Itselläni on sellainen kutina, että PotF olisi enemmän pienempien happeninkien bändi. Vaikea kuvitella, että saisivat samanlaisen tunnelman aikaan isoimmilla lavoilla. Musiikki on kuitenkin sellaista, että sen luoma tunnelma kattaa yli puolet keikasta, ja veikkaan ettei tuo toimisi niin hyvin isoilla lavoilla kuin alle 500 hengen klubilla. Jotenkin miellän PotFin jotenkin intiimiksi ja tunnelmalliseksi musiikiksi.Nova sanoi:
Poets of the Fall
- Keskustelun aloittaja Danyan
- Aloitettu
Oi, Carneval of Rust levy on kyllä jotain parasta. Rakastuin Roses -kappaleeseen täysin. Myös Sorry Go 'round kantaa hyvin loppuun saakka. Levy kyllä ilmestyi sopivaan aikaan, kesää odotellessa on mukavaa kuunnella tällaista musiikkia. Ja vanhaan levyyn kerkesi jo hieman kyllästyä.
Mirha sanoi:
Heh moi, mä perustin tän topikin milloin, vuosi sitten? Ja nyt mulla on vaikeuksia sietää koko bändiä. Myin levyni pois, kun en enää suurin piirtein halunnut edes nähdä sitä. Kaikki lähti On The Rocksin keikasta, joka oli aivan hirveä.
Perus keikkahan se oli, mutta mä en lämmennyt yhtään. Se paljon puhuttu tunnelma oli tiessään, se laulaja oli lavalla ihan pelle ja oikein odotin, että milloin tämä loppuu. En tykännyt yhtään. Ja mulle live-esiintyminen on tärkeetä, joten meni maku sitten bändistä vähän kokonaan..
Mutta tää uus sinkku on kyllä ollu ihan jees. Keikkoja yritän varmaan silti vähän vältellä.
Jänskä juttu mien ihmiset suhtautuvat keikkoihn eritavalla. Minä kävin joskus kauan, kauan sitten ihan Poetsien alkuaikoina katsomassa keikan ja tykkäsin. Toisen kerran pääsin kuun alussa bändin käydessä Oulussa ja noh...pelleilyähän se oli. Tykkäsin silti. Minusta on aina mukava nähdä kun ihminen (näyttää ainakin) nauttivan tekemisestään ja tekee sitä oman luonteensa mukaan. Tosin tähän ehkä vaikuttaa sekin, etten hae musiikista elämää suurempia totuuksia ja Graalin maljaa täynnä viisautta vaan ainoastaan kuhunkin hetkeen sopivaa tunnelmaa. Kovilla lenkillä on mukava kuunnella raskaampaa rokkia, venytellessä klassista, ratsastaessa kuuluvassa musiikissa pitää olla rytmin kohdilla jne.jne.
Niin, minä tykkään Poetsista sekä levyllä että livenä. Mutta tuon Carnival of Rustin videon olisivat saaneet jättää tekemättä: minulle tulee siitä yhtä ontto ja surkea olo kuin Saksikäsi Edwardista. Nykyään koko biisi ahdistaa, vaikka (melko) hyvä onkin.
Niin, minä tykkään Poetsista sekä levyllä että livenä. Mutta tuon Carnival of Rustin videon olisivat saaneet jättää tekemättä: minulle tulee siitä yhtä ontto ja surkea olo kuin Saksikäsi Edwardista. Nykyään koko biisi ahdistaa, vaikka (melko) hyvä onkin.
Edelliseen viestiin viitaten: Carnival of Rustin video on syvältä. Petyin ihan mielettömästi kun näin sen ekan kerran ja totesin että se on tekotaiteellista sontaa. Värit eivät ole yhtään "poetsmaiset" ja koko konsepti sukkaa kympillä. Ontto ja tekotaiteellinen tuotos omasta mielestäni. Biisi olisi ansainnut parempaa. Harmillista, sillä Liftin videosta pidin kovinkin paljon ja noilla lienee sama tekijä.
mä olen eri mieltä edellisten kanssa! mun mielestä Carnival of Rustin musiikki video on aivan mieletön! muhun kyllä upposi tälläinen taide!! se on aivan loistava kuten myös biisikin! muutenkin koko levy on todella hyvä! ostin sen toissa päivänä ja nyt sitä ollaan sitten vain popitettu!! 
meininki on hyvä!
meininki on hyvä!Kyllä PotF rulettaa. Omasta mielestä paras kappala on "Fire" ja sit on tietenkin "Lift" ja "Carnival of Rust". "Shalow" on myös aika kova niin ja "Illuosioin & Dream"
Aina tulee kuunneltua ja on molemmat levyt
Ainii unohin ihan "Everything fades"
Ai nii ja viellä siitä videosta. Ite en tykänny vaikka biisi rokka tärykalvot solmuun video oli..... surullinen. Siitä jää ontto olo .
