Tämä taitaa olla jo kolmas kerta, kun teen tämän, mutta ei se mitään. Alkaa olla taas kerran aika pystyttää keskustelu Stratovariukselle, kun bändi alkaa jälleen elää; uusi levy syksyllä, single alustavien tietojen mukaan heinä-elokuun vaihteessa.
Sopii tietysti jutella myös bändin jäsenten soololevyistä. Niistä varmasti eniten esille noussut Kotipelto pyöri mielessäni, mutten viitsinyt reiluuden nimissä kirjoittaa otsikoksi 'Stratovarius ja Kotipelto'.
Siispä, mitä mieltä Stratovariuksesta?
Miksi, miksi ei?
Ajatuksia bändin musiikin kehityksestä ja sen suunnasta?
Kohuntöyteinen tauko, joka nyt on loppumassa, mitä mieltä?
Iskevimpiä biisejä?
Livenä?
Miten löytyi?
Uusi levy?
Kotipellon sooloura, toimiiko? Entäs Tolkki?
Siinä nyt hiukan alustusta.
*
Itse olen kuunnellut Stratovariusta 8-vuotiaasta lähtien, ja olen varmaan ihan puhtaasti jo fani. Siitä voi tietysti kiistellä, olenko Stratovarius- vai Kotipelto-fani. Tai sitten olen yksinkertaisesti Kotipellollisen Stratovariuksen fani. Tolkin aikaiset levyt eivät juuri iske, ja niitä ei hyllystäni löydykään. Singlejä en ole koskaan kerännyt, mutta muuten koko Kotipellon aikainen tuotanto löytyy aitoina japseja myöten. On minulla levyjen lisäksi sitten kaikenlaista muutakin lehtijutuista paitojen kautta kirjoihin, mutta ei siitä sen enempää.
Livenä olen bändin nähnyt tähän mennessä neljä kertaa (Pakkahuonella 3.2003, Tammerfest 2003, Nummirock2004 ja Ankkarock 2004), eikä voi muuta sanoa, kuin että aivan mahtava livebändi. Ne pojat osaavat vetää.
Stratoa eksyin kuuntelemaan vuonna -98, kun isäni osti minulle Destiny-albumin halvan piraattiversion, ja eksyin jopa kuuntelemaan sitä. Uskomatonta, että kahdeksanvuotiaan pikkutytön voi yhdellä levyllä repäistä pois Smurffien ja SpiceGirlsien parista metallin maailmaan, mutta niin siinä kävi.
Stratovarius vetoaa minuun ennenkaikkea kahdella elementillä, jotka ovat melodinen metalli ja Kotipellon ääni. Sanoituksia aloin kuunnella vasta pari vuotta sitten, siihen saakka minulla oli taipumus missä tahansa musiikissa oikein tietoisesti sivuuttaa ne. Straton sanoituksetkin ovat toki hyviä, mutta ne eivät ole sitä kuuluisaa huippua. Ja kun tarkastelee koko tuotantoa, sanoitukset toistavat itseään jonkin verran. Kyllä sieltä helmiäkin löytyy. Koko Episode-levy itseasiassa on sanojen kannalta oikein hieno.
Sitten vielä nopeasti muutama sana Kotipellon soolourasta. Nekin levyt hyllyni kantaa, tällä kertaa myös sinkut. Keikkoja olen onnistunut kiertämään kolme (Nosturi 10.2004, Tuska Winter Event 2004, Sauna Open Air 2005), ja ainakin lähestulkoon yhtä hienoja ovat olleet kuin Stratonkin keikat. Musiikiltaan Kotipellon soolot eivät iske läheskään yhtä vahvasti kuin Stratovarius, mutta kyllä herralla on sellainen ääni, että sitä kuuntelisi mielellään, vaikka kyseessä olisi jazz tai humppa. Kotipellon musiikki kuitenkin on todella hyvää.
Ah, noniin, teidän vuoronne.
