Symbolismi elokuvissa

Tuota Hidalgo-keskustelua lueskellessani tuli mieleen asia, joka on jo pidemmän aikaa raivostuttanut. Nimittäin kriitikkojen/yleisön ihmeelliset johtopäätökset elokuvan sisältämästä symbolismista.

Esimerkki: Aikoinaan (taisi olla Afghanistanin konfliktin aikoihin) ilmestyi elokuva Reign of Fire, joka sattui mielestäni olemaan harmiton action-fantasia -leffa, vieläpä mahtavilla lohikäärmeillä paranneltuna. Nyrpeä kriitikko kuitenkin polki sen maahan verraten ihmiskunnan sotaa lohikäärmeitä vastaan terrorisminvastaiseen sotaan sen päivän yheiskunnassa, ja samalla vertasi elokuvan lohikäärmeitä pommeja pudottelevaan Osama bin-Ladeniin.

Eli toisin sanoen kriitikot tuntuvat lukevan kaikenlaista symboliikkaa ja propagandaa jok'ikiseen elokuvaan, joka Yhdysvalloista tulee. Tietenkin kaikki se vainoharha lähtee liikkeelle nykyisen maailman tilasta ja jatkuvasta terrorismin uhasta, mutta mielestäni rajansa kaikella. Hidalgo on yksi monista leffoista, joka on harmittomuudessaan hellyyttävä enkä ainakaan itse lukisi siihen minkäänlaista piilotettua viestiä Yhdysvaltain paremmuudesta.

Mielipiteitä?

Sehän nyt on selvä, että yhtymäkohtia fiktion ja todellisuuden välille muodostetaan äärimmäisen herkästi. Varsinkin tällaisten koko maailmaa vavahduttavien kriisien (kuten kansainvälinen terrorismi ja sota sitä vastaan) aikana ja jälkeen kaikki pyritään jollain tapaa yhdistämään ympäröivään maailmaamme, niin kirjallisuudesta kuin elokuvistakin. Ja ei siinä mitään, voihan hyvin olla, että kirjailijat tai elokuvantekijät ihan tietämättäänkin ottavat oikeasta elämästä vaikutteita värittämään käsittelemiään teemoja, mutta usein on kysymys kuitenkin täysin tarkoituksellisista vedoista. Onhan esimerkiksi Yhdysvaltain armeijalla pitkät lonkerot, jotka ulottuvat helposti Hollywoodiin asti, joten aivan varmasti jonkinasteista mielipidemuokkausta elokuvien välityksellä pyritäänkin aiheuttamaan.

Kyllähän Taru Sormusten Herrasta -trilogiankin väitettiin lietsovan sotaa ja leimaavan arabit ja muut saman seudun heebot vihollisiksi ja täysiksi roistoiksi, mutta jääköön sekin loppupeleissä katsojan itsensä päätettäväksi. Järkeään saa käyttää. Ehkä se sittenkin oli vain hyvää viihdettä ilman syvempiä tarkoitusperiä?

Tokihan syvempiä yhteyksiä on, sitä ei käy kieltäminen. Niin kuin sanoit, järkyttävät mullistukset maailmalla vaikuttavat väistämättä ihmisten mieliin. Olen kuullut Yhdysvaltain armeijan vaikutuksesta etenkin sotaelokuviin, ja se kieltämättä on aika hämmentävää.

Kuitenkin tuntuu, että kriitikot etsivät jokaisesta leffasta jotain, mikä viittaisi maailman tapahtumiin. Taru Sormusten Herrasta on hyvä esimerkki, sillä Tolkien itse sanoi ettei siihen kuulu mitään syvempää symboliikkaa tai piilomerkityksiä. Tosiaan, välillä unohtuu että viihdettä tässä ollaan tekemässä . Ei kuitenkaan saa olla täysin kritiikitön!

Kuten Sillanrakentaja jo osoitti, koskaan ei saisi aliarvioida viihdeteollisuuden merkitystä propagandavälineenä. Propagandistisen symboliikan etsiminen elokuvista ei ole mitään vainoharhaisuutta vaan jääkylmää realismia. Eivätkä fantasiaelokuvat välttämättä ole poikkeus tästä säännöstä.

