Silmarillion - Ainulindalë

En ole tämänkään tulkinnan jälkeen oikein samaa mieltä.
Taidat saada minutkin vakuutetuksi. :) Nyt tekisi mieli sanoa, että Manwën piti olla Morgothin vastaisen sodan johtohahmo, mutta voi olla että tämäkin mielipide vielä muuttuu seuraavia lukuja lukiessa...
Näyttää myös siltä, että Valaquentan alussa ilmoitetaan, että Salainen tuli = Eä.
Vai viitttaako ja sen nimi oli Eä epätäsmällisesti tulen sijaan maailmaan tai näkyyn (jotka mainittiin virkkeessä aiemmin)? Silloin tämä puolipisteellä erotettu lause voisi olla erillinen lisäys, joka kertoo mahdollisimman lyhyesti, että maailma sai nimen, ja viitaa samalla sen syntysanaan. Muualla ei taideta käyttää nimeä Eä viittaamaan muuhun kuin maailmaan?
Oliko hänen lankeemuksensa ("syntinsä"?) ensin vapaa tahto ja vasta sitten vallanhimo? Ilúvatar näyttää suorastaan kateelliselta siitä, että luomus ennätti tekijän suunnitelmien edelle, vaikka Ilúvatar oli luvannut, että nämä saavat koristaa sävelaihetta omin ajatuksin ja teoin.
Arvailua: Eru sanoi Tästä sävelaiheesta - - tahdon teidän yhdessä tekevän sointuvan Suuren soiton (alkutekstissä Of the theme that I have declared to you, I will now that ye make in harmony together a Great Music). Melkorin lisäykset eivät sointuneet yhteen Ilúvatarin sävelaiheen kanssa, ja hänen ympärilleen muodostui epäsointu (discord).

Voisiko ajatella, että tästä sävelaiheesta ja in harmony olisivat jonkinlaisia Erun käskyjä tai vaatimuksia, joita Melkor rikkoi? Ensimmäinen synti siis voisi olla tämän "käskyn" rikkominen.

Ehkä Melkor halusi tehdä jotain "täysin omaa" (mitä tämä sitten tarkoittaakin), mutta Eru huomautti hänelle, että kukaan ei voi soittaa aihetta jonka alkujuuri ei ole minussa. Waldman-kirjeessähän sanotaan hänen [Melkorin] lankeemuksensa liittyi alempaan luomiseen, mutta ei tarkenneta sen enempää. Arvailuksi tämä kyllä menee...
Mitä Sammumaton liekki/Salainen tuli todella oli?
En osaa vastata, mutta epäilen, että joku Amanissa asustava haltiateologi on pohtinut tätä kysymystä pari tuhatta vuotta. :)

Sattumalta löysin Tolkienin oman pohdinnan Athrabeth Finrod ah Andreth -keskustelun kommentaarista (HoME X, Tolkienin alaviite 11 hänen kommentaaritekstiinsä): - - the Ainulindalë, in which reference is made to the 'Flame Imperishable'. This appears to mean the Creative activity of Eru (in some sense distinct from or within Him), by which things could be given a 'real' and independent (though derivative and created) existence.

Tässäkin käsite on siis melko abstrakti: jonkinlainen luomisvoima. Tämä alaviite viittaa kohtaan, jossa puhutaan siitä ihmisten toivosta, että Eru Itse tulee myöhemmin Maailmaan vastustamaan Melkoria, ja erityisesti siitä, että Finrod huomaa tässä monimutkaisuutta Erun luonteessa, koska hänen täytyy tällöin olla sekä maailman ulko- että sisäpuolella.

Edelliset viestit saivat minut selaamaan Athrabethia, koska se kommentaareineen on ehkä suorin esimerkki em. kristinuskon sekoittamisesta Tolkienin legendariumiin, ja siitä Tolkien itse sanoo eräässä muistiinpanossaan: Already it is (if inevitably) too like a parody of Christianity. Any legend of the Fall [=ihmisen syntiinlankeemus] would make it completely so? Tässä siis lisäesimerkki siitä, että Tolkien tosiaan vältti liian suoria viittauksia kristinuskoon.