//Nerwende yhdisti viestit (3 kpl)... parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Aina tulee kuunneltua ja on molemmat levyt
Ainii unohin ihan "Everything fades"
Ai nii ja viellä siitä videosta. Ite en tykänny vaikka biisi rokka tärykalvot solmuun video oli..... surullinen. Siitä jää ontto olo .
//Nerwende yhdisti viestit (3 kpl)... parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Steelsheen
teräskiiltovotjake
Minä kuuntelin Poetsia edellisen levyn aikoihin ihan mielenkiinnolla mutta vaikka tykkäsin, se levy ei jostain syystä ole meille päin eksynyt. Tässä nyt sitten pyysin synttärilahjaksi kakkosalbumin, jolta olin tainnut kuulla vain nimibiisin. Olen tykännyt, vaikka kaikki kappaleet eivät ole vielä ihan auenneet. Locking up the sun ja Maybe tomorrow is a better day ovat kuitenkin jo erottuneet edukseen tuon Carnival of rustin lisäksi. Kaivannee vain lisää kuuntelukertoja, minulla kun on ongelma etteivät biisit välttämättä aukea ennen kuin osaan sanat ulkoa (näin ainakin Nightwishin kohdalla) ja kun niissäkin on vielä hieman sisäistettävää.
Nerwende
Kontulainen
Piti kaivella tämä ikivanha keskustelu esiin, kun matkalla the Miittiin kuuntelimme järkkäritiimillä jälleen "tuoreinta Poetsia" kuten tavaksi on muodostunut. Tällä kertaa siis levy on keväällä julkaistu Twilight Theater josta kaikki tykkäsimme että se on sitä mitä Poetsin pitää ollakin - edellinen levy Revolution Roulette kun ei oikein sytyttänyt. Joku voisi tietysti olla sitä mieltä, että tasaisen varmaa ja turvallista mutta ainakin minulle POTFissa on kolahtanut nimenomaan melodisuus joka jäi RR-levyllä vähän turhan paljon kokeellisuuden ja rankkailun varjoon.
Ainakin toistaiseksi Signs of Life pysyy silti mielessäni bändin parhaana levynä, sillä Someone Special-Illusion&Dream-Sleep-suoraa on paha lähteä ylittämään.
Ainakin toistaiseksi Signs of Life pysyy silti mielessäni bändin parhaana levynä, sillä Someone Special-Illusion&Dream-Sleep-suoraa on paha lähteä ylittämään.
Elbereth
Hobitti
Luulin, että olisin kirjoittanut tähän topicciin jo, mutta en nähtävästi. Poets of the Fall kuuluu miun lempibändeihin / -artisteihin / -yhtyeisiin.
PotF:n biiseissä on osuvat ja kekseliäät sanat ja melodia on kiinnostavaa ja kaunista. Markolla on hyvä ääni ja hän ääntää hyvin englantia. Poetsin musiikki on taidetta!
Tää uusin levy Twilight Theater on kiva, mutta ei kyllä kuulu parhaimmistoon... Suosikkialbumi on Carnival of Rust tai Signs of Life, ne on melkein yhtä hyviä. Toki Revolution Roulette ja Twilight Theater sisältävät myös hyviä biisejä, mutta ei ne vaan yllä kahden ekan levyn tasolle.
Late goodbye oli ensimmäinen biisi, minkä kuulin Poetsilta ja olin ihan ällikällä lyöty, kun kuulin, että kyse on suomalaisesta bändistä. Poets of the Fall on ihan ykkönen suomalaisista! Parhaat biisit ovat Illusion & Dream, Carnival of Rust, King of Fools, Lift, Where do we draw the line ja Dawn, noihin en kyllästy ikinä.
PotF:n biiseissä on osuvat ja kekseliäät sanat ja melodia on kiinnostavaa ja kaunista. Markolla on hyvä ääni ja hän ääntää hyvin englantia. Poetsin musiikki on taidetta!
Tää uusin levy Twilight Theater on kiva, mutta ei kyllä kuulu parhaimmistoon... Suosikkialbumi on Carnival of Rust tai Signs of Life, ne on melkein yhtä hyviä. Toki Revolution Roulette ja Twilight Theater sisältävät myös hyviä biisejä, mutta ei ne vaan yllä kahden ekan levyn tasolle.
Late goodbye oli ensimmäinen biisi, minkä kuulin Poetsilta ja olin ihan ällikällä lyöty, kun kuulin, että kyse on suomalaisesta bändistä. Poets of the Fall on ihan ykkönen suomalaisista! Parhaat biisit ovat Illusion & Dream, Carnival of Rust, King of Fools, Lift, Where do we draw the line ja Dawn, noihin en kyllästy ikinä.