Helena sanoi:

Kuitenkin tuntuu, että kriitikot etsivät jokaisesta leffasta jotain, mikä viittaisi maailman tapahtumiin. Taru Sormusten Herrasta on hyvä esimerkki, sillä Tolkien itse sanoi ettei siihen kuulu mitään syvempää symboliikkaa tai piilomerkityksiä. Tosiaan, välillä unohtuu että viihdettä tässä ollaan tekemässä .

Click to expand...

Ja juuri viihdehän on se mahtavista mahtavin propaganda-ase, kuten jo natsit hyvin tajusivat. Harmiton viihde muka vailla taka-ajatuksia - ei sellaista ole olemassakaan! Kyllä viihteentekijä haluaa myös vaikuttaa yleisöönsä.

Usein vaikuttamisen ainoa päämäärä on saada kuluttaja viihtymään ja ostamaan lisää viihdetuotteita. Mutta viihteentekijät ja heidän taustavoimansa hyvin usein myös yrittävät syöttää katsojille omaa maailmankuvaansa. Ja usein he siinä onnistuvatkin.

Olen myös eri mieltä siitä, että TSH olisi esimerkki viihteestä vailla syvempiä tarkoitusperiä. TSH-elokuva ja alkuperäinen romaani ovat kaksi eri asiaa. Elokuvantekijöillä on voinut olla tavoitteita, joita Tolkien itse ei alkuperäiseen tekstiinsä yhdistänyt.

Fantasiaelokuvan tekijä ei ehkä suoraan tai tietoisesti viittaa Osama bin Ladeniin. Hän voi silti rakentaa elokuvan sisään nationalistisen, militaristisen kiihkoisänmaallisen ideologian. Hän voi kuvata maailman paikkana, jossa synnynnäisesti pahat rodut uhkaavat hyvää valtakuntaa. Hän voi saarnata aseellisen ratkaisun välttämättömyyttä. Hän väittää, että pahoilla ei ole mitään ymmärrettävää syytä vihata hyviä. Hän kertoo, ettei pahojen kanssa voi neuvotella, koska ne kuitenkin pettävät.

Kuulostaako tutulta?

No, ehkä Peter Jackson on todella niin naiivi, ettei ymmärtänyt minkälaisen elokuvan ohjasi. Ehkä hän halusi vain tehdä viihdettä ja tienata siinä sivussa rutosti rahaa. Ehkä hän oikeasti järkyttyi ja harmistui siitä, että hänen elokuvaansa voidaan tulkita tuollaisessa valossa. Ehkä hän ei funtsinut asioita kovin pitkälle.

Entä mitkä olivat Tolkienin omat tavoitteet? Ukko ilmoitti ärtyneenä, että hänen kirjansa eivät ole analogisia kuvauksia toisen maailmansodan Euroopasta. Tämä käsitetään joskus nin, että Tolkienin kirjoissa ei olisi ollut mitään "syvempää symboliikkaa ja piilomerkityksiä" . Se on kuitenkin mielestäni Tolkienin sanojen väärinkäsittämistä ja ylitulkintaa. Ei Tolkien liene missään väittänyt, etteivätkö hänen henkilökohtaiset arvonsa ja elämänkokemuksensa olisi vaikuttaneet tekstiin! Se olisikin mahdoton väite. Kaikki kertomukset peilaavat kertojaansa, kaikissa kertomuksissa on läsnä myös kertojan oma maailmankuva. Kaikkiin kertomuksiin tulee väistämättä mukaan jotakin, joka viittaa maailman tapahtumiin joko epäsuorasti tai suoraan. Muutenhan kertoja olisi zombie, joka ei tiedä eikä tahdo mitään!

Miten kertomus sodasta, rakkaudesta, petoksesta, uskollisuudesta, hyvästä ja pahasta voisi olla sisältämättä symboliikkaa ja piilomerkityksiä? Tolkienin pimeät puolet (luokkayhteiskunnan ihannointi,rasismi) voi jättää omaan arvottomuuteensa. Voimme nauttia tarinasta, joka on upea ja koskettava. Mutta kuten Helene itsekin totesi - ei saa olla täysin kritiikitön.

