Sisarukset

Ah, ne ihanat/kamalat siskot ja veljet! Välillä ne itkettävät ja välillä naurattavat .Luulisin, että melko monella kontulaisella on sisaruksia. Ensinnäkin miten monta ja kuinka vanhoja. Kertokaapas myös millaisia hyviä ja huonoja kokemuksia teillä on heidän kanssaan ollut ja muutakin, mitä nyt mieleenne tulee.

Mulla on 12-vuotias pikkusisko, joka on juuri nyt varmaankin pahimmassa murrosiässä. Meillä on neljä vuotta ikä-eroa. Siskoni on kyllä ollut koko elämänsä hyvin hankala lapsi ja suuttuu erittäin herkästi, mitä taas sitten seuraa mökötystä. Oon monta kertaa toivonu ettei se olis koskaan syntynytkään ja, että se voitas lähettää vaikka johonkin sisäoppilaitokseen. Välillä taas tuntuu aivan ihanalta, kun on kotona joku joka on melko saman ikäinen ja jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia ja tehdä kaikenlaista.

Vaikka me riitelemme ja aiheutamme toisillemme mustelmia päivittäin, jonain päivinä meillä puhkeaa joku järjettömän suuri riita jostain aivan mitättömästä asiasta. Mutta jos siskoni vaikka samana iltana lähtee jonnekin ulos ja myöhästyy viitisin minuuttia kotiintuloajasta, olen aivan hermorauniona ja mietin mitä kauheuksia hänelle on voinut tapahtua. Sitten kun hän viimein saapuu kotiin teeskentelen olevani vieläkin suutuksissani, mutta huokaan sisäisesti helpotuksesta. Ja näin tapahtuu melko usein.

Kun me olimme nuorempia ja, kun olin jotenkin satuttanut siskoani ja aihettanut hänen mökötyksensä, mulla oli tapana mennä hänen huoneeseensa ja antaa hänen lyödä ja potkia itseäni. Vaikka mua ei sattunutkaan niin teeskentelin, että satttui ja kaaduin jokaisesta mätkäisystä suurieleisesti lattialle. Se teki siskoni tyytyväiseksi ja pyyhki hänen kyyneleensä. Aina lopuksi me vielä halasimme sovinnon merkiksi. Enää se ei oikein onnistu, kun siskoni on jo sen verran iso ja lyö kymmen kertaa niin kovaa kuin ennen.

Ai niin, olen saamassa yhden kidutettavan lisää marraskuussa kun isäni uusi kihlattu synnyttää pienen tytön tai pojan. :twisted:

Minulla on 19-vuotias isosisko, meillä on siis kolme vuotta ikäeroa. Olemme aina olleet todella hyvissä väleissä keskenämme. Käymme yhdessä lenkillä, ostoksilla, laitamme ruokaa, pelaamme korttia ja kuuntelemme musiikkia, luemme samalla sohvalla kirjoja tai muuten vaan juttelemme yhdessä. Monet etäisemmät kaverit luulevatkin siskoani parhaaksi kaverikseni, koska liikumme paljon yhdessä

Pienenä tietysti riitelimme silloin tällöin. Potkimme, hakkasimme, revimme hiuksista yms. Yleensä aina siskoni isompana hakkasi minua, mutta iän karttuessa minullakin oli jotain mahdollisuuksia... :roll:

Nyt siskoni on parin viikon päästä muuttamassa Tampereelle, hän pääsi yliopistoon opiskelemaan. Olen todella onnellinen siskoni puolesta, mutta jotenkin on vain kamalaa kun hän muuttaa pois. Mutta onneksi voin aina mennä vierailulle, kun ikävä yllättää...

