Siivoamisesta

Ajattelin nyt aloittaa tällaisen keskustelun siivoamisesta, koska minä tässä viikonloppuna juuri siivosin huoneeni. (Katsoin pariin kertaan ettei täällä vielä tällaista keskustelua ole eikä ainakaan silmiini osunut. Mutta jos tästä keskustellaan jo tai jos tämä aihe ei menesty niin lukkoa vain.)
Eli... Siivoatteko mielellänne vai onko se teille yhtä tuskaa? Pidättekö kaiken siistinä vaikkette siivoamisesta pitäisikään vai jätättekö kaiken hujan hajan (niin kuin minä... ops: )?
Minä en pidä siivoamisesta ja huoneeni on aina yhtä sotkua. Heitän yleensä vaatteeni (en alusvaatteita! joillakin kavereillani on muuten siistit huoneet, mutta alusvaatteita lojuu lattialla ) ja koulukirjani lattialle ja huonekaluille ja joskus ihan roskiakin lattialle jää (ei biojätteitä! kuka nyt niitä lattialle heittäisi?) . Moni tavara on rikkoutunutkin lattialla lojuessaan.
Mutta nyt viikonloppuna siivosin huoneeni. Järjestyskin vaihdettiin.
Tein äitini kanssa tänään sellaisen diilin, että jos onnistun pitämään huoneeni siistinä koko loppuvuoden voin saada pienoisen palkkion. Se on paha haaste minulle, mutta on pakko yrittää.
Veljeni on täydellinen vastakohtani mitä siivoamiseen tulee... Hänellä on aina siisti huone. Ja sitten kaikki kehuvat, mikä ihme onkaan, että pojalla on niin siisti huone ja blaa, blaa, blaa... Ja tietenkin vanhempieni on aivan pakko mainita, kuinka minä taas en osaa pitää minkäänlaista järjestystä huoneessani. (Ainakin isäni mainitsee sen joka kerta. Äitini yleensä puolustaa minua. Sillä jos meillä on vieraita niin kyllä minulla silloin siisti huone on. Nyt siivosin kyllä ihan muuten vain sillä nyt ei ole juhlia meidän kotonamme pitkään aikaan.)
Mutta en puuduta teitä jutuillani enempää. Minua kiinostaisi tietää mitä te muut pidätte siivoamisesta.

Siivoaminen on tylsää, mutta palkitsevaa. Puhtaassa kämpässä on kiva olla, ja tulee itselle hyvä olo kun on saanut jotain tehtyä.

Imuroiminen on kaikista kamalinta. Imuri kaatuu ja letku pudottelee kaikkia tavaroita ympäriinsä ja tulee hiki ja ärsyttää. Lattioiden pesemistä inhoan, selkäni kipeytyy siinä aina.

En pidä siivoamisesta. Silti, joskus tulee ihmeellisiä vimmoja, että pakko siivota. Itselle tällaisia tulee yleensä jostain syystä öisin.

Nyt alkaisi pikkuhiljaa olla kevätsiivouksen aika. Ikkunat pitäisi pestä, ja lattiat. Toisaalta huvittaa, toisaalta ei. Ikkunoiden peseminen on ärsyttävää puuhaa.

Siivoaminen on myös terapeuttista. Jos minulla on asioita, jotka painavat mieltä, ja aloitan suuren siivousprosessin, saan usein asiat mietittyä halki tai edes vähän paremman olon. Ja Cosmopolitanin mukaan siivous myös kuluttaa kaloreita.

Mä inhoon imuroimista ja siivousta!!

Joskus kyllä mulle tulee sellainen olo että täytyy pistää huoneessa tavarat järjestykseen.Ainut ongelma on se että kun se on siisti niin huomenna se ei enää olekkaan siisti... ops:

Siivoaminen on aina kivempaa, vaikka se kuulostaa tylsältä. Onhan se ihan mukavaa pyyhkiä pölyjä ja järjestellä uudelleen tavaroita paikoilleen ^ ^ Oma huoneeni on siten siisti, että tyhjällä tuolilla on aina vaatteita ja pöytä sotkunen lähes aina. Koska piirrän paljon, niin pyyhekumista tulee roskaa pöydälleni. En yleensä tohdi siivota niitä, vaan laitan ne kynäpurkkiin x)

Sitten kun asun yksin joskus, niin pidän ainakin kotini siistinä. En siedä sotkuisia koteja.

