Piano ja sen soittaminen

  • Keskustelun aloittaja Vieras
  • Aloitettu
V

Vieras

Vieras
Kosketinsoittimia, tai kotoisasti syntikaa olen minäkin muutaman vuoden pimputellut, ja ihan kivastihan tuo menee. Oikea piano on haaveissa ollut jo pitemmän aikaa, vaikkakaan ei minun osaamisellani ihan kuuhun vielä mennä. Nyt, kun rahaa on kertynyt ja joulukin on lähestymässä, olen alkanut elätellä yhä enemmän toivoa, ja epävirallinen myönnytyskin kuluissa avittamiseen on saatu.

Siispä. Pianon, tai digitaalipianon soittajia, huvikseen tai ammatikseen. Mitä soitatte, miten soitatte, mitä maksoitte soittimestanne ja niin edelleen. :)
 
Itse olen soittanut pianoa viimeiset yhdeksän vuotta, mutta keväällä sitten oli pakko lopettaa, kun en yksin kertaisesti ehdi vain harjoitella. Toinen harrastus vie vaan niin paljon aikaa, ettei muuhun riitä. Erittäin harmi, ensinnäkin jäin kaipaamaan (jos se nyt on oikea sana) mun pianomaikkaa ja toiseksi kun olen soittanut niin kauan, jää hieman tyhjä aukko tänne jonnekin.

Piano meillä on ollut koko pienen elämäni, koska äitini ja tätini soitti pianoa ollessaan pieniä ja näin sitten meillä tämä kyseinen piano on. Ainoa vaan, että se alkaa olemaan aika vanhus ja kaipaisi kunnon remonttia. Tunnetusti pianorempat maksaa paljon, ja kun en enää "virallisesti" soita, niin taitaa jäädä aika haaveiluksi. Erittäin harmillista, sillä edelleen soitan suht paljon ihan omaksi huvikseni. Pitäisi saada aikaseksi käytyä vaikka kirjastossa lainaamassa jotain nuottikirjoja. Btw. Ei kenelläkään sattuisi olemaan Roxetten- Listen to your heart -biisin nuotteja/sointuja? :p

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos haikailee soitonopetuksesta, kannattaa ehdottomasti mennä pop/jazz -puolelle. Itse soitin kuusi vuotta klassista erään ala-asteen opettajan johdolla. Yläasteelle kun menin, vaihdoin musaopistolle ja kiroilin kun sain tietää että paikka on pop/jazz -puolella. Hyvä niin, koska se avartaa huimasti näkemystä soittamisesta ja antaa valmiuksia soittaa itsekseen. Mulla sattu onneks olemaan vielä tosi hyvä opettaja ja se sai innostettua kuuntelemaan hyvin erilaista musiikkia ja nykyään musamaku on todella laaja. Toisaalta taas olen oppinut kuuntelemaan analyyttisesti kappaleita, joka välillä alkaa ärsyttämään kun ei pysty kuuntelmaan vain "omaksi iloksi". Ja kun kuuntelee paljon musiikkia, niin se antaa uusia ideoita soittamiseen, varsinkin jos musiikki on enemän kevyen musiikin puolelle menevää...

Mitenköhän onnistuin sepustamaan näin paljon. Tulisipa tekstiä yhtä hyvin äikän kirjotustehtävissä.... :D
 
Meillä on myös ollut aina piano. Äitini on toiminut soitonopettajana ja muutenkin aina soittanut paljon. Kuitenkin hän on jäänyt perheen ainoaksi, joka osaa soittaa pianoa. Minua tai veljeäni ei ole koskaan pakotettu soittamaan, vaikka musikaalisuutta olisi varmasti löytynyt. Ehkä juuri sen takia olemme molemmat oppineet rakastamaan pianomusiikkia ja musiikaalisuus on tullut esiin muilla tavoin. Jos meidät olisi pakotettu soittamaan pianoa, olisimme varmasti oppineet vihaamaan sitä. Silti on pakko myöntää, että olen äärimmäisen kateellinen niille, jotka osaavat soittaa pianoa. Toisaalta uskon myös, että jos olisin pianonsoittajaihminen, olisin ko. soittimen kyllä löytänyt. Nyt tyydyn vain nauttimaan sen kuuntelusta...
 
