Seurakuntakerhon vetäminen tai kerhot yleensä?

Niin... itse olen tässä maanantaina aloittamassa kerhonohjaajana erään ystäväni kanssa. Onko muita kerhonohjaajia?
Tai oletteko yleensä missään kerhossa kerholaisena tai ohjaajana?
Itse olin pienenä seurakunnan kerhossa ja nyt sitten aloitan tämän kerhon vetämisen... jännittää ihan pirusti.

Ajattelin että tänne voisi kehittää keskustelua kerhotoiminnasta ja siten antaa neuvoja toisille kerhonohjaajatöissä. Leikkejä, hartauksia, pelejä, askareluja... vinkkejä yleensä!

(toivottavasti ymmärsitte nyt mitä ajoin takaa... :roll: )

Itse olin kerhonohjaajana puolisentoista vuotta. Ensin puoli vuotta kaverin kanssa askartelukerhoa, jossa kävi vain tyttöjä, ja sitten vuoden toisen kaverin kanssa liikuntakerhoa ala-asteikäisille. Tämän kerhon osallistujat olivat yleensä lähinnä poikia.

En itse ollut ainakaan silloin kovin uskonnollinen, joten hartaudet olivat lähinnä aika mekaanista lukemista ja pientä keskustelua. Kerholaiset tietenkin halusivat enemmän tehdä kuin kuunnella, mutta pidimme siitä kiinni, että ensin hartaus ja sitten kaikki muu. Alkoihan se ajan mittaan toimia, vaikka niin tytöt kuin pojatkin tirskuivat lähes jokaisen hartauden ajan.

Askartelukerhoa pitäessäni parini oli oikea hulivili, eikä jäänyt montaakaan kertaa, jolloin hän ei olisi hermostunut kerholaisiin (joista kaksi olivat hänen pikkusiskojaan ja kolme tuttavaperheensä lapsia, joita hän joskus vahti) tai minä häneen. Suunnilleen kerhossa kävi viisi, kuusi tai seitsemän tyttöä kerrallaan. Ja kai he siitä sitten pitivätkin. Tein tätä puoli vuotta, kunnes päätin että sai riittää. Parini ei missään tapauksessa halunnut jatkaa. Palkaksi sain 5e/h, joka ei oikeastaan ollut palkka, koska kyseessä on vapaaehtoistyö, se oli enemmänkin korvaus vapaa-ajasta ja kyydeistä.

Seuraavana syksynä tutut ilmoitukset läiskäistiin taas koulun seinälle ja puolivahingossa lupauduin yhden kaverini kanssa hommaan, tällä kertaa liikuntakerhon vetäjäksi. Emme suuntautuneet mihinkään tiettyyn lajiin, ideana oli tutustua monipuolisesti lajeihin ja leikkiä siinä välissä. Alku oli kankea, mutta loppusyksystä osallistujia oli ainakin viisi joka kerta. Jatkoimme joulun jälkeen samaa kerhoa, mutta osallistujat olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen: kevään noin kahdestakymmenestä kerrasta kymmenellä paikalla ei ollut ketään. Niillä kerroilla, kun porukkaa oli, nekin olivat vetäjäparini sisko ja veli, mutta hauskaa meillä oli silti. Kävimme mm. kiipeilemässä kiipeilyseinällä ja keilaamassa tavallisten pallopelien ja hiihdon lomaan.

Ihan hauskaa hommaahan tuo on, ja ahneesti sanottuna helppoa rahaa, vaikka olisi sitä tehnyt palkattakin. Puolitoista tuntia viikossa ei ole paljoa, ja kaiken lisäksi yleensä kerhoissa oli kivaa. Kurinpito-ongelmia on kaikilla, mutta niistäkin selviää oikealla asenteella.

Minulla ei aivan yhtä positiivisia kokemuksia kerhosta ole. Vielä kun seurakunnan toiminnassa olin mukana, lupauduin vetämään jotain. Minusta ja kaveristani tuli lautapelikerhon vetäjiä. Ikähaarukan piti olla 10-14 vuotta, mutta kaikki kerholaiset olivat 7-8-vuotiaita poikia. Hurraa! \o/ Tämä siis tarkoitti, ettemme voi perehtyä Go:n saloihin tai edes shakkiin ja kurimpito-ongelmat olivat jokakertaisia.

