Psykologinen testi, osa 2

Merri

Merri

Ylläpitäjä
Vastuuhenkilö
Ylläpitäjä
Miksi arvelet vastanneesi kuten vastasit? Mistä arvelet kyselyn nykyisten tulosten johtavan, miksi kontulaiset ovat vastanneet kyselyyn sillä tavoin kun he ovat vastanneet? Mitä johtopäätöksiä voit vetää omasta vastauksestasi suhteessa muiden vastauksiin? Mitä muita mielipiteitä sinulla on tämän asian tiimoilta?
 
Vastasin, että tuore lohi. Minulla on nälkä, enkä tykkää mädästä lohesta tai lohen mädistä. Moraalisesti oikea ratkaisuhan olisi tietysti valita elävä lohi (joskaan ei syötäväksi). Tällä hetkellä aivoni ovat kuitenkin keskittyneet ruokaan, jota lohi selvästi on. Vastauksia ei ole vielä tullut kovinkaan paljoa, joten virhemarginaali on varsin suuri. Voisin kuitenkin arvella, ettei kellään vastanneista ole huonoa huumorintajua, sillä yhtään mätää lohta ei ole tullut. Tulkinta saattaisi tietysti olla huomattavasti helpompaa, jos joku olisi jo vaivautunut kirjoittamaan sanallisen vastauksen.
 
Lohen mäti on helppo vastaus, koska olin vasta laivan buffetissa. Lisäksi smetanaa ja sipulia. Njammm! :yay:
 
Hathaldir sanoi:
Lohen mäti on helppo vastaus, koska olin vasta laivan buffetissa. Lisäksi smetanaa ja sipulia. Njammm! :yay:
Click to expand...

Psykologinen analyysi Hathan viestistä:

Olet selvästi spontaani ihminen, joka keskittyy nykyhetkeen ja lähitulevaisuuteen/-menneisyyteen.

Oma ajatusmallisi rakentuu sen mukaan, mikä on hyvää, etkä koe kaikella elollisella olevan sielua: muutenhan olisit valinnut elävän lohen.

Lohen mäti voi myös viestiä jälleensyntymishalusta, onhan se uuden elämän alku. Kenties perheenisän vaistot nostavat sinussa päätään?

Mäti on myös merkki vaarallisuudesta, joutuuhan se kulkemaan pitkiä matkoja virran vietävänä. Ehkäpä olet siis rohkea ja kokeilunhaluinen persoona?

Mäti voi olla myös merkki kulinarismista ja herkuttelunhalusta. Siihen viestisikin tuntuisi viittaavan, ehkäpä olet hienostunut, mukavuudenhaluinen persoona.

[Tämän jälkeen kukaan ei enää uskalla vastata tähän ketjuun. :grin: ]
 
You underestimate the power of the Dark Side, Vehka.

Vastasin tietysti elävä lohi, sillä olen jo aikaa sitten määritellyt suhtautumiseni kaloihin näin: mielestäni kala on parhaimmillaan elävänä omassa luonnollisessa elinympäristössään. Ruokapöytääni en toivo kalaa tuotavan, vaikka lohi onkin jossain määrin rajatapaus: joinain päivinä koen sen pikemminkin vesinisäkkääksi kuin kalaksi.
 
Ah, Papa Legba onkin kiinnostava tapaus. *hieroskelee käsiään yhteen*

Hänellä on mielenkiintoinen suhtautuminen lajioppiin; lohi lähentelee Legbasta hieman nisäkästä. Se saattaa olla merkki konservatiivisuudesta; ennen luokittelua kaloja pidettiin kenties vesinisäkkäinä. Kyseessä saattaa olla myös erottuminen massasta; Legba haluaa olla erilainen kuin muut, hän ei siis suostu kutsumaan lohta kuten yhteiskunta kutsuu.

