Reality elikä tosi-tv

Niin. En tämmöstä keskustelua löytänyt, joten aloitinpa sitten. Yksittäisille sarjoillehan (Viettelysten saari esim.) täällä on jo oma topic, mutta sitten koko höskälle... Että tässä sitten on. Asiaan.
Eli, aika moni on varmaan edes vähän joskus realityä elikkäs 'tosi-tv:tä' joskus sattunut katsomaan. Minä ainakin :roll: Osa on aikamoista näyteltyä kökköä, Selviytyjät vaikka. Ihan kiinnostava, mutta ei tosiaankaan 'tosi'.
Joitakin miun mielestä ihan hyviä on, Amazing race vaikka. Jos ei muuten, niin ainakin näkee eri paikkoja. Telkun kautta kylläkin, mutta silti.
Ja realityja tulee koko ajan lisää, joten en jaksa kaikkia listata. Nuo kaksi nyt ekana tulee mieleen. Kun en ole näitä Diilejä ja Unelmakämppiä seurannut.

Imithuel, nyt siinä otsikossa ei mainita Selviytyjiä...

Realityä tosiaan tunkee nykyisin joka tuutista ja suurin osa on mennytkin jo aikalailla pitkä aika sitten mauttomuuksiin. Mutta roskaa, tahi ei, muutamaan tosi-tv ohjelmaan olen jäänyt autuaasti koukkuun. Big Brother, Selviytyjät, Sillä silmällä ja pari muuta naulitsevat minut ruudun ääreen lähes poikkeuksetta aina. Realityssä on kuitenkin yksi homma, mitä en kestä, suomalaiset reality-sarjat nimittäin. Amerikkalaiset etunenässä ja britit heti jäljessä ovat tuplasti viihteellisimpiä, kuin suomalaiset, ja onhan ohjelmien budjetitkin vähän eri luokkaa.

No niinhän se on. Varsinkin ne sarjat, mitä suomalaiset matkii amerikasta ja muualta. Miljonääri-Jussi (hahhah. huumoria vähän yliannostuksella ), Diili... Kaikki nämä.
Ja sitten minä en ymmärrä niitä ohjelmia, joissa yritetään löytää vaimoa/miestä/tyttö- tai poikaystävää yms. Se nelosella pyörivä ohjelma, missä vanhemmat valitsee on aika.. no. Huono. Ja kaikki tuontyyliset jotenkin ällöttää. Paitsi Viettelysten saareen jäin, kun katsot Selviytyjiäkin ja näitä...

Selviytyjille löytyy täältä oma keskustelunsa.

Hmm, Huippumalli haussa on ehkä sellainen tosi-tv-sarja, jota olen katsonut eniten. Nythän se alkaa taas, uusin jaksoin. :roll:

Niin, tiedän millaista kana-aivoroskaa ja pinnallista hölötystä se on, mutta Tyra Banksin mukaan kovin tv-kisa ikinä, tottakai sitä on pakko katsoa ja heittäytyä välillä barbimaailmaan, jossa rakennekynnen katkeaminen ja ripsigiljot...siis taivuttujan katoaminen on itse suuri katastrofi.

Miljonääri-Jussia katsoin muistaakseni kerran. Leidit landella myös tuli katsottua yhtenä sunnuntaina ensimmäisen ja viimeisen kerran (lasketaanhan Simple life siis tosi-tv:ksi?).

Minusta realityt ovat suurimmaksi osaksi ihan kivoja. Näitä suomalaisia versioita amerikkalaisista sarjoista en kyllä pahemmin katso, enemmän näitä "alkuperäisiä" amerikkalaisia, jos nekään alkuperäisiä ovat.
Jotkut tosi-tv -ohjelmat ovat kyllä aika... Näyteltyjä. Eivät kaikki, mutta jotkut ovat. Ja se vähän ärsyttää, kun se näkyy niin selkeästi.

Joitain realityjä katson ihan vaan sen takia, että ne ovat niin naurettavia! Saa ainakin nauraa, jos ei muuta. Esimerkiksi tuo Sekaisin Miriamista. Tai juuri se perjantaisin tuleva ohjelma, jossa vanhemmat päättää kenen kanssa tytär/poika lähtee jollekkin matkalle...
Oikeastaan realityt ovat hyvää viihdettä, paitsi jotkut alittavat riman aika pahasti. Minä katson eniten ehkä Selviytyjiä, Amazing Racea ja Huippumalli haussa. Ja Sillä Silmällää, jos se luetaan realityksi.

