Pulmanratkaisutopic

En tiedä, onko tämä laillinen aihe Kulmikkaankaan mittapuulla, koska se on aloitettu niin itsekkäistä syistä, mutta yritetään silti. Tämän topicin ideana on siis ratkaista pulmia tai ainakin yrittää etsiä niihin ratkaisuja - sitä on tehty muissakin topiceissa, mutta ehkäpä tämäkin kelpaa.

Minulla on iso ongelma. Eilisen selkkauksen (joka oli melko pienimuotoinen, myöhästyin vain junasta enkä päässyt kotiin - oma syyni, toki) jälkeen vanhempani päättivät, että tästä lähin saan kotoa ruuan, katon pään päälle ja bussiliput, että pääsen kouluun. Muu minun täytyykin siis maksaa itse. Tämä ei ehkä kuulosta suurelta ongelmalta, mutta ensinnäkin koulukirjani maksavat tuhottomasti, vegetaristina minun on itse huolehdittava joistakin ruokatarvikkeista ja sosiaalinen elämäni keskittyy oikeastaan täysin jonnekin muualle kuin Juupajoelle. Lisäksi minun on maksettava harrastuksistani aika lailla, en saa enää käyttää kotini tietokoneita (nyt onnistuu, koska vanhempani eivät ole kotona, mutta keskimäärin ei) ja niin edelleen.

Siispä, osaako kukaan auttaa? Luullakseni menen töihin, mutta olisin kiitollinen, jos joku osaisi kertoa kokemuksia siitä, miten se onnistuu opiskelun kanssa päällekäin. Lisäksi olisi mukava tietää, millaisia tukia ylipäätään voin saada, jos minun todella täytyy muuttaa pois kotoa - siihen tilanne on monta kertaa meinannut ajautua, ja nyt ei näytä hyvältä - päätös tästä tuli isäni puolelta ja ne ovat keskimäärin pysyvämpiä päätöksiä.

Pahoittelen viestin sävyä, en ole ihan täysissä hengen voimissa juuri nyt, viime yö meni pohtiessa ja miettiessä.

No lukiolainen saa ainakin Kelalta ihan normaalisti opintorahaa muutaman kympin kuukaudessa paitsi jos vanhemmat eivät ole tarpeeksi hyvätuloisia. Ainakin minulla ne riittivät mainiosti koulukirjoihin, mutta en sitten tiedä teidän vanhempien tuloja. Yritähän jotakin keksiä.

"Ollaan sitä valmiita lapsia hankkimaan, muttei niistä huolehtimaan" sanoi kaverini kolmikymppisenä kun vanhemmat alkoi vihjailemaan että pitäiskö hankkia jo oma kämppä kun on kerran vaimo ja lapsiakin.

Usean tuttuni ratkaisu vastaavaan tilanteeseen on ollut oman kämpän hankkiminen, työelämään täysipainoisesti siirtyminen ja opiskelujen laittaminen "jäihin" (lue=lopettaminen kokonaan). Monet ovat tästä myös vanhemmilleen jääneet katkeraksi.

Tietokoneen käyttöesto, harrastuksista maksu ja normaalin sosiaalisen elämän vieton esto kuulostaa epäreilulta. Hyvähän heidän on sanella (oletettavasti) palkkatyössä olevina.

Lukion ja työssäkäynnin yhdistäminen voi olla rankkaa, koulutehtävät kun nielevät helposti suuren osan vapaa-ajasta. Toisaalta, jos saisit töitä vaikkapa kaupan kassalta, ja tekisit yhden arki-illan ja lauantain viikossa, tuloja voisi kertyä jo muutama satanen kuukaudessa. Tienaaminen nielaisisi siis pienen osan vapaa-ajastasi, mutta toisaalta ansaittu raha mahdollistaisi harrastusten jatkamisen.

Kelan sivuilta löytyy opintotukilaskuri, josta voisi olla sinulle pohdinnoissasi hyötyä. Eihän se opintotukikaan kyllä kovin hääppöinen ole, vuokran jälkeen käteen jää enintään parisataa euroa, vaikka asunto olisikin todella halpa. Saattaisit siis silti joutua tekemään töitä opintojen ohessa tai ainakin kesäisin, mikäli et halua laskea jokaista pennostasi ja rajoittaa harrastuksiasi.

Yleisesti ottaen voidaankin kai sanoa, että kotona kannattaa asua niin kauan kuin se mahdollista (eikä mielenterveydelle uhaksi).

Minunkin käsitysteni mukaan kunnollisen kouluttautumisen ja työssäkäymisen yhdistäminen voi osoittautua todella hankalaksi. En tietenkään tiedä Vehkan kotioloista oikeastaan mitään, mutta ehdottaisin, että yrittäisit vielä keskustella asiasta vanhempiesi kanssa. Monesti ihmiset ovat valmiita peräytymään, kun aikaa on hieman kulunut.
Toivottavasti asiasi järjestyvät parhain päin.

