Rhapsody

Ú

Últhar

Hobitti
Ei vaan löytyny juttua Rhapsodystakaan täältä. Kuitenkin Rhapsody kuuluu ehdottomasti "fantasiametalli"-genren kuuluisimpien ja tietysti parhaiden joukkoon. Rhapsodya kuunnellessa ei holopaisen tuomaksen mahtipontisuus pärjää vertailussa, vaikka periaatteessa samanlaisesta mahtipontisuudesta ei olekaan kysymys.

Koko bändin soitto toimii yhdessä aivan loistavasti, Stratopoli'in uskomattomat kosketintaituroinnit, Turillin tilutukset, Holzwarthin poljennot ja kaiken kruunaa Lionen laulu. Mahtavaa.

Omasta mielestäni kaikista parhain levy (kaikki loistavia) on kuitenkin Power Of The Dragonflame. Turha alkaa luettelemaan parhaita kappaleita, lista ei loppuisi ikinä.

Kokemuksia?
 
Rhapsody on ollut korvissani läsnä koko elämäni ajan. Sitä tulee kuunneltua syystä tai toisesta toisinaan, mutta erityisen hyvänä en bändin musiikkia silti pidä. Menee hiukkasen liian sankarilliseksi, tai siis sillä lailla, etten ole koskaan pystynyt ottamaan sitä oikein vakavasti ja syvällisesti. Tosin omistan vain yhden levyn (Legendary Tales...? En edes muista nimeä) joten Rhapsody-tuntemusta voisi kyllä laajentaakin, ettei mielipiteeni olisi vain yhden levyn varassa.

Oikein kivoja kappaleita ovat kyllä The Forest of Unicorns ja Legendary Tales, joita olen kuunnellut enemmän kuin muuta matskua. Lisäksi olen ajatellut hankkia sen uudehkon kokoelman, Emerald Sword Sagan (?), koska siinä on sanottu olevan Rhapsodyn parhaimpia biisejä.

Mahtipontisuus on kyllä oikealla tasolla, se täytyy myöntää. :)
 
Omistan vain yhden levyn, Rain of a thousand flamesin, joka sekin ilmeisesti vähän kokeellinen, ja täytyy sanoa, etten pahemmin musikkista pidä.
Tuollakin levyllä ykköskappale on melkoista poljentaa, mutta sitten loppu meneekin jumalattoman tylsäksi pohdiskeluksi. Muuten en olekaan Rhapsodya kuunnellut, mutta mitä nyt tuosta huomasin, niin vähän turhan mahtavaa mun makuuni. Liikaa miekkaa ja magiaa.
Enkä pidä laulajan äänestä ollenkaan. Kuin Iron maidenin vanhat demoseedeet.
 
Onhan sitä tullut hiukan kuunneltua ja omista Emerald Swort Sagan missä on ihan kuunneltavia biisejä. Osaa yhtyeen biiseistä ei kyllä voi ottaa vakavasti ja onhan se kyllä kaikin puolin hyvin mahtipontista, mutta kyllä sillä aikansa saa kulumaan.
 
Legendary tales ja Symphony of Enchanted Lands kolahtivat erittäin kovaa joskus aikanaan, etenkin tuo ensin mainittu. Turillin ja Staropolin soittajanlahjat ovat kärkipäätä eikä Lionen äänikään nyt niitä huonoimpia ole. Aikoinani otin bändin myös jokseenkin tosissaan, uskokaa tai älkää. Jotenkin se tietty viattomuus ja naiivius viehättää: olisihan se helppoa, jos hyvä ja paha olisivat niin yksinkertaisia asioita, että voisi julistaa tappavansa viattomien puolesta. Vaikka miekkojen heiluttelu ja kosmisesta rakkaudesta puhuminen kuulostaa naurettavalta (puhumattakaan levyjen juonista, joihin en ole hyvin sisälle päässyt), niin minusta on kuitenkin hienoa, että bändi on tavallaan tosissaan. Biiseistä kuvastuu rakkaus musiikkiin ja usko mielikuvituksen voimaan. Mutta noiden kahden ensimmäisen levyn jälkeen olen silti vähän kyllästynyt. Musiikillisesti bändi yksinkertaisesti toistaaa itseään ja mahtipontisuus on välillä liiallista. En myöskään ihmettelisi, jos osia biiseistä olisi pöllitty klassisilta säveltäjiltä. Dawn of Victory löytyy minulta kyllä kasetilta, cd:llä on sitten kaksi seuraavaa Power of the Dragonflame ja Symphony of Enchanted Lands kakkonen. Ja Turillin soololevyn King of the Nordic Twilightin omistan myös. Mutta kun ei hirveästi enää iske, niin ei sitten. Enemmän touhu on ruvennut huvittamaan, vaikka bändiä yhä arvostankin.