Itse olen kahdeksan vuotta soittanut, ja kotona on korgin (huono) digitaalipiano, suunnitelmissa olisi saada viimeistään ylppärilahjaksi uusi digipiano.

Kansalaisopistossa opettelin aluksi pari vuotta, mutta koska siellä ei pääse etenemään, lopetin kansalaisopiston ja siitä asti olen vaan opetellut ominpäin. Pidän pianon äänestä, ja siitä, että pianolla voi soittaa lähes mitä tahansa. Siis minkälaista musiikkia tahansa. Itse opettelen korvakuulolta ja netistä nuotteja ja tabeja hakemalla soittamaan uusia biisejä.

Omassa soitossa on vaan se vika, etten osaa soittaa klassista musiikkia, tietty näppäryys puuttuu soittotaidoistani. Nuotit ja vastaavat osaan, mutta ymmärrys loppuu kesken kun täytyisi jokin sonaatti vetäistä. Ihan tyytyväinen olen taitoihini siihen nähden että ne on itseopitut.
 
Sain itseasiassa pianon itselleni tänään. Ostettiin se ystäväperheeltä, joten saatiin suhteellisen halvalla; se maksoi vain 500 euroa. Olen nyt viimeisen vuoden pimputellut kaverin pianoa satunnaisesti, ja haave omasta pianosta kyti jossain takaraivossa. Äiti sitten yhtäkkiä päätti ostaa minulle sellaisen. Omatoimisesti olisi nyt tarkoitus opetella soittamaan. Jotain yksinkertaista osaan jo soittaa välttävästi. Nyt tekisikin mieli harjoitella koko ajan. :grin:
 
Soitin pianoa viisi vuotta, kunnes inspiraatio lopahti ja lopetin.
Aloitin pimputtamisen yksityisellä, erään tutun naisen kotona (ah, niillä oli flyygeli!), tunnit maksoivat muistaakseni 70 mk/kerta. Sitten hänen aikansa loppui ja suositteli minulle musiikkiopistoa. Erittäin lällyn pääsykokeen jälkeen olin tuore musiikkiopistolainen.
Aloitin siis soittamisen, mutta kotona minulla oli vain sähköpiano. Siihen se meinasi kaatuakin, kunnes iki-ihanan soitonopettajani ystävän asunnosta loppui tila ja piano tarvitsi "varapaikan". Ah, 1800-luvulla tehty musta Rud Ibach Sohn kynttiläpidikkeillä varustettuna, lähes omana! Rakastin sitä soitinta.

Se vietiin pois loppuvuodesta 2004. Ehdin suorittaa vain 1/3 peruskurssin.

Nykyään soittelen vielä joskus sähköpianollani, ja aina kun tarjoutuu tilaisuus, myös oikealla pianolla. Rakastan.
 
Olen myöhään herännyt pianotunneilla kävijäksi: Joskus 11-vuotiaana turhauduin siihen, että nokkahuilulla ei voinut soittaa esim. Beatlesia kunnolla, kun niin ärsyttävän pieni ääniala. Kotona oli sähköpiano, jossa ala-oktaavien yläpuolella oli merkitty nuottien nimet. Jotain itse sovelsin siitä ja yksikätisesti(ja enimmäkseen myös -sormisesti :p ) pimputtelin. Myöhemmin siirryin oikeaan pianoon.

Äiti sitten kysyi, että haluaisinko pianotunnille. Halusin. Enimmäkseen klassista on läksyinä, eikä ne aina jaksa innostaa. Joskus kun on jaksanut harjoitella, onhan se palkitsevaa jos jotkut tilutukset menee hyvin. Tänä syksynä on motivaatiota taas vähän enemmän löytynyt. Viides vuosi siis menossa.

