Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Fairy tale sanoi:

Kun tänään polkaisen töistä kotiin, olen polkenut 1.5.-22.9. välillä sellaisen kilometrimäärän, jolla pääsee kotioveltani Kilpisjärven kyläkeskukselle.

Click to expand...

Itsekin on tyytyväinen pyöräilyn sujumiseen tänä vuonna, selkä kestää vihdoinkin taas pitempää pätkää. Tänä kesänä olen käynyt Saaristotien alkupäässä, Naantalissa ja Jäkärlässä Maarian altaan kiertäen (vastapäivään tää on kohtuullisen helppo lenkki), pari kolme vuotta sitten nää ei olis onnistuneet.

Hobittipäivän kunniaksi roudasin äidin pakkasesta omaani kylmälaukullisen kanttarelleja, marjasoseita, hirvenlihaa ja villisikaa

15000. Sen verran meitä oli tänään Helsingissä osoittamassa mieltä rasismia ja poliittista väkivaltaa vastaan. Kansalaistorille kokoontuessa väkimäärää oli vaikea hahmottaa, samaten Mannerheimintietä marssiessa. Lähtö kesti Kansalaistorilta kesti kauan. Arvioisin että olimme suunnilleen puolessa välissä kulkuetta. Kun Aleksanterinkadulla kävelimme ylämäkeen Senaatintorille ja katsoin taakseni, näin... niin, koko kadun aivan täynnä jengiä ja osa ei ollut vielä edes kääntynyt Manskulta Aleksille. Senaatintorille tullessamme Suurkirkon rappuset olivat täynnä ja samoin torin keskiosa. Jäimme suosiolla torin reunalle Kansalliskirjaston eteen. Suuresta väkimäärästä huolimatta kaikki sujui rauhallisesti. On ollut hyvä fiilis koko päivän. Tuli sellainen olo, että ei, maailma ei sittenkään ole ihan niin sekaisin kuin välillä tuntuu (kuten voisi kuvitella luettuaan keskustelupalstoja). Voisin melkein teettää itselleni ihan oman Kiitos-paidan. Kiitos 15000 -paidan.

Ostelin Magic: The Gathering -kortteja. Sehän lähti lapasesta: karkealla arviolla tuli kertaheitolla sellaiset 750 korttia, mikä hyppäytti korttimääräni kerralla noin 950 kappaleeseen. Onpahan tutustuttavaa ja tekemistä toviksi! En edes jaksanut setviä mitä olisi järkevää ostaa, ostin vaan jotakin. Leikkiähän ne vaan lopulta pohjimmiltaan on

Ensimmäisenä anime-elokuvana eräälle henkilölle esitin Henkien kätkemän. Saattoi pitää elokuvasta, vaikka jäikin kaipaamaan siitä, että maailma olisi selitetty paremmin: miksi, miten sinne oli mahdollista päätyä, mikä paikka se oikein oli... ja elokuva oli kuulemma hyvin jännittävä.

Uudet kuulokkeet haettu! Pelaaminen voi jatkua!

Tänä aamuna puoli kuuden maissa töihin lähtiessäni huomasin pihalla siilin! Siili säikähti minua ja sille tuli niin kiire piiloon
pusikkoon, että se ahtautui polkupyörän pinnojen välistä päästäkseen suorinta tietä katoamaan.
Hetken jo luulin, että se jää pinnojen väliin jumiin. Harmi, etten ehtinyt napata kuvaa.

Nähtiin Luigin kanssa eilisellä tunnin mittaisella metsäretkellä sittisontiainen, tikka ja kaksi korppia. Lapsi jaksoi kiertää vastaavan lenkin tänäänkin, vaikka mitään eläimiä ei tällä kertaa saatu bongattua.

Muoks: Ilonaihe on myös se, että kuorossa lauletaan kappaletta Perfect Day televisiosarjasta The World of Peter Rabbit and Friends, jonka olemassaolosta en ollut aiemmin edes tietoinen. Sen lisäksi, että kappale on kaunis ja kiva laulettava, se innosti lukemaan pitkästä aikaa Beatrix Potterin piskuisia kuvakirjoja, jotka ovat olleet vuosikaudet kirjahyllyn takarivissä. En ollut muistanutkaan, miten hienosti kuvitettuja ne ovat.

