Pagba
Pronominit hän/hänen
[tiivistelmä]
Kursiiveilla kerrotaan orjuudesta muualla kuin Kuudessa herttuakunnassa, jossa orjuus on kiellettyä. Sinne paenneet orjat tuovat mukanaan kulttuuriperintöä, kuten tarinan onnettomasti rakastuneesta, vaistokkaasta tytöstä, joka kuoltuaan jatkoi elämäänsä karhussa. Karhu palautti tytön sielun tämän ruumiiseen. Burrich oli saanut tästä tarinasta ideansa myrkyttää Fitz vankityrmässä.
Fitz elää sutena ihmisen hahmossa ja Burrich pitää hänelle kovaa kuria. He asuvat jossain mökissä. Yönsilmä lorvailee lähistöllä ja houkuttelee alinomaa Fitziä metsälle, mutta Burrich on poikkiteloin. Burrich yrittää herätellä Fitzissä vanhoja muistoja nahkatöiden ja brandyn juomisen kautta, mutta heikolla menestyksellä. Välillä Fitz saa kohtauksia ja tuntee jonkun toisen läsnäolon sisällään.
Chade käy mökissä vierailulla ja kerran Burrich jättää Fitzin yksin uhaten tappaa hänet, jos hän lähtee karkuun. Palatessaan hän tuoksuu naaraalta, josta Fitzillä on hämäriä muistoja.
Fitz ei pidä parrastaan ja ajaa sen pois Burrichin avustuksella. Hän ei tunnista peilissä näkemäänsä ihmismiestä.
Fitz muistaa Noen ja Kettrickenin paon vuorille, mutta kun hän yrittää muistaa enemmän, muistot satuttavat häntä. Yönsilmä vetää hänet takaisin sudeksi saaden Burrichin turhautumaan. Hän näkee pelottavia unia tyrmistä ja iäksi menetetyistä naisista.
Chade tulee taas kylään ja haluaisi kokeilla yrttejä Fitziin, mutta Burrich kieltää yrittämästä Fitzin mielen palauttamista rohdoksilla. Hänestä Fitz oli viimeisinä aikoina koko ajan jonkin rohdoksen vaikutuksen alaisena. Hän epäilee Chaden antaneen Fitzille karriksen siemeniä tuona kohtalokkaana iltana. Hän olisi saanut useampia puolelleen taistelussa, elleivät he olisi pelästyneet häntä. Blade piti häntä raivohulluna eikä ole voinut antaa itselleen anteeksi Fitzin tyrmäämistä. Chade kertoo, että Mielenmaltti ja Lacey tietävät Kettrickenin saavan lapsen Vuorimailla. Mielenmaltti vahvistaa asemiaan Peuralinnan vartiostossa, eikä Lord Bright ole tarpeeksi välkky huomatakseen sitä. Burrichia Mielenmaltti vihaa nyt ja sitä miehen on vaikea kestää. Burrich ei päässyt Kettrickenin ja Narrin matkaan, koska hevosia ja varusteita oli vain kahdelle. Chade yrittää saada Fitzin harjoittamaan krystallomantiaa, mutta huonolla menestyksellä. Fitz juo brandya ja prinssi Totuus ottaa häneen taitoyhteyden. Totuuden yllytyksestä Fitz juo brandya kunnes saa sanotuksi Chadelle ja Burrichille, että Totuus on elossa, vaikkakin kylmissään.
Vähitellen Fitzin muistot palaavat. Hän kysyy Burrichilta, mitä pakoyönä tapahtui. Vallan miehet vartioivat tallissa, joten Burrich pystyi kuljettamaan vain sepälle aiemmin viemänsä hevoset linnan ulkopuolelle ja hakemaan ruokatarpeita vartiotuvasta. Fitz kertoo Ruusunmarjasta, joka vakoilemisen lisäksi saattoi hyvinkin voidella rappuset, joissa Kettricken liukastui. Justin ja Tyyne salakuuntelivat kuninkaan mielen kautta. Kun he olivat murhanneet kuninkaan taitoyhteyden kautta, Fitz tappoi heidät. Burrich kertoo, että hän luuli Chaden kanssa Narrin kavaltaneen heidät. Fitz toteaa Burrichin pelastaneen Kettrickenin hevostensa kanssa. Valtakin oli kehuskellut Fitzille kuningattaren olevan pakomatkalla ilman hevosia tai talvivaatteita.