Danyan, joutuuhan siivoamisessa liikkumaan jonkin verran, joten luonnollisesti siinä kuluu kaloreita.

Itsekään en pidä siivoamisesta, mutta kuten Danyan sanoi, se on palkitsevaa. Jo vartissa huoneen saa ihmeen hyvään kuntoon, kun vain jaksaa vähän raivata kaikkea lattialle kertynyttä kamaa. Minun ongelmani on yhtä lailla kamala sotkeminen kuin siivoamisen inhoaminen.

En voi tajuta, miten joku pystyy pitämään tavarat siististi järjestyksessä. Siihen menisi niin paljon aikaa ja energiaa, etten minä vain jaksa, kun tavaroita on kaiken lisäksi ihan liian paljon.
On paljon helpompaa laittaa joku tavara vain jonnekin, sen kummemmin miettimättä kuin alkaisi etsiä sille omaa paikkaansa.

Kaipa se imurointi ja lattioiden peseminen hyötyliikunnastakin käy . Joudumme täällä imuroimaan ainakin kerran viikossa pahimmat pölyt ja villakoirat pois nurkista (ilmastointi kuulemma pöllyyttää niin paljon).
Pölyjen pyyhkiminen on aika iso urakka, pikkutavaroita ja koriste-esineitä on aika riittävästi. Mutta kumminkin kuukaudessa pyyhitään vähän sieltä ja täältä.
Ja ainakin suurimmat siivoukset ovat joulu- ja kevätsiivous. Syksylläkin tehdään semmoinen iso urakka.

Olen laiska siivoamaan.
Oma huone on suurin piirtein siisti, ei lattialla loju mitään jne. Vaatteita on minulla tuolin selkänojalla.
Kirjoituspöytä on pahin. Aina kun olen pöydän saanut siistiksi, sotken sen lähes heti. Se ei vain pysy siistinä. Koulukirjat, piirrokset, muut lappuset, lehdet, korut, paperiroskat, kynät sun muut löytyvät pöydältä. Papereita on hankala tukkia minnekään, kun kumminkin niitä kohta tarvii, ja sitten ne olisivat hukassa. Pitäisi kai kansioihin mapittaa.

Tykkään järjestellä tavaroita siivouksen jälkeen. Siivouksen jälkeen tulee taloon ihmeen raikas oloŽ, ja viihtyy paremmin kuin sotkuisessa talossa.

Siivoaminen on hauskaa, jos siihen ei kukaan pakota,tai vaan haluaa siivota. Pidän oman huoneeni siistinä. Mutta se pirullinen PÖLY. Miksi sen pitää kerääntyä jokaikiseen huoneen nurkkaan.
Pölyn pyyhintä oli pienenä hauskaa, enää ei.

Yleensä tuuletan huoneen kun herään, ja laitan kiinni kun lähden kouluun. Siivoan kunnonsiivouksen kerran kuukaudessa, mutta ainahan niitä paikkoja tulee siistittyä.

Imurointi on äärettömän tylsää. Imurista sitäpaitsi lähtee sairaanmoinen ääni.

Siivoaminen on ihan tylsää hommaa. Sitä en tee muulloin, kun on pakko. Kerran viikossa yritän siivota päällisin puolin, mutta kaapit saavat olla sen näköisiä kun haluavat. Eihän niihin kukaan katso, eihän?

Danyan sanoi:

Silti, joskus tulee ihmeellisiä vimmoja, että pakko siivota. Itselle tällaisia tulee yleensä jostain syystä öisin.

Click to expand...

Samoin käy minulle. Joskus illalla/yöllä saan jostain ihmeellisesti energiaa ja tekisi mieli alkaa imuroida ja muutenkin siivoilla. Äiti on tullut joskus ihmettelemään mitä ihmettä teen. Pitänee minua aika hulluna muutenkin, että ei tuo haittaa.
Kaikista kamalin paikka mitä voi siivota on suihkun lattiakaivo. Sellaisen kun avaa ja alkaa tonkin kamalan hajun lähdettä. Sieltä löytyy vaikka mitä hiuspalleroista lähtien.
Toisaalta aina kun on siivonnut on jotenkin voittajan tunne ja siivotussa kodissa on aina parempi olla.

