällään esiintymisemmä jälkeen. Ensimmäisellä kerralla he järkyttyivät hyvin räväkästä ja kovaäänisestä punk-esityksestä(Soitimme coverina Sielunveljien On mulla unelma). Viimeisimmässä oma hyvin progressiivinen ja pitkä kappale sai hauskan lopun, kun yleisö mietti, pitäisikö taputtaa vai ei. Myöhemmin saimme tietää, että he eivät osanneet odottaa, että kappale loppuisi siihen. Lavalla kylla nauratti.
Tarkoituksemme olisi soittaa Duurivoittoista, mutta raskasta progerockia. Eihän sen musiikin tarvitse olla synkkää ja alakuloista vaikka sitä säröä olisi paljonkin. Sanoitukset ovat ehkä hieman yhteiskuntakriittisiä. Toivottavasti emme koskaan soruu uskonto-kritiikkiin, joka on nykyään kovin muodikasta musiikin parissa, samoin kuin itsemurhamusiikki. Jos esikuvia täytyy etsiä niin eiköhän YUP nyt ole aika suuri vaikuttaja. Soitimme mm. koulun viime bändikatselemuksessa oman tuotannu lisäksi yup:n Belsebub ei nuku koskaan. Aluksi olimme hyvin lähellä jotain cmx2, mutta sitten sekin jäi. Ehkä mukana on sitä erilaisuuden tavoittelua. "Hei, me ei olla mikään melankolisuuden ruumiillistuma".
Bändimme koostuu neljästä jäsenestä. Basistimme laulaa, minä soitan kitaraa, sitten on vielä toinen kitaristi ja Rumpali.
Kolme kertaa olemme esiintyneet. Kerran jopa oli ihan oikea keikka. Kaksi kertaa sitten vain koulun bändikatselmuksessa. Bändikatselmuksissa yleisö on ollut aina vähän ymmällään esiintymisemmä jälkeen. Ensimmäisellä kerralla he järkyttyivät hyvin räväkästä ja kovaäänisestä punk-esityksestä(Soitimme coverina Sielunveljien On mulla unelma). Viimeisimmässä oma hyvin progressiivinen ja pitkä kappale sai hauskan lopun, kun yleisö mietti, pitäisikö taputtaa vai ei. Myöhemmin saimme tietää, että he eivät osanneet odottaa, että kappale loppuisi siihen. Lavalla kylla nauratti.
Minä olen kohta 7 vuotta soittanut, laulanut ja toiminut eräänlaisena johtohahmona tamperelaisessa yhtyeessä nimeltä Baumanin perhe. Soittotaitomme ja kunnianhimon kannalta pidän meitä varsin amatööribändinä, mutta elokuusta 1998 lähtien olemme soittaneet lähes samalla kokoonpanolla - sen jälkeen ainoastaan taustalaulajana toiminut tyttö on lähtenyt bändistä vuonna 99. Kokoonpanossamme on kaksi akustista kitaraa (joista yhtä soitan minä), basso, syntikka ja rummut. Itse laulan soololauluosuudet, ja basistimme ja toinen kitaristi laulavat taustalauluja.
Musiikkimme, joka siis koostuu pääasiassa itse tehdyistä biiseistä, on melodista "semirokkia".
Osa lauluista on iloisia ja pilke silmäkulmassa tehtyjä, osassa on hiukan synkempikin sanoma. Vanhempi materiaalimme oli selkeästi gospelia eli sisällöltään enemmän tai vähemmän hengellistä, mutta muutama vuosi sitten julistaminen jäi lähes kokonaan pois, lähinnä omassa maailmankuvassa ja ajattelussa tapahtuneiden muutosten myötä. Nykyinen ohjelmistomme on sekoitus yhteiskuntakriittisyyttä, huumoria ja ihmisen arjen huolia.
Seurakuntapiireistä "häivyttyämme" keikkarintamalla on ollut melko hiljaista, vuosi 2003 oli tähän asti hiljaisin, vain 4 keikkaa. Olemme nyt olleet lähes vuoden keikkatauolla, mutta toimintaa pyritään taas käynnistelemään. Syksyllä (alkaen ensi torstaista) on tiedossa ainakin kaksi keikkaa, luultavasti enemmän, kunhan niistä saadaan tarkemmin sovittua. Olemme myös kartoittamassa mahdollisuutta kasvattaa bändiä sähkökitaristilla, mikä ei olekaan helppo homma - kun on soittanut 5 kaverin kesken jo 6 vuotta, voi uuden, ulkopuolisen ihmisen sovittaminen bändiin olla haastavaa.
