Vohobitti
Murhoppeli
Keskustelkaamme hyvistä, eli huokeista mutta laadukkaista, ruokaravintoloista, jotka aina tuntuvat olemaan kiven alla. Rajoittakaamme keskustelu ainakin aluksi vain Suomeen. Suomessakin tulee matkailtua ja uuteen kaupunkiin saavuttaessa on aina vaikea löytää sopivaa ruokapaikkaa. Huomatkaa, että McDonnalds tai Rosso löytyy lähes jokaisesta tuppukylästäkin. Eli mielellään joitain ainutlaatuisia ruokapaikkoja. Kiinnittäkää erityisesti huomiota, onko mainitsemassanne ravintolassa lautasliinat kankaasta vai paperista ja onko pöydissä pöytäliinat. Varsinkin paikat, joissa on valkoiset kangaspöytäliinat ja pöytiintarjoilu, mutta hinnat keskimäärin alle 12 euroa, ovat Vohobitin mieleen.
Kävin viime viikolla Tampereella syömässä Classical American Dinnerissä, joka sijaitsee entisen Finlaysonin alueella, Classical Breakfastin. Siihen kuului iso tuoppi raikasta appelsiinimehua, mukillinen hyvää kahvia, kolme puoliksi paistettua kananmunaa, neljä viipaletta rapeaksi paistettu pekonia, kaksi pientä perunapiirakkaa, kaksi paahtoleipää ja niiden päälle makeaa marmeladia, tomaatinlohkoja, punasipulinviipaleita ja salaatinlehti. Jälkiruoaksi annokseen kuuluu kaksi pannukakkua, kermavaahtoa ja niin paljon vaahterasiirappia kuin haluaa. En tiedä kuinka klassinen kyseinen annos oli. Se sisälsi liian paljon kasviksia. En ole koskaan käynyt Yhdysvalloissa, mutta Kanadassa matkustaessani kävin muutamassa autobaarissa ja siellä aamiaiseen sisältyi kasviksia vain muodon vuoksi: yksi halkaistu kirsikkatomaatti ja kynnen kokoinen salaatinlehti (mikä tuntui lähinnä vitsiltä). Söin nyt kyseisen annoksen päiväruuakseni (paikka aukeaa vasta klo 11.00). Aluksi tuntui, ettei se täyttäisi mahaa kokonaan, mutta lähtiessäni kävelemään huomasin vatsalaukkuni kaksinkertaistuneen – pannukakut, kermavaahto ja vaahterasiirappi olivat tehneet tehtävänsä. Koko annoksen hinta on vain 5.80! Eli kyseistä annosta ei voi kuin suositella. Finlaysonin alueellahan on monia muitakin mielenkiintoisia ja tunnelmallisia ravintoloita. Hinnoiltaan ne ovat keskitasoa.
Tampereen kallein ja korkeatasoisin ravintola on Hella ja huone. Vohobitti on jo kahden vuoden ajan kerännyt rohkeutta käydäkseen siellä, mutta ei ole vielä tarpeeksi isoa juhlatilaisuutta osunut eteen. Maisteriksi valmistuminen ei ole, eikä ollut, riittävä syy maksaa ravintolaillasta viittäkymmentä euroa! Mutta vesi tulee kielelle pelkästään katsellessa ruokalistaa. Tilaisin alkuruuaksi valkoviinissä hellästi lämmitetyn, ranskalaisella juustolla gratinoidun endiivin. (Mikä on muuten endiivi?) Pääruuaksi ottaisin Omenasiiderimarinadissa paahdettua porsaan luutonta kylkeä tummassa omenakastikkeessa jne.
Kävin viime viikolla Tampereella syömässä Classical American Dinnerissä, joka sijaitsee entisen Finlaysonin alueella, Classical Breakfastin. Siihen kuului iso tuoppi raikasta appelsiinimehua, mukillinen hyvää kahvia, kolme puoliksi paistettua kananmunaa, neljä viipaletta rapeaksi paistettu pekonia, kaksi pientä perunapiirakkaa, kaksi paahtoleipää ja niiden päälle makeaa marmeladia, tomaatinlohkoja, punasipulinviipaleita ja salaatinlehti. Jälkiruoaksi annokseen kuuluu kaksi pannukakkua, kermavaahtoa ja niin paljon vaahterasiirappia kuin haluaa. En tiedä kuinka klassinen kyseinen annos oli. Se sisälsi liian paljon kasviksia. En ole koskaan käynyt Yhdysvalloissa, mutta Kanadassa matkustaessani kävin muutamassa autobaarissa ja siellä aamiaiseen sisältyi kasviksia vain muodon vuoksi: yksi halkaistu kirsikkatomaatti ja kynnen kokoinen salaatinlehti (mikä tuntui lähinnä vitsiltä). Söin nyt kyseisen annoksen päiväruuakseni (paikka aukeaa vasta klo 11.00). Aluksi tuntui, ettei se täyttäisi mahaa kokonaan, mutta lähtiessäni kävelemään huomasin vatsalaukkuni kaksinkertaistuneen – pannukakut, kermavaahto ja vaahterasiirappi olivat tehneet tehtävänsä. Koko annoksen hinta on vain 5.80! Eli kyseistä annosta ei voi kuin suositella. Finlaysonin alueellahan on monia muitakin mielenkiintoisia ja tunnelmallisia ravintoloita. Hinnoiltaan ne ovat keskitasoa.
Tampereen kallein ja korkeatasoisin ravintola on Hella ja huone. Vohobitti on jo kahden vuoden ajan kerännyt rohkeutta käydäkseen siellä, mutta ei ole vielä tarpeeksi isoa juhlatilaisuutta osunut eteen. Maisteriksi valmistuminen ei ole, eikä ollut, riittävä syy maksaa ravintolaillasta viittäkymmentä euroa! Mutta vesi tulee kielelle pelkästään katsellessa ruokalistaa. Tilaisin alkuruuaksi valkoviinissä hellästi lämmitetyn, ranskalaisella juustolla gratinoidun endiivin. (Mikä on muuten endiivi?) Pääruuaksi ottaisin Omenasiiderimarinadissa paahdettua porsaan luutonta kylkeä tummassa omenakastikkeessa jne.