Portishead

Yritin Vuotavassa Noidankattilassa etsiä Portishead-ihmisiä ja löysin vain KAKSI. Toivon luultavasti turhaan, että täältä löytäisin enemmän. Eli tässäpä samat asiat mitä sanoin siellä:

Eli. Onko kukaan muu löytänyt tämän ihastuttavan yhtyeen suloja?
Itse olen jostain joulusta alkaen hurahtanut siihen yhä pahemmin. Musiikkityyli on kerrassaan kiehtovan määrittelemätön, mikä on harvinaista nykyään. Musiikki ja sanat ovat sellaisia, joihin voi vain upota juuri tällaisina pimeinä iltoina, tai kirpeinä aamuina bussissa, taitaitai...

Toisinsanoen, hypnoottista, addiktoivaa, tunnelmallista, ihanaa.

Kappaleista: Itselleni ovat eniten mieleen Dummy- levyltä Mysterons ja Sour Times, ja ERITYISESTI Portishead-levyltä

Cowboys
All Mine !!!
ja Elysium.

Nuo kolme ovat sellaisia, jotka saatan vain kuunnella ensin kaikki putkeen ja sitten toisen kerran putkeen... Kaksi sanaa: KYLMIÄ VÄREITÄ.
Levyistä on vaikea erottaa suosikkia. Toisina hetkinä se on Dummy, toisina Portishead. Aluksi pidin Dummystä jopa enemmän, mutta täytyy ihan myöntää, että nyt tuntuu kuin Portisheadissa olisi vähän enemmän särmää.

Mutta jos täällä on JOKU, joka on JOSKUS kuunnellut, tai kuullut sivukorvalla, tai JOTAIN, kommentoikaa:

-jos olet kuullut vain vähän niin mitä biisejä?
-jos enemmän niin laajempia mielipiteitäsi niiden musasta?
-millaisia fiiliksiä herättää / millä fiiliksillä yleensä kuuntelet?
-mahdolliset lempibiisit/kumpi levy parempi?

Ja jos joku tietää mitä ne nykyään tekee, onko ehkä tulossa lisää matskua tms, olisin kiitollinen kaikesta infosta. Järkkyä, mutta en edes tiedä, mistä maasta ovat kotoisin.......

Löytyisikö sieluntovereita?

Oih, lukiovuosieni ykkösbändi, joka on kyllä jäänyt viime vuosina taka-alalle, johtuen varmaankin bändin tämän hetkisestä epäaktiivisuudesta (Portishead:han tuli vuonna '97 ja se livekin '98), ja ehkä näin kauempaa katsottuna slaitisti kasvoin tuosta ulos. Silloin se sopi täydellisesti omiin tuntoihin ja yleiseen ilmapiiriin, mutta nykyfiiliksiin varmaan vähän liian alakuloista. Mutta hyvä yhtye silti, pitää varmaan ottaa uudelleen kuunteluun, nyt kun alkaa kevätkin tulemaan niin varmaan kestäisi paremmin pää tummempaa musiikkia.

Itse menisin varmaan listaamaan parhaaksi levyksi tuon Live:n, siinä on kuitenkin kummankin albumin parhaat biisit hienoina sovituksina. Soitto ja laulu kulkee mallikkaasti, varsinkin laulu. Beth tulkitsee muutamat biisit niin hienosti, ettei voi kuin tykätä. Varsinkin siihen yhteen jonka nimen nyt unohdin, Sour Times olisko ollu? Any way, sinne menee multa ääni parhaasta levystä.

Hirmu vähän olen bändiä vasta kuullut, koneella on ollut noita biisejä jonkun verran, ja vasta ihan muutama viikko sitten kuuntelin ensimmäiset niistä. Omiksi suosikeiksi muodostuivat heti Humming ja Nobody Loves Me. Ihan mahtava tunnelma tällä bändillä, todellakin pitää tutustua enemmän ja tarkemmin.

http://www.portishead.co.uk/

Enquarëiel sanoi:

Musiikkityyli on kerrassaan kiehtovan määrittelemätön, mikä on harvinaista nykyään... Järkkyä, mutta en edes tiedä, mistä maasta ovat kotoisin.......