Fitz alkaa nähdä rajuja, pelottavia painajaisia. Kaksikon rahat alkavat loppua. Brandyn loppuminen näkyy Burrichin käsien vapinana. Tulevaisuus on mysteeri. Fitz tapettaisiin, jos hän menisi takaisin Peuralinnaan, koska häntä pidettäisiin elävänä kuolleena. Kun Chade tulee seuraavan kerran vierailulle, hän on iloinen Fitzin paluusta. Hän oli pelännyt, että he olivat tehneet pahempaa kuin antaneet Fitzin kuolla. Fitzillä ei ole sydäntä sanoa, että niin he olivat tehneetkin.
[/tiivistelmä]
No, Fitz ei sitten noussut ruumisarkustaan, karistanut multaa yltään ja kysynyt: "Mitä seuraavaksi?" Pitempi prosessi odotti häntä ja tässä luvussa sitä kuvailtiin hyvin. Hän ei olisi tahtonut luopua suden elämästä ja olisi luultavasti ollut lopun elämänsä onnellinen Yönsilmän kanssa alasti juostessaan ja metsästäessään, mutta kohtalolla on hänelle varattuna toinen rooli, johon hän tahtomattaan ajautuu. Burrich on kesyttänyt monta vaikeampaakin tapausta kuin Fitz, mutta mitään eläintä ei oikein voi verrata vanhaan ystävään, kuin omaan poikaan. Ensimmäisenä päivänä kun Fitz pystyi seisomaan, hän yritti paeta ja kun Burrich esti häntä, niin hän yritti purra Burrichin kurkkua. Aivan kuin he olisivat laittaneet suden sielun miehen ruumiiseen. Hobb kuvailee hyvin epätoivoa ja kauhua.
Kursiiveilla kerrotaan orjuudesta muualla kuin Kuudessa herttuakunnassa, jossa orjuus on kiellettyä. Sinne paenneet orjat tuovat mukanaan kulttuuriperintöä, kuten tarinan onnettomasti rakastuneesta, vaistokkaasta tytöstä, joka kuoltuaan jatkoi elämäänsä karhussa. Karhu palautti tytön sielun tämän ruumiiseen. Burrich oli saanut tästä tarinasta ideansa myrkyttää Fitz vankityrmässä.
Fitz elää sutena ihmisen hahmossa ja Burrich pitää hänelle kovaa kuria. He asuvat jossain mökissä. Yönsilmä lorvailee lähistöllä ja houkuttelee alinomaa Fitziä metsälle, mutta Burrich on poikkiteloin. Burrich yrittää herätellä Fitzissä vanhoja muistoja nahkatöiden ja brandyn juomisen kautta, mutta heikolla menestyksellä. Välillä Fitz saa kohtauksia ja tuntee jonkun toisen läsnäolon sisällään.
Chade käy mökissä vierailulla ja kerran Burrich jättää Fitzin yksin uhaten tappaa hänet, jos hän lähtee karkuun. Palatessaan hän tuoksuu naaraalta, josta Fitzillä on hämäriä muistoja.
Fitz ei pidä parrastaan ja ajaa sen pois Burrichin avustuksella. Hän ei tunnista peilissä näkemäänsä ihmismiestä.
Fitz muistaa Noen ja Kettrickenin paon vuorille, mutta kun hän yrittää muistaa enemmän, muistot satuttavat häntä. Yönsilmä vetää hänet takaisin sudeksi saaden Burrichin turhautumaan. Hän näkee pelottavia unia tyrmistä ja iäksi menetetyistä naisista.
