Pokémon GO

Me kävimme tänään koko perheen voimin lanaamassa yhden Instinctin gymin ja valtaamassa sen Mysticille. Tosin itseäni alkaa enenevässä määrin ärsyttää ja surettaa koko tämä tiimitouhu. Pokémon-maailmassa nimenomaan yhteistyö ja ystävyys ovat voimaa, mutta ilmeisesti meidän maailmassamme sitten eivät. Suomen Pokémon-yhteisö ei ole ainoa, jossa ihan avoimesti haukutaan, nimitellään, pilkataan ja muutenkin halveksitaan muita kuin omaa tiimiä "hauskuuden" nimissä. Meidän oma Mariommekin uhoaa tosi "humoristisesti", miten kaikki muut tiimit paitsi Mystic pitäisi tuhota kokonaan, ja mies suhtautuu suvun fesechatissa pilkallisesti siihen, että jotkut meidän muksujemme serkuista kuuluvat Instinctiin. Puntaroin itse parhaillani, olisiko minulla varaa tilata itselleni Team Harmony -paita, koska haluaisin näkyvästi irtisanoutua tästä typerääkin typerämmästä tiimisodankäynnistä.
 
Ollaan orkesteriporukkani kanssa käyty kesän muutamina iltoina kaupungilla soittamaksi omaksi ja muiden huviksi. Tänään suunnattiin Kirkkopuistoon, koska siellä oli massoittain väkeä Pokémon-jahdissa. Soitettiin alussa ja lopussa Pokémonin tunnari, ja yleisö hurrasi ja vislasi. Monet taltioivat esitystämme. Välissä soitettiin normaalia settiämme, joka sai hillitympiä mutta kohteliaita suosionosoituksia.

Mutta arvatkaa mikä oli kamalaa? Juuri tällä viikolla oma soittimeni on huollossa enkä päässyt soittamaan hienoa melodiaa! (Ei ollut pelkkä oma harmi, koska se oli tärkeä stemma ja paljon muitakin soittimia puuttui, joten kokonaisuus oli aika riisuttu.) Hakkasin koko illan tamburiinia katkerana. :(

No, keksittiin myös, kuinka saadaan jatkossa yleisöä – viritetään houkutin keikkapaikalle ja odotetaan pokémonien ja ihmisten valumista paikalle.
 
^Meidän nörttikuoro suunnittelee käyttävänsä tuota houkutintekniikkaa huomenna konsertissa, saa nähdä miten se vaikuttaa. :D

Minulle tuli vähän mutkia matkaan pelin aloittamisessa, kun virallisena Suomi-julkaisupäivänä huomasin, että puhelimeni on liian vanhaa mallia, eikä peli toimisi siinä. Kävin vielä samana iltana noutamassa uuden laitteen, kiitos verkkokauppa.comin 24h-kioskin... :D (Oli uusi puhelin muutenkin harkinnassa, olin vain ajatellut sinnitellä vielä vähän pidemmän aikaa, mutta hei, pokémon. Pakko.) Nyt olen onnellisesti kierrellyt lähiympäristöä ja työmatkan pokéstoppeja, ja tänään äitikin pyysi käymään, kun lähikirkolla oli kuulemma stoppeja ja hän halusi nähdä, mistä tässä pelissä on kysymys. Nyt illalla peli alkoi jumittaa turhankin paljon, mutta eiköhän tekniset ongelmat saada pikku hiljaa kuntoon. Sitten kun vielä löytäisi muutakin kuin drowzeeta ja jynxiä...
 
Me teimme tänään retken Korkeasaareen, ja ainakin Mariota näyttivät kiinnostavan enemmän virtuaaliset otukset kuin irl-eläimet. Puhelintani edelleen lainailevan Luigin mielenkiinto sentää jakautui aika tasan molemmille. Mihinkään ihmeellisyyksiin emme retkellä törmänneet, mutta onpahan squirtlekin nyt omassa dexissäni, samoin pari ponytaa lisää. Lähipäivinä olisi tarkoitus pistäytyä Suomenlinnassa katsastamassa paikallinen tarjonta. Huhu kertoo, että sieltä löytyy hyvin poksuja.
 
oakencrossover__54__pokemon_go_by_peckishowl-daapkcd.jpg
 
Kyllähän sieltä Suomenlinnasta kaikenlaista mantereen faunasta poikkeavaa löytyi, mm. staryu, butterfree ja persian, mutta ei mitään hirmuisen ihmeellistä. Vähän kävi kateeksi, kun mies ja Mario kotiutuivat eilen Kaisaniemen puistossa pidetystä PoGo-tapahtumasta kummallakin dexissään ihan hurja Lapras, mutta kroonisen väsymystilani ja sen myötä entistä vahvemmaksi kasvaneen introverttitaipumukseni huomioonottaen oli ehkä kuitenkin parempi, etten itse keikkunut meluisassa sosiaalisessa tapahtumassa pitkälle aamuyöhön.
 
kanttarelli sanoi:
Kertokaas viisaammat, miten peli sijoittaa pokemonit maisemiin? Vesiolennot vesien lähellä, kummitukset öisin liikkeellä? Mutta miten?
Click to expand...