Tunnustan: olen nuottivammainen. Joskus ehkä soitan jotain ilman nuotteja, mutta silloin vain satun muistamaan ulkoa pätkän joskus opettelemastani. Ukko Nooa menee ehkä korvakuulolta, mutta vain koska tiedän että se alkaa c:stä. Antaisin elämästäni parikymmentä vuotta, jos osaisin improvisoida niinkuin eräs tietämäni ihminen osaa. Se ikävä puoli pianonsoitossa on, että harva soittoporukka kaipaa useampaa pianistia. Kaksi korkeintaan. Ja aina löytyy ainakin kaksi, jotka ovat minua parempia. Sittenpähän vain istun ja tunnen itseni turhaksi, kun kitaraa osaan vielä huonommin kuin pianoa, laulamisesta puhumattakaan. Ah, rytmikapulat.

Jotenkin julkinen esiintyminen hermostuttaa. Tai ei laulujen säestäminen, eikä sellainen tilanne, missä ihmiset eivät ole yksinomaan keskittyneet minun soittoni kuuntelemiseen. Oispa vielä Wild, Wild West, niin matkustaisin sinne kapakkapianistiksi. Mutta siis tykkään soittaa ja vaikka pianotunnit(siis puoli tuntia viikossa kansalaisopistolla, tod. ammattimaista) ajanpuutteen takia joskus lopettaisin, pimputtelisin kotona vähintäänkin yhtä paljon kuin nyt.
 
Ensimmäinen asia, jonka ostan joskus kun olen töissä ja minulla on varaa, on piano! ..tai ehkä muutan ensin omakotitaloon, etten häiritse naapureitani. :D Pianon ääni on niin kaunis ja sen soittaminen on terapeuttista. Sitä kun voi "hakata" melko lujaa tai toisaalta soittaa ihan hiljaa.

Kävin 10-14 vuotiaana soittotunneilla, mutta tuuri opettajien suhteen ei ollut kovin hyvä. Ensin minua opetti nainen, joka oli kyllä aivan loistava opettaja.. silloin kun viitsi ilmestyä paikalle. Hän oli varsinaisesti sellisti ja piano-oppilaat olivat hänelle toisarvoisia. Kerrankin hän lähti elokuviin juuri kun tuntini piti alkaa. Toinen opettajani ei juuri välittänyt osasinko kappaleen vai ei. Hän antoi jokaisen muutaman kerran läksyksi ja sitten siirryttiin eteenpäin osasin kappaleen tai en. Kyllästyin lopulta soittamiseen niin paljon, että tuskin koskin koko kapistukseen vuoteen. Nykyään kuitenkin kärsin hieman kun täällä opiskelijakämpässä ei ole pianoa. Olen tottunut siihen, että voin koska vain istahtaa sen ääreen ja soittaa.

Millaisina muuten pidätte digipianoja? Muistan, että toisella opettajistani oli sellainen. Se oli melko aidon oloinen, mutta kuitenkin siitä puuttui jotain. Äänenkin erotti tavallisesta, vaikkakin vain ihan vähän...
 
Digitaalisesta pianosta minäkin kaipaisin vähän enemmän soittaneen mielipidettä. Omaksi olisi tulossa kuitenkin joko Yamahan tai Rolandin digitaalinen, ja jos päädyn Rolandiin niin saadakseni sen haluamallani hinnalla minun pitää varata kyseinen epeli kaupasta jo ensi viikolla.

Minulle on tarjottu niin Yamaha Clavinovaa kuin Rolandin HP:täkin. Rahatilanteestani johtuen olen valmistautunut maksamaan soittimestani sen 1000-1500 euroa. Rolandin HP102e:n saisin penkkeineen ja kotiinkuljetuksineen 1300 eurolla, onko paha? Minulla kun ei pianojen hinnoistakaan pahemmin ole mitään kokemusta.

