Onko ketään teistä koskaan verrattu elokuvan henkilöön?

  • Keskustelun aloittaja Ankeuttaja
  • Aloitettu
A

Ankeuttaja

Vieras
Ihan uteliaisuutta. Vanhampi poikani totesi katsottuamme elokuvan The Dark Knight, että Jokeri on ihan kuin minä. Pitäisikö olla kenties huolissaan?
 
Tähän voisi tietysti vastata, että sinun ei pidä olla huolissasi. Mutta poikasi pitää.

Tai sitten vastoinpäin. Oikeasti: No hätä, Minua on verrattu paljon arveluttavampiim hahmoihin (en kerro tarkemmin) mutta tietääkseni en ole saanut aikaan ainakaan sellaista tuhoa kuin he – tai siis ne.
 
Minua ei, mutta äitiäni sanottiin nuorena Giulietta Masinan näköiseksi. Italialainen Masina oli 50-60-luvuilla tunnettu näyttelijä Fellinin elokuvissa, ja hänen tunnetuin roolinsa oli Gelsomina elokuvassa La Strada.

Äiti oli hyvin otettu -siihen asti, kunnes näki leffan. Masina muistuttaa lähinnä pökkelöä.
 
Ala-asteella katsoimme musiikkielokuvan Jesus Christ Super Star, ja sen jälkeen luokan irvileuoilla oli hauskaa, kun he saivat päähänsä, että minä olen samannäköinen kuin leffan Jeesus. Se vertailu ei todellakaan ollut tarkoitettu kohteliaisuudeksi, enkä sitä sellaiseksi myöskään erehtynyt luulemaan.
 
Leffahenkilöön ei ole verrattu, mutta teininä kuulin kaveriltani että hänen kaverinsa oli nähnyt valokuvani ja väittänyt että näytän Henri Toivoselta (nuoremmalle polvelle tuttu Mökkitie-biisistä). Toivonen oli pari kuukautta aiemmin menehtynyt Korsikan rallissa. En ollut tästä huomionosoituksesta järin imarreltu: verrattiin kuolleeseen, mieheen, ja vielä rallikuskiin (autourheilu on asia, jota en vaan ole ikinä jaksanut tajuta).

Yksi entinen koulukaverini muistuttaa Angela Lansburya (Jessica Fletcher/Murhasta tuli totta).
 
Minulta ei kuulemma puutu kuin pultit kaulasta, että olisin kuin Boris Karloff tunnetuimmassa roolissaan.
 
Parempi puolisko minua toisinaan hitaahkon puheenparteni takia enteihin vertaa. No en nyt välttämättä ihan niin jaakea ole, mutta kyllä sitä itekki joskus huomaa että jopa kestää lyhyehkönkin jutun sepostus luokattoman kauan kun miettii samalla mitä sanoo (tai ajattelee sen tuhannelta kantilta samalla ko puhuu). Mutta eihän tuota voi kuin kohteliaisuutena ottaa :D
 
Ylös