Ah, siivoaminen. Olen tarkka tavaroideni järjestyksestä, kirjojen tulee olla juuri oikeassa koko järjestyksessä, lattialla ei saa olla vaatteita jne. Mutta imurointi, lattioiden pesu... Voiko olla tylsempää tomintaa? Yritän aina viivyttää sitä niin viimeiseen kuin vain voin. Ja nykyisin voin, kun asun yksin. Tosin tällä hetkellä kämppä näyttää aivan kamalalta, kun olen viimeiset päivät viettänyt koneen ääressä tekemässä tutkielmaa, esseetä ja raporttia, jotka pitää kaikki palauttaa huomenna ja ei todellakaan jäänyt energiaa siivoukseen, vaikka suunnitelmat olivat sellaiset. Samoin minua odotaa iso tiski vuori... Kyllä vain, ihanaa asua yksin kun kukaan ei määrää koska on siivottava tai tiskattava, mutta eipä ole kukaan koskaan myöskään auttamassa...

Siivoaminen. Hirveä sana! Jos sen kotona satun ohi mennen kuulemaan liukenen silloin hyvin liukkaasti ulos ja palaan myöhemmin illalla. :roll: En minä mitenkään että yrittäisin työltä paeta.
Huoneeni on epäilemättä talon sotkuisin. Itse asiassa lattialta ei kylläkään löydy muuta kuin vaatteita ja kirjoja. Niitä sitten enenmmänkin, vaatteita kun vahdan useasti päivässä (ei tallille viitsi hirveän siisteissä vaatteissa mennä) ja kirjoja ei jaksa aina hyllyyn takasin laittaa. Mutta se hyvä puoli minussa sentään on että roskat menevät aina roskikseen. Onneksi huone on helppo lopulta siivota kun se on pakko tehdä, kirjat hyllyyn ja vaatteet pesuun periaatteella pärjää hyvin!
Nuorempana (siinä 10-13 vuotiaana) olin paljon siistimpi ei ollut lattialla ylimääräisiä tavaroita tai muuta, mutta nyt tuo rooli on siirtynyt pikkuveljelleni. Hänen lattioltaan tai muualtakaan ei löydy mitään ylimääräistä tai jos löytyy niin saan olla varma että illalla ne on siivottu pois. Minusta olisi ihanaa jos itse olisin samanlainen. Siistiin ja puhtaaseen huoneeseen on ihana tulla! Kun vaan jaksaisi.

suoraansanottuna minä vihaan siivoamista mutta minulla on joku pakkomielle??[tai joku vastaava] en pysty nukkumaan jos minulla on huone sotkuinen.

juuri kun olen menossa nukkumaan ja näen edes tahran tietokoneeni ruudussa tai paperinpalan lattialla en pysty nukahtamaan ennen kuin se on kerätty siitä pois tai pyyhitty.

paitsi poikkeus on silloin jos olen kamalan väsynyt. jos olen vaikka edellisen yön valvonut niin silloin minä yksinkertaisesti "sammun" joskus jopa lattialle

yleensä tykkään kyllä järjestellä tavaroitani, mutta siivoamisesta en siis pidä [tämä asia tuli jo selväksi] *kopauttaa itseään päähän*

no kiitos jos jaksoitte edes lukea.

Siivoaminen on ihan ok. Onhan kiva että on siistiä eikä tavarat ole hujan hajan.

Itselläni käy aina näin: siivoan ensin tuskissani huoneen siistiksi ja sitten on kivaa sotkea se uudestaan. Eli kun menen nukkumaan heitän kaikki tavarat siihen lattialle ja siinä ne sitten on.

Tykkään kyllä pöydän järjestelemisestä. Yleensä minun kirjoituspöydälläni vallitsee kaaos, koska kaikki kasaavat tavarat siihen. :evil:

Mutta ei minun huoneen lattialla sentään alusvaatteita loju. Ainakaan silloin kun on jotain kavereita kylässä.