Click to expand...

Itsellenikin Portishead on suhteellisen tuore tuttavuus, tyttöystävän kautta tullut. Jos olen oikein ymmärtänyt, Portisheadin edustamaa musiikkia kutsutaan "triphopiksi". Siinä on monenlaisia vaikutteita psykedeliasta ja jazzista alkaen. Monipuolisuus ja tyylivivahteet eivät tosiaan ole turhan tyypillisiä nykypäivän populaarimusiikissa.

Portisheadin jäsenet muistaakseni ovat brittejä. Portishead on tietääkseni joku pikkuinen satamakaupunki Länsi-Englannissa, Bristolin lähellä.

Kyllä, kyseessä on brittiläinen yhtye.

Mutta tuosta Trip hop-nimikkeestä voidaan olla montaa mieltä, kyseessä oli(/on) tyyli, johon luetuilla artisteilla ei ollut (/ole) juuri muuta yhteistä kuin yksi kaupunki (Bristol). Eli silloin 90-luvun alussa kun näitä trip hopiksi kutsuttuja yhtyeitä alkoi tulla useampiakin briteissä, keksittiin ne niputtaa samaan kategoriaan, vaikkei niillä musiikillisesti ollut juuri mitään yhteistä (löyhiä hip hop-vaikutteita lukuunottamatta) ja ulkomusiikillisestikkin lähinnä tuo Bristol, joista monet näistä yhtyeistä oli kotoisin. Ja Portishead oli näistä trip hop-yhtyeistä se kaikkein vähiten trip hop, jossain vaiheessa kovasti oli alan piireissä muotia kutsua Portisheadia ihan vain alternative rockiksi.
Any how, asia on slaitisi tulen arka edelleen ja helposti saa musiikkipalstoilla fleimisodan pystyyn mainitsemalla trip hop-nimen. Oikeasti.

Tietenkin asiassa on se, ettei parempaakaan nimikettä ole tarjolla. Harvemmin nimi miestä tai yhtyettä pahentaa.

Uih, rakastuin ko. yhtyeen musiikkiin aivan sattumalta, kun oli jollain sivulla tausta musiikkina. Ja kappale sillä hetkellä oli Roads. Ihan luomoissa aloin sitten etsiä lisää, ja nyt sitä on jo jonkun verran koneella sitäkin musiikkia.

Eniten pidän tällähetkellä kappaleestaan Wandering Star/s, mutta tuo Roads on jäänyt hyvin kanssa mieleen.

Meen todellakaan pysty sanomaan että jompikumpi olisi parempi levy, sillä molemmilla on aivan ihania biisejä. Yleensä kuuntelen sitä ihan syyttä suotta, eli minkälainen mieliala tahansa käy.

Hui, kiva lukea että täällä muutkin kuuntelee.

kaidosetä sanoi:

helposti saa musiikkipalstoilla fleimisodan pystyyn mainitsemalla trip hop-nimen. Oikeasti.

Click to expand...

Merkillistä porukkaa nuo konemusaihmiset - saavat hirveän heimo- ja reviirisodan aikaiseksi genre-nimityksen takia . Sama ilmiö tavataan monien metallipäiden keskuudessa...

Theoderic sanoi:

Merkillistä porukkaa nuo konemusaihmiset - saavat hirveän heimo- ja reviirisodan aikaiseksi genre-nimityksen takia .

Click to expand...

Minusta on aina ollut hauska kiusata ihmisiä jotka ottavat pienestä nokkiinsa. Eli juuri vaikka väittää Portisheadia triphopiksi ihan kiusallaankin.


Minä kuuntelen Portisheadia, ja se on minulla samassa kohdassa levyhyllyä kuin Trickykin. Nimenomaan triphop-nimen alla.

