Sûlwen runoilee: Ardan Kevät

Aloitin tässä Tolkienin tuotannon uusintaluku-urakan. Yksi peruste oli se, etten voinut enää kirjoitta Tolkien-runoja ennen kuin kertaisin tolkienini. Tämä runo syntyi Silmarillionin alkulukujen huumassa. Yritin käyttää siinä vähän erilaisia riimi- ja rytmiratkaisuja kuin yleensä, ja välillä meinasin joutua niiden kanssa hieman eksyksiin, mutta olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Joskin tuo viimeinen säe ei ehkä ole niin kaihoisa kuin tahtoisin sen olevan... :roll:


Ardan Kevät

Mikä oli silloin, ei koskaan palaa,
se kauneus ja vehreys niin nuoren maan.
Ei sitä kuolevainen voine aavistaakaan,
miten kaunis oli saari Almarenin,
tuoksuvat lehdot Almarenin.
Ardan Kevääseen väsynyt sieluni halaa.

Yavannan aatosten hedelmät täytti
luonnon vasta heränneen kauneudessaan.
Ei sitä kuolevainen voine aavistaakaan,
miten kukoisti saari Almarenin,
niityt ja kunnaat Almarenin,
miltä maailma Lamppujen valossa näytti.

Kuinka tanssikaan Nessa tuulistukka,
täynnä riemua ihanuudesta maan.
Ei sitä kuolevainen voine aavistaakaan,
miten tanssi hän saarella Almarenin,
vihreällä nurmella Almarenin,
ennen aikaa, kuin kukki yksikään kukka.

Mikä oli silloin, on mennyttä nyt,
suuri pahuus kun raastoi rikki maan.
Ei sitä kuolevainen tahdo aavistaakaan,
miten tuhoutui saari Almarenin,
katosi kauneus Almarenin.
Oli Ardan Kevään aika päättynyt.

Niin valar lähtivät muille maille,
asuinpaikakseen ottivat Amanin maan.
Ei sitä kuolevainen pysty saavuttamaan,
ei siunattua maata Amanin
ei suloista saarta Almarenin.
On osani jäädä niiden autuutta vaille.


9.1.2005

Varsin hyvä. Loppu ol ikyllä kaihoisa, mutta jotenkin toisto ei sopinut siihen. Ehkä se ol isellaisena vähän tönkkö. muuten pidin runosta, se ol ikyllä omalla avallaan Tolkienmainen, jos niin voi sanoa. Luen nuo vanhatkin runosi, heti kunhan ehdin. (Ja yritän ylläpitää omalta osaltani Nuotion kommentointia.) Annan siis 4.

Juu, se loppu kieltämättä vähän töksähtää ja ontuu, yritin keksiä siihen jotain fiksumpaa, ehkä pitää yrittää vielä uudemman kerran. 8)

Kyllä se menee, mutta yrittänyttä ei laiteta. :wink:

Tosiaan, tämä oli todella hieno runo ja pidin sanavalinnoistasi. Lopussa kyllä ei kaikki mennyt ehkä niin kuin piti. Jotain olisin muuttanut mut äärettömän vaikee sanoa mitä. Runossa oli kuitenkin ihana tunnelma. Kun sen saisi vielä säilymään lopussakin. Muuten aivan loistava, voikun minäkin hallitsisin tämän kaltaisen runouden