Minusta itse siivoaminen on ihan kivaa, tai no imurointi ainakin =) Mutta se tavaroiden järjestely ja PÖLYT! Niiden pyhkiminen varsinkin minun tavaratäyteisessä huoneessa on yhtä tuskaa...Siksi huoneeni on kroonisessa sotkuisuudessa.

Poikkeus on kyllä tosiaan ns. "yhdeksän siivous". Eli illalla yhdeksän aikaan tulee sellainen "ei en kestä" ja sitten alkaa siivous. Toinen juttu on, etten voi tehdä läksyjä jos pöytäni on sotkuinen. Siinä selitys miksi lattiani ovat aina tavaran peitossa.

Välillä käyn siivoamassa naapureillani, ja heillä täyyy olla sitten tarkka että kaikki valonkatkaisijoista lähtien tulee siivottua, välillä se jää päälle kun tulen kotiin ja alan kauhealla vauhdilla siivota täällä, ja huudan kaikille jotka tulevat tielleni.

Ja mitä tästä voi päätellä: Minulla ei ole mielipdettä siivouksesta,koska välillä siivoan innokkaasti ja välillä en, eli tämä viesti on kai täysin turha...

Vihaan siivoamista, mutta kerran kuussa saan kohtauksen ja jynssään hullunkiilto silmissä jokaisen sentin puhtaaksi.

Hyllylläni on ollut puolitoista viikkoa muki ja siinä jaffaa. Ei ole jotenkin tullut viedyksi pois.
Kerran banaaninkuoret lojuivat pöydällä viikon.

Ei ole toista kaltaistani ja jos on....heillä on joku sairaus.

Minä pidän siivoamisesta. Yleensä energia vain loppuu kesken. Esimerkiksi kun alkaa siivoamaan laatikoitaan. Ensin tyhjentää kaikki laatikot lattialle ja järjestää yhteen laatikkoon sinne kuuluvat paperit ja tavarat. Sitten loppuukin energia ja loput rojut tungetaan loppuihin laatikkoihin miten sattuu. Joskus saa itsensä kyllä pakotettua siivoamaan koko laatikoston.
Siivoamisessa pöly on kyllä ikävää, kun se aivastuttaa ja saa silmät vuotamaan.

Nykyään on ikävää, kun en saa rakkainta kohtaa huoneessani enää järjestettyä kuntoon. Nimittäin kirjahyllyä. Kirjoja on jo niin paljon, etteivät ne mitenkään mahdu hyllyyn.

Lukuloma on kyllä jotenkin ihmeellisesti sekoittanut huoneeni. Olen innostunut kaikesta uudesta (mikä ei missään nimessä liity opiskeluun) ja sitten on kerääntynyt lattialle kaikenlaista tavaraa, jota ei jaksa siivota. Nytkin on kasa kaavoja ja puoliksi ommeltuja vaatteita lattia täynnä. Siivoaminen on jäänyt sitten taas vähemmälle. Tänään kyllä iski siivousinto, mutta sain sen lannistettua. Eikä minua epäjärjestys niin paljoa haittaa, siisteys on tärkeämpää.

Niin juu, tiskaaminen on tosi kivaa.

Siivoamisessa pidän kaikesta muusta paitsi imuroinnista. Olen aina inhonnut imuria ja varmaan tulen aina inhoamaan.
Siivoan todella harvoin. Tavarat laitan yleensä aina omille paikoilleen, joten mitään kamalaa sotkua ei varsinaisesti ole, mutta niitä villakoiria kyllä löytyy. Olen huomannut, että puupintoja on paljon hauskempi siivota, kuin esim. muovipintoja. Ainakin lattioiden kohdalla on näin. Muoviset lattiapinnoitteet on kaameita. Tai sitten en vain osaa hoitaa niitä.