"Welcome to reality..."

Kun toi sana "reality" pitäisikin noissa ohjelmissa paikkansa. Totuus kuitenkin on että suurin osa kansainvälisistä Reality-hiteistä on käsikirjoitettu ja sovittu etukäteen. Todennäköisesti kaikki kilpailijat saavat jonkunlaisen esiintymispalkan, vaikka häiviäisivätkin. (Sama periaate saattaa päteä myös visailuohjelmiin.)

Eihän tätä todistaa voi, mutta uskokoon ken tahtoo. Sitäpaitsi kuka voi katsoa yhden jakson Leidit landella (Simple life) sarjaa ja sanoa, että se on totta?

Reality-termi on mielestäni naurettava. Ei mikään ole puhdasta todellisuutta muutenkaan, kyllähän kaikki tietävät, että uutisetkin ovat tavallaan puolueellisia, miksi ei sitten puolifiktiivinen sarja.

En tiedä, kuinka tarkkaan esim. Selviytyjät on käsikirjoitettu. En välttämättä usko mihinkään suoraan repliikkien ohjailuun, mutta kyllähän kilpailijoita voidaan provosoida. On erittäin mielenkiintoista, miten ihmiset esim. sitoutuvat omaan heimoonsa, vaikka ovat tunteneet kanssakilpailijansa vasta vähän aikaa. Parhaimmillaan reality voisi siis olla jonkinlaista ihmiskokeilua: mitä tapahtuu, kun laitetaan iso joukko ihmisiä eristyksiin ja kuvataan kaikki? Minään tutkimusmateriaalina noita ohjelmia ei tietenkään voi käyttää, kun taustoista ei tiedä.

Katson realitya jonkin verran, mutta puolustaudun sillä, että yritän olla kriittinen. On aika sairasta, että ihmiset laitetaan elämään autiolle saarelle alkeellisiin oloihin, kun se on jossain kuitenkin ihan todellisuuttakin. Miksei Selviytyjät voi sijoittua Kalkutan kaduille?

Deittiohjelmia en niinkään paljon katso, mutta niistä on todellisuus aika kaukana mielestäni. Esim. Unelmien poikamies/-tyttö on melkoista sontaa. Luulevatko ihmiset, että jos saa itse kokeilla ja valita 20 ehdokkaasta, kumppani ja ikuinen rakkaus löytyvät? Eivä ihmissuhteet ole mitään peliä! Oksettaa, kun joku käy lääppimässä kolmea ihmistä saman illan aikana, kokeilee, että synkkaako vai eikö. Se on jotenkin moraalitonta mielestäni. Miksi ihmiset antavat tieten tahtoen satuttaa itseään? Muutenkin tosi-tv luo erittäin stereotyyppista kuvaa ihmisistä yleensä. Selviyityjien kilpailijat esitetään jaloina taistelijoina, vaikka he ovat vain rahan perässä. Ja entä se ohjelma, jossa vanhemmat saavat valita lapselleen kumppanit? Lapset ovat 18-19-vuotiaita, ei siinä iässä luulisi vielä olevan hirveä kiire.

Tietääkö joku muuten, että onko nuo suomalaiset tosi-tv:t käsikirjoitettuja? Itse en ole pahemmin katsellut (idolsia katsoin, mutta se tuskin oli), mutta olen kuullut/lukenut, kuinka tekijät vakuuttavat, että mitään käsikirjoituksia ei ole ollut.

Amerikkahan on oikea realityn koti. Tai siltä se ainakin tästä vinkkelistä näyttää (vai olenko väärässä?). Meillä oli kesällä usalainen vaihtari, joka kertoi, että tosi-tv alkaa heillä päin olla jo out, mutta ihmiset "tietävät", että eurooppalaiset ovat hulluina siihen edelleen ja katsovat mitä oudoinpia ohjelmia... Ja mitä me taas ajattelimmekaan amerikkalaisten tosi-tv-kiintymyksestä?