Minulla on 12-vuotias pikkuveli, joka kyllä useimmiten saa minut huokailemaan. Voi herranjumala, kun pitää suuttua siitä, ettei saa perunoita kunnolla kuorituksi, tai kun bofferia tehdessä teippi menee hieman väärään suuntaan ja ruttuun. Eli murrosikäinen. No, kaikkihan sitä joskus, mutta veljeni itseeni ja isosiskooni verrattaessa paljon enemmän. No, nyt sillä on ainakin pahin koko ajan menossa ja menossa ohi, eli kai sitä parempaan päin ollaan siis siirtymässä. Nykyään veli ja minä emme tappelekkaan niinkuin ennen. Se ei voi lähteä uimaan ilman minua, sillä äidin kanssa on tavattoman tylsää viettää rantaelämää, ja yhteinen Boffer-factory autotallissamme on ollut ihan kivaa yhteiseloa. Eli en minä sitä loppujen lopuksi kuitenkaan pois antaisi.
Ja saahan sen unissapuheluille aina nauraa sillon kun olen tässä koneella itse. ^^

Isosisko minulla on myös. Meillä on aikalailla ikäeroa, n. 8 vuotta, joten kun hän on muuttanut pois kotoa, emme enää ole niiiin paljon yhteyksissä kuin ennen. Ennen tapasimme viettää aikaa yhdessä jonkin verran, mutta silloin sisko oli kuitenkin niin paljon vanhempi, etteivät sitä barbieleikit pahemmin kiinnostaneet.. ^^
Nyt minä vierailen siskoni luona aina kun vain mahdollista. Pääkaupunkiseudulla on tekemistä, ja siellä saa olla rauhassa äidiltä. Tosin nykyään pikkuvelikin alkaa änkeä mukaan reissuilleni, joten niistä on ihan vähän mennyt hohto. No, onhan sen iänkarttuessa saanut sitten vapauksiakin ja päässyt itse viettämään aikaa Kontulaisten kanssa ja miittailemaan, kun sisarukset on jääneet kämpille.

Vaikka ne aina välillä saakin ärsyyntymään, niin ei niitä pois antaisi. Niinkai se vähän aina tuppaa olemaan.

Minulla on kaksi isoveljeä 20-ja 23-vuotiaat. Olen aina tullut hyvin toimeen molempien kanssa tosin nuorempi veljeni asuu vielä kotona joten hänen kanssaan on enemmän mitään yhteistä.
Käymme veljeni kanssa usein elokuvissa ja kaupungissa ym. Hän kohtelee minua "hyvin" eikä "sä oot vasta 14" asenteella joten tulemme hyvin juttuun keskenämme.
Toisella veljelläni on jo oma perhe eikä hän tule oikein toimeen äitini kanssa joten en näe häntä usein, mutta aina kun näemme niin tulemme ihan hyvin toimeen.
Täytyy kyllä sanoa että olen saanut ihan hyvät veljet .

Yksi sisko löytyy, kolme vuotta nuorempi. Kumpikin olemme jo muuttaneet pois kotoa ja välimatkaa on reilut 300 km joten emme tapaa kovin usein. Välit ovat kuitenkin kai kunnossa

Sisko oli pienempänä hieman väkivaltainen (ja minua aina käskettiin olemaan kiusaamatta sitä), kerran heitti saksilla. Onneksi tähtäys ei ollut kovin hyvä, vain ikkuna särkyi.

Elena sanoi:

Kun me olimme nuorempia ja, kun olin jotenkin satuttanut siskoani ja aihettanut hänen mökötyksensä, mulla oli tapana mennä hänen huoneeseensa ja antaa hänen lyödä ja potkia itseäni. En se ei oikein onnistu, kun siskoni on jo sen verran iso ja lyö kymmen kertaa niin kovaa kuin ennen.

Click to expand...

Vähän pätkin tuota ettei tulisi niin pitkä quote. Tämä sai kyllä suupieleni ylöspäin. Etenkin tuo viimeinen lause oli hauska.

Itse olen 20 ja minulla on 26-vuotias sisko ja 27-vuotias veli. Olen ns. perheemme iltatähti. Veljeni kanssa on aina ollut ns. neutraalit välit, kun emme edes vanhempien eron jälkeen asuneet saman katon alla. Mutta siskoni kanssa otimme yhteen monta kertaa ja rajusti. Minä olin juuri se ärsyttävä pikkusisko josta muutama teistä on täällä kertonut. Se oli juuri silloin kun minä olin 10 ja hän 16. Halusin aina mennä siskoni huoneeseen kun hänelle tuli kavereita ym. Otimme myös fyysisesti yhteen monta kertaa ja minä tietenkin pienempänä jäin aina alakynteen. *jupisee itsekseen*

Nykyään välimme ovat erittäin hyvät ja olemme toistemme hyviä ystäviä. Voin kertoa siskolleni kaiken ja hän on yksi tärkeimmistä ihmisistä maailmassani!