En saanut oikein mitään irti koko touhusta ja pikku hiljaa alkoi tympiä se, että pitäisi kotoa lähteä odottamaan kerhon päättymistä. Kruununa tälle kaikelle oli, että myös seurakunta alkoi tympiä kaikkine aatteineen. Niinpä lopetin tuon kerhon pitämisen ja se loppui kokonaan pian lähtöni jälkeen, koska olin kuulemma kivoin ohjaaja. Aika mairittelevaa....

Onneksi kaikki kokemukset eivät ole tällaisia. Toivottavasti jaksatte muut paremmin.

Ja hartauksista sen verran, että niitä pidettiin ehkä kaksi kertaa. Jos olisin saanut päättää, ei sitäkään. Ne ovat niin "niitä vain pidetään"-juttu. Ne on kuivia sekä vetäjille, että kerholaisille.

Sellaisen vinkin voin antaa, että kannattaa alusta lähtien ottaa kurin kanssa tietty linja. Ei mitään rangaistuksia tms. mutta säännöt pitää olla. Niitä on enään jälkikäteen lähes mahdoton muuttaa.

Minä vedin 14-15-vuotiaana (eli kohtuullisen kauan sitten) seurakunnan kerhoa kaksi vuotta. Siitä jäi ihan positiivisia kokemuksia, ainoastaan alkuhartauksien kanssa muistan tulleen jotain sanomista, koska minä ja kaverini jonka kanssa sitä vedimme emme olleet uskonnollisia (minä aiknakaan) ja hartaudet jäivät vähemmälle huomiolle. Yleensä luimme juuri alkurukoukset, ja sitten siirryimme askarteluun tai mitä tahansa muuta keksimmekään, leikkejä, askartelua tai jotain. Saatoimme tehdä paperinukkeja, seinätauluja, pelata ulkona polttopalloa tai tervapataa, ja muksut viihtyivät ihan hyvin. Ainakin näin aika-kultaa-muistot-tyyliin. ^^

Mutta joo, seurakunnan kerhojen yhteydessä kannattaa hoitaa ne alkuhartaudet kunnolla, muuten saattaa tulla sanomista.

En nyt tiedä saako partionjohtajat tänne kirjoittaa, mutta lupienkysely niin hidasta ja turhaa että ominpäin kirjoitan.

Nyt syksyllä aloitan tokaa vuotta, kaverin kanssa vedän ryhmää. Tai viime vuosi oli yhdellä ryhmällä, nyt niitä onkin ilmeisesti kaksi, ei kovin kiva yllätys. Yleensä ensimmäisillä kerroilla jäätiin kokouksen jälkeen väsäämään toimintasuunnitelmaa. Helpottaa paljon, kun on "suoritettavia" asioita, vaikka vartsulaiset valitseekin taitomerkit itse. Ja ollaan saatu silti mahdutettua pelkästään leikkimiselle tai ystävänpäiväkorttien askartelulle varattuja iltoja.

Pikkasen kalenteria katsomalla keksii helpohkosti tekemistä. Ajankohtaan liittyvää leivontaa, ulkoleikkejä (kannattaa muuten sanoa ajoissa, että lapset osaa ottaa sopivaa vaatetta). Kirkonrotta on mahtavaa, kunhan ei ole liian tasanen maasto. Pikkasen kyselemällä saa joskus hyviäkin ideoita muksuilta, kunhan ei ihan kaikkea niiden juttuja vakavasti ota.

Hartailu pysyi meillä jokakertaisena hyvää-yötä-jeesus-myötä-sisaruspiirissä. Iltatarinat saattoi olla joskus harvoin raamattuaiheisia, henkilökohtaisia jumalakäsityksiä ei alettu kynttiläpiireissä läpikäymään.

Hmm.. Minäpä nyt jatkan tuosta samasta aiheesta, kun itse vedin kolme vuotta vartiota ja sehän tosiaan on toisinaan kerhomaista toimintaa, kun talvi istutaan sisällä näpertelemässä kaiken näköistä hassua. (solmuja!)

Toiminta oli todella mukavaa. Vedin tosiaan kolme vuotta vartiota, joka koostui vaihtelevasti 3-6 tyttösestä, jotka olivat aloittaessamme 10-11 vuotiaita. Nyt he jatkavat samaa hommaa, kuin minä tein.

Kokouksemme koostuivat lähinnä juuri kaikkien kädentaitojen opiskelusta sun muusta ajankohtaiseksi upotettuna. -hyviä vinkkejä esim. leikkeihin saa MLL:n sivuilta, josta löytyy leikkejä ainakin kymmenittäin. Samoilta sivuilta löytyy myös muita kerhotoimintaan sopivaa toimintaa. Kannattaa katsoa.