Itsehän olen siis muutaman vuoden kotikonstein kosketinsoittmia pimputellut. Kaksi ja puoli vuotta sitten kesällä lainasin kirjastosta muutaman kirjan, harjoittelin enemmän tai vähemmän ahkerasti ja vaihdoin soitinta kahdesti: Omasta lelupelistä serkun parempaan, ja nyt tämänhetkiseen Casio CKT:hen, joka on ollut ihan jees soittaa, noin hinta-laatu-suhteeltaan. Enemmän pianomaista vempelettä kuitenkin kaipaisin.
 
Meidän sähköpiano on hyvin vanha ja pieni ja huono. En tiedä kuinka aidoilta sen muut äänet kuulostavat, pianon epäaitouden huomaa kun on aito mihin verrata.

Onkos muuten teidän pianoissa sitä keskipedaalia, jolla saa pysyvän hiljennyksen ilman jalkakramppia? Meillä ei ole, isoveljen mielestä tarvitsisi d:
 
Kynteli sanoi:
Digitaalisesta pianosta minäkin kaipaisin vähän enemmän soittaneen mielipidettä.

Digipianoa ei kannata kokeilematta ostaa, varsinkaan jos olet varautunut tuonkin verran sijoittamaan mitä sanoit. Yamahan Clavinovat ovat vähäisten kokeilujeni perusteella varsin tasokkaita, mutta niille on tyypillistä varsin raskas kosketus, kuten Yamahan akustisillekin pianoille ja flyygeleille.

Kaupoissa kokeilemistani soittimista vain Kawain, Rolandin ja Yamahan soittimissa tuntuisi olevan minkäänlaista autenttisuutta. Tosin en valitettavasti ole kokeillut viime aikoina muita kuin keikkamalleja, ts. semmosia missä ei ole omia kaiuttimia eikä jalkoja, joten en noista uusista kotisoittimista osaa sanoa. Vois kyllä oikeastaan ihan mielenkiinnon vuoksi käydä vähän soittelemassa. :)
Jos missään pääset kokeilemaan Kawain digipianoja, suosittelen erittäin lämpimästi. Niitä vaan ei ihan joka kauppa myy -- Musiikki-Hellas on Kawain maahantuoja Suomessa. Hellaksella on oma myymälä Helsingissä Aleksanterinkadulla ja ainakin Vertikaali Oy myy niitä Turussa, Tampereella ja Lahdessa. Lisäksi Tampereen Musiikki myy Tampereella. Voi olla muitakin, Hellakselta tiedustelemalla varmaan selviää.

Ostin viime perjantaina uuden Kawain keikkapianon (MP4 Stage Piano, on muuten eka Suomessa, he he), jonka kosketus ja pianosoundi ovat todella kehuttavat. Aiempi soittimeni (Kawai MP9000) oli myös loistava soitin, puukoskettimet ja kaikki, mutta paino (33 kg + kotelo 29 kg) ei oikein ollut käytännöllinen bändikäyttöä ajatellen. Kawain CN2-pianossa näyttäisi olevan sama koneisto ja pianosoundi kuin omassa soittimessani, joten sen puoleen voin suositella erittäin lämpimästi, ja Musiikki-Hellas näkyy myyvän sitä hintaan 1350 euroa, josta tietenkin kannattaa tinkiä satanen pois. ;) Vastaavaa tekniikkaa löytyy myös Kawain ES4-mallista, joka on "portable"-mallinen soitin, mutta sisältää siitä huolimatta omat kaiuttimet. Kannettavuudesta ei tietenkään ole mitään etua jos liikuttelun tarvetta ei ole -- tuommoinen "koti"-mallinen soitinhan sopii kuitenkin ilman muuta paremmin sisustukseen. :)

Rolandin uusissa pianoissa vaikuttaisi pianosoundi olevan jo varsin hyvä, mutta Rolandin pianojen kosketuksesta en ole erityisemmin pitänyt. Clavinovan tuntuma on taas omaan makuuni liian raskas, mutta kuten akustisia pianoja ja flyygeleitä on moneen lähtöön ja makuun, niin myös digipianoja, eikä suosituksiin kannata pelkästään luottaa. :) Jos vaan mahdollisuutta on niin kannattaa kokeilla kaikenlaista ja kuurouttaa itsensä myyjien markkinointihöpinöille -- ne luonnollisestikin haluavat vakuuttaa juuri sen soittimen olevan paras, mikä heillä sattuu olemaan näytillä ja josta haluavat eroon.