^Oi nostalgia kerrankin jotain mitä olen katsonut lapsena.

Me saatiin kaverilta lainaan Lego LotR -peli ja ollaan sitä nyt pari iltaa tahkottu. Hauskaa on

@Areadriel on yksi maailman parhaista ihmisistä ja halusin nyt vaan todeta kuinka onnekas olen, kun olen tavannut sen. Yhtä oudosti fiksu, sekaisin, tekotaiteellinen, psykopaattinen ja sairas, kun minäkin. Toivottavasti piristän päuvääsi sitten kun taas joskus luet käärmettä. Mennään yhdessä raksalle, kun ei meidän aivot muuhun riitä.

Strava! En tiedä onko kyseinen sovellus kontulaisille tuttu, mutta yllättävän hauska ja motivoiva. Kyseessä on siis juoksu/pyöräilysovellus, jolla ihan normaalisti voi tallentaa treenit. Lisämausteen tuo matkan varrelle osuvat segmentit, jotka ovat usein noin 400-500 metrin pituisia pätkiä (ainakin juoksun puolella) maastossa, joissa kisataan muita stravan käyttäjiä vastaan. Eli käytännössä yritetään kyseinen segmentti edetä mahdollisimman nopeasti. Jokaiselle segmentille löytyy sitten omat top-listansa. Monesti minulla ainakin on lenkeillä motivaatio-ongelmia, mutta segmentit tuovat mukavaa vaihtelua treeneihin ja tulee noita spurtteja mukavasti matkan varrelle. Tänään juoksin yhdelle segmentille pohja-ajan! Huomenna malminkartanolle hakemaa kovaa aikaa hiekkatien segmentille!

Matikka kirjotettu. Kolmessa tunnissa, osa tehtävistä vähän sinne päin, mutta edes jonkinlainen vastaus jokaiseen kymmeneen on olemassa. Oletan, että meni ihan hyvin.
Nyt alkaa vähitellen taas tuntua ihan kivalta. Huominen pitää vielä lukea psykaa ja sitten alkaa vapaus. Stressivapaus sen sijaan alkaa tästä.

Mulla on vaihteeksi lomaviikko, jonka käytän tällä kerralla koulun kalastuskurssiin. Kalatentti meni äsken läpi ja se olikin viimeinen lajitunnistustentti, mitä minulla tämän koulutuksen aikana on. Ollaan laskettu verkkoja ja saatu kalaa, jotka tänään paistetaan iltapalaksi. Huomenna on vielä jigauspäivä. Eilen vedin kyllä pohjanoteerauksen pimeäsuunnistuksesta, kun hukkasin itseni heti alkuunsa pimeään pöpelikköön ja jouduin soittamaan opettajalle, koska sijaintini oli mitä tuntemattomin. Arvioin olevani kartan itäreunalla, mutta pöllähdin lopulta ihmisten ilmoille keskeltä karttaa lännen suunnasta. Siinäpä oikea 180 asteen suunnistusmoka! Mielessäni pyöri vain sanat: "tämä ei ole mikään hobittien huviretki". Olokin oli kuin milläkin tukintolvanalla. Kolmatta yritystä sitten marraskuussa. Mieluummin kuitenkin hetken hukassa pimeässä metsässä, kuin töissä. Täällä saa enemmän raitista ilmaa.

Pää on välillä siitä harmillinen kapistus, ettei se ehdi pysähtyä tajuamaan, miten hyvin asiat ovatkaan - ei ainakaan ilman tahallista tietoista häiriköintiä. Joten tehään tämmöinen tahallinen häiriköinti!

Syyskuuni on ollut jopa harvinaisen energinen ja aktiivinen: on tullut riittävästi liikuntaa sekä keholle että mielelle. Tosin mielellä on niin paljon työstettävää tällä hetkellä, että jossain kohtaa pitää ottaa tahalleen vähän taukoa ja mitääntekemättömyyttä. Parempi kuitenkin näin päin kuin ettei tee mitään, koska tunnepuoli on maassa. Seuraava kuukausi on töiden puolesta täynnä haastavaa tekemistä.