Portishead on loistavaa musiikkia. Tunnelmallista ja fiilistelevää. Hitto. Mitäs muuta. Hyvää tavaraa. Rotaatiossa on juurikin Dummy tällä hetkellä. Juuri nyt muutenkin kolahtaa industriali ja triphop.

En oikein muista, mihin oma Portisheadin kuunteluni lopahti. On minulla pari levyäkin, toinen kopio, toinen ostettu. Taisin tarttua niihin samoihin aikoihin kuin Massive Attackiin, mikä sekään ei ole jäänyt pysyvästi soimaan päähän. Portishead oli muistikuvan mukaan vähän liian.. öm, kolkkoa ehkä? Osittain aika hienoja soundeja, ja Gibbonsin ääni on komea. Pitäisi ehkä ottaa asia uudelleen käsittelyyn. Tällä hetkellä ilmassa pyörii pääasiassa hyvin vokaalispainotteisia (nais)artisteja, ehkä pitäisi vaihtaa soundi-ja tunnelmapuoleen välillä.

Jonkun verran on tullut kuunneltua, mutta ei missään vaiheessa ole ollut mielenkiintoa paneutua oikein kunnolla. Tunnelma ja äänimaailma on mainio, toimii hyvin jumitusmusana. Sour Times ja Humming on jääneet parhaiten mieleen, ja levyistä live. Aina kun kuulen noita biisejä, muistan pitäväni niistä kovin, mutta jotenkin ne vaan aina unohtuu...

Noista muista trip hopahtavista jo mainituista pidän Portisheadia enemmän Massive Attackista (ah sitä viime kesän Provinssin keikkaa ) ja Trickystä, ainakin levy Blow Back on loistava. Myös Morcheeban luokittelen samaan kastiin vaikka on vähän popimpaa. Ja Vanhassa lohikäärmeessä joku aikoinaan mainosti Hooverphonicia, johon olen nyt vihdoin päässyt tutustumaan The Magnificent Tree -levyn muodossa. Recoilissakin on aika paljon trip hop -vaikutteita (Unsound Methods -levyyn kannattaa tarrata kii).

Uhvi sanoi:

... Ja Vanhassa lohikäärmeessä joku aikoinaan mainosti Hooverphonicia, johon olen nyt vihdoin päässyt tutustumaan The Magnificent Tree -levyn muodossa.

Click to expand...

Se joku olin minä. Suosittelen edelleen Hooverphonicin "Jackie Cane" albumia. Se on täynnä tunnetta.

Juu sinähän se olit.. Pitääkin tuota Jackie Canea etsiskellä, kun tyyli miellyttää 8)

Wau, ihanaa, että täällä tosiaan ON Portishead-ihmisiä.. Ja sain selvyyden tuohon yhtyeen nimeenkin, vaikken edes kysynyt.. Että se on se joku paikka. Kiitoshh.

Sitä pitää vielä ihmetellä, että miten ovat onnistuneet luomaan niin värisyttäviä tunnelmia. Kuuntelin juuri vähän aikaa sitten taas Portishead-levyä, ja siinä on niin kieron kauniita sointuja ja melodioita, että ihan hämmästyttää. Tuntuu että harva biisintekijä vaivautuu/ONNISTUU luomaan kappaleisiin niin värisyttäviä viboja, kuin esim. All Mine:ssä on. Portisheadiläiset (jos ilmaus käy!) osaavat jotenkin rikkoa totuttuja melodioiden rajoja, hypätä yhtäkkiä siitä oletetusta sävelestä hieman ohi, niin että syntyy pelkästään parin sävelen ansiosta todella (ja kolmannen kerran sama sana, tiedostan siis toistavani) Värisyttävä fiilis. Wau. Ja jälleen kylmiä väreitä pelkästä biisien miettimisestä.

Taidankin lähteä tästä kirjaston koneelta kotiin kuuntelmaan All Mine:a.