Sentenced

Tänään lasketaan hautaansa yksi menestynein Pohjoisen, tummemman-sarjan synkistelijä, Sentenced. Bändi on tehnyt kesän ja syksyn aikana upean uransa lopettavan hautajaiskiertueen, joka nyt päättyy hautajaiskeikkaan Oulussa.

"May they rest in peace"


Itsekin olen tämän kesän ja syksyn aikana ollut kahdesti todistamassa bändin mainiota livekuntoa. (Tuska, Pakkahuone) Vaikkakin bändi kosketti minua (veti turpaan menen, tullen ja palatessa) vasta viime keväänä, viimeisen levyn, Funeral Albumin ilmestyessä. Tällä hetkellä bändi on minulle yksi tärkeimmistä. Levyhyllyssäni onkin jo koko Laihialan aikainen tuotanto.

Muillakin tämän foorumin jäsenillä on varmasti kokemuksia, muistoja ja mielipiteitä kyseisestä yhtyeestä, sen kappaleista, keikoista yms.

Minä tutustuin Sentencediin vasta tämän vuoden alkupuolella, mutta eihän se estänyt minua menemästä sen kolmanneksi viimeiselle keikalle Tuiskulaan. Harmi vaan, että nyt heitä ei näe enää koskaan missään, elleivät he tee comebackia (mitä toivon hartaasti).

Bändin musiikki on aivan mahtavaa ja nautin siitä aina täysin siemauksin. Haluankin näin kohottaa maljan tämän mahtavan suomalaisen bändin muistolle. :beer:

Parhaita kappaleita omasta mielestäni ovat Killing me killing you, Excuse me while I kill myself, Vengeage is mine, Lower the flags ja End of the road.

Sentenced on pitkään ollu yks mun suosikeista vaikka ei voi vaan ku harmitella niiden tota goottirokki linjaa sillä death metal bändinä oli Sentenced ihan omaa luokkaansa.Cold White Light nousee kyllä silti Amokin jälkeen mun mielestä parhaaks levyks bändin tuotannossa sen loistavan tunnelman ansiosta.
Kovimpia Biisejä on:Nepenthe,Dance On The Graves,My Sky Is Darker Than Thine ja Cross My Heart And Hope To Die

R.I.P
SENTENCED

Oberon sanoi:

...ei voi vaan ku harmitella niiden tota goottirokki linjaa sillä death metal bändinä oli Sentenced ihan omaa luokkaansa.

Click to expand...

Mitä pirua?
Tämä iski kuin tikku silmään...
Sentencen levyt on miltei kaikki kunneltu mutta en ole minkäänlaisia death metal vaikutteita en ole bändissä huomannut.Ei sillä, kerrassaan loistava bändi mutta ei missään nimessä deathmetallia. Jos vertaa Cannibal Corpsen ja Morbid Angelin kaltaisiin "deathlegendoihin" sentence jää kyllä takulla niin kauas että huimaa.

Ei, ei ole deathmetallia. Se on varma fatka, tai sitten minä hyppään kaivoon...
Joku curu voisi kyllä vielä varmistaa....


Anteeksi turha päteminen

...Hmmm Jos sanotaan nyt näin C.C:ssa on paljon grind vaikutteita ja Morbid Angel liikkuu alkuaikojen Black/Death välimaastossa genre on siitä kehittynyt mutta jos nyt pitää pilkkua viilata niin sentencedin alkuaikojen levy North From Here on melodista death metallia ja ensimmäinen levy Amok on Death rokkia samaan tapaan kuin Entombed .Samaa mieltä olen että Sentenced ei muistuta mitenkään Cannibal Corpsea tai Morbid Angelia puhumattakaan Deathista, Autopsysta tai Obituarysta mutta näissä bändeissä on kyse aivan alkuperäisestä Death Metallista joka poikkeaa paljon myöhemmistä tuotoksista.Eiväthän kaikki pidä Dimmua tai Emperoria enään Black Metal bändeinä sillä ne ovat ottaneet mukaan kone-efektejä musiikkiinsa.
Yleisen käsityksen mukaan Sentencedin ensimmäiset levyt ovat Death Metallia.(do i make myself clear? )

--=Agarwaen=-- sanoi:

Sentencen levyt on miltei kaikki kunneltu mutta en ole minkäänlaisia death metal vaikutteita en ole bändissä huomannut.

Click to expand...

No jos et Senareiden ekoissa levyissä kuule death metallia niin vika on kyllä todellakin sinussa

-Ville

No nyt rupes hävettämään . Pitääpä vielä tutustua tuohon alkupään tuotantoon paremmin, amok taitaa kyllä olla vanhin jonka olen läpi kuunnellut. Elikkä Shadows of the Pastia ja North from here levyjä metsästämään.
Kiitoskia vaan infosta :roll: ...

Oberon sanoi:

Eiväthän kaikki pidä Dimmua tai Emperoria enään Black Metal bändeinä...

Click to expand...