Joten teille kaikille, joilla on se ärsyttävä pikkusisko tai veli. Kyllä se menee ohi.

joo, onhan mullakin 19-vuotias isosisko.. ei me enää riidellä usein, johtuu kai siitä kun se muutti opiskelemaan jyväskylään. 40km päähän. Oikeastaan me riidellään hyvin harvoin, eletään sovussa. meillä on tarkemmin ajateltuna tosi hyvät välit keskenään vaikka ikäeroo on 5 vuotta. vietetään me aika paljon aikaa yhdessä, oltiin kesälläkin viikko kahdestaan. et sillei...

Mun kummatkin isosiskot täyttää kohtapuoliin 18. Meillä on neljä ja puoli vuotta ikäeroa.
Ennen, kun oli alle 11, riitelimme (varsinkin toisen isosiskon kanssa) melkein kokoajan. Emme sietäneet toisiamme. Nykyään keskustelemme innoissamme Herry Potterista ja Sormusten herrasta. (olen patistanut hänet lukemaan ne. Mutta sormusta hän ei ole vieläkään saanut loppuun :evil: )
Käymme myös tämän samaisen siskon kanssa ikuisuuskeskustelua mun välinpitämättömyydestä. Että mä jätän aina kaikki ruuat pöytään, en ikinä siivoa, yms.
Välini toiseen siskooni ovat sitten neutraalimmat. Emme keskustele niin innokkaasti, emmekä riitele juuri koskaan.

Tulin tässä juuri viimeyönä ajatelleeksi, että mitenkähän pärjään, sitten siskot muuttavat pois

iih, paniikkitilanne! Siskoni tuli juuri äskön tänne miun huoneeseen. Se ei saa nähdä tätä viestiä, ties vaikka suuttuisi. Tuli hakemaan kolme päivää hyllylläni kököttäneen vesilasin pois. Yllätys, yllätys, siivousaikeissa :roll:

11-vuotias pikkuveli löytyy. Eli kolmisen vuotta ikäeroa. Ei ole onneksi vielä murrosiässä (pikemminkin edelleen uhmaiässä), mutta on se ihan siedettävä välillä.
(Nyt on onneksi parin päivän tauko, kun veli lähti kaverinsa mökille...) 8)

Löytyy sekä isosisko (24v) ja pikkusisko (16v). Vanhemmasta ei ole sinänsä mitään haittaa, kun tuo on asunut jo useamman vuoden pois kotoa, mutta pikkusiskon kanssa meinaa välillä palaa hermot. Hän kun on päässyt murrosiässään jo goottivaiheeseen. Yaaaargh. Save me, please.

Noh, ehkä noiden kanssa pärjää. Kunhan eivät tulisi niin usein rakkaalle tietokoneelleni...

11-vuotias pikkusisko. Kolme vuotta ikäeroa meillä. Ennen tapeltiin koko ajan, siskon piti saada tehdä samoja asioita kuin minun, ja minä en tahtonut että sisko saa samat oikeudet vaikka on 3 vuotta nuorempi.
Nykyään ollaan ihan hyviäkin kavereita, riippuu vähän millä tuulella kumpikin on. Välillä naurattaa kun pikkusisko on niiiin isoa olevinaan, mutta sitten muistankin että olin itse ihan samanlainen :roll:
Nyt pikkusiskon kanssa voi puhua jo järkevästi monistakin asioista.
Välillä ottaa päähän kun sisko on niin itserakas luonne :evil: Jos se saa jotain uutta, siihen ei saa koskea kukaan muu kun hän itse seuraavaan kahteen kuukauteen.
Noh, pikkuvikoja. Ihan kiva systeri muuten.

Mulla on kolme pikkusiskoa. 12, 10 ja 1-vuotiaat. Eli nuoremman kanssa meillä on 16 vuotta ikäeroa.