" Go mighty warrior, the king of enchanted land is waiting your victory. Ride on the wings of wisdom! Ride beyond the middle valleys to defeat the master of chaos, in the name of cosmic justice. Peace and love forever!":grin:
 
Törmäsin bändiin oikeastaan vahingossa. Olin kaupassa ja satuin huomaamaan vain CD-levyn, jossa oli hieno lohikäärme kannessa. Katselin sitä vähän aikaa ja lueskelin biisien nimiä tullen siihen tulokseen, ettei levy voinut olla huono.
Siitä se lähti. Omistan nyt kaksi bändin levyä, uusimman Dark Secretin ja Emerald Sword Sagan.
Tällä hetkellä tuo vanhempi levy on kolahtanut todella kovaa, sieltä löytyy joitain todella hienoja kappaleita.
Rhapsodyn musiikki on jotenkin niin...mahtipontista, todella upeaa. Kertosäkeet ovat aina todella upeita, en osaa selittää, mutta minä totisestikin tykkään bändin musiiikista, etenkin Emerald Sword Sagan biisit ovat hyviä
Dawn of Victory, Holy Thunderforce, Village of Dwarves, March of Swordmaster, Warrior of Ice, Wisdom of Kings ja Emerald Sword ovat Emerald Sword Sagan parhaimmistoa. Eilenkin tuli kuunneltua March of Swordmasteria kovaa, ihan loistava kappale.
Dark Secretissä ei ole enää niin hyviä kappaleita ja muutenkin muutamissa ärsyttää 1-2 minuutin alkusoitot, jotka ovat joskus tylsiä. Hyviä kappaleita ovat kuitenkin Unholy Warcry, Never Forgotten Heroes, Last Angel's Call ja Dragonland's Rivers.
Se vaan ärsyttää, kun olen mennyt hukkaamaan DarkSecretin kansivihkosen, missä ovat kaikki laulunsanat ja tietoa bändistä sekä muuta tarinaa. Siis jos joku mukava ihminen olisi valmis luopumaan omastaan, niin minä olisin valmis ottamaan Dark Secretin kansivihkosen vastaan :grin:

Jesh, on pitänyt jo vähän aikaa sitten kirjoittaa tähän topiikkiin, muttei ole vain jaksanut/ehtinyt.

HAIL, HAIL... Brave Swordmaster!
MARCH, MARCH...Great Swordmaster!
And I ask the wind for the fall of the king!
*mahtipontista rumpujen paukutusta*
 
Rhapsody oli joskus ensimmäisiä hevibändejä, mistä tykkäsin tosissani... Nykyään ei tuo sinfoninen sankarihevi enää oikein kolahda, olen nimittäin siirtynyt enemmän hevimmän ja muutenkin vakavastiotettavamman musiikin puoleen :D

Mutta en kyllä sano, että Rhapsody ollenkaan huono bändi olisi, tuollainen mahtipontinen tuuttaus vaan ei enää oikein inspaa. Sitä paitsi tällä uusimmalla Dark Secret -levyllä on mielestäni vedetty tuo sinfonisuus vähän överiksi. Celestyn Tapani Kangas sanoi sen hyvin "Jos levyllä kuulee enemmän trumpettia kun kitaraa, niin voiko sitä enää heviksi sanoakaan?" Tai jotain vastaavaa :p
 
