SaraLee

Taakka

Hobitti
Eli, esittelisin tässä yhtyettä nimeltä SaraLee, joka soittaa hieman HIM:n kaltaista metallia. Itse pidän bändin musiikkia hieman rankempana, kuin HIM on nykyisin, mutta kaikki saavat olla kanssani asiasta eri mieltä. Yhtyeen löytää osoitteesta: http://www.saraleeweb.com Sanoituksista, yhtyeen musiikista tai muusta yhtyeeseen liittyvästä voi lähettää kysymyksiä tai kommenttia minulle yksärillä.
 
Eilen illalla näin SaraLeen livenä, ja se näytti aivan totaalisesti kopioidulta. Laulaja oli Valo-kopioi, rumpali Kaasu ja kitaristi joku 69Eyesin jäsenistä. Eikä musiikkikaan loppujen lopuksi niin hirvittävän omaperäistä ollut. Sellaista aika lailla HIM:in ja 69Eyesin kaltaista "raskasta" rokkia.

Äänen ja Vimman tuomaristo rankaisi epäomaperäisyydestä, ja SaraLee putosi jatkosta (tai siis finaalista, joka on tänään).
 
Ehkä SaraLeen jäsenet ja musiikki ovat samankaltaista, kuin HIM, mutta The 69 Eyes:n vertauksen otan loukkauksena, ja sitäpaitsi, SaraLee:n sanoitukset ovat ihan jotain muuta, kuin, mitä HIM:n tai The 69 Eyes:n sanoitukset.
 
Se on vain minun (ja Äänen ja Vimman nettilähetyksen staffin :D) mielipide, ei sen enempää eikä vähempää. Enkä 69Eyesiin verrannut kuin kitaristin ulkonäköä. :)

Enkä minä niitä lyriikoita kuuntele, enkä niihin puuttunutkaan juuri tuossa, vaan (kuten huomata saattaa) lavaesiintymiseen ja soitintyöskentelyyn.
 
Erestor sanoi:
Enkä minä niitä lyriikoita kuuntele, enkä niihin puuttunutkaan juuri tuossa, vaan (kuten huomata saattaa) lavaesiintymiseen ja soitintyöskentelyyn.
Kuuntele niitä lyriikoita, koska juuri niiden takia SaraLee on niin loistavaa :wink: Minä ainakin kuuntelen ensiksi lyriikat, sitten vasta musiikkia mielestäni. Lyriikoille pitää antaa enemmän arvoa, kuin niiden päälle tehdylle musiikille, koska lyriikat kuitenkin useimmiten kertovat kirjoittajan kokemuksista, tunteista tms. Koskaan ei saa unohtaa biisin lyriikoita, koska niissä korostuu biisin todellinen sanoma, jos biisissä sellainen on, useimmiten biisíen taustalla kyllä on ainakin jonkinlainen sanoma, joka kertoo jotain todellista, mutta toki siinä pientä unelmointiakin voi olla mukana. :)
 
Taakka sanoi:
Lyriikoille pitää antaa enemmän arvoa, kuin niiden päälle tehdylle musiikille, koska lyriikat kuitenkin useimmiten kertovat kirjoittajan kokemuksista, tunteista tms.

Tuo on niin täysin yksilökohtaista. Itse kuuntelen sitä musiikkia, koska minulle musiikki on se tärkein. Jos biisi on täysin surkea mutta lyriikat hyvät, niin ei se sitä biisiä pelasta laisinkaan. Toki lyriikat saattavat kertoa kirjoittajan tuntemuksista jne, mutta musiikki on musiikkia ja biisi on biisi. Lyriikkaa voi lukea ihan runomuodossakin. [22]

Eikä lyriikoille pidä antaa enemmän arvoa kuin musiikille. Itse väittäisin ihan päinvastoin, mutta enpä väitä, koska se riippuu täysin ihmisestä mistä tykkää enemmän.
 
Minäkin kyllä annan enemmän arvoa musiikille. Mutta en tarkoita, että lyriikoilla ei olisi mitää merkitysta. Musiikki on vain tärkeämpää. (Miten muuten sitä Manowaria pystyisi kuuntelemaan ;) )

SaraLee oli ihan hyvää, mutta HIM tekee saman paljon paremmin.
 