Kun asuin vielä yksin, nautin itseasiassa siivoamisesta. Siivosin aina kerran viikossa kunnolla, vein matot ulos tuulettumaan, imuroin, pesin lattiat ja pyyhin pölyt. Lisäksi järjestelin mitä järjestellä piti. Oli ihanaa olla puhdaassa kodissa, kun tiesi ettei sinne kukaan muu (ainakaan useimmiten) tule sotkemaan.

No, sitten muutimme ex-mieheni kanssa yhteen. Alkoi keskustelut, kuka siivoaa, mitä siivoaa ja milloin siivoaa. Se siitä säännöllisesti siivoamisesta. En tiedä miksi, mutta minua on aina ärsyttänyt siivota muiden jälkiä. Pyyhin mukisematta pöydän aamupalan jälkeen, jos olen yksin, koska tiedän että omat ovat sotkuni. Mutta jos joku on esim. ennen minua ottanut aamupalaa ja pöytä on jo ollut likainen sen jälkeen, minua ärsyttää suunnattomasti siivota "toisten" sotkut. Tähän samaan asiaan liittyy myös roskien vieminen, astioiden tiskaaminen/tiskikoneen tyhjentäminen yms.

Mutta kaikenkaikkiaan, olen ihminen joka pitää siisteydestä. Jos lähden johonkin reissuun, pyrin aina ennen sitä siivoamaan, koska on mukava palata siistiin kotiin.

Pidän kaikesta siivoamisesta, paitsi mattojen tamppauksesta.

Ennen lapsen syntymää siivosin joka viikko, nykyään "vain" joka toinen viikko.

Siivous pitää sisällään imuroinnin, lattioiden pesun, mattojen tamppauksen, pölyjen pyyhkimisen, lakanoiden vaihdon ja tuuletuksen sekä vessojen pesun. Saunan ja suihkukaapin pesen kunnolla kerran kuukaudessa.
Ikkunoiden pesu on aina keväisin ja syksyisin ohjelmassa.

Minulle siisteys on tärkeää, haluan olla puhtaassa ja raikkaassa asunnossa.
Meillä minä olen se, joka siivoaa ja silloin ei pidä miehen ja lapsen olla kotona koska he olisivat vain tiellä. Haluan nimittäin hoitaa kaiken kerralla loppuun, ilman taukoja.

Taidan olla siivousmaani .

P.S. En kuitenkaan ole niin neuroottinen, että vieraiden käynnin jälkeen pitäisi kaikki oven kahvat ja pöntön reunukset desinfioida, sellaisestakin henkilöstä olen joskus kuullut.

Pari vuotta sitten, kun olin 11-vuotias, omistin sellaisen parvisängyn jossa on kirjoituspöytä joka vedetään sängyn alta. Se oli aina niin täynnä tavaraa ja roinaa että kun sen avasi, kaikki tavarat pursusivat joka puolelle. Nykyään kun minulla on oma huone, pystyn pitämään senm paljon paremmin siistinä koska saan itse päättää milloin siivoan eikä kukaan rasittava isosisko häiritse. Pyrin siivoamaan huoneeni aina joka sunnuntai vähän tarkemmin, järjestelen hyllyjä ja imuroin, tuuletan ja puistelen matot, ja jos jaksan niin pyyhin pölyjä. Joka päivä jaksan yleensä pedata sängyn ja raivata pöytää sen verran että siinä mahtuu tekemään läksyjä (vaikka harvemmin sen raivaamis-urakan jälkeen jaksaa enää tehdä läksyjä... ) .
Siivouksen jälkeen on kivempaa olla ja oleskella kun on puhdasta. Parhaassa tapauksessa siivousinspis jää päälle ja jonkun aikaa jaksaa vielä huolehtia siitä että koko talo pysyy siistinä... :wink:

Vihaan likaa, mutta vihaan myös siivoamista... vähän hankalahko tilanne.
Huoneeni on oikeastaan aina sotkuinen ja sen takia en olekaan siellä kovin paljoa. Silloin kun siivoan siivoan kuitenkin kunnolla. Viimeksi siivosin pari viikkoa sitten kun se oli köksästä läksynä :roll: . Joskus siivoaminen saattaa olla ihan kivaa, varsinkin jos on jotain tarpeeksi agressiivista musiikkia, pääsee sopivan vihaiseen tunnelmaan.