For Ancelot
the ancient cross of war
for the holy town of gods
Gloria, gloria perpetua
in this dawn of victory

Rhapsody on loistavaa musiikkia! Musiikkityyli, eli "Sankarihevi" tai "lohikäärmeenmättöhevi", kuten kaverini asian ilmaisee, kolahtaa minuun syvälle. Rhapsodya tulee kyllä kuunneltua joka päivä ja ilomielin. Itse kuulin bändistä kaveriltani vasta n. 3 vuotta sitten ja fanitan nt jo täysillä ^^.

Parhaita biisejä taitaa olla Dawn of Victory, Power of the Dragonflame, Knightrider of Doom, The March of the Swordmaster ja Land of Immortals.
 
Hollywood metallia bändi soittaa omien sanojensa mukaan ja kyllähän biiseissä on sellaista soundtrack hehkutusta ja tunnelmaa.

Ite olen pitänyt Rhapsodystä jo vuosia, eikä tämä ylimahtipontisuus
ole haitannut. Uusinta levyä en ole kauheasti kyllä kuullut mutta muut löytyvät hyllystä alkuperäisinä.
Bändin näin myös Tuska festivaaleilla joitain vuosia sitten, ja mukavasti ukot antoivat mennä livenäkin.

En ole mikään suuri Power metallin ystävä, mutta Rhapsody nyt ei olekkaan mikään perus power bändi vaan ihan omaa tyyliään vetävä miellyttävän kuuloinen bändi.

PS: Bändin musiikkivideot menevät kyllä huumorinpuolelle, mutta musiikissa näen taituruutta ja suurta fantasia-henkeä :)
 
Mä olin joskus Rhapsody-fani. Dawn of Victory tuntui aikanaan ihan mielettömän hyvältä levyltä, vaikka sanoituksia pidin naurettavina jo silloin (varsinkin kun laulaja ääntää englantia ihan väärin). Ostin välittömästi myös kaksi ensimmäistä albumia ja huomasin niiden olevan yhtä hyviä. Ehkä sitten kun Power of the Dragonflame julkaistiin, olin jo bändiin ja koko metallimusiikkiin vähän kyllästynyt, eikä se enää jaksanut hirveästi innostaa.

Rhapsodyn suurin vahvuus on mun mielestä se, että orkestroinnit ja sinfoniset jutut on tehty todella huolella verrattuna joihinkin huonompiin alan bändeihin. Klassisia säveltäjiä lainaillaan, muttei suoraan kopioida. Hyvää biisimateriaaliakin on yllin kyllin ainakin kolmella ensimmäisellä levyllä.

Mulla siis on nuo "Emerald Sword Sagaan" kuuluvat albumit. Bändin myöhemmistä vaiheista muistan sen että Christopher Lee esiintyi bändin seuraavalla levyllä. Mulle jäi kuitenkin epäselväksi, onko bändillä nyt uusi saaga ja uudet teemat niin musiikissa kuin sanoituksissakin?
 
Huhhuh, kylläpä sitä muuttuu jo vuoden aikana.
Rhapsody on nyt hiljalleen jäänyt taakse, mutta hymyllä niitä joitain kappaleita tulee kuunneltua. Emerald Sword on jäänyt mieleen todella hyvänä kappaleena ja sitä tulee useinkin kuunneltua.

Uusimmalla levyllä meno on minusta (hieman) rauhoittunut. Sanoitukset ovat edelleen yhtä eeppisiä mutta musiikkiin on tullut enemmän, mitenkäs sen nyt sanoisi, sinfonisia elementtejä. Ja tosiaankin Chris Lee lauleskelee menossa mukana ^^
 
Hehe Rhapsodyy :grin:
Oli siinä ysiluokalla kovassa huudossa, enää ei oo tullu kuunneltua pahemmin... Oli siis aika ohimenevä kiinnostus.

