Täytyy ihan ensiksi kehua, että kirjoitat hyvin ja sujuvasti, minulla ainakaan ei yksikään ilmaisu tai sanavalinta pistänyt pahasti silmään kuten yleensä tahtoo käydä.
Kukkulan kirouksen idea ei ehkä ollut kovin omaperäinen, mutta tarinan pelasti kirjoitustyylisi sekä se, ettet sortunut mihinkään yltiöromanttiseen loppuun, kuten useimmille tuntuu tälläisten tarinoiden kanssa käyvän. En tarkoita, ettei juoni olisi ollut hyvä tai ettei tarina olisi ollut kaunis. Se oli. Itse pidin kuitenkin enemmän Tytöstä. Se oli hieno kuvaus ja osoitti jälleen, että osaat todella kirjoittaa ja katsoa ympärillesi. Erityisesti se kohta, jossa kuvasit kuinka tarinasi minä suruissaan raaputtaa kynsilakkaa varpaistaan kasoiksi, lakkaa kynnet uudelleen ja raaputtaa taas lakan pois. En tiedä miksi, mutta jotenkin se kosketti.
Jos sinä 18-vuotiaana kirjoitat tälläistä, haluaisinpa todella nähdä, mitä kirjoitat parin vuoden kuluttua. Toisin sanoen jatka kirjoittamista, sinulla on lahjoja siihen.