Sopii tietysti jutella myös bändin jäsenten soololevyistä. Niistä varmasti eniten esille noussut Kotipelto pyöri mielessäni, mutten viitsinyt reiluuden nimissä kirjoittaa otsikoksi 'Stratovarius ja Kotipelto'.
Siispä, mitä mieltä Stratovariuksesta?
Miksi, miksi ei?
Ajatuksia bändin musiikin kehityksestä ja sen suunnasta?
Kohuntöyteinen tauko, joka nyt on loppumassa, mitä mieltä?
Iskevimpiä biisejä?
Livenä?
Miten löytyi?
Uusi levy?
Kotipellon sooloura, toimiiko? Entäs Tolkki?
Siinä nyt hiukan alustusta.
*
Itse olen kuunnellut Stratovariusta 8-vuotiaasta lähtien, ja olen varmaan ihan puhtaasti jo fani. Siitä voi tietysti kiistellä, olenko Stratovarius- vai Kotipelto-fani. Tai sitten olen yksinkertaisesti Kotipellollisen Stratovariuksen fani. Tolkin aikaiset levyt eivät juuri iske, ja niitä ei hyllystäni löydykään. Singlejä en ole koskaan kerännyt, mutta muuten koko Kotipellon aikainen tuotanto löytyy aitoina japseja myöten. On minulla levyjen lisäksi sitten kaikenlaista muutakin lehtijutuista paitojen kautta kirjoihin, mutta ei siitä sen enempää.
Livenä olen bändin nähnyt tähän mennessä neljä kertaa (Pakkahuonella 3.2003, Tammerfest 2003, Nummirock2004 ja Ankkarock 2004), eikä voi muuta sanoa, kuin että aivan mahtava livebändi. Ne pojat osaavat vetää.
Stratoa eksyin kuuntelemaan vuonna -98, kun isäni osti minulle Destiny-albumin halvan piraattiversion, ja eksyin jopa kuuntelemaan sitä. Uskomatonta, että kahdeksanvuotiaan pikkutytön voi yhdellä levyllä repäistä pois Smurffien ja SpiceGirlsien parista metallin maailmaan, mutta niin siinä kävi.
Stratovarius vetoaa minuun ennenkaikkea kahdella elementillä, jotka ovat melodinen metalli ja Kotipellon ääni. Sanoituksia aloin kuunnella vasta pari vuotta sitten, siihen saakka minulla oli taipumus missä tahansa musiikissa oikein tietoisesti sivuuttaa ne. Straton sanoituksetkin ovat toki hyviä, mutta ne eivät ole sitä kuuluisaa huippua. Ja kun tarkastelee koko tuotantoa, sanoitukset toistavat itseään jonkin verran. Kyllä sieltä helmiäkin löytyy. Koko Episode-levy itseasiassa on sanojen kannalta oikein hieno.
Sitten vielä nopeasti muutama sana Kotipellon soolourasta. Nekin levyt hyllyni kantaa, tällä kertaa myös sinkut. Keikkoja olen onnistunut kiertämään kolme (Nosturi 10.2004, Tuska Winter Event 2004, Sauna Open Air 2005), ja ainakin lähestulkoon yhtä hienoja ovat olleet kuin Stratonkin keikat. Musiikiltaan Kotipellon soolot eivät iske läheskään yhtä vahvasti kuin Stratovarius, mutta kyllä herralla on sellainen ääni, että sitä kuuntelisi mielellään, vaikka kyseessä olisi jazz tai humppa. Kotipellon musiikki kuitenkin on todella hyvää.
Ah, noniin, teidän vuoronne.
Hammerfall oli itse asiassa se kokoonpano, joka minut johdatteli joskus hamaassa menneisyydessäni metallimusiikin pariin ja Stratovariuksen tyylissä on joitakin hyvin samanlaisia elementtejä. Siksi molemmille on tilaa sydämessäni ja muutaman tuttavan tirskahteluista huolimatta olen pitänyt aina kyseisten yhtyeiden musiikista..
)