Samvaisin hobittiruno kaipaa kritiikkiä!

Huh millaista tuskaa ja pelkoa onkaan ilmassa kun uskaltaudun julkaisemaan runoni täällä.
Tämä runo on kunnianosoitus Samille ja Frodolle, TSH:n suurimmille sankareille, ja ideana tässä on se, että tämä runo on kuvitellusti Samin itsensä kirjoittama, lausuma tai kuinka vaan. Olen siis yrittänyt jäljitellä yksinkertaista Sam-tyylistä puhetapaa ja riimittää runon kontumaiseen tyyliin.


*YSTÄVYYS.*

Minne sinä lähdet - sitä tarkkaan en tiedä
mutta että lähtisit yksin, sitä en siedä!
Ystävää tarvitaan siellä missä on hätä
ja olen luvannut pyhästi, etten Sinua jätä!

Kotiportin haikein mielin takanani suljen
Yli vuorten, läpi metsien vierelläsi kuljen.
Ystävä ei pakota, ei vaadi, ei anele
on siellä missä kaivataan - ei sääntöjä sanele.

Kanssasi kohtaan kauneuden, ilon
kohtalomme katkeruuden, surun ja pelon.
Kun Pimeys putoaa yllemme Varjojen Maahan
silloin käteesi tarttua saahan?

Tunnen Sinut hyvin, voin ajatuksesi lukea
kun astut harhaan, ota minusta tukea.
Jos väsyt kovasti niin levätään vähän
voit painaa pääsi syliini, tähän.

Elämä on jokaiselle vaarallinen retki
älä siis luovuta, jaksa vielä hetki.
Pysyn kanssasi loppuun saakka, siitä sanani annan!
Jos et omin jaloin jaksa - sitten vaikka kannan!

Kuinka satuinkaan tänne pitkästä aikaa lukemaan...
Suurena Frodon ja Samin ystävänä voin sanoa, että olet löytänyt Samvaisin tyylin. Ihan oikeasti!

Satuin lukemaan juuri viikonloppuna Samin peikkorunon. Tässä on sama tatsi!

Oi kiitos Fairy tale. Ja tuo tuli vielä Samin ja Frodon ystävältä
Itsekin luin just vähän aikaa sitten sen Samin peikkorunon, joka on kerrassaan loistava, sehän on Samin itsensä improvisoima. Samilla on sellainen oma tyylinsä kaikessa mitä tekee Erityisesti siitä runosta jää mieleen myös se, kuinka hienosti se on käännetty englannista suomeen.
Mutta, siis, kiitos! Olen otettu.

Olet ihan oikeasti löytänyt Samin tyylin, tästä huokuu ihanan lämmin hobittimaisuus. Runon sisältö on varsin hyvä ja kaunis, mutta säkeet eivät kaikin osin ole tasapainoisia, osa on vähän liian pitkiä muihin verrattuna.

SamvaisUrhea sanoi:

Minne sinä lähdet - sitä tarkkaan en tiedä
mutta että lähtisit yksin, sitä en siedä!
Ystävää tarvitaan siellä missä on hätä
ja olen luvannut pyhästi, etten Sinua jätä!

Click to expand...

Tämä ensimmäinen säkeistö toimii todella hyvin. Runo soljuu eteenpäin, riimit toimivat: tätä on iloa lukea! 8)

SamvaisUrhea sanoi:

Pysyn kanssasi loppuun saakka, siitä sanani annan!
Jos et omin jaloin jaksa - sitten vaikka kannan!

Click to expand...

Tässä lopussa nämä säkeet vähän venyvät, mutta ei se toisaalta ole niin vakavaa, hobittityylistä kun on kyse. Loppusoinnut ovat kohdallaan koko runossa, ja sisältöhän tässä on tärkein. Oikein kaunis runo, toivottavasti uskallat julkaista enemmänkin tällaisia.