(HoMEa lukemattomille: Tämä "Athrabeth" on siis pitkä haltian ja ihmisen välinen keskustelu ihmisten kuolevaisuudesta ja haltioiden kuolemattomuudesta, johon Tolkien vielä kirjoitti oman kommentaarinsa.)
 
Last edited:
Vai viitttaako ja sen nimi oli Eä epätäsmällisesti tulen sijaan maailmaan tai näkyyn (jotka mainittiin virkkeessä aiemmin)? Silloin tämä puolipisteellä erotettu lause voisi olla erillinen lisäys, joka kertoo mahdollisimman lyhyesti, että maailma sai nimen, ja viitaa samalla sen syntysanaan. Muualla ei taideta käyttää nimeä Eä viittaamaan muuhun kuin maailmaan?

Näin alkutekstissä: Therefore Ilúvatar gave to their vision Being, and set it amid the Void, and the Secret Fire was sent to burn at the heart of the World; and it was called Eä.

Mitä tuosta nyt sitten voisi sanoa? Ehkä kuitenkin vision lähetetään Tyhjyyteen, jolloin siitä tulee the World, ja puolipisteen jälkeen and it was called Eä viittaa tähän vision-set-amid-the-Void > World -entiteettiin. Onhan myös hakemistossa selvästi sanottu, että on World. Eipä tässä liene liikaa spekuloinnin varaa sittenkään.
 
Huom. Durinin turma oli myös alkujaan maiaria, eli entinen "salaisen tulen palvelija" hänkin.
"Musta tuli ei sinua auta, palaa varjoihin" vai miten tuo jatkuikaan viittaisi kenties siihen että Ainurit (en osaa sanoa 'Ainut' japanilaisen alkuperäiskansan johdosta) tekevät selkeän eron Melkorilaisten ja Manwelaisten henkien tavassa käyttää tätä liekkiä. He jopa kutsuvat sitä eri nimellä.

Etymoloogisesti saatamme kuulla nykykielissä sanat 'Ain' ja 'ur' jotka ovat tosin nyttemmin eri kielissä eli - 'aina' suomenkielestä ja 'ur' (suom. Ikiaikainen esim. urskog, ikimetsä) ruotsinkielestä tai kenties kantagermaanista. 'maiar'-sanasta voisi sanoja viäntelemällä kuulla kaikuja englanninkielestä 'my' 'are' tai kenties redusoitunut ja alkusointuinen 'might are' ('mighty are the maiar')
 
Last edited:
Tolkien suoraan puhuu siitä, että myytti ei saa sisältää suoria kristinuskon elementtejä.
Melkorissa on kyllä hämmentävän paljon yhteistä Luciferin kanssa (joka tosin on Raamatussa hieman toisenlainen hahmo kuin myöhemmissä kertomuksissa, jotka ovat luultavasti enemmän vaikuttaneet käsityksiimme).
 
Minun täytyy kyllä sanoa, etten juurikaan nauti Ainulindalën lukemisesta. Sain Silmarillionin kymmenen vuotta sitten ja silloinkin minussa heräsi halu lisätä pilkkuja ja järjestellä virkkeitä. Eikä ärsyttänyt pelkästään pilkkujen puute vaan myös niiden epäjohdonmukainen käyttö. Tarkoituksellista tuo tyyli tietysti on, mutta minulle se ei tuota lukunautintoa.

Jos yritän päästä ärtymyksen yli, niin minua, kuten selvästi muitakin kiinnosti nimenomaan Melkor ja hänen pahuutensa tai "pahuutensa". Sen suhteen joudutaan turvautumaan tulkintoihin. Tältä lukukerralta ei jäänyt kunnolla edes mielikuvia, kuinka iso osa Melkorin asioihin puuttumisesta ja muiden laulun häiritsemisestä oli Iluvatarin suunnittelemaa.

