Tanssiminen

Pointti se on tuokin. Joskin hieman konservatiivinen ja ahdasmielinen, IMHO. Samanverran se miehenkin keho voi tuottaa endorfiinia tanssiessa kuin naisenkin.
 
Jaa jaa että tanssiminen...

Tanssin yhdessä kilpatanssiryhmässä joskus muutama vuosi sitten. Siellä oli tangoa, valssia, cha cha cha:ta, quick stepiä ja oli jotain muutaki mutten muista. lopetin ryhmässä käynnin kun tanssiope ilmoitti että seuraavaan kurssiin on PAKKO hankkia itselleen vastakkaista sukupuolta oleva pari :(
en oikein innostunut ajatuksesta.... Joen siihen se tanssi sitten jäi.

Meillä oli kyllä koulussa n. kaksi kuukautta sitten tanssia liikunnassa, ja oli jotenkin nöyryyttävää heilua siellä oman luokkansa poikien kanssa :oops:
kaiken lisäksi KAIKKIEN kädet hikoilivat :roll: ....Tanssimme jotain kikaboa (jos se noin kirjotetaan) ja sitten valssia, todella ärsyttävää jenkkaa ja jotain ihme edestakaisin raahustamista...

(Sellasen pojan kanssa on muuten todella ärsyttävä tanssia, jolla on kymmenen senttiä liian pitkät hiphoppari housut :roll: )
 
Ai, jollakin muullakin on siis kokemuksia koululiikunnan paritanssitunneista :D. Tanssiminen oli ihanaa, mutta parit olivat vain niin surkeita, ettei heidän kanssaan oikeastio voinut tanssia. Tango oli yksi suosikkini, mutta kas kun sain parin joka ei keskittynyt yhtään, niin eihän siitä mitään tullut. Mutta ikimuistoisinta oli tanssia kehruuvalssia liikunnanopettajan kanssa, joka sattui olemaan noin puolet minua pidempi x). Nyt muistelen sitä ainoastaan huumorilla.

Nyt keväällä innostuin flamencosta. Menin Espoon työväenopiston kurssille ja ihastuin täydellisesti. Flamencossa on juuri sitä mitä hain: tanssimisen ja liikkumisen iloa, kauniita koreografioita ja tulista luonnetta. Syksyksi suunnittelin joko jatkavani flamencoa tai sitten ottavani jonkin uuden tanssin. Mutta tanssia aion jatkaa vielä ainakin muutaman vuoden tai niin kauan kuin kyllästyn.
 
Minusta tanssiminen on ihanaa, tanssimalla saa vietä tummat pilvet pään päältä pörräämästä pois ja tanssiminen saa kroppaan mukavan rentoa tunnetta, se voi vapauttaa jännittyneet hartiat ja tuo hymyn huulille.
Poppis musiikkiin tai mihin muuhun tahansa pirtsakkaan tai hyvän rytmin omaavaan musiikkiin on mukava ja helppo tanssia, yksinkin ihan hyvä os ujostuttaa muiden seurassa, mutta harvemmin niin.

koululiikunnan paritanssitunnitkin ovat ihan mukavia, ainakin jos niitä ei ota liian vakavasti.
 
Aah, moni muukin nauttii tanssimisesta. Kaikkein eniten ehkä nautin tanssin (hienon tanssin) katselemisesta. Kun koreografia ja musiikki ovat kohdallaan, niin minä olen myyty. Uuuaah, tanssiopistoni järjestää esityksiä joka joulu ja kevät, suunnilleen kuol valuen tuijotan edistyneempien esityksiä.

Mutta on tanssiminen ihan kivaa itsekin. :> Ainakin silloin kun osaa. Minulla oli tässä vuosi sitten pieni motivaation puute, en oikein jaksanut tanssiryhmäni ihmisiä ja sen tunnin, missä kävin, liikkeet olivat minulle tuttuja vuosien takaa ja osasin ne jopa unissani. Ja ryhmään tuli koko ajan vain uusia ja itseäni pienempiä ihmisiä. Olisin voinut marssia hieman vaativammalle tunnille, mutten saanut itseäni oikein niskasta kiinni. Siellä liikkeet olivat kuitenkin paljon vaikeampia ja tempo nopeampi, joten en oikein olisi viitsinyt. Mutta tänän syksynä sitten, vihdoin ja viimein menin toisellekin tunnille. Onneksi menin. Opin monia uusia ihunia liikkeitä, joita olin ihailevasti ja kaukaa katsellut ja huomasin ettei edistyneempi tunti ollutkaan niin hirveä. Ih, tanssiminen on jotakin aivan ihanaa.
Tarinan pointti oli se, että kannattaa aloittaa tanssiminen ja ottaa paljon kivoja tunteja ja kokeilla uusia lajeja. Hihiih. Tanssin itse siis jazzia, ja se on mahtavimpia tanssilajeja mitä tiedän. Siitä saa muunneltua mitä erilaisimpia tunnelmia, voi olla hiphoppimaista, voi olla afromaista, voi olla paritanssia, voi olla vaikka mitä. Se on kaiken lisäksi jotenkin niin nautittavaa.