Puhut totta Theoderic, mutta ilmeisesti tarkoitukseni jäi epäselväksi. Kritiikkini kohdistui nimenomaan taideteosten ylitulkintaan, yleiseen hysteriaan jota tänäkin synkkänä aikana lehdistö tuntuu lietsovan. Kaikista asioista ei voi, eikä tarvitse, etsiä piilomerkityksiä. Jokainen tehköön oman tulkintansa, mutta tietynlainen ylitulkinta suhteessa terroriin yms. on nostanut rumaa päätään etenkin elokuvakriitikoiden keskuudessa.

Sitä en missään vaiheessa kiistänyt, enkä ikinä tule kiistämäänkään, etteikö teoksen tekijän omat motiivit ja oma subjektiivisuus vaikuttaisi teoksen sisältöön, syntyprosessiin ja sanomaan. Mitään teosta ei voi irroittaa omasta ajastaan ja tarkastella abstraktina, historiattomana ilmiönä, jos haluaa päästä syvemmälle teoksen sanomaan. Mutta edelleen, perusteeton ylitulkinta on se, mitä lähdin vastustamaan.

Ja anteeksi epäselvyyteni, tarkoitin kirjateosta Taru Sormusten Herrasta enkä niinkään viitannut elokuvaan .

Helena sanoi:

Kritiikkini kohdistui nimenomaan taideteosten ylitulkintaan, yleiseen hysteriaan jota tänäkin synkkänä aikana lehdistö tuntuu lietsovan. Kaikista asioista ei voi, eikä tarvitse, etsiä piilomerkityksiä. Jokainen tehköön oman tulkintansa, mutta tietynlainen ylitulkinta suhteessa terroriin yms. on nostanut rumaa päätään etenkin elokuvakriitikoiden keskuudessa... perusteeton ylitulkinta on se, mitä lähdin vastustamaan.

Click to expand...

No, henkilökohtaisesti en ole edelleenkään aivan vakuuttunut, että se mitä sinä tässä yhteydessä pidät "ylitulkintana" on ylitulkintaa. Mutta kuten sanoit, jokainen tehköön arvionsa oman maailmankuvansa puitteissa. Itse olen epäluuloinen tulkinnoissani. Lähihistorian opetukset antavat siihen aihetta. Minulle tämä asia ei näyttäydy "yleisenä hysteriana" vaan oikeutettuna skeptisyytenä viihdeteollisuuden motiiveja kohtaan.

Joka tapauksessa piilomerkityksiä täytyy ainakin etsiä ennen kuin voi olla varma, että niitä ei ole .

TSH-kirja sisälsi paljon kristillistä symboliikkaa.
Eriasia on se,tarkoittiko Tolkien sen niin,vai tulivatko ne vain.
(Ainoa poika tulee, kuninkaan kädet ovat parantajan kädet, mustat ratsastajat ja valkea hevonen, Gandalf ratsastaa hallavalla ratsulla....)
Pitää muistaa myös se,että ihmisen omat näkemykset vaikuttavat taiteessa aina,joko tarkoituksellisesti tai tarkoituksettomasti.
On silti harhaa väittää,että Jackson olisi lisännyt nuo aiemmin mainitut propagandatekijät mukaan.
Tolkienin rodut vain valitettavasti jakautuvat DD-mäisesti hyviin ja pahoihin.
(Viime vuoden Ropeconissa yksi DD:n tekijätiimin jäsen ihmetteli,
kun Suomessa niin sympatiseerataan örkkejä.
Nehän ovat pahoja ja tykinruokaa..)
Pahojen örkkien kanssa ei kannata diilata,ne pettävät kuitenkin jne.
olis Suoraan Tolkienin rakastavasta päästä
(Tolkien itse oli melkoisen uskovainen.)

Moniin elokuviin laitetaan symboliikkaa.
Osaan ihmiset keksivät symboliikan itse.
Ihmiselle onkin tyypillistä etsiä syy-yhteyksiä tyhjästä.
(Skeptinen Kuha:kin tarkastelee kiinnostuneena SIWA-kuittiensa tasahintaisuutta ja 14,6:n esiintymistä eri lähteissä.)
Ihminen näkee symboliikkaa sielläkin missä sitä ei ole.