Näytteitä musiikistamme voi kuunnella ja enemmän bändiin tutustua osoitteessa http://bauman.nippu.net . Sieltä löytyypi myös keikkatiedot.
Basistillamme on n. kerran kolmessa vuodessa esiintyvä reipas trioyhtye nimeltä Rekkakuskit: http://www.angelfire.com/mo/rekkakuskit
Varokaa patenttirikkomussyytteitä
Musiikkimme, joka siis koostuu pääasiassa itse tehdyistä biiseistä, on melodista "semirokkia".
Osa lauluista on iloisia ja pilke silmäkulmassa tehtyjä, osassa on hiukan synkempikin sanoma. Vanhempi materiaalimme oli selkeästi gospelia eli sisällöltään enemmän tai vähemmän hengellistä, mutta muutama vuosi sitten julistaminen jäi lähes kokonaan pois, lähinnä omassa maailmankuvassa ja ajattelussa tapahtuneiden muutosten myötä. Nykyinen ohjelmistomme on sekoitus yhteiskuntakriittisyyttä, huumoria ja ihmisen arjen huolia.
Seurakuntapiireistä "häivyttyämme" keikkarintamalla on ollut melko hiljaista, vuosi 2003 oli tähän asti hiljaisin, vain 4 keikkaa. Olemme nyt olleet lähes vuoden keikkatauolla, mutta toimintaa pyritään taas käynnistelemään. Syksyllä (alkaen ensi torstaista) on tiedossa ainakin kaksi keikkaa, luultavasti enemmän, kunhan niistä saadaan tarkemmin sovittua. Olemme myös kartoittamassa mahdollisuutta kasvattaa bändiä sähkökitaristilla, mikä ei olekaan helppo homma - kun on soittanut 5 kaverin kesken jo 6 vuotta, voi uuden, ulkopuolisen ihmisen sovittaminen bändiin olla haastavaa.
Näytteitä musiikistamme voi kuunnella ja enemmän bändiin tutustua osoitteessa http://bauman.nippu.net . Sieltä löytyypi myös keikkatiedot.
Krummitus sanoi:
Basistillamme on n. kerran kolmessa vuodessa esiintyvä reipas trioyhtye nimeltä Rekkakuskit: http://www.angelfire.com/mo/rekkakuskit
Varokaa patenttirikkomussyytteitä
Mullakin on oma bändissä jossa minä toimin solistina, bändi on nimeltään Fairytale. Soitetaan jonkun näköistä hevimetallia ja rockia aina Nightwishistä ja Bodomista Uniklubiin ja Negativeen. Aloitettiin pimputtelu ja pompottelu pari vuotta sitten ja ollaan oltu lämmittelemässä yhtä vähän isompaa biisiä. Nightwishin tavoin olen bändissäni ainut tyttö. Minä ja bändin toinen kitaristi Timo sävellellään itse niitä biisejä.. Tai ainakin koitetaan. Ollaan oltu bändikatselmuksissa ja kisoissa hyvällä menestyksellä.
Loppujen lopuksi meidän musiikki on aika persoonallista..
Loppujen lopuksi meidän musiikki on aika persoonallista..
Hips. Onhan täällä näitäkin sentään, jotka ovat bändissään ainoana tyttönä.
Itse soittelen myös bändissä. Aika ylläri, eikö?
Hauskaa on ollut.
Kokoonpanoon kuuluu tietenkin rumpali, soolo- ja komppikitaristi ja minä. Basisti uupuu vieläkin, mikä hieman meitä harmittaa, sillä kahta basistia ollaan jo koetettu. Toinen kyllästyi, toinen ei oikein "sopinut kuvaan", vaikka hyviä soittajia molemmat, ei sillä. :mrgreen:
Me soittelemme ihan heviä, rockia...jonkinnäköistä omaa säveltelyä myös on kehitetty. Yksi kunnolla VALMIS kappalle, jonkin verran yksinäisiä sanoituksia ja kappaleita ilman sanoja.
Pääasianahan meillä onkin se yhdessäolon hauskuus ja soiton mukavuus.
Sanoinko mukavuus? Siis tarkoitan että volume.
Ja laulajakin puuttuu...hehe. No eiköhän se joskus tule vastaan. Itse en oikein halua laulajaksi ryhtyä, vaikka poijjaat on sitäkin jo moneen otteeseen ehdottanut. Mutta kosketinsoittajalaulaja...ööh... :roll:
Itse soittelen myös bändissä. Aika ylläri, eikö?