Magic-kortit muuten lähtivät niin lapasesta, että kokonaiskorttimääräni on kuun loppuun mennessä lähellä kahta tuhatta. Lompakko on myös vaihteeksi keventynyt useamman kuukauden ennaltasuunnittelemattoman "en tuhlaa mihinkään" -kauden jälkeen. Tosin on minulla käynyt tuuriakin: ensimmäisessä ostamassani boosteriboksissa sattui olemaan todella arvokas kortti. Ei riittävän arvokas maksaakseen koko laatikkoa takaisin, mutta lämmittäähän tuo vähän mieltä. Yleensä yhtä harvinaisen kortin saa joka kuudennesta boksista. Sain myös selvitetyksi, että yleensä boosteriboksista pitää olettaa, että siitä tulee 15 euroa takkiin (eli jos ostaa boksin ja myy sen kaikki kortit pois, niin keskimäärin menettää rahaa tuon verran).

Tänä iltana herkuteltiin sen kunniaksi, että Luigi on oppinut lukemaan. Hitaastihan se toki toistaiseksi käy ja pitkät yhdyssanat ovat vielä liian vaikeita, mutta peruslukutaito on nyt olemassa ja kehittyy koko ajan.

Läpäisin eilen yrittäjän ammattitutkinnon

Komisario Palmun erehdys teatteriversiona. Oli kyllä hyvä ja varsin viihdyttävä. Ehkä pyrki seuraamaan leffaa enemmän kuin kirjaa, mutta mitäpä pienistä.
Teatterin jälkeen jatkoille lähteminen johonkin ravintolaan oli hyvä idea. Niin ihanaa ruokaa.
Muutenkin nyt on hyvin onnellinen olo, minä olen äikän kirjotuksia vaille valmis ylioppilas. Kaksi jaksoa lukiota jäljellä, ohoh. Miten tässä näin kävi?

Lokakuu on alkanut lempeillä ja aurinkoisilla päivillä. On ollut ihanaa kuljeskella kaupungilla tai muuten vaan liikkua ulkona. Näin Vorlonia ja Dalekia pienen tauon jälkeen, ja lapset tuntuivat muistavan minut silti hyvin. Tampereen Jousiampujat esittelivät toimintaansa ja pääsin kokeilemaan ilmaiseksi. Tekisi kyllä mieli mennä alkeiskurssille, ehkä ensi keväänä olisi aikaa.

Kahden työviikon jälkeen tuntui ihanalta mm. uuden vyön ja toimistosiistin puseron ostaminen ilman että heti katsoi hintalappua ja huokasi.

Ruuaksi on suppilovahverorisottoa, punajuuriröstejä ja samassa maakunnassa kasvanutta (ja sitten kuollutta) lehmää. Jälkiruuaksi jäätelöä ja kermavaahtoa.

Arwen is officially out of valinnaisliikka! Ei enää mielenterveyden pilaavia tunteja! Saa nähdä miten tälle ongelmanuorelle käy köksässä.

Selvisin hengissä hammaslääkärireissusta (pari hammasta paikkattiin) ja puudutuskin on jo lakannut. Näin pientä hammalääkärikammoa potevana se on aina saavutus.

Työnantaja pyysi minua sijaispalvelun kautta ihan nimellä töihin. Eli olen tehnyt jotain oikein. Hirveä stressi iski heti, mutta hyvä juttu on että tästä saa nyt vähän rahaa. Jos ei vielä joululahjoihin niin ainakin vähän apua lainan maksuun. Lisäksi nyt teen niin paljon töitä kuin lapsen hoitopäivien puitteissa on mahdollista (tai no yhden päivän vähemmän) ja voin siis katsoa miten paljon rahaa saisi jos joka kuukausi tulisi päivät täyteen. Siitä voi sitten miettiä jatkoa.