Mut kyl ne biisit on silti vaan kovia, hirveet tiluttelua! :lol:

Eikös muuten oo nykyään muutettu Rhapsody of Fire:ksi...?
 
Kyl Rhapsody on hyvä bändi. Kyl sitä mahtipontisuutta löytyy, jos Unholy Warcryn (kirjoitettiikoha se noin) videos kosketinsoittajal on kuusi kpl syntikoita. Kyllähän se nimi muutettiin mut syytä en tiiä. Wikipedian mukaan joku tekijän oikeus juttu. Omia lempikappaleita on Emerald Sword, Unholy Warcry ja Holy Thunderforce.
 
Kyllä Rhapsody minulle kelpaa, vaikkakin tuo uusin levy (Triuwph of Agony) olikin lievä pettymys. Se ei ollut niinkään huono, mutta lattempi kuin olisin toivonut. Siitä tuntui puuttuvan jotakin siitä musiikillisesta riemusta, jota aistin edelliseltä levyltä.

Minäkään en ole mikään pitkän linjan fani (no, minähän en myönnäkään fanittavani ketään tai mitään muuta kuin Robin Hobbia). Löysin Rhapsodyn siinä kaksi vuotta sitten, kun ostin Symphony of Enchanted Lands II -levyn. Ajattelin, että metallimusiikki, jossa lauletaan lohikäärmeistä, velhoista yms. ei voi olla huonoa. Ja todellakin ihastuin. Kyllähän musiikissa joitakin ärsyttäviä piirteitäkin on, eikä Lione vanhemmilla levyillä hirvittävän puhtaasti englantia kaikilta osilta äännä, mutta mitä voimme mennäkään sanomaan esimerkiksi omasta Tarja Turusestamme.
 
Tätä lukiessa säikähdin, että kuinkahan pian minä kyllästyn, kun näin monelle niin on käynyt.
Rhapsody kuuluu tällä hetkellä ehdottomasti lempibändeihini. Kirjastosta lainasin kokoelmalevyn ja Youtubesta olen kuunnellut hulluna, netistä tilasin vielä yhden levyn. Tähän mennessä olen pitänyt lähes kaikista kappaleista. Etenkin kokoelmalevyllä jokainen kappale oli niin mahtava, että meinasin Last.fm:ssä rakastaa kaikkia. Kuuntelen niitä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja vielä uudestaan ja uudestaan. Melodiat etenkin kertosäkeissä sykähdyttävät joka kerta. Kuin ne olisivat iso virta, johon vain uppoaisi, ja se veisi eteenpäin. Ihmettelin, kuinka saatoin nauttia jokaisesta kappaleesta niin paljon.

Sanoitukset ovat aika hupsuja, mutta en viitsi välittää siitä. Eivätpähän ole massamaisia sydämen ahdistuksen purkauksia. Aivan naurettavia ne eivät kuitenkaan ole ja mahtipontiseen tyylin ne sopivatkin. Huonosta lausumisesta en nyt valittaisi. Heidän aksenttinsa on välillä oikein hauskaa. Italiankieliset heitot väliin sopivat teemaan niin ikään. Mahtipontisuus on mielestäni juuri sopivan, hmm, mahtipontista. Sinfonisesta metallista pidän ylipäänsä, ja vielä näin mahtavat melodiat siihen päälle, niin ei mitään valittamista. Minua ei vaivaa vaikka trumpettia kuuluisi enemmän kuin kitaraa (kunhan tuplabasari on).

Pidän niin perinteisistä kappaleista kuten Dawn of victory ja Emerald sword ja rauhallisemmista (Lamento Eroicon kertosäe on tällä hetkellä allekirjoituksena). Macig in Wizard's Dream on hieno kappale jo itsessään, mutta Christopher Leellä höystettynä silmäni kostuivat ensimmäisellä kerralla. March of the swordmaster, Land of immortals, Rage of the winter... Koska pidän kaikista niin suunnattomasti, en erottele sen enempiä.