Myös elävän lohen valitseminen on kannanotto. Elämä kunniaan, kaikella elollisella on oikeus elää. Tämä saattaa viestiä Legban sisällä uinuvaan sorrettuun minäkuvaan, hän tahtoo itsekin vapautua, itsekin elää! Kenties se on salvattu, ja hän purkaa näitä patoutumia valitsemalla elävän lohen tällaisissa tapauksissa.

Myöskään ruokapöytään Legba ei kalaa tuo. Hän on siis joko täysin vegetaristi tai sitten punaisen lihan ystävä. Kapea-alainen katsomus, mutta toisaalta Legba tuntuu olevan varma vakaumuksessaan. Hän ei horju, vaan noudattaa omia katsomuksiaan - silloin kun sorrettu minäkuva ei ole niiden kanssa ristiriidassa.

[Voi herramunjee, tämä on kivaa. :D ]
 
Minäpä jätän vastaamatta koska kysymyksenasettelu on liian kategorinen. Tilanteesta riippuen jokainen vaihtehto on paras - kun lohta tarkastellaan välinearvostuksen näkökulmasta:

Mätä lohi on paras tietyissä ammatillisissa asiayhteyksissä. Se on loistavaa komposti- ja maanparannusmateriaalia.

Tuore lohi on paras kun on ihan oikea nälkä ja ruoanlaittofasiliteetit käden ulottuvilla.

Elävä lohi on paras esteettisessä mielessä: Kiiltäväpintainen, vahva lohi tunturipurossa on yksinkertaisesti kaunis näky.

Lohen mäti on paras sosiaalisissa yhteyksissä joissa on tapana nauttia pikkunaposteltavaa. Se on hyvää ja helppoa syödä.

Itseisarvona lohi lienee paras elävänä. Tästä emme tosin voi olla varmoja koska lohen nahkoihin ei pääse muu kuin lohi itse.
 
Vastaan tuore lohi, koska se kattaa omituisen mielenlaatuni mukaan sekä sen ruoaksi kelpuutettavan kuolleen kalan sekä elossa olevan yksilön, missäs sitä muualla lohi tuoreempi olisi kuin vielä purossa polskimassa. Näin kaksi minua viehättävää vaihtoehtoa tulee katetuksi kerralla. Muut jäljellä olevat vaihtoehdot eivät taas minuun kolahda lainkaan: mätä ja mäti ovat inhoja.
 
Valitsin eettisen vaihtoehdon "elävä lohi", koska vaihtoehtona ei ollut graavilohta. Jos sitä olisi ollut tarjolla, niin ei muuta kuin nirri pois fissushelta. Haluan lisätä tähän myös tiedon, että akvaariota pitävänä nautin paljon elävien kalojen touhuilujen seuraamisesta.

Jos puhutaan siitä psykologiasta, niin kiinnittäsin kyllä tässä tapauksessa huomiota topikin aloittajan tiedostamattomaan(?) ajatukseen _lohi_käärmeestä.
 
Elävä lohi...

...miksi?... *pohtii*

Täähän on hankalaa, tietysti elävä lohi, mutta en sitten ookkaan niin varma, että minkä tähden. Nyt kun rupesin miettimään olisin yhtä hyvin voinut vastata mätä lohi, tuore lohi tai lohen mäti. Ilmeisesti se oli tuo elävä-sana, joka sai mut päätymään tohon. Elämä kun on yleisesti ottaen kivaa. Toi mätä taas ei tuo mieleen mitään erityisen houkuttelevaa. Tuoreesta lohesta tulee heti mieleen lohimedaljonki, jollaisista en erityisemmin pidä ja lohen mädistä tulee mieleen sammakon kutu ja sitä kautta nuijapäät ja sitä kautta liikasiittiöt, joita lapset lahjoitteli tänään mulle.