Minäkin olen seurakunnan kerhoa pitänyt, tässä nyt kolmas vuosi meneillään. Eli kaksi vuotta pidin ihan peruskerhoa, jossa siis askarreltiin, laulettiin, leikittiin, yms, mutta näihin "peruskerhoihin" ei oikein tahdo löytyä näin ainakaan Porvoon alueelta tarpeeksi kiinnostuneita lapsia. Onko tilanne muualla sama? Useimmiten meillä oli maksimissaan kahden tai kolmen lapsen ryhmä, joka kävi kerhossa aktiivisesti.

Tänä vuonna aloitin serakunnan kuvataidekerhon pitämisen, jonka olen itse alusta pitäen suunnitellut (niin sisällön kuin ohjelmankin), joten se ei noudata enää niin tarkasti seurakuntamme "vaatimuksia". Ja lopussa ei oikein ehdi pitämään hartautta, joten sisaruspiirin suunnittelin ottavani seurakuntaan yhdistäväksi tekijäksi. Myös aiheet liittyvät toki isojen juhlapäivien aikaan kirkollisiin pyhiin. Tähän kerhoon tuli eilen (joka oli kerhon ensimmäinen kokoontumiskerta) 12 lasta, mikä on mielestäni ihan hyvä saavutus.

Viime vuonna oli myös kokeiluna kokkikerho, mutta se ylikansoittui pahasti, siis kiinnostusta oli liikaakin, joten sen toimintaa ei jatkettu enää tälle kaudelle. Onko teillä kokemuksia tällaisista teemakerhoista ja mitä olette pitäneet niiden vetämisestä?

Kerhonohjaajana olen itse viihtynyt hyvin, varsinkin nyt, kun oikeasti saan tehdä omaa juttuani.

Olen pitänyt seurakunnan puuhakerhoa viisi vuotta, kerholaisten ikähaarukka on ollut parhaimmillaan kuudesta kahteentoista ikävuoteen. Ensimmäisen vuoden pidin kerhoa kaverini kanssa, mikä sinänsä oli hyvä, koska meillä oli paljon kerholaisia ja suuri osa heistä poikia - töitä riitti todellakin kahdelle. Käsityksemme lasten kanssa toimimisesta, kurinpidosta ym. olivat kuitenkin niin erilaiset, että jatkoin seuraavana vuonna yksin ja viihdyin todella hyvin.

Krummitus sanoi:

Ja hartauksista sen verran, että niitä pidettiin ehkä kaksi kertaa. Jos olisin saanut päättää, ei sitäkään. Ne ovat niin "niitä vain pidetään"-juttu. Ne on kuivia sekä vetäjille, että kerholaisille.

Click to expand...

Tietenkin hartaudet ovat kuivia, jos niihin suhtautuu tuolla tavoin. Suosittelen kuitenkin luovuuden käyttöä niin hartauksien kuin muunkin toiminnan suunnittelussa. Kirjoittakaa ehdottomasti hartaudet itse mahdollisuuksien mukaan tai ainakin kertokaa ne omin sanoin, älkää lukeko suoraan. Silloin hartaustilanne on luontevampi. Kannattaa pitää hartaudet itselle tärkeistä aiheista, silloin asiat osaa myös kertoa kiinnostavalla tavalla. Lisäksi hartauksiin kannattaa keksiä kaikenlaista vaihtelua, etenkin pienten lasten kohdalla on hyvä suosia toiminnallisuutta. Näytelmähartaudet ovat aivan mahtavia ja lapset rakastavat niitä. Hartauteen voi myös sen aiheesta riippuen liittää esim. jonkinlaisen etsintätehtävän tai sitten hartaus on vaikka palapelissä, joka lasten pitää koota yhdessä. Hyvä keino saada lapset keskittymään on myös antaa heidän itse lukea hartaus vuorotellen.

Minun pitämäni hartaudet eivät etenkään viime vuosina aina olleet kovin uskonnollisia, vaan muulla tavoin "opettavaisia". Koin tärkeäksi, että pystyisin oikeasti luomaan kerhooni sellaisen toisten ihmisten kunnioittamisen ilmapiirin, ja toin tätä asiaa esille hartauksissa ja muutenkin kaikessa kerhon toiminnassa.