Nuiden vanhempien kanssa meillä on aina kunnon kähinät. Yksi lempiaiheista on aamuiset herätykset. Siskot kun heräävät kahdeksalta riehumaan tuossa viereisessä huoneessa. Yritä siinä nukkua. Tai potea vaikka krapulaa rauhassa kun viereisessä huoneessa soitetaan tiktakia kympillä ja hypitään ovissa ja vessassa. Raivostuttavaa. Toinen mistä me tapellaan aina ja ikuisesti on kotihommat. Jokaisella on aina jotain valitettavaa. Tuo vanhin pikkusisko alkaa tulla teini-ikään.. siltä se ainakin vaikuttaa. Aina aukomassa päätä joka asiassa.

Ja minä olen se paha isosisko ja malliesimerkki, eli jos siskot tekee jotain ni syyttävä sormi tulee tänne "No ku Saanaki tekee" Ja sitten mulle saarnataan puoli tuntia olkkarissa miten mun pitäisi olla esimerkkinä nuoremmille. Kaikki kiroilukin on multa opittua. Ja se että mä en voi käyttää ruokailuvälineitä oikein päin. Jos mä en petaa sänkyä(jota en ikinä petaa) se oikeuttaa sen, ettei siskojenkaan tarvi pedata. Taivas.

Nuorin pikkusiskoni on vielä niin pieni, etten ole oikein yrittänyt kehittää mitään sisko-suhdetta, ja minä luultavasti muutan jo pois kotoa, ennenkuin se tajuaa edes että sillä on kolmaskin isosisko. Asiaa auttaa vielä se, että nuorinta näen vain joka toinen viikonloppu, koska hän on isäni ja äitipuoleni lapsi.
Toinen asia.. nuorin pikkusiskoni vierastaa minua aivan sairaasti. Heti kun se näkee mut se menee piiloon tai jos mä alan puhumaan niin se alkaa itkemään. Että silleen. Kehitä siinä jotain siskosuhdetta.

Muoks: On minulla kaksi pikkuvelipuolta (13 ja 8 ) Tosin he eivät ole minulle verellistä sukua.. (vaan äitipuoleni edellisestä avioliitosta) Mutta ovat minulle kuin veljiä.. koska he ovat kuitenkin nuorimman pikkusiskoni veljiä myös..

No, minä olen firstborn (kuulostaa muuten imho paremmalta kuin esikoinen ;P), joten olen käyttänyt vanhimman oikeuksiani varsin taajaan, mm. varastamalla 18-vuotiaan siskoni vaatteita ja popsimalla suihini 17-v veljeni karkit

On minulla vielä kaksi ihanaa halipalleroista (kymmenen ja yhdeksän ) velipuolinani - sanon kuitenkin aina heitä veljikseni. Ovat kyllä ihan samaa verta kuin minä sen perusteella miten ne pomppivat ympäriinsä

Rakastan heitä kaikkia todella paljon, enkä oikein voisi kuvitella elämää ilman heitä. Joka kerta sanon yhtä ylpeänä, että mulla on Laura, Risto, Jussi ja Ville sisaruksinani. =) Vain oma siskoni ymmärtää todella mua ja hänen kanssaan jaan ihan kaiken. Hän on se, jolle voin marmattaa äidistä ja taivastella isiä =)

Sitten jos ja kun saan lapsia, heitä tulee sitten toivottavasti neljä. Eivät sitten ole koskaan täysin yksin elämässään (henkisessä mielessä siis).

5 veljee ja 4 siskoo

Miulla on viisi veljeä ja neljä siskoa.
Rakastan jokaista ja on älyttömän hienoa, kun kaikki on kotona esim. jouluna.
Välillä tietysti ne pienemmät ärsyttää, mutta on ne välillä taas tosi ihania. Varsinkin 3-vuotias Meri Elina. Läheisiä on kaikki, mutta vuotta vanhempi Olli veli on tullut oikein erityiseksi, kun liikutaan samoissa porukoissa paljon ja ollaan samassa koulussa.
Riidat kuuluu asiaan sisarusten kesken, niitten jälkeen on (melkein)aina puhdistunut ilmapiiri.