Minä kuuntelen ensin sitä melodiaa, sointukulkua ja komppausta, ja sitten vasta tulee laulun sanat. Laulumelodia on tietenkin asia erikseen.
 
Menee nyt pahasti offiksi (sori), mutta: Suomenkielisessä musiikissa huono sanoitus (ja sovitus - esim. vokaalien ylimääräiset venytykset eivät todellakaan kuulosta hyvältä suomeksi) saattaa pilata muuten ihan kelvollisen biisin. Sen sijaan englanninkielisissä biiseissä sanoituksiin ei tule kiinnitettyä niin huomiota (ainakaan heti), kun ne ei iske sieltä heti tajuntaan. Joskus tosin käy niinkin, että kun ensin hyvältä kuulostanut ulkomaankielinen kipale paljastuukin sanoitustensa puolesta kehnoksi, niin kokonaisuudestakin menee hohto.
 
Sillanrakentaja sanoi:
Menee nyt pahasti offiksi (sori), mutta: Suomenkielisessä musiikissa huono sanoitus (ja sovitus - esim. vokaalien ylimääräiset venytykset eivät todellakaan kuulosta hyvältä suomeksi) saattaa pilata muuten ihan kelvollisen biisin. Sen sijaan englanninkielisissä biiseissä sanoituksiin ei tule kiinnitettyä niin huomiota (ainakaan heti), kun ne ei iske sieltä heti tajuntaan. Joskus tosin käy niinkin, että kun ensin hyvältä kuulostanut ulkomaankielinen kipale paljastuukin sanoitustensa puolesta kehnoksi, niin kokonaisuudestakin menee hohto.
Tuo on täysin totta, siksi kuuntelenkin melkein vallan musiikkia, jonka sanoista saa selvän. Minulle lyriikat ovat tärkeämpiä, kuin itse musiikki, vaikka pidänkin soittamisesta. Runoja julkaistaan, ja niistä voidaan saada aikaiseksi biisi, mutta jos kirjoittaa biisin, niin sitä ei saa julkaista runo-muodossa missään, vaikka biisi voisikin olla mukava runonakin.
 
Sain eilen SaraLeen levyn sattuman kaupalla (tämä Demos 2001-2003, ja nimmareilla varustettuna ^_^), ja tuossahan se pyörii levysoittimessa. Onhan tämä aika Himiä, mutta ihan mukavan kuuloista silti. Laulaja TODELLA näyttää aivan Ville Valolta (kaveri otti kuvia niiden keikalta). Biisi numero 3 eli Black and Hollow on tähän mennessä paras, tuo alkukitara on ihan Anathemaa, mikä ei ole huonompi homma ollenkaan.

Ihan rokki pändi. ^_^
 
Danyan sanoi:
Sain eilen SaraLeen levyn sattuman kaupalla (tämä Demos 2001-2003, ja nimmareilla varustettuna ^_^), ja tuossahan se pyörii levysoittimessa. Onhan tämä aika Himiä, mutta ihan mukavan kuuloista silti. Laulaja TODELLA näyttää aivan Ville Valolta (kaveri otti kuvia niiden keikalta). Biisi numero 3 eli Black and Hollow on tähän mennessä paras, tuo alkukitara on ihan Anathemaa, mikä ei ole huonompi homma ollenkaan.

Ihan rokki pändi. ^_^

Heh, minulla oli se jo kahta viikkoa aiemmin, kun se edes julkaistiin, ja vielä bändin joka jäsenen nimmarilla. Levy on itseasiassa äänitetty kotistudiossa, vaikka sitä ei kunnolla kuulekaan. Ja Black And Hollow.. en henkilökohtaisesti pidä tuosta biisistä paljoa, mutta Blessed Dream, Everytime, ja Evil In Us on aivan mahtavia.
 
Erestor sanoi:
Eilen illalla näin SaraLeen livenä, ja se näytti aivan totaalisesti kopioidulta. Laulaja oli Valo-kopioi, rumpali Kaasu ja kitaristi joku 69Eyesin jäsenistä.

niin muuten minunkin mielestäni. näin bändin Sararockissa, ja kyllähän se meni, mutta jokin oma koukku puuttuu. HIMiä kuuntelevana en lämmennyt hirveästi kopiolle..
 
Ylös