Kaikkiin Kanttarellin kysymyksiin en osaa vastata (innostuin lataamaan pelin viime torstaina) mutta vesistöjen läheisyys ainakin tuntuu vaikuttavan vesipokemonien määrään. Lappeenrannan satamassa oli viikonloppuna runsaasti Magikarpeja. Ei niin runsaasti että Gyarados olisi lähelläkään, mutta jos olisi sataman alueella töissä niin varmaan parissa viikossa saisi 400 magikarppikarkkia kokoon. (löysin Lappeenrannasta myös Pikachun, jee!)
 
Mekin olimme ymmärtäneet, että veden ääreltä saa vesipokémoneja, mutta Korkeasaareen ja Suomenlinnaan lauttaillessamme törmäsimme käytännössä lähinnä vedessä lilluviin drowsieihin ja pidgeyihin. Suokissa Mario jopa pyydysti aalloilla kelluskelevan voltorbin. Toisaalta magikarpeja on noussut milloin miltäkin asfalttitieltä. Jonkin huhun mukaan hautausmaiden läheltä pitäisi löytyä kummituspoksuja, mutta henkilökohtaisia havaintoja ei tästäkään toistaiseksi ole, ei myöskään siitä, että sähköpokémonit parveilisivat ukkosella. Mistä Nianticin poksuja sirotteleva tietokonealgoritmi muka tietäisi, missä kaikkialla maailmassa milloinkin ukkostaa?
 
Minä olen napannut Vantaanjoen varrelta kohtalaisesti vesipokemoneja ja ainoa dratinini on sieltä, eli olisin valmis myöntämään vesipokemonien todennäköisemmän majailun veden lähellä mahdolliseksi. Drowzee, pidgey ja rattata ovat sinänsä täysin spesiaaleja, että niitä on joka paikassa. Pari kaveria on kiivaasti sitä mieltä, että tummanvihreät alueet kartalla antaisivat hieman eri pokemoneja kuin vaaleanvihreät, mutta tiedä häntä.
 
Millaisia kokemuksia teillä on pelistä? Lähinnä kaksi asiaa tästä on nostettu esiin eli liikunta ja sosiaalisuus. Jonkin verran kotoa on ilmeisesti pakko poistua, ja tehokas pelaaminen vaatii liikkumista paikasta toiseen. Mutta kuinka paljon tämä peli on teillä lisännyt liikkumista? Sosiaalisuudesta olen kuullut vähän kahtalaista mielipidettä, mutta ainakin jonkin verran jutun juurta pelajien kesken on syntynyt. Mutta onko noin yleisesti niin, että sosiaalisuus jää usein tasolle: "Hei, onko täällä pokemoneja?"
 
Kun kahdentoista tunnin työvuoron - joka itsessäänkin on pitkälti kävelyä - jälkeen jaksaa vielä tehdä tunnin kierroksen kodin lähiympäristössä, niin kyllä se on lisännyt liikuntaa. :D Minulla ei ihan yhtä suuressa mittakaavassa kuin ehkä joillain muilla juurikin noiden kesätöiden takia, mutta on se vähäkin parempi kuin ei mitään.

Sosiaalisuus on tuntemattomien kanssa lähinnä ollut sellaista "Mikä tiimi?" "Mystic" "Okei" (se ei selvästikään ole suosituin täällä :D), mutta pariin työkaveriin sai tämän kautta ihan luontevan keskusteluyhteyden. Toisaalta taas osa ei kauheasti ymmärtänyt pelin suosiota, mutta eipä sitä heille väkisin kannata sitten tyrkyttääkään.
 
Minulla peli on lisännyt jonkin verran liikuntaa. Alkuvaiheessa enemmän mutta minulla ei ole ollut aikaa käyttää paria tuntia siihen töiden jälkeen. Mutta ainakin olen motivoituneempi kävelemään työmatkoja ja eilenkin kävin iltakävelyllä. Sosiaalisuus on ollut minulla rajoittunutta mutta se voi johtua siitäkin että yksin pelatessani minulla on kuulokkeet päässä, voin samalla kuunnella podcasteja ja pelata vaivihkaa kun kuulen jos lähellä on Pokemon tai pokestop. Kerran kyllä joku pikkupoika kysyi pelaammeko ja mikä on paras Pokemon mikä meillä on, se on varmaan pisin keskustelu aiheesta vieraan kanssa.