Periaatteessa ne ehkä ovatkin, mutta sitten päädytään samaan ja pahempaan tilanteeseen parin viikon kuluttua. Tätä on jatkunut jo vuoden ja mun henkinen tilanteeni alkaa olla aika rispaantunut. Ongelmana on se, että juuri nyt ne ignoraa mut täysin - kuten isä sanoi, ne tarjoaa kyllä katon pään päälle, ruuan ja bussikortin lataukset että pääsen kouluun, mutta kaikki muu minun tulee hoitaa itse. Tänä aamuna en päässyt mukaan, kun lähtivät siskoa katsomaan Lahteen, koska se olisi kiristänyt liikaa perheen välejä ja minua ei kuulemma tästä lähin kuskata mihinkään. Tilanne on vähän monisyisempi kuin osaan ilmaista - se saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta ei sitä kyllä ole.

Uhkaa, ettei ole lapsenlapsia odotettavissa kylään jollei linja muutu. Uhkausta kylläkin laimentaa sisarusten olemassaolo.

Minä mitään neuvomaan, koska en tilannetta tämän tarkemmin tunne. Mutta siitä tuleekin mieleeni, että voisitko käyttää apunasi jotakuta sukulaista tai muuten hyvää ystävää, joka tuntee ja tietää teidät kaikki ja voisi auttaa keskustelemaan asiasta asiallisesti ja tonkimaan esille sellaiset pinnan alla vaikuttavat tekijät (aina niitä on) joiden ansiosta teidän välinne katkeilevat yhä uudestaan.

Vaikka saisitkin elämäsi järjestettyä näiden uusien sääntöjen puitteissa, ei se poista sitä ikävää tosiseikkaa, että välit vanhempiisi ovat pahasti tulehtuneet. Kyseessä ovat kuitenkin niin läheiset ja tärkeät ihmissuhteet, että ne olisi parasta saada korjattua. Jos ei, asia rasittaa varmasti sekä sinua että heitä vielä vuosien ajan. Ja sovintoon pääseminen voi vain vaikeutua, kun aika kuluu.

Joten en minä muuta osaa ehdottaa kuin mahdollisimman avointa puhumista. Ja juuri siihen välittäjän apu olisi suuresti tarpeen.

Joka tapauksessa toivotan sinulle voimia. Ei tuollaista niin vain ylitä.

Sitä minäkin toivon - näiden konfliktien välillä vanhempien kanssa on mukava jutella ja he ovat ihania ihmisiä. En haluaisi menettää heitä kokonaan, enkä usko että hekään minua - välittäjä on ihan hyvä ajatus, yritän löytää jonkun siihen hommaan.

Tuo koulusi... onko kyseessä lukio vai jokin muu, ammattiin valmistava laitos. Paljonko ko. opinahjossa sinun on vielä lusittava?

Siis tuossa tilanteessa omilleen muuttaminen olisi ilman muuta paras vaihtoehto. Kun ei olla koko ajan saman katon alla ärsyttämässä toisiaan, tunteetkin viilenevät ja välit paranevat.

Asiaan vain vaikuttaa aika paljon koulunkäyntisi laatu ja kesto. Olisiko jonkinlainen määräaikainen sopimus ajateltavissa? Siis päivämäärään x mennessä lakkaat vaivaamasta vanhempiasi läsnäolollasi, siihen asti he tukevat sinua kuten tähänkin saakka?

Määräaikainen sopimus tuskin onnistuu, kun periaatteessa luulen, etteivät he halua minun muuttavan, vaan vain alkavan elää kuten itse haluavat.

Ja lukiota käyn toista vuotta, kaikki koulupäivät kahdeksasta neljään. Opiskelun laatu siis huononee pakosti jos muutan ja alan käydä töissä, mutta se uhraus on ehkä pakko tehdä.

No, voisitko sinä sitten vedota siihen, että sinä tosissaankin olet muuttamassa pois, ellei tilanne korjaannu? Vaikkeivat vanhempasi pitäisikään sinun nykyisistä elämäntavoistasi, ilahtuisivatko he muka siitä, että revit itsesi rikki koulun ja työn välillä?

Tikin ehdotus välittäjästä (esimerkiksi tuo sisaresi?) oli muuten minustakin hyvä.

Vehka sanoi:

Määräaikainen sopimus tuskin onnistuu, kun periaatteessa luulen, etteivät he halua minun muuttavan, vaan vain alkavan elää kuten itse haluavat.

Click to expand...

Jos niin on niin eipä taida muu kuin poismuutto auttaa. Ongelmasi eivät liene ainutlaatuisia ja ymmärrän kyllä vanhempiasi: Se, että haluat elää omanlaistasi elämää tarkoittaa, että heidän pikkutyttönsä onkin jo aikuinen ja he itse ovat tulossa vanhoiksi [19]. Mikä on tietty kova pala.

Voisi ajatella että jos saisit asunnon tarpeeksi läheltä ja vanhempasi eivät tosiaan haluaisi sinun muuttavan niin he saattaisivat olla halukkaita osallistumaan hiukan johonkin kuluihisi. Olisit poissa heidän jaloistaan ja molemmat saisivat elää kuten tahtovat, mutta yhteyden pito säilyisi ja ärsytys vähenisi.