Chade tulee taas kylään ja haluaisi kokeilla yrttejä Fitziin, mutta Burrich kieltää yrittämästä Fitzin mielen palauttamista rohdoksilla. Hänestä Fitz oli viimeisinä aikoina koko ajan jonkin rohdoksen vaikutuksen alaisena. Hän epäilee Chaden antaneen Fitzille karriksen siemeniä tuona kohtalokkaana iltana. Hän olisi saanut useampia puolelleen taistelussa, elleivät he olisi pelästyneet häntä. Blade piti häntä raivohulluna eikä ole voinut antaa itselleen anteeksi Fitzin tyrmäämistä. Chade kertoo, että Mielenmaltti ja Lacey tietävät Kettrickenin saavan lapsen Vuorimailla. Mielenmaltti vahvistaa asemiaan Peuralinnan vartiostossa, eikä Lord Bright ole tarpeeksi välkky huomatakseen sitä. Burrichia Mielenmaltti vihaa nyt ja sitä miehen on vaikea kestää. Burrich ei päässyt Kettrickenin ja Narrin matkaan, koska hevosia ja varusteita oli vain kahdelle. Chade yrittää saada Fitzin harjoittamaan krystallomantiaa, mutta huonolla menestyksellä. Fitz juo brandya ja prinssi Totuus ottaa häneen taitoyhteyden. Totuuden yllytyksestä Fitz juo brandya kunnes saa sanotuksi Chadelle ja Burrichille, että Totuus on elossa, vaikkakin kylmissään.
Vähitellen Fitzin muistot palaavat. Hän kysyy Burrichilta, mitä pakoyönä tapahtui. Vallan miehet vartioivat tallissa, joten Burrich pystyi kuljettamaan vain sepälle aiemmin viemänsä hevoset linnan ulkopuolelle ja hakemaan ruokatarpeita vartiotuvasta. Fitz kertoo Ruusunmarjasta, joka vakoilemisen lisäksi saattoi hyvinkin voidella rappuset, joissa Kettricken liukastui. Justin ja Tyyne salakuuntelivat kuninkaan mielen kautta. Kun he olivat murhanneet kuninkaan taitoyhteyden kautta, Fitz tappoi heidät. Burrich kertoo, että hän luuli Chaden kanssa Narrin kavaltaneen heidät. Fitz toteaa Burrichin pelastaneen Kettrickenin hevostensa kanssa. Valtakin oli kehuskellut Fitzille kuningattaren olevan pakomatkalla ilman hevosia tai talvivaatteita.
Fitz alkaa nähdä rajuja, pelottavia painajaisia. Kaksikon rahat alkavat loppua. Brandyn loppuminen näkyy Burrichin käsien vapinana. Tulevaisuus on mysteeri. Fitz tapettaisiin, jos hän menisi takaisin Peuralinnaan, koska häntä pidettäisiin elävänä kuolleena. Kun Chade tulee seuraavan kerran vierailulle, hän on iloinen Fitzin paluusta. Hän oli pelännyt, että he olivat tehneet pahempaa kuin antaneet Fitzin kuolla. Fitzillä ei ole sydäntä sanoa, että niin he olivat tehneetkin.
[/tiivistelmä]
No, Fitz ei sitten noussut ruumisarkustaan, karistanut multaa yltään ja kysynyt: "Mitä seuraavaksi?" Pitempi prosessi odotti häntä ja tässä luvussa sitä kuvailtiin hyvin. Hän ei olisi tahtonut luopua suden elämästä ja olisi luultavasti ollut lopun elämänsä onnellinen Yönsilmän kanssa alasti juostessaan ja metsästäessään, mutta kohtalolla on hänelle varattuna toinen rooli, johon hän tahtomattaan ajautuu. Burrich on kesyttänyt monta vaikeampaakin tapausta kuin Fitz, mutta mitään eläintä ei oikein voi verrata vanhaan ystävään, kuin omaan poikaan. Ensimmäisenä päivänä kun Fitz pystyi seisomaan, hän yritti paeta ja kun Burrich esti häntä, niin hän yritti purra Burrichin kurkkua. Aivan kuin he olisivat laittaneet suden sielun miehen ruumiiseen. Hobb kuvailee hyvin epätoivoa ja kauhua.