Taustalla soi (ainakin täälläpäin) viime hetken pop-suosikit. :) Mutta ei kannata ottaa ennakkoluuloja, se tanssiminen on pääasia. Olen nähnyt aivan UPEITA tansseja, jotka söivät Nylon Beatin tai Tiktakin tahtiin, jos siitä lähdetään. Hih.

Balettia olen myös harrastanut, mutta se jäi. En jaksanut, ja vaihdoin sen jazziin. Nyt harmittaa ja paljon. Olisin ihan yhtä hyvin voinut tanssia molempia, mutta olin tyhmä ja pieni silloin. ^__^;;; Nyt olisi tarkoitus tässä jossain vaiheessa mennä etsimään niitä baletintaitoja takaisin, aikuisbalettiin tällä kertaa. Hih. Balettitunnit ovat kyllä ihan kauhean raskaita, kuten on jo sanottu, mutta se on niiiiin palkitsevaa.

Minä <3 tanssi. En voisi elää ilman sitä.
 
Mie tykkään tanssimisesta tosi paljon, oon aina tykänny...
Harrastan jazz-tanssia, olen kylläkin harrastanut sitä vasta vuoden mutta aijon varmasti jatkaa sitä vielä...pienenäkin harrastelin tanssimista...tai no sitä taidettiin jumpaksi kutsua :lol:

Discoissa tanssin melkeinpä koko discon ajan putkeen ja sen jälkeen on jalat kovilla!! Mutta se vaan nyt on niin kivaa!!
Tanssiminen rentouttaa ja siitä tulee hyvälle mielelle!! :)
 
Kailenlainen tanssiminen käy mutta positiivisemmat tunteet on discon puolella kuin valssi salongeissa. Ja kun puhetta on tullut koulun wanhojen tansseista niin kyllä ne menevät kunhan vaan pari osaa joten kuten viedä. Olen esiintynyt miehenä ja naisena ja molemmilla onnistuu(ei maailman parhaiten). Mutta jos sitä joutuu naisena viemään niin siinä kyllä turhautuu.

Tällä hetkellä haluaisin käydä reiveissä 8) (ilman aineita tietenkin) niin että korvat soisi. Siitä tulisi mahtava kokemus. Suomessa näitä ei vain harrasteta suuremmin :roll: .
 
Elény, ai ei muka Helsingistä löydy tanssitunteja :shock: !? Helsinkihän on suomalaisten tanssijoiden luvattu maa, Helsingissä on Suomen parhaat tanssinharrastusmahdollisuudet. Tietysti se edullisuus on vähän toinen juttu, mutta toisaalta sieltä päin saa ainakin tasokasta opetusta.

Kaikkien tanssin aloittamisesta kiinnostuneille suosittelen suomen disco- ja showtanssiyhdistyksen sivuja: www.showtanssi.fi
 
Tanssiminen on mukavaa, vaikken paritanssien ystävä olekaan. Jotenkin tuo parin kanssa tanssiminen tuntuu hankalalta ja ehkä hiukan ahdistavaltakin, en tiedä miksi.

Harrastin citydancea (show&funk) noin vuoden verran ja hauskaahan se oli, vaikkakin aluksi en meinannut pysyä ollenkaan mukana. Lopetin kuitenkin, sillä ryhmäni oli aika ankea ja opettajatkaan eivät oikein miellyttäneet.

Nyt minua kiinnostaisi aloittaa juuri tuo jazz-tanssi, vaikuttaa aika mukavalta. Oulussa tuo tanssiminen on mielestäni kyllä melko kallista tai sitten olen vain liian tarkka rahoistani.