Kiitos ja kumarrus Sûlwen Niniel. Kiitos positiivisista sanoistasi.
Ja olen muuten samaa mieltä noista runon kahdesta viimeisestä rivistä. Ne ovat pituudensa takia välillä häirinneet minuakin ja olen koittanut miettiä voisiko ne korvata jollain lyhyemmällä tavalla, mutten ole keksinyt mitään järkevää. Ja sitten päätin että saavat jäädä tuollaisiksi, koska ovat kuitenkin sopivasti runon lopussa. Jos tuo kohta olisi runon keskellä, se häiritsisi ehkä enemmän.
Pääasia kuitenkin, jos mielestäsi runo tuntuu hobittimaiselta, koska se siinä oon perusideana. Kiitos vielä saatan harkita jonkin toisenkin runon julkaisemista, ehkä, joskus :wink:

olet laittanut tämän tänne!! Hienoa! Enpä minä sitä lähde arvostelemaan mitenkään, kun en ole runojen maailmaan sen paremmin tutustunut, ja tunnen olevani kykenemätön sanomaan mitään järkevää, mutta tiedät, että rakastan tätä paljon! Ja Samvais on aina lähellä sydäntäni!

Heh, kiitos paljon sanoistasi ystävä hyvä. Olen itse asiassa just vähän aikaa sitten kirjoittanut piiiitkästä aikaa uuden runon ja sekin sattuu liittymään Samiin. Se on aika...jännä runo, ehkä "esiluetutan" sen vaikka sulla ja sitten vasta vaikka harkitsen sen julkaisemista, vaikka täällä tai jossain.
Mutta joka tapauksessa, kiitos... tuo runo on mulle rakas enkä ehkä olis kestäny jos oisit solvannu sitä

SamvaisUrhea sanoi:

Ja olen muuten samaa mieltä noista runon kahdesta viimeisestä rivistä. Ne ovat pituudensa takia välillä häirinneet minuakin ja olen koittanut miettiä voisiko ne korvata jollain lyhyemmällä tavalla, mutten ole keksinyt mitään järkevää.

Click to expand...

Olen lukenut runosi uudestaan monta kertaa, ja se tuntuu paranevan kerta kerralta. Eivät nuo viimeiset pitkät rivit enää näytäkään niin pahoilta, varsinkin jos runon rytmittää mielessään eri tavalla... ja juuri noissa kahdessa rivissä on niin mainio sisältö ja hyvät sanavalinnat, ettei sitä kannatta mennä muuttelemaan.

Minulta nyt tuskin saat mitenkään kasvattavaa kritiikkiä, mutta minun oli aivan pakko tulla kysymään, että oletko pelannut JKR:ssa?
Runo oli jotenkin todella tuttu. Aivan kuin olisin nähnyt sen jossain aikaisemmin tai sitten olen vain lukenut jonkun hyvin samankaltaisen. Kuitenkin jos olet pelannut siellä niin olemme tuttuja ja olen runosi arvostellut

Heh, olenpa siellä pelannut hyvinkin Joten olemme varmaan niissä merkeissä sitten törmänneet. En edes muistanut, että olen tosiaan tuon runon sinnekkin joskus aikoja sitten laittanut. Nytpä heräsi uteliaisuus ja alkoi kiinnostaa kuka olet... Laita vaikka yksäriä jos haluat, mikään pakko ei ole

Niin ja tämä vielä Sûlwen Ninielille!! Hyvä tietää, etteivät ne kaksi pitempää riviä sitten niin paha juttu olekaan. Joskus, kun luen oman runoni läpi moneen kertaan, jokin asia (pienikin) voi alkaa häiritä ihan liikaa ja alkaa tuntua että koko runo kärsii sen takia. Jossain vaiheessa tuon runon kanssa meinasi käydä niin, kun koetin miljoonatta kertaa keksiä lyhyempiä viimeisiä rivejä... ja vielä kun runon aihe on niin lähellä sydäntä (siis Sam ja hobitit yleensäkin), haluaa kovasti runon onnistuvan. Nyt olen päättänyt, että runo on tuollainen ja sellaiseksi jää. Hyvä tietää, että se kelpaa sellaisena. Kiitos.