LISÄYS: Kävin Tampereen Musiikissa kokeilemassa sekä Kawain CN2:sta että Rolandin HP102e:tä: Kummassakin on varsin hyvä ja aidonoloinen pianosoundi, mutta Kawain ylä- ja alapää kuulostivat autenttisemmilta; Rolandin alimpia koskettimia soittaessa ei enää kuulostanut akustiselta soittimelta. Kawain kosketus oli Rolandiin verrattuna syvempi ja tarjosi riittävästi vastusta että soitin tuntui oikealta. Rolandin tatsi oli jotenkin "muovimainen", kosketin vain painuu suoraan alas lähes ilman vastusta ja pysähtyy hyvin pian. Vaikka soundi oli periaatteessa hyvä, en kokenut että kosketintuntuman ja soundin suhde olisi kovin realistinen. Molempien soittimien äänentoisto oli laadukas, Roland ehkä hiukan purkkimaisempi soundiltaan.
Yamahan malleja en ole kokeillut.

Kyntelille vielä: tosiaan tuon HP:n ovh on 300 euroa enemmän kuin Kawain, että jos 1300 olisit laittamassa Rolandiin niin kannattaa kyllä ehdottomasti laittaa rahat Kawaihin, jonka saa varmasti halvemmalla ku vähän tinkii. Ota lisäksi huomioon etten vertaillut lainkaan muita kuin pianosoundia, oletan sinun kuitenkin olevan ensisijaisesti kiinnostunut nimenomaan pianosta eikä mistään multi-instrumentaalisyntikasta.
 
Minä lienen useimpiin täällä kirjoittaneisiin verrattuna varsin heikkolaatuinen soittaja, mutta osaanpahan kuitenkin jotain. Pienenä olin nelisen vuotta kansalaisopiston pianopiirissä - aluksi lähdettiin sinne perheen voimin "pelastamaan" piirin jatko kylällämme, mutta pian aloin ihan viihtyäkin siellä. Oppimistahti vain oli aika hidas, kun yhtä pianoa kohden oli sellaiset kuusi oppilasta. Muut opiskelivat teoriaa sillä välin kun yksi soitti...
Seiskaluokalle mennessä en sitten enää jaksanut harjoitella ja juttu jäi pois reiluksi vuodeksi, kunnes riparin jälkeen intouduin soittamaan Punaisen laulukirjan lauluja, samalla opin vähitellen soinnut. Siitä olen sitten vähitellen opetellut parantamaan alun oikea melodia + vasen soinnut - soittomallia aika lailla omin nokkineni. Pianokappaleisiin en juuri ole koskenut pianopiirin jälkeen - jos nyt silloisia Aaronin II:sen nuotteja voi kappaleiksi kutsua... :roll:
Nykyään taidot ovat sellaiset, että pystyn säestämään kappaletta, jos nuotit löytyvät, olinpa sitten kuullut sen tai en - tosin useimmiten paikalla on joku minua pätevämpi soittaja. Vasen käsi ei edelleenkään osaa tehdä mitään muuta kuin sointukuvioita pienin variantein, oikealla nyt olen oppinut jonkunverran improakin. Sävellajit ovat sen verran hallussa että pystyn valitsemaan intuitiivisesti oikeat soinnut, jos niitä ei ole nuotteihin merkitty, mutta nuoteista olen täysin riippuvainen: vapaa säestys on minulle täysi mysteeri. Ei vaan kerta kaikkiaan aukene, kuinka ihmiset voivat nuotteja näkemättä valita oikean kuuloisen melodian. :urg:
Sikäli olen ollut etuoikeutetussa asemassa, että meille hankittiin "oikea" piano kymmenkunta vuotta sitten. Sitä ei tosin soita kukaan muu kuin minä, ja kotoa muuton jälkeen on viimeiset pari vuotta ollut mullakin varsin harvinaista. Tosin jos viikonlopun kotona käy, niin tuleehan sitä sen aikana varmaan lähemmäs viisi tuntia pimputeltua. Omaksi iloksi, ja ehkä toistenkin, sen verran osaan ettei sitä kamalaksi voi sanoa. Isä on ainut joka joskus valittaa, ja hänkin siitä, että en osaa soittaa kuin kovaa. Keskipedaali olisi ihan kiva lisä, tosin se mielestäni muokkaa pianon ääntä aika ikävän kuuloiseksi.
 
