Kaikkien kommentteja ja tarinoita puhevioista tänne kiitos!
Itselläni on ollut uvulaarinen ärrävika koko elämäni ajan.
En edes tajunnut että minulla oli ärrävika ennen kuin 6-vuotiaana. Olen kaikissa kouluterapioissa koittanut käydä ja sain ärrän joskus onnistumaankin. Neljännelle luokalle siirryttäessä puheterapia loppui. Vaihdettuani paikkakuntaa viidennen luokan alussa aloin taas käydä puheterapiassa, tosin vain muutaman kerran kunnes lopetin tyhmyyttäni senkin. Minua ei ollut kiusattu millään lailla johtuen (näin olen kuullut) siitä, ettei puhevikaani ei ollut helppo havaita. Mutta kiusaus alkoi ennen kuudennen luokan loppua. Äänenmurroksen myötä en saanut edes omaa kurkkuärrääni puhtaasti läpi ja myös kiusauksen tuloksena lopetin ärrän sanomisen kokonaan seiskan alussa. Jos minulle sanotaan "Terve" vastaan "moi" tai "hei". Joskus tunneilla kuitenkin kun esim. jotain kappaletta luetaan ääneen, minut pakotetaan sanomaan se, minua alkaa huimaamaan ja hermostuttamaan. Koitan hiljentää ääntäni ärrien kohdalla tai jotain vastaavaa.
Nyt olen taas muuttanut uudelle paikkakunnalle. Nyt olen kahdeksannella luokalla.
Kouluja on kestänyt noin kuukauden enkä ole sanonut ärrää vielä kenenkään kuullen. Eli kukaan ei tiedä puheviastani mitään. Se hermostuttaa minua vain entistä enemmän. Varsinkin ruotsin tunnit tuntuvat painajaisilta. En tiedä miten tämän asian ratkaista ja olisin neuvoista hyvin kiitollinen.
Itselläni on ollut uvulaarinen ärrävika koko elämäni ajan.
En edes tajunnut että minulla oli ärrävika ennen kuin 6-vuotiaana. Olen kaikissa kouluterapioissa koittanut käydä ja sain ärrän joskus onnistumaankin. Neljännelle luokalle siirryttäessä puheterapia loppui. Vaihdettuani paikkakuntaa viidennen luokan alussa aloin taas käydä puheterapiassa, tosin vain muutaman kerran kunnes lopetin tyhmyyttäni senkin. Minua ei ollut kiusattu millään lailla johtuen (näin olen kuullut) siitä, ettei puhevikaani ei ollut helppo havaita. Mutta kiusaus alkoi ennen kuudennen luokan loppua. Äänenmurroksen myötä en saanut edes omaa kurkkuärrääni puhtaasti läpi ja myös kiusauksen tuloksena lopetin ärrän sanomisen kokonaan seiskan alussa. Jos minulle sanotaan "Terve" vastaan "moi" tai "hei". Joskus tunneilla kuitenkin kun esim. jotain kappaletta luetaan ääneen, minut pakotetaan sanomaan se, minua alkaa huimaamaan ja hermostuttamaan. Koitan hiljentää ääntäni ärrien kohdalla tai jotain vastaavaa.
Nyt olen taas muuttanut uudelle paikkakunnalle. Nyt olen kahdeksannella luokalla.
Kouluja on kestänyt noin kuukauden enkä ole sanonut ärrää vielä kenenkään kuullen. Eli kukaan ei tiedä puheviastani mitään. Se hermostuttaa minua vain entistä enemmän. Varsinkin ruotsin tunnit tuntuvat painajaisilta. En tiedä miten tämän asian ratkaista ja olisin neuvoista hyvin kiitollinen.