Poju on hiljaa vaan Kyllä se Emperor on black metallia ja vieläpä parhaimmasta päästä. Ja kyllähän alkuaikojenkin Dimmua pidettiin black metallina ja sieltä kovemmasta päästä, sillä syntikoiden mukaanotto oli kova juttu niihin aikoihin. Nykyäänhän tosin pyritään enemmän alkujuurille pääsyyn ja primitiiviseen/raakaan ulosantiin.

Mutta jottei koko homma mene off-topiciksi:
Lainasin kirjastosta Sentencedin Frozen-levyn ja täytyy sanoa, että näinkin "kaupallinen" yhtye sai minut yllättymään ja positiivisesti, joskin laulajan kohdalla petyin rankasti. Ammattitaitoisia poikia, kieltämättä. Avausraita etenkin toimii hyvin.

Oroch sanoi:

--=Agarwaen=-- sanoi:

Sentencen levyt on miltei kaikki kunneltu mutta en ole minkäänlaisia death metal vaikutteita en ole bändissä huomannut.

Click to expand...

No jos et Senareiden ekoissa levyissä kuule death metallia niin vika on kyllä todellakin sinussa

-Ville

Click to expand...

No kyllä se nyt sentään death metallia oli aluksi!

Minusta parhaat levyt ovat Amok ja Frozen. Täytyy kyllä sanoa, että Jarvan lähdettyä oli koko bändi ihan (no melkein) pilalla. Eihän niistä uusimmista kappaleista jaksanut kuunnella kuin muutamaa eikä niitäkään montaa kertaa. Hyviä biisejä ovat esimerkiksi Dance on the Graves, Desert by Night, My Sky is Darker Than Thine ja Nepenthe. On Noosekin ihan kiva, mutta vähän olen siihen kyllästynyt. Näitä uudempia levyjä minulla ei edes ole. Lainasin kirjastosta joskus White Cold Lightin ja siinä parhaat kappaleet olivat Excuse Me While I Kill Myself ja cover Piirpauken Konevitsan kirkonkelloista.

Kyllä ärsyttää, että en koskaan saanut kunniaa nähdä Sentencediä livenä!

Enpä ole täällä kehunutkaan, että olin ystävieni kanssa tuolla Sentencedin viimeisellä keikalla ja vielä eturivissä! Näkyipä siellä pari muutakin vanhaa kontulaista ja onpa jäänyt tuo ilta aivan erityisen hienona mieleen. Tuskin unohtuu koskaan, sen verran tunteellinen pläjäys tuo keikka oli!

Nythän Sentenced on taas hieman ajankohtaisempi bändi, jäähyväiskeikalla kuvattu Buried Alive -dvd:nhän pitäisi ilmestyä tänä syksynä. Toivotaan!

-Ville

Sentencedistä tuli minulle todella tärkeä bändi valitettavasti vasta hautajaistensa kynnyksellä. Tosin Sentenced oli ensimmäisiä metallibändejä, joita joskus vuonna ei-voi-muistaa aloin enemmänkin kuunnella, mutta varsinkin tämän vuoden aikana on tullut Senareita luukutettua kausiluontoisesti hyvin paljon. Harmittaa aivan vietävästi, etten koskaan nähnyt poikia livenä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että he osasivat lopettaa tyylikkäästi. Pitäisi luultavasti hommata tuo DVD - tosin sitten voisin vaipua kahta kauhiampaan angstiin sen vuoksi, etten itse päässyt jäähyväiskeikalle (tai millekään keikalle ylipäätään).

Kaikesta aiheeseen liittyvästä angstailusta huolimatta en usko enkä edes toivo minkäänlaista comebackia. Sen sijaan toivon kyllä kuulevani Sentencedin herroista jatkossakin. Laihialan Poisonblackin todistin vastikään livenä, ja mielestäni bändin uusin lätty Lust Stained Despair on kokonaisuutena parempi kuin Sentencedin viimeisimmät.

Viime aikoina olen tutustunut läheisemmin myös Sentencedin varhaisempaan tuotantoon. Yleensä tuo deathin puolelle kallistuva mäiske iskeekin enemmän kuin goottitouhut; Sentenced on ainoa goottimetallibändi, jota kuuntelen aktiivisemmin. Sentencedin kohdalla kuitenkin pidän enemmän goottilinjasta - ehkä levyistä on vain tullut niin tärkeitä vuosien varrella. Positiivisimmin vanhan tuotannon kohdalla yllätti Shadows of the Past ja se, että niistä meikäläisen korvaa miellyttävistä, jotenkin kieroista vokaaleista todella vastaa Tenkula. ^_^ Jarvan vokalisointi ei kuulosta ollenkaan niin särmikkäältä.

Valitettavasti minäkin löysin Sentencedin vasta bändin lopettamisen jälkeen. Tosin onhan bändi minua vanhempi joten ei ihme. Tuo DVD tuli sitten joululahjaksi. Täytyy sanoa ,että jäähyväis keikka oli hieno lopetus hienolle bändille.