Minä olen pianoa pimputtanut tasan yhtä kauan kuin olen koulua käynyt, siis kahdeksan ja puoli vuotta. Alkuunsa soitin sellaisella todella surkealla sähköhökötyksellä, yksiviivainen h ei suostu soimaan ja... Onneksi jo reilun vuoden jälkeen sain ihan oikean pianon, joka on minun tämänhetkisen kokemukseni perusteella yksi parhaista soittamistani ikinä, ei mikään "kilkutin" jollaisia useimmat koulujen pianot ovat. Neljän soittovuoden jälkeen siirryin naapurikunnan musiikkikoululle. Ekojen kuuden vuoden aikana olin monta kertaa todella lähellä lopettamista kun henkilökemiat ei pelanneet opettajien kanssa. Viimeiset kaksi ja puoli vuotta minulla on kuitenkin onneksi ollut aivan loistava opettaja mutta hän on nyt lähdössä pois.. Nyyh.
Klassisesta olen nyt innostunut kun olen saanut kappaleita joista pidän. Pari vuotta sitten suoritin peruskurssin 2/3:n erinomaisella arvosanalla ja viime viikonloppuna osallistuin pianokatselmukseen, jossa omassa sarjassani palkittiin kolme kymmenestä ja minä olin yksi stipendiaateista *loiste*. Tekniikkani ei ehkä välttämättä ole paras mahdollinen kaikkeen, sillä pari viimeistä vuotta on keskitytty enemmän tulkinnalliseen puoleen. Mutta siitähän niitä kehuja sitten tuli :)
Sähköpianoja olen vieroksunut aika pitkään jonkin verran, lähinnä syntikoiden perusteella kun niissä on niin olematon kosketus paatuneelle pianistille. Koululle sitten ostettiin hiljattain sellainen kunnon sähköpiano, jossa on jo ihan mukava kosketus, ja joka tapauksessa parempi kuin se koulun akustinen. Merkkiä en nyt tähän hätään muista. Sillä jo soittaa ihan mielellään, mutta kun sitä äänenvoimakkuutta pitää aina säätää erikseen...

Hih, ja pientä brassailua tähän loppuun, oli aika mielettömän hienoa päästä esiintymään Steinwaylla! Woa!

Tulipa taas tekstiä... Rakas aihe..?
 
Pari vuotta sitten sain yhtäkkiä jonkin salaperäisen innon ja tahdoin soittaa pianoa... Vain niin paljon, että voisin joskus vielä soittaa Scopp Joplinin "Maple Leaf Ragia". Ja minä opettelin itse nuotit, ja sitten menin kansaloisopistoon (musiikkiopistoista minulla on huonoja kokemuksia) ja aloin siellä soittaa pianoa yksityisopetuksessa. Puoli tuntia viikossa. Ja maksan siitä vuosittain sen verran, että eiköhän soitonopettaja vaikka pysyisi sillä hengissä vuoden tai pari.
Minulla on "oma" piano, rakas ja aivan huippuihana. Alkeelliseen pimputteluuni se on vain hyvä, mutta asiasta paremmin perillä olevat tahot sanovat, että minulla on erinomainen piano.
Olen edistynyt tuossa parissa vuodessa sen verran, että soittelen Ukko-Nooaa nykyisin jo kahdella kädellä... :grin:
 