Discoissa tulee tanssittua todella paljon, reivitkin kiinnostaisi (ei aineiden kannalta), mutta kuten Elbey mainitsi, niitä ei pahemmin Suomessa ole. Harmi, sillä minua kiinnostaisi juuri tuollainen raju biletys, joka jatkuisi läpi yön..
 
Jaa-ah. Minulla ei sinällään ole mitään periaatteellista tanssimista vastaan, mutta ei vain ole oikein minun juttuni. Rytmitajuni on pahasti pakkasella, sääliksi on käynyt niitä tyttöparkoja, jotka ovat kanssani joutuneet koulun pakollisilla tunneilla pyörähtelemään valsseja sun vastaavia (tässä kohden toivoisi vähän ymmärrystä, joillekin se vain ei ole niin helppoa vetkutella lanteita tai muistella ihmeellisiä askelkulkuja - tässäkin topiikissa tanssikyvyttömiä on nimitelty jo säälittäviksi ja ties miksi). Vanhojen tansseihin alunperin aioin, mutta onnekseni olin yksi niistä parista pojasta, jotka jäivät yli pareja muodostettaessa, joten vältyin sillä kertaa julkiselta nolaukselta.

Mutta ei, jottei kuva jäisi vallan yksipuoliseksi mainittakoon, että olen minä elämässäni muutaman kerran "tanssinut" ihan siitä nauttienkin. Ensinnäkin kerran tai kaksi ala-asteen diskoissa (nopeampia biisejä), tosin sen jälkeen on aina ollut pahanlainen morkkis - hyvä kun on kehdannut koulukavereita sen jälkeen tavatakaan. Toisekseen joskus tulee toki vetkuttua ja venkoiltua musiikin jytkeessä omassa huoneessa kun on yksin kotona. Se on yleensä varsin mukavaa, kun kukaan ei taatusti ole näkemässä. Kolmantena vaan ei vähäisimpänä mainittakoon Konnun kaksi The Miittiä ja pornopolkka. Siinä on (ainoa) tanssi, joka auttavasti sujuu jopa minulta ja on oikeasti hauskaakin.
 
Tykkään kyllä tanssia, mutta lähinnä silloin kun olen yksin. Ei minulla varsinaisesti ole mitään julkista tanssimista vastaan, mutta kun tiedän itsekkin aivan hyvin, etten osaa tanssia. Rytmitajua ei ole minkään vertaa, puhumattakaan mistään muusta. Kotona tosiaan tykkään kiemurrella musiikin tahdissa.Diskot taas eivät sinällään tunnu oikein minun paikoiltani. Tämä tosin saattaa johtua myös siitä, etten oikein pidä paikoista joissa on paljon ihmisiä ja kamala meteli. Tavallaan kuitenkin voisin jopa viihtyä diskossa, kunhan vain olisi hyvää seuraa.

Ja oikeastaan tuo tanssiminenkin riippuu aika paljon seurasta. Kaikki pakolliset tanssit mitä on joutunut koulussa tanssimaan, niin on minule osunut aivan onneton pari. Ei mitään tietoa askelista eikä edes vähäistä rytmitajua. Lähinnä tuo tanssiminen on siis ollut tuskaa. Myönnettäköön, että yläasteella kun tanssimme tyttöpareilla, niin se oli jopa mukavaa. Saattaa kyllä johtua siitä, että minä sain viedä :D Tuntuu sille, että näissä perinteisemmissä tansseissa minulle sopii paremmin miehen kuin naisen osa. Muistan eräänkin kerran kun yhden pojan kanssa valssia piti tanssia ja tällä pojalla ei ollut kyllä mitään käsitystä askelista. MInä sitten vein ja kyllä se nyt ihan kohtalaisesti meni. Poikakin oli tyytyväinen kun ei joutunut varpaitani tallomaan. Tietenkin siihen sitten opettaja tuli ja sen jälkeen varpaani olivatkin muussina. Poikakin oli aika nolona kun hyppi kuin päätön kana ja talloi varpaitani.

Mutta, vaikka nyt huonoja kokemuksia tanssimisesta löytyy enemmän kuin hyvin, niin olen ajatellut aloittaa jonkun tanssiharrastuksen. En vain oikein tiedä mikä olisi sopivaa ihmiselle jolla ei ole kovinkaan hyvä rytmitaju.
 
Vanhojentanssien ja muutenkin paritanssien vannoutuneena ihailijana lisään vielä muutaman sanan niistä.

Olen tosiaan vanha, ja tanssin tuossa helmikuussa ne tanssitkin. Myönnän, että niitten opetteleminen oli raskasta, mutta lähinnä se johtui mun äärimmäisen tiukasta aikataulusta, joka jo ilman vanhojentanssien iltakurssia olisi ollut aika täynnä. Joka tapauksessa kävin kurssin, opin tanssit ja tanssin ne vanhempien ja muitten ihmisten edessä, ja rakastin sitä. :) Olen aikamoinen esiintyjä-ihminen ja aikamoinen hame-ihminen, joten oli ihan innoissani siitä tilanteesta. Parini ansaitsee kiitokset henkisestä tuesta, ja tietysti siitä fyysisestäkin, sillä tangon taivutukset ei ihan omin voimin sujuisi. :)

Yläasteen tanssitunneista pidin aika paljon, vaikkeivät ne pojat kovin kummoisesti tanssineetkaan. Ei se mua pahemmin haitannut, varsinkin kun huomasin kasin jouluna silloisen ihastukseni kanssa valssia tanssiessa, että tilanne vaikuttaa aika paljon tanssikykyyn. (Talloin pojan varpaita useempaan otteeseen.) Oli kyllä mukavaa sitten, kun kohdalle osui se poika, joka vei. Siinä huomasi, että se tanssiminen parin kanssa on oikeastaan aika hauskaa.

Pitäisiköhän joskus kokeilla lavatansseja? Ihan vaan tietääkseen, millasta se on, ja saadakseen tanssia oikein kunnolla, sillä ne ihmiset varmaan osaisi tanssittaa. :)
 
Sorilea sanoi:
Ja tytöt tykkää tanssivista pojista :)
Aivan totta. Itse en harrasta minkään sortin tanssia siis että kävisin jossain tunneilla ja jne. vaikka olen sitä usein harkinnut, kaipa pidän itseäni liian rytmitajuttomana ihmisenä.
Diseissä tanssin aina ja mielestäni suht hyvin ja tärkeämpää kuin se miltä näyttää on meininki. Pidän kunnon disemusan tahtiin bilettämisestä, valitettavasti jätkiä jotka kehtaisivat taikka osaisivat tanssia on liian vähän. Olen käynyt sellasissa nuorille suunnatuissa paikoissa sekä paikoissa joihin en ikäni puolesta vielä laillisesti pääsisi ja olen huomannut että ikä tuo tanssitaitoja tai ainakin yrittämishaluja enemmän. Sattumaa vai sääntö ken tietää.
Vanhojen tansseissa olin aika hyvä ja pidin niistä todella paljon. Tuli jotenkin todella ladymainen olo kun tanssi niitä. Ja siinäkin oli ihan eri meininki jos pari osasi oikeasti viedä. Enkä valssinkaan opettelun aikaan tallonut kuin kymmenisen kertaa parini jalat. Onneksi hän omasi loputtoman kärsivällisyyden. :)
 
Tanssiminen on kivaa! Haluaisin tanssia jotain latinotansseja, mutta täällä tuppukylässä ei semmoisia järjestetä. Ainoa tanssimahdollisuus on tanhu. Sekin on kivaa, on iso ryhmä mukana. Parasta on keikoilla, ne menee aina päin mäntyä, vaikka harjoteltu oltaisiinkin ja siitä saa naureskella kavereiden kanssa jälkeenpäin. Koulun konvissa saa jorata aivan rauhassa, ja on sitä tullu järjestettyä muutama disko ala-astelaisillekin, siellä vuoroaan lippumyyntiin odottavat nostattavat tunnelmaa :) Kaikki tanssi käy, baletti on ainoa joka ei kiinnosta. Ž

Yökatrilli festareilla on huippua, se jää aina mieleen kun jokainen parin löytänyt tukkii isolle lavalle! Katrilli on nimittäin niin helppoa että sen oppii tyhmäkin.
 
Minä, kuten jotkut muutkaan, en ole vielä löytänyt itsestäni sisäistä tanssijaa (tuleeko tanssijaan tuo j-kirjain?). Pelkkä ajatuskin minusta tanssilattialla saa minut karttamaan sitä harrastusta. En ole oikein ikinä ollut mikään bilehile, joten en ole oikein ikinä *miettii ankarasti* kai tanssinut, vaikka taisinpa minä joissain häissä lapsena tanssiakin - tai siis korjaan, heiluakin. Koulussa olen tietysti (joutunut) tanssimaan. Ne tunnit olivat vain hölmöjä sen takia, että me tanssimme vain liikuntatunneilla muiden tyttöjen kanssa. Se tosiaan ehkä johtui siitä, että poikia olisi riittänyt vain puolelle luokkamme tytöistä...
En tiedä, mikä lasketaan tanssimiseksi ja minä ei, mutta olen minä joku kerta kotona yksinollessani saanut kiksit jostain biisistä ja jopa alkanut tanssimaan sen tahtiin tai heilumaan... ihan miten vain. Se tuntui silloin kylläkin aika virkistävältä, jos niin nyt voi sanoa.
Ehkä sitten, kun jonain päivänä sen miehen löytää, niin kaipa sitä sitten tulee joskus tanssittua, ainakin häissä. Voin kuvitella, että tanssiminen voi olla erittäin intiimiä ja intohimoista hommaa (onpa karkeasti sanottu), kun löytää siihen sopivan kumppanin. Ehkä minustakin joku saa vielä sen sisääni piiloutuneen tanssijan esiin... Sitä odotellessa heilun Tehosekoittimen tahtiin. " C'mon now baby baby c'mon, c'mon now baby baby c'mon. Baby baby yeah -nyt ei tapella nyt tanssitaan... *heiluu fiiliksissä ja vaipuu omiin ajatuksiin*
 
Olin eilen illalla työporukan kanssa 50-luvun henkisessä illanvietossa, jossa tosiaankin soitettiin ehtaa 50-luvun musiikkia. Lähinnä suomalaista, eikä niinkään ulkolaista. Latotanssit! Olisi ollut kiva tanssia enemmänkin, mutta nuo tanssien askelkuviot ovat niin monelta täysin hukassa. Mutta kyllähän ne sieltä löytyivät, kun vaan meni tanssilattialle. Eikä osaamisen kanssa näyttänyt olevan paineita, kun valtaosa oli niin kännissä.

*häpeäksi myönnän etten ole vieläkään tanssinut pornopolkkaa*
 
Minä en tanssi julkisesti, sen verran pahoja traumoja minulla on. Joskus seitsemännellä olin koulun diskossa ja kuvittelin tanssivani, eräs tuttu kommentoi että kiva kun minäkin tanssin vaikken osaa. Sen jälkeen en ole juuri diskoisa käynyt. Yläasteen tanssitunneista on vielä pahempia traumoja. En minä aivan surkea ollut, tai huonompi kuin muutkaan mutta ei ollut kivaa kun luokan inhottavin poika huutelee parilleni ja sanoo säälivänsä häntä kun joutuu minun kanssani tanssimaan. Nyt sen voi ehkä nähdä murrosikäisenä epäkypsyytenä mutta silloin en ollut erityisen ymmärtäväinen.
Lukiossa oli vähän parempaa mutta en edes harkinnut vanhojen tansseihin osallistumista. Muistan kyllä eräällä tunnilla saaneeni parin, joka oikeasti osasi tanssia, se oli ihan hauskaa. Pidin myös jostain amerikkalais-henkisestä tanssista, jossa oli aika vähän fyysistä kosketusta pariin ja paljon vauhtia.
Tunnen olevani jotenkin ruumiillisesti estynyt, en osaa liikkua, varsinkaan tanssia luontevasti, vaikka kyllä haluaisin. Viime kesänä kyllä festareilla innostuin tanssahtelemaan, silloin tunsin uskaltavani koska kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota minuun.
 
Joo no mä rakastan tanssimista... :p en oo kyll koskaan missään tanssitunneilla käyny mut aina baarissa on pakko lähtee tanssimaan kun hyvä biisi soi... tanssityylistäni en mee kyllä takuuseen mut pakko myöntää, ett jos jätkä osaa tanssia hyvin niin iteki tanssii sillo paljo paremmin... :wink:

Täytyy myöntää et baariin saattaa joskus lähtee ihan vaan tanssimaan ku se meininki siellä on niin mukava ja itelläki on hauskaa siellä vaikkei nyt päissään olisikaan... :p ja jos tykkää tanssia (vaikkei nyt ehkä osaiskaan) niin kannattaa aina lähtee uskaliaasti tanssilattialle heilumaan musan mukana... :D
 
Ylös