Kumma ettei kukaan maininnut Farmareita, SubTV:llä joka arki-ilta klo 20 pyörivää ruotsalaista überrealitysarjaa. Kovin harva kai haluaa katsoa 50 jakson verran svedupellejä ruotsalaisella maatilalla. Minulle ohjelma maistuu Selviytyjien ja Amazing Racen ohella. Sarjan verkkaisuudessa on oma viehätyksensä vastapainona jenkkisähellykselle.

Sarjoissa ihmetyttää se, että ihmiset etsivät ystäviä kilpakumppaneistaan. Onko se vain tuottajien juoni ristiriitojen rakentamiseksi vai ovatko ihmiset oikeasti niin lapsellisia että kuvittelevat voivansa luottaa kilpailijoihinsa? Farmareissa äskettäin yksi kilpailija luovutti kesken kaiken kun pettyi niin pahasti muihin maajusseihin. Hän luuli heitä ystävikseen ja uskoi, että hänelle ei valehdella. Totuuden paljastuttua hän otti ja lähti.

On kuin kilpailijat esittäytyisivät: "Minä olen sinun kilpailijasi. Tärkeintä minulle on se, että minä voitan tämän kilpailun ja sinä häviät. Voit luottaa siihen, että sen päämäärän saavuttaakseni minä valehtelen sinulle ja petän sinut joka käänteessä. Tämä on peliä ja minä pelaan sitä voittaakseni." ja tämä nainen vastaisi: "Oletko sinä minun ystäväni?" Ihmiset taitavat olla sosiaalisia olentoja vaikka voissa paistaisi.

Uusimmassa Cosmossa oli kerrankin hyvä juttu, nimittäin justiin tosi-tv:stä. Se oli ihan suomalaisen toimittajan tekstiä, ei mitään suomennettua jenkkijuttua.
Siinä tuli ihan hyvin esille, että suurin osa tosi-tv-ohjelmista tosiaankin on käsikirjoitetu valmiiksi, ainoa, mikä erottaa tosi-tv:n "tavallisesta" tv-viihteestä on näyttelijät. Olkoonkin, että kaikki Survivorit ja muut on käsikirjoitettu, mutta ihmisten tunteet siinä silti ovat pelissä. Tuossa Cosmon jutussa puhuttiin uudesta sarjasta, joka alkaa Maikkarilla kaiketi toukokuussa. The Biggest Loser on ohjelman nimi, olette ehkä kuulleetkin siitä? Joukko amerikkalaisia läskejä laitetaan laihduttamaan ja kuntoilemaan ja se joka laihduttaa eniten saa rahaa ja kunniaa. Kaikilla on oma kunto-ohjaaja joka ruoskii ihmisiltä psyyken luultavasti ihan rikki, ja sekös katsojia miellyttää..

Okei, myönnetään. Minäkin katson tosi-tv:tä. Suomen Miljonääri-Jussiin jäin koukkuun, Queer Eye on aivan loistava ja Osbournes rulaa edelleen. Mutta - mä en kertakaikkiaan voi käsittää, miten ihmiset voi nauttia katsoessaan kun toisia nöyryytetään, haukutaan, saadaan suurinpiirtein hajoamaan totaalisesti ruudussa? Aika uskomatonta. Tokihan näihin ohjelmiin haetaan vapaaehtoisesti tietoisena siitä, että voit tehdä itsestäs ihan ääliön koko kansan edessä, mutta onko se joku syy? Onko siinä hyvä syy katsoa toisen ihmisen kärsimystä, että "itsehän se on tuohon mennyt"? Koska tuohon ihmiset vetoavat hämmästyttävän usein.

Tosi-tv on musta nykyään aika pelottava ilmiö. Pelottavan suuri, sanoisinko.

Danyan sanoi:

Siinä tuli ihan hyvin esille, että suurin osa tosi-tv-ohjelmista tosiaankin on käsikirjoitetu valmiiksi, ainoa, mikä erottaa tosi-tv:n "tavallisesta" tv-viihteestä on näyttelijät.

Click to expand...

Niin mutta millä lailla käsikirjoitettu, kaikki repliikit vai vain isommat linjat? Onko Survivorissa päätetty etukäteen äänestysjärjestys ja voittajakin? Vai miten?