Onko teillä sellanen hassu suhde teidän soittimiin? Puhuttiin tästä koulussa ja muidenkin soittimien soittajat oli sitä mieltä että toisen soittimella soittaminen on ihan outoa. Onko eroa kuitenkin jos on kysymys pianosta?
Mää en ainakaan ole vielä törmänny samanlaiseen rämpyttimeen ja saman laiseen sointiin (mikä se sitte oikesti onkaan) kuin omassa pianossa on.Yleensä kun jollain toisen soittimella soittaa niin siinä tulee vähän sellanen vammanen olo. Vaikka periaattessa soittaminen on ok.
Meillä on aika tumma ja matalan tuntunen soitin, ehkä vähän raskaskin ja on ihana joskus soittaa sellasellassoittimella, jolla tuntuu helpolta soittaa kaikenmoisia `lirkutuksiaŽ. Mutta kyllä se oma piano on rakas, tuntuisi hirveältä se vaihtaa!
 
Soittimissa, oli se sitten mikä hyvänsä, on aina eroa! Kahta samanäänistä soitinta ei löydy mistään. Kotona kappale kuulostaa aivan erilaiselta kuin pianotuntipaikan pianolla soitettuna ja sitten vielä kun mennään tädin pianoa pimputtamaan on jälleen ihan eri kuulosta soittoa. Esimerkiksi koskettimien "raskaudessa" on todella paljon eroja toisiin riittää pieni hipaus pohjaan saamiseksi ja toisia joutuu tosissaan painamaan.

Kotona meillä on noin 20 vuotta vanha Fazerin piano, joka valitettavasti vain useimmiten on hyvin epävireinen :). Tunneilla soitin ennen jokseenkin huonokuntoisella pianolla, mutta nyt joulun jälkeen pääsen soittamaan flyygelillä (!). Sitä onkin jo kauan odotettu. Pääsääntöisesti soitan nimittäin klassista musiikkia ja flyygeli on aavistuksen parempi peliväline niiden kanssa.

Itse olen soittanut pianoa melkein kymmenen vuotta tosin ensimmäiset viisi vuotta menivät aivan hukkaan. Pelkäsin ja vihasin soitonopettajaani enkä koskaan oikeen löytänyt motivaatiota edistyäkseni. Lopulta kun opettaja vaihtui ja sain itse vaikuttaa soitettaviin kappaleisiin motivaatio alkoi nousta ja on siitä lähtien pysynyt onneksi nousujohteisena. Nyt kolmannen opettajani kanssa olen jo todella innostunut soittamisesta ja tykkään jopa teoriatunneista. Nyt pitäisikin keväällä suorittaa 3/3 tutkinto. Pelkäänpä vain ettei minusta ole ikinä muuhun kuin harrastelijasoittamiseen sillä jalkapallo ykkösharrastuksena vie niin paljon aikaa etten ehdi harjoittelemaan soittoa niin paljoa kuin pitäisi. Omaksi, ja joskus myös muiden iloksi, aion kuitenkin soittaa niin kauan on mahdollisuuksia.

jos nyt silloisia Aaronin II:sen nuotteja voi kappaleiksi kutsua...

Heh, voiko olla ihanempaa soittokirjaa kuin Aaronin pianokoulu :) Kamala kirja, johtuneekohan vastenmielisyyteni siitä että liitän aina kirjasarjan ensimmäiseen soitonopettajaani.
 
Mietintää, pohdintaa, hiusten repimistä.

Pianoa olen hankkimassa - niin ainakin luulin - mutta en saa mitään aikaiseksi. Kävin uudelleen soitinliikkessä tesmailemassa, Rolandia ja Yamahaa lähinnä, ja päädyin siihen etten Rolandia halua ainakaan sen epäpianomaisen kosketuksen takia.