Minulla on 3-kymppinen isosiskopuoli. Ikäeroa meillä on siis 15 vuotta. Ikinä emme ole asuneet saman katon alla, kun Vilhelmiina asui äitinsä kanssa ja meillä on yhteinen isä. Ennen emme ole kovin läheisiä olleet, mutta nykyään olen ottanut tavakseni mennä siskon luokse istumaan ja juomaan kahvia. Sillä on niin ihana kämppä Syvällisiä tulee sitten keskusteltua yötämyöten.
Ja sitten on tämä toinen tapaus. Rakastettava 12 vuotias velikultani. Ikäroa meillä on hieman yli 2 vuotta. Joskus se tuntuu kymmeneltä vuodelta. Suuntaan tai toiseen..
Pienempänä meillä oli usein aika verisiäkin riitoja, veli löi minua huilulla ohimoon ja minä purin sille reiän poskeen... Nykyään Heikinkin kanssa voi välillä jopa keskustella. Nyt se opettaa minua skeittaamaan
Itse en tahtoisi olla ainoa lapsi. Olisi kummallista kun ei olisi ketään jonka kanssa tapella :roll: . Muutenkin ne kaverini joilla ei ole sisaruksia ovat jotenkin ujompia ja "antisosiaalisempia" kuin suurperheessä kasvaneet..

Minulla on kolme sisarta.

Vanhin on 29-vuotias siskoni. Hänellä on neljä ja kolme vuotiaat lapset. Minä en itse pahemmin pidä hänestä, ehkä siksi koska hän yrittää määrätä minua ja tehdä päätökset minun puolesta, onneksi äitini aina käskee sen pysyä omissa asioissa ja omassa perhessä

Seuravaksi tulee minun 27-vuotias siskoni jolla on 1-vuotias tyttö. Hänen kanssa tulen hieman paremmin toimeen, mutta hänekin minulla on jonkin sortin etäisyys häneen myös.

Sitten tulee viimeisenä minun 19-vuotias veljeni. Tulen hänen kanssa hyvin toimeen ja hän on minulle todella todella tärkeä ihminen. Käsitän sen nyt paremmin kun hän on armejassa ja muuttaa jonkun ajan päästä pois kotoa.

Joten minä olen perheen kuopus... :roll:

Minulla 40-vuotias isovelipuoli. Hän on isäni ensimmäisestä avioliitosta ja hänellä on jo oma perhe, itseasiassa hänen vanhin lapsensa on minua vuoden nuorempi, hänellä on yhteensä 3 lasta.
Näen häntä aika usein, varsinkin kesäisin he käyvät erittäin usein meillä uimassa. Tulemme oikein hyvin toimeen, en ole muistaakseni edes koskaan riidellyt hänen kanssaan, toisaalta mistä minä sitten muka edes voisin riidellä hänen kanssaan? :roll:
Olen kuitenkin aina halunnut pikkusiskon tai pikkuveljen, mutta on erittäin epätodennäköistä että sellaista tulen enää saamaan.

Minulla on 11-vuotias pikkusisko. Viisi vuotta minua nuoorempi siis. Tottakai sitä tulee silloin tällöin 'kinasteltua' kaikesta tyhmästä ja ei-niin-tyhmästä, mutta enpä osaa sanoa, milloin olisimme kunnolla riidelleet. Hän on kohta siirtymässä siihen pahimpaan ikään. Onneksi ei kuitenkaan vielä. Aina sitä pelkää pahinta (tässä tapauksessa sitä, että siskosta tulee ryyppäävä teinix), mutta voi silti myös toivoa parasta. Siskoni on kyllä loppujen lopuksi fiksu ja on kovin vaikea kuvitella, että hänestä sellainen kun pelkään, tulisi.
Siskoni on kuitenkin siinä iässä, että isosiskosta tulee otettua mallia ja kaikki, mitä sisko tekee, kiinnostaa. Useasti kun minulla on kavereita kotona, ramppaa siskoni huoneeni ovella kertomassa niitä 'tärkeitä' asioitaan. Ja auta armias, jos tämä vieraani on miespuolinen.
Huomaan, että olen vaikuttanut vähän siskooni ja hänen persoonallisuuteensa. Esimerkkinä se, että kun hänen muut kaverinsa kuuntelevat Gimmel.iä ja Tik Tak.ia, siskoni kuuntelee Nightwish.ia. Ja hän on myös kovin innostunut fantasiasta yms. varmasti osaltaan minun ansiostani.
Kertokaas muut isot sisarukset, oletteko huomanneet tahattomasti/tahallisesti vaikuttavanne pienempiin sisaruksiinne. Millä tavoin?

Aina olen tahtonut isoveljeä. En syytä osaa sanoa, mutta sellainen vaan voisi olla niin kovin mukava.

//off-topic//
Olen kovin väsynyt (erään kanavan miitissä olen ollut nämä viimeiset pari kolme yötä ja arvata saattaa, etten ole nukkunut lähes ollenkaan) ja tekstini voi siis olla sen mukaista. Pyydän anteeksi sekavuutta jos sellaista ilmenee.
//off-topic//

Minulla ja veljelläni Varpushaukalla on 17 vuotta ikäeroa, hän on 13-vuotias ja mä olen 31v. On sisarukset ihania, vaikka välillä jopa tällä ikäerolla ärsyynnymme toisiimme. Mutta on se mukavaa, kun on tuo veli, on se kumminkin ihan korvaamaton.

Meillä on omia juttuja keskenämme, veli on välillä meillä yötä, katsotaan videoita, valvotaan myöhään, istutaan tietokoneella ym. Ja se tuon veljeni, välillä ah niin raivostuttavan tapauksen, parhaiksi puoliksi on sanottava, että hän on mainio eno hoppelille. Kohta, 13-vuotiaana, on jo tuplaeno.

Ja jos Varpushaukka lukee itse tämän, niin ei, en kehu muuten vaan, sä vaan olet mun paras veli!
Ja ainoa...

Minulla on isoveli joka täytti kesällä 24. Meillä on n.9 vuotta ikä eroa. Vaikka isoveljeni ei asu kuin puolen tunnin ajo-matkan päässä meille niin käy hän vain n.4 vuodessa meillä. No tietysti opiskelut painavat päälle, en ole ihan varma mitä veljeni opiskelee, mutta jotakin tietokoneen näpräilyä ja veljeni on todella hyvä tietokoneiden kanssa. Mukava hän on ja tykkää aika paljon scifistä, Star Warssista, Star Trekistä (jos kirjoitetaan noin..) Veljeni kanssa en ole koskaan riidellyt, ainakaan kunnolla...

Toinen isoveljeni on 22, täyttää tammmikuussa 23 eli meillä on ikä eroa n.8 vuotta. Tämäkin veljeni opiskelee, mutta vain HUMAK:issa (http://www.humak.edu/) ja opiskelu paikka vaihtelee paikasta toiseen. Tämäkin veljeni on todella hyvä tietokoneiden kanssa. Enkä taida olla myöskään riidellyt kunnolla toisen veljeni kanssa, johtuukohan siitä että he ovat poikia vaiko että on aika iso ikäero? Jaa a kukapa tietäisi. Veljeni on aika hiljainen siis ei mikään "nyhverö" vaan ei varmaan kiinnosta vain puhua meille
( ) Ja veljeni luki TSH ennen kuin oli edes suunniteilla sen tekemistä elokuvaksi. Loppuun vielä semmoinen juttu että veljeni soittaa bändissä/bändeissä:Turning Page, Y.M.S. joittenka sivut oavt nyt rempassa...

Ja vielä löytyy yksi sisarus ja tällä kertaa hän on sisko.
Hän täytti kesällä 21 eli meillä on 6 vuotta ikä eroa.Nyt huomenna niin kuin alkaa koulu niin siskoni lähtee opiskelemaan Liminga:an..(http://www.limingantaidekoulu.com/)Nyt kesällä en ole riidellyt niinkään paljoa siskoni kanssa kuin yleensä, koska riitelemme ihan pienistäkin asioista. No ainakin minulla ja siskollani on sama harrastus: Ratsastus, kaipa se on pakko olla jos on omia poneja..Ja kummatkin soittamme pianoa ja piirrämme ja kummallakin meistä on pitkät hiukset.Todella usein haluaisin että siskoni painuisi sinne missä pippuri kasvaa, mutta sitten on myös kiva kertoa salaisuuksia sellaiselle ihmiselle mistä ainakin tietää etteivät ne mene eteen päin..

No tuossa on nyt vähän juttua sisaruksistani...