Mä kyllä luulen, että Survivorissa esimerkiksi mitään voittajia ei välttämättä ole päätetty valmiiksi. Siinä jutussa ei tullut selväksi, että miten paljon nämä ohjelmat oikein ovat käsikirjoitettuja (koska kukapa senkin oikeasti tietää), sanottiin vaan, että suuri osa on enemmän tai vähemmän. Mulla ehkä katos pointti.. En mä tiedä. Voi olla, että on jotain tiettyjä tyyppejä ketkä laitetaan provosoimaan muita, mutta tuskin koko jengi on käsketty tekemään sitä sun tätä.

Danyan sanoi:

En mä tiedä. Voi olla, että on jotain tiettyjä tyyppejä ketkä laitetaan provosoimaan muita, mutta tuskin koko jengi on käsketty tekemään sitä sun tätä.

Click to expand...

Hmm, noin mäkin sen ajattelisin. Provosointia voi tehdä monella tavalla. Esim. viime tuotantokaudella Survivorissa laitettiin miehet ja naiset eri leireihin. Ja yllätys yllätys, miehet olivat yhtäkkiä kiimaisen apinan tasolla ja naiset riitelivät ulkonäköasioista. En tiedä, miten heidät saatiin tämä tekemään, pelkällä leirijaollako vai millä, mutta ehkä eri tuotantokausille suunnitellaan etukäteen joku teema - ehkä valitaan tiettyjä persoonallisuuksia tms. Tämän nykyisen tuotantokauden teemana tuntuu olevan heimoon sitoutuminen, sukupuoliasiat taas näyttävät nyt olevan toissijaisia. Tuskin se on sattumaa.

Pelkkä leirijako varmaan riitti. Selviytyjiä voi verrata larppaajiin ylimalkaisesti kirjoitetussa larpissa. Heillä oli käsitys siitä, miten heidän odotettiin käyttäytyvän ja he tekivät niin. Miesten ronskit puheet selittyvät myös sillä, että miehet yleensäkin puhuvat niin keskenään. Mistä tahansa yritetäänkin keskustella miesten kesken, niin jutustelu ennen pitkää vääjäämättä kääntyy siihen yhteen ja samaan. Olihan siinä tällä kertaa aika hyökkäävä sävy, mutta niinhän toisen joukkueen jäsenistä pitääkin puhua yhteenkuuluvaisuuden tunteen vahvistamiseksi. Äijät ottivat sen niin vakavasti, että kuvittelivat miesten liiton pitävän uudelleenorganisoimisen jälkeenkin - ja olisihan se pitänyt, ellei yksi mies olisi alkanut taktikoida päästen lopulta kisassa kolmanneksi.

Totta. Kärjistettyähän tuo on, mutta miehet ja naiset ovat juuri tuollaisia. Sitten kun ollaan vielä kamerassa ja näytään koko kansalle, niin kai siinä yks jos toinenkin alkaa uhota ja räpättää?

Mortal Illusion sanoi:

Reality-termi on mielestäni naurettava. Ei mikään ole puhdasta todellisuutta muutenkaan, kyllähän kaikki tietävät, että uutisetkin ovat tavallaan puolueellisia, miksi ei sitten puolifiktiivinen sarja.

Click to expand...

Niin, tästä on monesti puhetta ja ihmiset pohtivat, että onko sitten mistään kotoisin, jos on olemassa jotain suunniteltua pohjaa ohjelmalle...

Mä ehkä olen tyhjäaivoinen tv-mogulien aivopesemä houkka, mutta mä en koe, että tuolla olisi mitään väliä. En mä ajattele, että reality-show'n pitäisi olla yksi yhteen todellisuuden kanssa. Ei sen tarvitse tapahtua ihan täysin oikeasti. Mulle riittää yksi juttu: että se viihdyttää mua. Mä olen ihanteellinen tv:n katsoja, ilmeisesti, mulle voi syöttää mitä vaan, oli totta tai ei, mulle riittää kun se on viihdyttävää.

Itse katson muutamia sarjoja, Selviytyjiä, Amazing racea, Täysosumaa... Täysosuma oli kyllä hulvaton, hihittelin sille useampaan kertaan. Eli tämä missä naisen piti neljästätoista miehestä valita lopulta yksi, ja piti osua heteroon että saisi rahaa itsekin (osa miehistä siis homoja). Kuulostaa idioottimaiselta, mutta mun mielestä oli hauska seurata miten tyypillisiä stereotypioita ihmisistä muka pystyisi bongaamaan yms. On mulla oudot huvit.

Suosikki kyllä tähän asti on ollut Amazing race. Tosin hieman syytän ohjelmaa siitä, että on koko ajan kauhea matkakuume. Pääsisipä itsekin seikkailemaan maailmalle.

Titiuu sanoi:

Mä ehkä olen tyhjäaivoinen tv-mogulien aivopesemä houkka, mutta mä en koe, että tuolla olisi mitään väliä. En mä ajattele, että reality-show'n pitäisi olla yksi yhteen todellisuuden kanssa. Ei sen tarvitse tapahtua ihan täysin oikeasti. Mulle riittää yksi juttu: että se viihdyttää mua. Mä olen ihanteellinen tv:n katsoja, ilmeisesti, mulle voi syöttää mitä vaan, oli totta tai ei, mulle riittää kun se on viihdyttävää.

Click to expand...

Mutta eikö se sitten merkkaa mitään, että ne ihmiset tv-sarjoissa ovat kuitenkin ns. tavallisia ihmisiä? Tai sellaisina heidät esitetään. On helpompi upota täysin fiktiivisiin sarjoihin - tiukan paikan tullen voi ajatella, että tämä on vain keksittyä soopaa. Mutta tosi-tv.. Minuun ainakin vaikuttaa tosin paljon se, että millaista kuvaa niissä annetaan ns. tavallisista ihmisistä. Ne luovat sellaista kuvaa, että ihmisellä pitää reippaasti alle 25-vuotiaana olla hemmetin monta suhdetta takana ja seksin suhteenkin mieluiten kaikenlaisia vapaamielisiä kokeiluja. Minua ihmetyttää se, etten millään tavalla koe kuuluvani edes samaan ikäluokkaan noiden ihmisten kanssa ja se taas saa minut miettimään, että olenko minä outo vai otanko "tosi"-tv:n vain turhan vakavasti.
Toisaalta minä sentään mietin tätä tietoisesti - kuinka moni vaivautuu miettimään ja antaa tuollaisten arvojen vaikuttaa itseensä? Minusta tv-ohjelmia pitää työstää päässään tietoisesti siksi, että ne vaikuttavat meihin ja käsityksiimme ihmisistä, ainakin jollain tasolla. Siksi haluan olla varuillani ja siksi pohdin näitä juttuja. Tosin en pidä sinua silti minään tyhjäaivona. Minä itse tiedän varmaan fiktiivisten hahmojen elämästä enemmän kuin ei-fiktiivisten, joten mikäs minä olen puhumaan..Luultavasti tosi-tv vaikuttaa minuun enemmän kuin sinuun nimenomaan siksi, että sinulle se on vain harmitonta viihdettä.

Mortal Illusion, mä en kyllä paljon ajattele ovatko he ns. tavallisia ihmisiä vai näyttelijöitä, samalla lailla katson sitä viihteenä... Ehkä mä olen sitten tavallisen tylsä, mutta en jaksa kauheasti vaivata päätäni tuollaisilla ohjelmilla. Lähinnä heitän miehen kanssa juttua jostain, esim. nykyään kaikissa ohjelmissa on oltava joku homokiintiö jne. Otan nuo sellaisena hömppänä, josta on ihan turha käydä tekemään mitään analyysia. Ehkä olen tv-tuottajien ihanneyleisö, en ajattele turhia, tuijotan vaan. Päässä pyörii tarpeeksi ajatuksia muutenkin, nuo ovat sellaista hupaisaa aivojen nollauskamaa.

Mäkään en silleen välitä, että onko ne tosi-tv-ohjelmat loppujen lopuksi miten paljon käsikirjoitettuja. Sen verran kun niitä katson niin ne on mulle ihan samaa viihdettä kuin mikä muu tahansa tv-sarja. Miksi ne ylipäätänsä pitäis ottaa niin vakavasti?