En tiedä tai muista, kuinka paljon saamme missään teoksessa Melkorin näkökulmaa asiaan ja hänen motiiveihinsa? Kuinka paljon hänelle voi tulkita ihmismäistä psykologista kehitystä kuten katkeroitumista, tiettyihin näkemyksiin jumiutumista tai jopa uhriutumista? Oliko väärinymmärryksiä, tunnetta, ettei tule kuulluksi?
Olisiko tilanne voitu pelastaa perheterapialla? :grin:
 
Last edited:
Tarkoituksellista tuo tyyli tietysti on, mutta minulle se ei tuota lukunautintoa.
Minulle tuli tästä mieleen, että Ainulindalë sopisi hyvin runomuotoon monen esikuvansa tapaan. Nyt olenkin yllättynyt siitä, että Tolkien ei ilmeisesti missään vaiheessa yrittänyt tätä, vaikka kirjoitti pitkiäkin runoja monista muista tarinoistaan.

Ammoin aikojen alussa
Eru yksinnä eleli,
Ilúvatar iäinen isä.
Pohti päivät pääksytysten,
pohdinnastaan Pyhät tehden,
aatteistaan ainurin aivan.


jne.

Paitsi että Tolkien olisi varmaankin käyttänyt jotain vanhaa englantilaista runomittaa, tai sitten kirjoittanut koko runon quenyaksi.
 
Tolkienin maailmassa näkyy kehitysajattelun merkitys, sillä asioita ei tehdä viikossa, vaan ne kasvavat alkutekijöiden yhteisvaikutuksen seurauksena. Toki varhaisessakin uskonnollisessa ajattelussa esiintyy transformaatioita, mutta ne ovat ajallisesti rajatumpia. Minusta Tolkien puhuu ennemminkin voimista ja niiden välisistä vuorovaikutussuhteista kuin itsenäisistä tekijöistä, mutta hän pukee esityksensä mytologiseen muotoon. Ehkä voitaisiin sanoa, että hänellä oli päässään intuitiivisia malleja, joiden pohjalta ja rakentaa tätä lukua, mutta näiden mallien perusta ei ole tietoisessa ajattelussa ja sen lainalaisuuksissa. Tässä mielessä lukisin Tolkienin luomiskertomusta pikemminkin runoutena kuin lakitekstinä, jossa jokaiselle sanalle on olemassa vakiintunut määritelmä. Vaikka toki runouden analyysikin on oma akateeminen oppialansa...
 
Ammoin aikojen alussa
Eru yksinnä eleli,
Ilúvatar iäinen isä.
Pohti päivät pääksytysten,
pohdinnastaan Pyhät tehden,
aatteistaan ainurin aivan.

Kun aikoinaan luin Silmaa ensimmäisiä kertoja, minulle oli aivan itsestäänselvää, että Ilúvatar on nimenä muunnos Kalevalan Ilmattaresta. Siksi oli hirveän vaikeaa saada myöhemmin pääni omaksumaan se tosiseikka, että Tolkien ajatteli Ilúvatarinsa kaiken isäksi eikä äidiksi. Ei se ajatus kyllä itse asiassa vieläkään ihan täydellisesti luonnistu.

Olipa Ilúv, ilman tyttö,
kave luonnotar korea....
 
Kun aikoinaan luin Silmaa ensimmäisiä kertoja, minulle oli aivan itsestäänselvää, että Ilúvatar on nimenä muunnos Kalevalan Ilmattaresta. Siksi oli hirveän vaikeaa saada myöhemmin pääni omaksumaan se tosiseikka, että Tolkien ajatteli Ilúvatarinsa kaiken isäksi eikä äidiksi. Ei se ajatus kyllä itse asiassa vieläkään ihan täydellisesti luonnistu.

Olipa Ilúv, ilman tyttö,
kave luonnotar korea....
Tai sukupuolisesti neutraali tai kaksineuvoinen? Joopa joo. Kuinka tyhjästä mitään nyhjäistä. Iluvatar osasi tuon homman kuten monet muutkin yksinäiset Jumalat. Me muut vaan siirrellään tavaroita paikasta paikkaan. Eru on suuri.
 
Ylös