Mutta musavideot heillä ovat enimmäkseen surkeita. Joissain on yritystä, mutta pääosin yhdyn Youtuben käyttäjien kommentteihin. Sitä musiikkia minä lähinnä kuuntelin.

Pysyn vankasti sen takana, että Jasdril~ näyttää hieman Luca Turillilta.
 
Dracaena sanoi:
Tätä lukiessa säikähdin, että kuinkahan pian minä kyllästyn, kun näin monelle niin on käynyt.
Rhapsody kuuluu tällä hetkellä ehdottomasti lempibändeihini. Kirjastosta lainasin kokoelmalevyn ja Youtubesta olen kuunnellut hulluna, netistä tilasin vielä yhden levyn. Tähän mennessä olen pitänyt lähes kaikista kappaleista. Etenkin kokoelmalevyllä jokainen kappale oli niin mahtava, että meinasin Last.fm:ssä rakastaa kaikkia. Kuuntelen niitä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja vielä uudestaan ja uudestaan. Melodiat etenkin kertosäkeissä sykähdyttävät joka kerta. Kuin ne olisivat iso virta, johon vain uppoaisi, ja se veisi eteenpäin. Ihmettelin, kuinka saatoin nauttia jokaisesta kappaleesta niin paljon.

Sanoitukset ovat aika hupsuja, mutta en viitsi välittää siitä. Eivätpähän ole massamaisia sydämen ahdistuksen purkauksia. Aivan naurettavia ne eivät kuitenkaan ole ja mahtipontiseen tyylin ne sopivatkin. Huonosta lausumisesta en nyt valittaisi. Heidän aksenttinsa on välillä oikein hauskaa. Italiankieliset heitot väliin sopivat teemaan niin ikään. Mahtipontisuus on mielestäni juuri sopivan, hmm, mahtipontista. Sinfonisesta metallista pidän ylipäänsä, ja vielä näin mahtavat melodiat siihen päälle, niin ei mitään valittamista. Minua ei vaivaa vaikka trumpettia kuuluisi enemmän kuin kitaraa (kunhan tuplabasari on).

Pidän niin perinteisistä kappaleista kuten Dawn of victory ja Emerald sword ja rauhallisemmista (Lamento Eroicon kertosäe on tällä hetkellä allekirjoituksena). Macig in Wizard's Dream on hieno kappale jo itsessään, mutta Christopher Leellä höystettynä silmäni kostuivat ensimmäisellä kerralla. March of the swordmaster, Land of immortals, Rage of the winter... Koska pidän kaikista niin suunnattomasti, en erottele sen enempiä.

Mutta musavideot heillä ovat enimmäkseen surkeita. Joissain on yritystä, mutta pääosin yhdyn Youtuben käyttäjien kommentteihin. Sitä musiikkia minä lähinnä kuuntelin.

Pysyn vankasti sen takana, että Jasdril~ näyttää hieman Luca Turillilta.
Click to expand...

Hienoa kuulla että vieläkin löytyy uusia faneja Rhapsodylle! Itse olen dikannut bändistä vuosikaudet mutta nyt ollu pitempikin tauko jo menossa etten ole heidän musiikkiaan kuunnellut. Kaikki levyt löytyy hyllystä paitsi Rhapsody of Fire nimellä tehtyjä tuotoksia, nekin tosin pitäisi ostella joskus.

Hieno ja todella mahtipontinen yhtye jonka musa on aina koskettanut itseäni ja on täydellinen fantasia metallia soittava bändi kaikkine ylilyönteineen jne. Olisikin hienoa nähdä yhtye joskus taas keikalla suomessa, viime kerrasta kun on jo kauan aikaa (Tuska festivaalit vuonna 2001!).

Huh tuostakin jo 10 vuotta :O
 
You must log in or register to reply here.
Ylös