Hauskaa on ollut.
Kokoonpanoon kuuluu tietenkin rumpali, soolo- ja komppikitaristi ja minä. Basisti uupuu vieläkin, mikä hieman meitä harmittaa, sillä kahta basistia ollaan jo koetettu. Toinen kyllästyi, toinen ei oikein "sopinut kuvaan", vaikka hyviä soittajia molemmat, ei sillä. :mrgreen:
Me soittelemme ihan heviä, rockia...jonkinnäköistä omaa säveltelyä myös on kehitetty. Yksi kunnolla VALMIS kappalle, jonkin verran yksinäisiä sanoituksia ja kappaleita ilman sanoja.
Pääasianahan meillä onkin se yhdessäolon hauskuus ja soiton mukavuus.
Sanoinko mukavuus? Siis tarkoitan että volume.
Ja laulajakin puuttuu...hehe. No eiköhän se joskus tule vastaan. Itse en oikein halua laulajaksi ryhtyä, vaikka poijjaat on sitäkin jo moneen otteeseen ehdottanut. Mutta kosketinsoittajalaulaja...ööh... :roll:
Smeagol-klonkku
Hobitti
Itselläni ei ole mutta ehkä salaa mieleni sopukoissa haluaisin.
Isäni on Lapinlahden Linnuissa, jos joku tietää. Isäni tekee myös levyihin kannet.
Ihan pienenä luulin että kaikkien isät ovat Lapinlahden Linnuissa! xD
Isäni on Lapinlahden Linnuissa, jos joku tietää. Isäni tekee myös levyihin kannet.
Ihan pienenä luulin että kaikkien isät ovat Lapinlahden Linnuissa! xD
Aleatha sanoi:
soittelin kolme vuotta bändissä jossa oli korkeintaan kaksi tyttöä ja loput aina poikia. toimi erittäin hyvin, jopa silloin kun olin ainoa tyttö. tietysti tuo, että oli parhaimmillaan viiden teinipojan kanssa suljettuna samaan pieneen tilaan tuntikausiksi, oli välillä aika..hmm..mielenkiintoista. mutta ihan mielettömän hauskaa oli. soitin siis koskettimia ja välillä lauloin taustojakin. tuossa oli oikeastaan kaksi bändiä peräkkäin, ensimmäisessä oli naislaulaja. hänen lähdettyään toinen kitaristimme heitti skeban nurkkaan ja alkoi laulaa. jälkimmäisen bändin kanssa hommat olisivat ehkä lähteneet rullaamaan (oli aika hyvä tuottaja, bändistä oltiin kiinnostuneita, omakustanne-ep:tä myytiin kädestä käteen yli 600 kpl yms.) mutta laulajamme siirtyi soittamaan kitaraa toiseen bändiin, joka päätyikin sitten listaykköseksi ja on tällä hetkellä kovaa vauhtia matkalla valloittamaan muitakin maita, japani taitaa olla jo aika hyvin valloitettu suomen lisäksi... yllättäen ei oikein aika riittänyt molempiin.
noita ennen soitin eräässä tyttöbändissä bassoa, mutta se ei oikein toiminut. huomasin, että minulle ei sovi tyttöjen kanssa soittaminen, jotenkin on helpompi tehdä musiikkia poikien kanssa. en tiedä mistä johtuu. noiden bändien jälkeen olen soitellut kavereiden kanssa projekti-luonteisesti lähinnä hardcore-covereita. bassoa siis. bändi on ollut hakusessa, mutta ulkomaanreissujen ja muutenkin kiireiden takia ei ole oikein aktiivisesti yrittänytkään hakea. laulaa tosiaan tahtoisin, basistinkin hommat kelpaisivat ainakin aluksi...
Meillä on koulussa oma bändi. Ei se kyl kovin hääppönen oo mut kyllä me osataan ihan vetää kaikkia "hittibiisejä", yleensä kyllä suomalaisii.. Mut on me vedetty/vedetään Beatlesiaki ja joskus pojat innostuu kyl nii paljon et alkaa soittaa yhtäkkiä jotai White Snakesia tai jotai AC DC :tä...(voi voi. miten hän se kirjotetaa!) sitä me tytöt (jokka laulaa..onko se ny sit hyvä vai huono juttu) ei oikeen osata/ees tykätä laulaa...
Ja sit mie soitan joissain kappaleissa viuluu ku kerran mulla semmonen on!
Ja sit mie soitan joissain kappaleissa viuluu ku kerran mulla semmonen on!