Vähän turhauttaa kun vakioreiteiltä ei tunnu enää löytyvän mitää mielenkiintoista, ajattelin mennä tänään katsomaan olisiko Kaivopuistossa mitään. Suomenlinna on ollut paras kohde minulle, taisin pyydystää noin 40 Pokemonia, joista noin kymmenen oli uusia. Drowzeet, Zubatit ja kaikki pienet linnut sivuutan yleensä.
 
Liikuntani ei ole lisääntynyt verrattuna Ingressin pelaamiseen, mikä on enemmän tai vähemmän tauolla nyt pogoillessani. Merkillepantavaa sen sijaan on se, että muukin perhe on innostunut pelaamaan. Jos olisin aiemmin ehdottanut pojalleni, että lähdetään kaupungille kävelemään paikasta toiseen, niin hän ei takuulla olisi lähtenyt. Nyt hän ehdottaa itse sellaisia reissuja. Oma pelaamiseni rytmittyy kamankeräämisen mukaan. Silloin kun minulla on monta parannusjuomaa, menen salille. Silloin kun reppuni pursuilee pokepalloja, menen napsimaan monstereita. Aina kerään roinaa pokestopeilta. Työmatkallani niitä on kahdeksan. Käytin ennen korkeamman tason palloja kovempia hirviöitä vastaan, mutta kun pakenemisprosentti ei tuntunut vastaavasti pienenevän, tarjoan nyt niille samoja peruspalloja kuin muillekin, paitsi jos todella haluan saada ne kiinni. Pettymyksensietokyky kehittyy siinä missä ingressatessakin.
 
Ereine sanoi:
Kerran kyllä joku pikkupoika kysyi pelaammeko ja mikä on paras Pokemon mikä meillä on, se on varmaan pisin keskustelu aiheesta vieraan kanssa.
Click to expand...

Minäkin kävin myös satunnaisen pikkupojan kanssa yllättävän pokémon-keskustelun kaupan pihalla:
"Pelaatko Pokémon GO:ta?"
"En, mulla on vääränlainen puhelin."
"Okei. Ei kannatakaan, se on ihan surkee peli."

Kuulosti katkeralta. [22] Etenkin, kun poika halusi tulla spontaanisti avautumaan tuntemattomalle.
 
Nouu, työmatkalla tuli vastaan Golbat, CP ???, ja minulta loppuivat pallot kesken. Joskus on katkeraa asua täällä haja-asutusalueella, jolla saa tehdä kilometrin kävelyretken päästäkseen lähimmälle pokestopille ja neljän kilometrin reissun seuraaville kahdelle.
 
Jonkin verran on aiheuttanut kävelyä. Ei töiden takia hirveästi ole jaksanut tai ehtinyt ja viikonloputkin on pitänyt viettää jossain vähäpokemonisissa oloissa aika usein, mutta vaikkapa kauppareissulla tulee usein kierrettyä parin stopin kautta, ja olen pari kertaa käynyt varta vasten kävelemässäkin pelailun takia. Kunhan kesätyöt loppuvat niin pitää suunnata sinne Suokkiin.

Kiva on jos peli sellaista kaipaavien kohdalla on lisännyt sosiaalisuutta, mulla ei mutta en sitä ole kaivannutkaan. Mua vähän jopa ahdistaa se että mulle tultaisiin pelin takia juttelemaan, joten yritän pitää tietoisesti vähän etäisyyttä muihin selvästi pelaaviin (hyvä teksti aiheesta on tässä). Toisaalta muutaman pelaavan työkaverin kanssa aiheesta on joskus tullut jotain juteltua vaikka muuten ehkä ei olisi niin keskusteltavaa.
 
Minun Tampere-arjessani on koiran vuoksi päivittäin 30-120 minuuttia kävelyä, työ- tai yliopistomatkat vielä päälle lumettomaan aikaan yleensä pyörällä. Tähän arkeen kunhan pääsen, PoGo todennäköisesti vain lisää pysähdyksiä lenkeillä ja pyörämatkoilla. :D Ehkä useammin lähden yhdessä kävelylle avokin ja koiran kanssa, vaikka ei olisi minun "vuoroni" lenkitystä hoitaa, mahdollisesti myös ajan bussilla oman pysäkin ohi tai nousen liian aikaisin, jotta reitille saa enemmän vaikka pokestopeja.

Nyt kesätyökaupungissa työmatkat ovat saaneet lisämutkia 10-45 minuuttia, osa ajasta toki paikallaan. Ylimääräistä kaupunkikävelyä myös pari kertaa viikossa, täällä "keskustaan" on lyhyempi matka kuin Tampereella.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös