Luuttuaja
Kontulainen
Tästä musiikinlajista ei Käärmeessä näytä olevan vielä keskustelua. Mitä mieltä siis olette ska-musiikista? Iskeekö aito jamaikalainen 60-luvun ska, 80-luvun alun englantilainen 2 tone ska, 90-luvun amerikkalainen skapunk tai uustraditionalistinen ska?
Ska syntyi Jamaikalla 60-luvun alussa, kun yhdysvaltalainen rock ja jazz kohtasi jamaikalaiset musiikkiperinteet, kuten calypson. Rockista skan erotti ns. takapotku-rytmi, joka soitettiin kitaralla, koskettimilla tai puhaltimilla aina painottomalla tahtiosalla.
Varhaisia ska-artisteja olivat mm. The Skatalites, Toots & The Maytals, Desmond Dekker, Prince Buster, The Wailers sekä todennäköisesti maailman tunnetuimman ska-kappaleen, My Boy Lollipopin esittäjä Millie Small. Itse olen harmittavan vähän näitä varhaisia tähtiä kuunnellut, pitäisi ilmeisesti ostaa joku kokoelma, missä näitä vanhoja ska-hittejä olisi kattavasti.
Ska meni Jamaikalla pois muodista 60-luvun loppua kohden, jolloin hitaampitempoinen rocksteady (eräänlainen reggaen esiaste) tuli suosituksi. 60-luvulla ska kulkeutui maahanmuuttajien välityksellä Englantiin, missä paikallinen mod-nuoriso (ja vähän myöhemmin skinheadit) ottivat tyylin omakseen.
Seuraava ska-buumi oli 70- ja 80-lukujen taitteessa Englannissa. Punkin myötä osa nuorisosta kiinnostui 60-luvun mod- ja skinhead-kulttuurista. Ska keksittiin yhdistää varhaiseen punkkiin. Syntyi aiempaa nopeatempoisempaa ja rajumpaa ska-musiikkia, jonka sanoitukset olivat nyt usein hyvin yhteiskunnallisia. 2 Tone -levy-yhtiölle levyttäneet Madness, The Specials, The Beat ja The Selecter nousivat hetkeksi huippusuosioon, ja heidän ensimmäisistä albumeistaan tuli klassikoita. 2 Tone -nimeen sisältyi kaksoismerkitys: toisaalta se viittasi ska-yhtyeiden mustavalkoiseen pukukoodiin, toisaalta taas siihen, että samoissa yhtyeissä soitti usein sekä tumma- että vaaleaihoisia ihmisiä.
2 Tone -bändien lisäksi suosioon nousi myös astetta humoristisempi ska-bändi Bad Manners, joka oli aloittanut uransa jo vähän ennen 2 Tone -ilmiötä. Ska-buumi kuitenkin katosi verrattaen nopeasti: useimmat bändit liukuivat kohti muita musiikkityylejä tai lopettivat toimintansa.
Kolmannen kerran ska nousi pinnalle 90-luvulla Yhdysvalloissa. Tällöin monet yhtyeet yhdistelivät ska-rytmiä hardcore-punkkiin tai metalliin. Suosittuja bändejä olivat mm. No Doubt, Operation Ivy, Rancid, The Mighty Mighty Bosstones ja Reel Big Fish. Näistä bändeistä ei kylläkään yksikään ollut aivan puhdas skabändi, ja esimerkiksi Rancid oli pääsääntöisesti punkyhtye, joka teki satunnaisia ska-kappaleita. Samalla kuitenkin myös alkoi tulla ska-yhtyeitä, jotka tietoisesti hakivat 60-luvun alkuperäistä ska-soundia. Hepcat on esimerkki tällaisesta yhtyeestä.
Suomessa on ilmeisesti nyt käynnissä pienoinen ska-muoti. Vahvasti ska-vaikutteiset rockyhtyeet Valvomo ja Evilsons ovat saaneet osakseen listamenestystä, ja viime aikoina on ainakin Helsingin seudulla kohistu melko traditionaalista skata soittavasta The Valkyrians-yhtyeestä, jolla on maine kovana livebändinä. Myös Valkyriansin debyyttialbumi nousi listalle.
Minusta Suomen paras ska-yhtye on kuitenkin jo kymmenkunta vuotta musiikkia tehnyt oululainen Blaster Master, jonka tyyli on lähellä 2 Tone -bändejä. Yhtye on julkaissut kolme albumia, joista toista en ole valitettavasti saanut käsiini. Mutta kuulemani albumit ovat erittäin hyviä, ja hieman ihmetyttää, miksi yhtyeen suosio on jäänyt melko pieneksi.
Ska-kulttuurin estetiikka on jännää. Yhtyeillä on usein mustat puvut, gangsterihatut ja aurinkolasit (nk. rude boy -muoti) ja levyjen kannessa kuviona on usein mustavalkoinen ruudukko. Ska-musiikkiin liittyy myös oma tanssityylinsä, "skanking", joka on aika hauskan näköistä.
Ska syntyi Jamaikalla 60-luvun alussa, kun yhdysvaltalainen rock ja jazz kohtasi jamaikalaiset musiikkiperinteet, kuten calypson. Rockista skan erotti ns. takapotku-rytmi, joka soitettiin kitaralla, koskettimilla tai puhaltimilla aina painottomalla tahtiosalla.
Varhaisia ska-artisteja olivat mm. The Skatalites, Toots & The Maytals, Desmond Dekker, Prince Buster, The Wailers sekä todennäköisesti maailman tunnetuimman ska-kappaleen, My Boy Lollipopin esittäjä Millie Small. Itse olen harmittavan vähän näitä varhaisia tähtiä kuunnellut, pitäisi ilmeisesti ostaa joku kokoelma, missä näitä vanhoja ska-hittejä olisi kattavasti.
Ska meni Jamaikalla pois muodista 60-luvun loppua kohden, jolloin hitaampitempoinen rocksteady (eräänlainen reggaen esiaste) tuli suosituksi. 60-luvulla ska kulkeutui maahanmuuttajien välityksellä Englantiin, missä paikallinen mod-nuoriso (ja vähän myöhemmin skinheadit) ottivat tyylin omakseen.
Seuraava ska-buumi oli 70- ja 80-lukujen taitteessa Englannissa. Punkin myötä osa nuorisosta kiinnostui 60-luvun mod- ja skinhead-kulttuurista. Ska keksittiin yhdistää varhaiseen punkkiin. Syntyi aiempaa nopeatempoisempaa ja rajumpaa ska-musiikkia, jonka sanoitukset olivat nyt usein hyvin yhteiskunnallisia. 2 Tone -levy-yhtiölle levyttäneet Madness, The Specials, The Beat ja The Selecter nousivat hetkeksi huippusuosioon, ja heidän ensimmäisistä albumeistaan tuli klassikoita. 2 Tone -nimeen sisältyi kaksoismerkitys: toisaalta se viittasi ska-yhtyeiden mustavalkoiseen pukukoodiin, toisaalta taas siihen, että samoissa yhtyeissä soitti usein sekä tumma- että vaaleaihoisia ihmisiä.
2 Tone -bändien lisäksi suosioon nousi myös astetta humoristisempi ska-bändi Bad Manners, joka oli aloittanut uransa jo vähän ennen 2 Tone -ilmiötä. Ska-buumi kuitenkin katosi verrattaen nopeasti: useimmat bändit liukuivat kohti muita musiikkityylejä tai lopettivat toimintansa.
Kolmannen kerran ska nousi pinnalle 90-luvulla Yhdysvalloissa. Tällöin monet yhtyeet yhdistelivät ska-rytmiä hardcore-punkkiin tai metalliin. Suosittuja bändejä olivat mm. No Doubt, Operation Ivy, Rancid, The Mighty Mighty Bosstones ja Reel Big Fish. Näistä bändeistä ei kylläkään yksikään ollut aivan puhdas skabändi, ja esimerkiksi Rancid oli pääsääntöisesti punkyhtye, joka teki satunnaisia ska-kappaleita. Samalla kuitenkin myös alkoi tulla ska-yhtyeitä, jotka tietoisesti hakivat 60-luvun alkuperäistä ska-soundia. Hepcat on esimerkki tällaisesta yhtyeestä.
Suomessa on ilmeisesti nyt käynnissä pienoinen ska-muoti. Vahvasti ska-vaikutteiset rockyhtyeet Valvomo ja Evilsons ovat saaneet osakseen listamenestystä, ja viime aikoina on ainakin Helsingin seudulla kohistu melko traditionaalista skata soittavasta The Valkyrians-yhtyeestä, jolla on maine kovana livebändinä. Myös Valkyriansin debyyttialbumi nousi listalle.
Minusta Suomen paras ska-yhtye on kuitenkin jo kymmenkunta vuotta musiikkia tehnyt oululainen Blaster Master, jonka tyyli on lähellä 2 Tone -bändejä. Yhtye on julkaissut kolme albumia, joista toista en ole valitettavasti saanut käsiini. Mutta kuulemani albumit ovat erittäin hyviä, ja hieman ihmetyttää, miksi yhtyeen suosio on jäänyt melko pieneksi.
Ska-kulttuurin estetiikka on jännää. Yhtyeillä on usein mustat puvut, gangsterihatut ja aurinkolasit (nk. rude boy -muoti) ja levyjen kannessa kuviona on usein mustavalkoinen ruudukko. Ska-musiikkiin liittyy myös oma tanssityylinsä, "skanking", joka on aika hauskan näköistä.