Eli siis elävä lohi, koska siitä tuli parhaat mielleyhtymät: lohi pyrkimässä koskea ylöspäin.
Mutta sitten aloin miettiä myös mätää lohta: Sehän periaatteessa kuuluu selkeästi luonnonkiertokulkuun, joka on oikein hyvä asia, kertoo jatkuvuudesta. Ei yksi mätä lohi vielä koko lajia tapa.

Vastauksien jakaumasta päätellen ajattelisin heti, että kontulaiset tykkää elävistä kaloista ja sitten myös arvostavat lohea ruokana, kuten sen mätiäkin... =syvällistä analyysia.
 
Vastasin lohen mäti, kun se sanayhdistelmänä kuulostaa kaikkein parhaalta. En siis miettinyt niinkään, mitä sanat tarkoittivat, vaan miltä ne tuntuvat suussa (siis sanat, ei minkäänlaatuinen lohi tai sen jälkikasvu). Olin kahden vaiheilla, valitako mätä lohi vai lohen mäti, josta jälkimmäinen tällä hetkellä tuntui paremmalta.

Mutta jos miettii tuota lohikäärme-yhtymää, niin ehkä lohen mäti on jopa melko luonnollinen valinta täällä Käärmeessä. Tai siis, mitäs muutakaan nämä orastavat ja kasvavat keskustelut ovat, kuin jotain Käärmeessä syntynyttä, meistä kumpuavaa.. mätiä.. Mäti on kuitenkin mielestäni jotain tulevaisuudenmyönteistä, uutta elämää lupaavaa.

Elävä lohi on toki tässä ja nyt, siksi kai se on saanut mätiä suuremman suosion. Elävä lohi kuulostaa hauskalta ja iloiselta. Johtuneeko sitten jostain lapsuuden piirretyistä ja Ultra Bran tietystä kappaleesta, mutta veden elävät ovat minulle veikeitä otuksia.
 
Olisin kovasti halunnut vastata "elävä lohi", jotta vaikuttaisin ihanalta ja elämää arvostavalta persoonalta, mutta en vain voinut. Mätä lohi herätti minussa suuria tunteita. Kenties se toi mieleeni Akseli G-K:n "Mädäntyneen kuhan". Ällöittävyyden esteettinen arvo on suuri.

Luultavasti tämä kertoo vain erikoisuudentavoittelusta. Tunsin suurta tyydytystä kun havaitsin, että kukaan muu ei ennen minua ollut valinnut mätää lohta parhaaksi vaihtoehdoksi.
 
hope sanoi:
lohen mädistä tulee mieleen sammakon kutu ja sitä kautta nuijapäät ja sitä kautta liikasiittiöt, joita lapset lahjoitteli tänään mulle.
Click to expand...

Miksi lapset lahjoittavat hopelle ylimääräisiä siittiöitään? Onko sellainen edes laillista toimintaa? Miten hope on sellaiseen tilanteeseen joutunut? :wtf:

Tulkitsen, että hope on tekemisissä joko häiriintyneiden lasten kanssa tai on itse tehnyt lapsista häiriintyneitä. Edellisessä tapauksessa hopella täytyy olla erittäin vahva luonne ja halu auttaa, jälkimmäisessä tapauksessa hän on likainen perverssi, joka kuuluu lukkojen taakse. :yuck:
 
elävä lohi tietysti
koska elävästä lohesta voi saada kaikkea noita kolmea muuta.
sitä paitsi jos ottaisin tuoreen lohen niin se olisi kuollut turhaan koska minä en sitä kuitenkaan nyt söisi jolloin siitä tulee mätä lohi jolla en tee mitään ja eikä siitä enää saa edes mätiä. minusta turhan takia tappaminen on hirveää joten en sitä tuoretta valitsisi missään nimessä. kyllä minä ymmärrän että tapetaan syödäkseen ja kyllähän minä myös lohea syönkin mutta se jäisi tällä hetkellä syömättä.
 
Vastasin tuore lohi, koska se on tosi hyvää uusien perunoiden kanssa. :p Marssin muuten vastattuani kauppaan kyseistä kalaa ostamaan, mutta mistäs minä uusia perunoita saisin?