Noh, Yamahan Clavinova Clp 115-pianon saisin Thomannilta tuoleineen ja kuulokkeineen hintaan 899 + postikulut (20 euroa). Malli vaan taitaa olla kovin vanha. Kannattaako moista nykykotiin hankkia? Suomessa sama piano maksaa todennäköisesti lähelle 1300 euroa, näin olen kuullut.
 
ynive sanoi:
Puhuttiin tästä koulussa ja muidenkin soittimien soittajat oli sitä mieltä että toisen soittimella soittaminen on ihan outoa. Onko eroa kuitenkin jos on kysymys pianosta?
Mää en ainakaan ole vielä törmänny samanlaiseen rämpyttimeen ja saman laiseen sointiin (mikä se sitte oikesti onkaan) kuin omassa pianossa on.Yleensä kun jollain toisen soittimella soittaa niin siinä tulee vähän sellanen vammanen olo.

Kyllähän soittimissa, kaikissa varmaan on eroja, toisissa pienempiä, toisissa suurempia. Aikanani soittaessani viulua itselläni lainassa ollut tuntui ihan mukavalta mutta sitten välillä piti soittaa opettajan viululla ja siitä en taas pitänyt yhtään. Tehtiin sit sellaisia vaihtoja että minä soitin kaverini viulua ja kaverini open.Pianoissa varsinkin sitä eroa juuri tuntee. Itselläni on Fazerin piano jota ei ole viritetty varmaan seitsemään vuoteen. Hyvin soi, en minä siita valittamista löydä. Itse olen sen kahdeksanvuotiaana valinnut ja kosketus on juuri sellainen mistä pidän. Myös tuntiflyygelini on aivan ihana soittaa, mutta useimmissa pianoissa joita olen soittanut, kosketus on hirvittävä.. Ne ovat niitä halpoja pianoja ja niitä löytyy ala-asteilta.
Steinway oli taas asia erikseen, siinä oli taas jopa liian raskas kosketus kun ei soittimeen ehtinyt kunnolla tutustua. Forten teko tuntui hankalalta. Mutta silti tykkäsin sillä soittaa. Mutta toinen Steinway siellä flyygelinäyttelyssä oli minua kohtaan huomattavasti ystävällisempi.
Pianoissa on siis eroja, ja yleensä siihen suuntaan että minä en pidä niistä/ne minusta... Valitettavasti.

40. viesti, olen ollut aktiivinen :grin:
 
Miltonia sanoi:
jos nyt silloisia Aaronin II:sen nuotteja voi kappaleiksi kutsua...
Heh, voiko olla ihanempaa soittokirjaa kuin Aaronin pianokoulu :)
Voi toki, Thompsonin. :D
Jottei nyt tulisi ihan turhaa viestiä, niin todetaanpa että jopa minäkin olen huomannut eri pianojen välillä olevat soitettavuuserot. Sillä, millainen ääni soittimessa on, ei ole oikeastaan väliä, mutta se, kuinka paljon voimaa koskettimien soitto vaatii, vaikuttaa aika paljon.
 
Kynteli sanoi:
Noh, Yamahan Clavinova Clp 115-pianon saisin Thomannilta tuoleineen ja kuulokkeineen hintaan 899 + postikulut (20 euroa). Malli vaan taitaa olla kovin vanha. Kannattaako moista nykykotiin hankkia? Suomessa sama piano maksaa todennäköisesti lähelle 1300 euroa, näin olen kuullut.

Suosittelen sinulle edelleen kovasti Kawaita, vaikka eivät Yammutkaan huonoja ole. (http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-177745.html tai sama mustana http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-177733.html, todella hyvä peli kuten aiemmin mainitsin) Thomannilta tuskin kannattaa tilata, kannattaa ensin mennä suomalaiseen liikkeeseen tinkaamaan. Tamperelaisista liikkeistä ainakin saattaa äkkiä saada halvemmalla tai ainakin melkein samaan hintaan kuin Thomannilta, jos vaan kysyy. Itse hankkimani Kawai MP4:n hinta putosi reilusta 1600 eurosta 1335 euroon (parikymppiä vähemmän kuin Thomannin hinta) kun tuli T-kauppa puheeksi... Ja kannattaa mainita olevansa köyhä opiskelija. :p

Laita toki yksäriä jos tarvit jotain lisäneuvoja.
 
Ylös