No, he itse ovat sanoneet, että voin aina muuttaa pois jos heidän tapansa ei kelpaa - tavallaan kun luottavat siihen, etten kuitenkaan pärjäisi yksinäni tai edes yrittäisi. Jos siis muuttaisin, he eivät oikein voisi pyörtää sanojaan, kun kerran ovat itse halunneet, että muutan.

Ja ymmärrän kyllä itsekin vanhempiani, he kun vain yrittävät kasvattaa minua omien arvojensa mukaan. Se ei vain aina onnistu ja purkautuu tällaiseen.

Voisi sitten kuvitella, että jos tekisit joitain näyttäviä järjestelyjä poismuuttamisen suhteen, niin vanhempasi havahtuisivat. Jos voisit informoida heitä täsmällisistä suunnitelmistasi (muutan tuonne-ja-tuonne, saan Kelalta näin-ja-näin paljon, hankin tällaisen-ja-tällaisen työpaikan...), niin vaikeapa heidän olisi kieltää aikeittesi vakavuutta. Ja silloin he varmaan olisivat valmiita ottamaan jokusen askeleen takaisinpäin, etenkin jos sinulla - tai välittäjällä - olisi vielä jonkinlainen kompromissiratkaisu ehdotettavana.

Tämä kaikki vaatii tietysti jonkun verran vaivannäköä, mutta jos se ei toimisi, niin ainakin sinulla olisi valmis toimintasuunnitelma. Ja jos tilanne on ajautunut siihen pisteeseen, ettei yhdessäasuminen enää onnistu, niin sellainen on tarpeen.

Jep, ihan hyvä vaihtoehto. Selvitin jo tänään, että työpaikkavaihtoehtoja on kaksi - S-markettiin myyjäksi tai Saleen lattioita pesemään. Tiedän myös, että kyseisiin työpaikkoihin pääsisin. Opintotuen määrästä otan seuraavaksi selvää, samoin yksiöiden vuokrista, ja puhun siskolle lähiaikoina. Kiitoksia, ehkä tämä tästä lutviutuu

Vehka sanoi:

Jep, ihan hyvä vaihtoehto. Selvitin jo tänään, että työpaikkavaihtoehtoja on kaksi - S-markettiin myyjäksi tai Saleen lattioita pesemään. Tiedän myös, että kyseisiin työpaikkoihin pääsisin. Opintotuen määrästä otan seuraavaksi selvää, samoin yksiöiden vuokrista, ja puhun siskolle lähiaikoina. Kiitoksia, ehkä tämä tästä lutviutuu

Click to expand...

Lisätäänpä vielä niin lasten- kuin vanhempienkin kasvatuksen kultainen sääntö: Älä uhkaile, jos et ole valmis toteuttamaan uhkaustasi.

Eli jos selvää yhteisymmärrystä yhteisestä elämisestä ja sen säännöistä ei synny niin sitten vain tukka taakse, elämä eteen ja kohti suurta maailmaa!

Edessä se on ennemmin tai myöhemmin.

Vehka sanoi:

No, he itse ovat sanoneet, että voin aina muuttaa pois jos heidän tapansa ei kelpaa - tavallaan kun luottavat siihen, etten kuitenkaan pärjäisi yksinäni tai edes yrittäisi.

Click to expand...

Mutta Vehka, ethän itse usko moiseen, siis ettet pärjäisi tai edes yrittäisi? Tokihan muutto on iso harppaus uuteen, ja koulu + työ vaatii kovasti järjestelyjä, mutta ihan varmasti sillä sisulla ja energialla mitä sinulla on, pärjäät aivan mainiosti.
Melkein kliseehän on, että tulehtuneet välit vanhempiin paranevat, kun lapsi muuttaa pois kotoa. Eivät ehkä heti, eivätkä täysin, mutta ilmiöstä kertovia tarinoita on tuhansittain. Toiminee toivottavasti sinunkin kohdallasi.

Jos minä olisin Vehka sinun kengissäsi muuttaisin pois heti kun mahdollista ja hankkisin työpaikan. Itse asuin vanhempien luona aivan liian pitkään, aikuinen tai lähes aikuinen lapsi ja vanhemmat eivät vain jotenkin mahdu saman katon alla ja riitoja tulee väistämättä. Sinun kotonasi tilanne tuntuu olevan erityisen tulehtunut, kuinka todennäköistä on että se tulee paranemaan jos jäät entiseen? Aina löytyy jokin uusi riidan aihe, mielipiteet ja arvomaailmat voivat taistella keskenään loputtomasti.

Vaikka muutto on iso harppaus ja vaatii paljon uhrauksia, niin voin vakuuttaa että se on sen arvoista. Itse olen miljoona kertaa paremmissa väleissä vanhempieni kanssa nyt kuin muutama vuosi sitten. Itsenäisyys ja vapaus elämästäsi ovat ihana asia. Olen Nerwenin tapaan vakuuttunut siitä, että pärjäisit omillasi vallan mainiosti, pieni pesäero tekee varmasti myös hyvää suhteissasi vanhempiisi. Voimia ja jaksamista.