Plutonium 74

Plutonium 74 on näköjään alkanut nousta kansan suosioon, vaikkei kovin tunnettu bändi olekaan. Luulisi, että Konnustakin löytyy näiden abstraktien sanoittajien faneja.

On turha napista kun kurjan karman vatkaimessa pyörii
kengännauhat sitomatta ja ympärilläni hyörii
demoneja ja japaniliaisia Akira Kurosawa -diggareita
ottamassa musta kuvia salaa...


Mulla on ruisleipää ja lakipykäliä,
somisteita ja virallisia päätöksiä,
marenkileivoksia ja koiranjätöksiä
vakuutettuja matkoja ja kaninkäpäliä
outoja naamoja sekä ystäviä,
ruisleipää ja lakipykäliä.


Eihän tällaista kategoriatonta ajatusvirtaa voi olla rakastamatta, varsinkin kun kunnolla keskittyessä sanojen välistä tuntuu pilkahtavan jonkinlaisia merkityksiäkin. Laulajan räpäyttäessä verbaalista konekivääritulista on vain hankala seurata, mutta onneksi moni biisi kestää useammankin kuuntelukerran. Kannattaa siis ehdottomasti yrittää metsästää levy Kalliosta Pasilaan jostain kiven alta.

Plutonium 74 on ihan hauska, eniten olen kuullut tuota Ruisleipää ja Lakipykäliä - biisiä, joka on kerrassaan loistava. Muutenkin Pasilasta Kallioon - levy on varsin rentoa kuunneltavaa ja jollain tavalla liittäisin bändin hengenheimolaiseksi Ceebrolisticsin sanoitusten osalta.

"outoja naamoja sekä ystäviä
ruisleipää ja lakipykäliä..."

Muhun Plutonium uppoo kans, niinkun muukin suomi-reggae/hiphop (jos sen nyt sellaseks voi luetella). Erityisesti Kasiolove-niminen biisi lämmittää sydäntä. Mitä te muut pidätte kyseisestä kappaleesta?

Sen verran sanotuksesta että tosiaan melkoista tykitystä, vaikka leppoisella meiningillä kylläkin..