Taidoton, Soittaja

Elikkäs, hmm.. Mie oon jo monta vuotta ainakii 11 vuotta halunnu oppii soittamaa viulua (soitin joskus todella vähän pianoa) ja nyt haluaisin siirtyä kuvitelmista tekoihin, mutta olenko myöhässä?
Kun sitä tulee luettua kaikenlaista, että 'musiikkiopisto on hyvä paikka opiskella soittamista..'. Tässä tulee ongelma esiin..
PÄÄSYKOE
Siitä ei pääse yli eikä edes ympäri. Se on pakollinen, mutta ku mun taidot ei riitä! Luuleeks ne, että kaikki myö ollaa virtuooseja? Osataa soittaa jo ennenku ollaa saatu ees kosketettuu soitinta?
Yritän jotenkii päästä oppimaa soittamista, mutta ku en pääse just ton syyn takia.
Siis eiks missää oteta huomioo niitä, jotka ei syystä tai toisesta päässy opettelemaa soittamista 4 vuotiaana?
Olenko yksin mielipiteeni kanssa?
Ja jos joku tietäis neuvoo mulle, mitä pitäis tehdä, niin olisin ikuisesti kiitollinen.
-crying_angel

Eihän musiikkiopiston pääsykokeessa odoteta, että osaa soittaa kyseistä soitinta jo etukäteen. Ainakaan minun kokemukseni ja maalaisjärjen perusteella. Sen sijaan testataan musikaalista lahjakkuutta, tai lähinnä nuottikorvaa. Jos viulua haluaa soittaa, pitää nuottikorvan olla jokseenkin hyvä, että kyllä pääsykoe voi olla vaikeakin. En tarkalleen tiedä millainen koe on ja millaisia osa-alueita se sisältää, mutta kannattaa ottaa selvää ja yrittää!
Jos musiikkiopistoon pääsystä ei tule mitään, voi kysellä, jos jostain saisi yksityisen opettajan. Vaikka laittamalla ilmoituksen marketin seinälle tai lehteen, jos muuten ei näytä opettajaa löytyvän. Yksityinen opettaja voi olla joillekin paljon sopivampi vaihtoehto (vaikka onhan se kalliimpi), musiikkiopistosta voi olla montaa mieltä. Osaavia opettajia siellä yleensä on, mutta systeemit saattaa olla ahdistavan vanhoilliset, tutkintoineen, esiintymisineen ja kaikkineen.
Noin yleisesti viulua pidetään hankalana ja vaativana soittimena, mutta luulisi aikuisenakin oppimiseen olevan mahdollisuuksia, vaikka menestyvän konserttiviulustin ura olisikin jokseenkin poissuljettu. Itsekin haluaisin kovasti oppia soittamaan jotain jousisoitinta vielä tämän elämän aikana, ja uskon, että kyllä sitä pystyy oppimaan, jos vain jaksaa opetella.

Täälläpäin (tietääkseni. en ole itse koskaan hakenut) testataan kait rytmitajua, ja pitiköhän jotain nokkahuilua/pianoa, ihan mitä vaan, osata pikkasen soittaa. Näyttää sillä niinkuin että jotain osaa. Sitten, jos sattuu olemaan koulussa musiikkipainotteisella, ei tarvi ollenkaan sitten kydä pääsykokeita. Sinänsä epäreilua....
Tuskin tuosta kauheasti apua oli... :roll:

tampereella ainakin musiikkiopiston pääsykokeessa oli melodiadiktaatti, jossa piti laulaa perässä melodioita jotka soitettiin pianolla, ja rytmidiktaatti, jossa piti taputtaa perässä rytmejä. tämän lisäksi oli laulukoe, koska hain opiskelemaan laulua. koska hakijoita oli niin paljon, nuo diktaatit olivat oikeasti tosi vaikeita, mutta ei niitä täydellisesti olisi kukaan varmasti voinut saadakaan (musiikinopettajani istui käytävässä ja kuultuaan samat diktaatit neljä-viisi kertaa sanoi että sen jälkeen olisi ehkä osannut laulaa ja taputtaa ne ja itse hakijat kuulevat ne yhden tai kaksi kertaa ja jännittää aika paljon jne...).

konservatoriolla oli sama juttu, tosin muistaakseni diktaatit olivat hieman helpompia (halusin vaihtaa soitinta talon sisällä ja virallisuuksien takia piti läpikäydä tuo koko hakuprosessi). tästä on niin monta vuotta aikaa, etten oikein muistakaan, mutta mielestäni kysyivät olenko ennen soittanut ko. soitinta ja kun vastaus oli että vähän niin pyysivät soittamaan jotain. tunneilla en ollut koskaan käynyt.

eli eivät ne pääsykokeet mitenkään ylipääsemättömät ole. joskus on eduksi, jos osaa soittaa hieman, joskus ei. itse olen soittanut viulua joskus muutaman vuoden ja voisin sanoa, että melkeinpä varmaankin parempi, jos aloittaa alusta vaan eikä osaa ollenkaan soittaa ennestään, koska se on senverran hankala soitin ja kaikki käsien asennot jne. on hankalia korjata, jos ne on kerran väärin oppinut. tai en tiedä, olettaisin niin. samahan se kyllä on muissakin soittimissa. mutta mielestäni ainakaan soittotaitoa ei vaadita ollenkaan. rohkeasti vaan pääsykokeisiin!

sanotaan nyt vielä, että olen pitkälti samaa mieltä Ruusan kanssa, että musiikkiopistolla (ja konsalla) voi olla osaaviakin opettajia, mutta opetusmetodit ja muutenkin käytännöt ovat omiaan tappamaan luovuuden ja mahdollisesti tuhlaamaan aikaa turhiin asioihin. itselläni kokemukset rajoittuvat konservatorioon (en päässyt musiikkiopistolle opiskelemaan laulua, kun sinne otettiin vain yksi uusi opiskelija) ja olen sitä mieltä, että se on aika kaksipiippuinen juttu. teoriaa ja tekniikkaa oppii erittäin hyvin, mutta esim. improvisaatiota ei siellä tueta ja sitä pitäisi sitten itsekseen opetella eikä aika oikein riitä kun etenemisvauhti on niin nopea. olen kuitenkin hyvin iloinen, että olen konsalla käynyt, koska sitä tekniikkaa oppi oikeasti tehokkaasti!

Ainahan musiikkiopistot/konservatoriot eivät ole ainoa tapa päästä soittamaan jotain instrumenttia. Itse olen opiskellut viulua esim. Turun kulttuurikeskuksessa johon otettiin oppilaita ilmoittautumisjärjestyksessä, mutta sielä saa soittaa vain lukioon asti. (Itse lopetin ja aloin soittamaan omatoimisesti sähkökitaraa, koska en jaksanut harjoitella tarpeeksi viulua.) Kuitenkin uskon, että vastaavaa toimintaa löytyy myös aikuisille. Tällöin yleensä tunnit ovat lyhyempiä ja opetus keskitasoista, mutta tuskin se haittaa. Ja aina pääsee eteenpäin, jos harjoittelee ahkerasti.

Mutta jos on rahaa niin mikään ei ole este. Itse Viuluhan maksaa 1000e. 10 000 000e. Oma viuluni maksoi 11 000mk, ja sen arvo nykyään on jotain 2500e. Pikkurahoista ei ole siis kyse. Opetus musiikkiopistossa on yleensä n. 200e lukukausi, eli 400e vuodessa. Jos haluaa opetusta yksityiseltä, hinnat ovat selkeästi kalliimmat.

Viulu instrumenttina kyllä kannattaa aloittaa melko nuorena. Mikään ei kuitenkaan estä aloittamasta sitä vanhemanakaan. Toisaalta viulu vaatii valtavasti aikaa. Alkuun ehkä 30 min päivässä riittää harjoittelemiseen, mutta muutaman vuoden kuluttua vaaditaan parin tunnin päivittäistä harjoittelua. Viulu on melko huono soitin, jos haluaa vain oppia soittelemaan, koska jos ei osaa täydellisesti kaikkia asentoja niin paikat jumiutuvat ja ainainen hartiasärky vaivaa melkein kaikkia nuoria viulisteja.

Itse olenkin tyytyväisempi sähkökitaraan. Siinä ainoa kuka vaatii on minä itse ja päivittäin jaksaa harjoitellakin enemmän, kun asennot eivät ole niin tarkkoja yms.

Jos sinua todellakin kiinnostaa oppia soittamaan viulua niin kehoitan ottamaan selvää paikoista jossa opetusta voi saada. Musiikin opettajilta voi kanssa kysyä. Auttavat varmasti mielellään.

Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos ja mitä vielä.. Hmm.. Ai nii.. Kiitos!
No nii! pääsykoepelko hälveni hiukkasen!
Pitänee jatkaa kuorossa, jotta tuo rytmitaju ymsyms paranee :wink:
Pitänee myös kysästä serkulta vähän lisää tietoa mitä siellä pääsykokeissa oikein pitää tehdä.
Kuoro ei oo kylläkää mulle se juttu, jota haluan harrastaa, vaikka onhan se ihan kivaa.. Ongelma vaa on siinä, etten osaa kaikkia niitä lauluja, joita siellä lauletaan..

-crying_angel

p.s. Kaikki neuvot extra hyviä!!!

Haa. Olenpas vähän myöhässä, kun vastaan vasta nyt.

MUTTA:
Oma viuluni on maksanut 239 €, ei siis mikään stradivarius, mutta soi ihan hyvin, vaikka talla onki liian korkealla, ja kieliä pitää painaa. Ja muistakaamme, että Oma Sibeliuksemme tahtoi oppia soittamaan viulua ja aloitti sen 11-vuotiaana, muttei koskaan kehittynyt orkesteritasolle, vaikka kulki mättäältä toiselle viulu kourassa soitellen.
itse käyn yksityisellä. Maksaa 23€ puoli vuotta. Itse on nimittäin mielestäni aika vaikea oppia soittamaan viulua, kun siinä on jok'ikinen sormenpaikka ja asemat ja käden ja sormien asennot. Ja käsivarren. Viulu on siis aika tekniikkasoitin, mutta koskaan ei mielestäni saa sanoa, ettei aikuisenakin voisi oppia soittamaan, kannattaa vaan sitkeästi harjoitella, eikä edes harjoitellessa anna itselleen periksi. Onnea siis.