Poisonblack on nyt se ykkönen Sentencedin lopetettua. Lust Stained Despair on loistava levy jota kyllä jaksaa kuunnella.

Kuulin Sentencediä ekan kerran Story-kokoelman julkaisun aikoihin v. 1997. Mikään fani en ole koskaan ollut, mutta Love&Death -ep:n, Downin ja Amokin biisit kolahtivat aikoinaan paljonkin. Etenkin Amokilla on mielestäni edelleen hyviä ja energisiä biisejä. Sentenced on täysin omanlaisensa bändi, joka on luonut oman tyylisuuntansa. Ei sitä osaa mihinkään genreen laittaa, musiikki on paikoitellen melko rokkaavaakin.

Frozenia kuuntelin joskus myös, etenkin v. 1998, jolloin se taisi ilmestyäkin. Silloin se itsesääli ja synkkyys tehosi, otin bändin sanoitukset suorastaan tosissaan (mutta en tosin toiminut onneksi niiden ohjeiden mukaan..). Nykyisin bändi ärsyttää yhä enemmän ja enemmän. Musiikki on löystynyt reippaasti. Ja kaikki se "ahistus" ja valitus, miten kovaa kaikki on, jurppii. Montako kertaa voi julistaa biisissä itsemurhan autuutta ennen kuin se oikeasti alkaa kuulostaa teennäiseltä? Ehkä itse olin aikanaan liian herkkäuskoinen, kun kuvittelin bändin jäsenten olevan yhtä angstisia kuin mitä biisitkin ovat. Myöhemmin olen jotenkin tajunnut, että tuo musiikki on heillekin lähinnä hauskanpitoa, eivät he oikeasti mieti elämän kurjuutta joka ikinen päivä. Ja nämä "me emme sano huomenta emmekä hymyile" (Soundi joskus v. 99) -jutut - onko se niin hienoa olla pohjoisen poika, jolla ei ole edes käytöstapoja? Ärsyttää...sitä paitsi - en väitä, että bändi olisi vastuussa faneistaan, mutta veikkaan, että aika moni teinityttö on kuunnellut Bleediä ja Rain comes falling downia itseään viillellessään. Sentencedin tyypeille sekin tuntuu olevan vain viihdettä. Katselin tässä dvd:ltä bändin hautajaiskeikkaa ja ruumisarkut sun muut tuntuivat lähinnä typeriltä. Ehkä ihan hyvä, että bändi lopetti. Tai ehkä minulla ei vain ole huumorintajua.

Boah sanoi:

Täytyy kyllä sanoa, että Jarvan lähdettyä oli koko bändi ihan (no melkein) pilalla.

Click to expand...

Tämähän on se ikuinen kiista, kumpi laulaja onkaan parempi, Jarva vai Laihiala. Itse liputan Laihialan puolesta ja mielestäni äijä on yksi upeimmista laulajista ikinä. Mikä karheus, vattanpohjassa tuntuu aina kun Ville laulaa.
Jarvan aikainen tuotanto ei ole koskaan minuun iskenyt. Pidän enemmän musiikista, jonka lyriikoista saa edes jotain selvää, ja jotenkin alkuaikojen tuotanto ei kuulosta yhtä monipuoliselta eikä Tenkulan kitarointi pääse yhtä hyvin esille kuin uudemmassa tuotannossa. Tasapuolisuuden nimissä ostin kuitenkin Story-kokoelman, että vanhaakin tuotantoa löytyisi itseltä edes jossakin muodossa. Dance on the Graves on oikeasti hiton hyvä biisi.

Sentenced... jotain upeaa. Laihialan laulu ja Tenkulan (R.I.P, yksi parhaimmista kitaristeista) soitto kuulostavat yhdessä aivan mahtavalta. Hyvää kuunneltavaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta auttaa etenkin vaikeinpina hetkinä. Parhaimmaksi kappaleeksi kohoaa minulla Aika multaa muistot, mutta melkein yhtä hyviä ovat Brief is the light, Despair-Ridden Hearts, Suicider, Rain comes falling down (ei, ei herätä minussa mitään viiltelyhaluja, ainoastaan kylmiä väreitä)
Äääh, mitä minä tässä kiertelen, Cold White Light on lähes täydellinen albumi.

Boah sanoi:

Kyllä ärsyttää, että en koskaan saanut kunniaa nähdä Sentencediä livenä!

Click to expand...

Niin harmittaa. Minulla oli aikoinaan pieni mahdollisuus päästä hautajaiskeikalle, mutta kieltäydyin. Olin kuunnellut Senareita silloin vasta puolisen vuotta, eikä se silloin ollut niin rakas minulle kuin nykyään, vaikka hyvänä jo silloin pidinkin.
Kyllä, harmittaa. Onneksi on Buried Alive.

Pieni korvaus on kuitenkin tulossa: pääsen perjantaina katsomaan Poisonblackiä, eli kuulemaan vihdoinkin herra Laihialaa livenä.
Voi pojat, vielä kun pääsisi Rammsteinin keikalle niin voisin kuolla onnellisena.