Mätä lohi kuulostaa epämiellyttävältä ja lohin mäti poksuu inhottavasti suussa :D Elävä lohi taas olisi ollut liian luontoystävällinen valinta.
 
Lohen mäti, vaikka muikun mäti on parempaa. Lisäksi ruisleipää, smetanaa, sipulia ja mustapippuria rouhittuna.

Vastasin tämän, olisin laittanut kylmäsavulohen / savulohen jos vaihtoehtona olisi ollut, mutta puuttui. Savulohi on joulupyödässämme tärkeämpi kuin mäti, mutta mätikin maistuu.

Eli joulupöydän kautta tonttuhattu päässä hain tämän vastauksen.
 
Osa 2, koska olemme Kulmikkaassa.

Haluaisitko olla lepakko? Osaisit lentää ja kaikuluodata? Vaiko ihmisen ja lepakon sekoitus, kaikuluotaava ihminen? Riittääkö sinulle sittenkin vain oma ihmisyytesi? Vastaa, ja muista perustellakin. Saammepahan selville, mitä mieltä kontulaiset ovat lepakoitumisesta.

(Ja Vehka pääsee analysoimaan.)
 
Ihmisenä oleminen on yleisesti rasittavaa. Kaikuluotaus ei sitä siitä juurikaan helpottaisi, pikemminkin saisi entistäkin hämmentävämmäksi. Erilaisuuden tunne ja mielessä risteilevät kysymykset elämän perusasioista olisivat luultavasti hyvin omituisia. Jos sen sijaan olisin lepakko ihmisen tajunnalla, siitä seuraisi ahdistusta, maailmantuskaa ja turhautuneisuutta, puhumattakaan jatkuvasta tietoisuudesta, että kuolema iskee nurkan takaa minä hetkenä hyvänsä. Mutta lepakko: yksinkertaista syö-nuku-selviä hengissä-elämää, ei kuolemanpelkoa eikä turhia ajatuksia. "Eläimet eivät tiedä kuolevansa, joten ne ovat kuolemattomia."
 
Kumma kyllä, osallistuin viime keväänä shamanismikurssille ja yhdellä raamitetulla (opettaja antoi kehyskertomuksen ja itse piti keksiä yksityiskohdat) shamaanimatkallani tein tuttavuutta lepakkohahmoisen voimaeläimen kanssa. Se kulki mukavasti viittani hupussa ja lentelimmepä myös yhdessä kärpäsiä metsästäen. Kaikuluotainta oli outoa käyttää. Shamaanimatkoilla on tavallista asettautua hetkeksi voimaeläimen hahmoon ja kokea alinen maailma sen silmin (tässä tapauksessa korvin).

En ole sittemmin matkustellut. Ei ole ollut aikaa eikä mahdollisuutta eikä juuri haluakaan. Animistinen maailmankuva on yksi shamanistin perusedellytyksistä ja minulla on vaikeuksia omaksua se.
 
Lepakko ihmisen tajunnalla olisi mielenkiintoinen kokemus. Jos ei muuten, niin saisi roikkua kaiket päivät ylösalasin, eikä veri valuisi päähän! Lisäksi voisi käyvä vilkkaita keskusteluja toisten lepakoitten kanssa siitä, onko yläpuolella esiintyvä pinta lattia vai katto? Ja jos se olisi katto, miksi se olisi yltäpäältä lepakonpispanoissa?

Kaiken tämän lisäksi voisi liikkua pilkkopimeässä metässä ilman vaaraa siitä, että törmää johonkin. Ja jos hyvää tuuria käy, elämässään ei tarvitsisi tehä muuta kuin syyvä persikoita. Ja koska lepakoilla ei olisi johtajaa, ei myöskään ihmislepakot sitä kaipaisi. Kaikki olisi mukavaa.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös