Tarina Dagor Dagorathista ja muita Arenelin parhaita

Sain idean kirjoittaa Tolkienin hylkäämästä Dagor dagorathista. Tämä on tämmöinen fanfiction ja vain oletus miten kaikki voisi tapahtua. Älkää välittäkö siitä että USA on pahan alku ja juuri, mutta se tuli mieleeni koska Yrjö.V.Puska on USAn pressa (toivottavasti ei pääse toiselle kaudelle!)
Nyt tarinaan

Noin vuonna 2100 eli Ardassa enää korkeintaan sata haltiaa, joitakin kääpiöitä ja, ihme kyllä, hobitteja. Nämä kaikki lajit elivät piilossa, toivoen parempaa, sillä ihmisten valta oli peitää maan vereen.
Haltiat pysyttelivät piilossa, mutta joskus he menivät ihmisten joukkoon vakoilemaan heidän toimiaan ja tapojaan. Viimeiset haltiat elivät lähinnä erämaassa, mutta he olivat kyllä välillä yhteydessä hobitteihin sankarillisten Frodon ja Samwaisin takia. Kääpiöitä he kartoivat, sillä nämä muistuttivat liikaa rahanhimoisia ihmisiä.
Hobitit olivat myös piilossa, oikeastaan he elivätkin maan alla ja kävivät harvoin ulkona. Heidän elämän tyylinsä ei paljoa Kolmannelta Ajalta poikennut, mutta nyt he eivät enää eläneet yltäkylläisyydessä.
Kääpiöt olivat vuorilla, enimmäkseen Himalajalla, sikäli kun siellä ei vielä harjoitettu vehnän tehoviljelyä toisin kuin Etelänavalla.

Ihmiset taas olivat rahan ja mukavuuksien perään. Kaikki mistä vain rahaa sai käytettiin hyväksi. Monet hienot lajit tuhottiin. Jättiläispandat, tiikerit ja lumileopardit kuolivat jo 50 vuotta aikaisemmin sukupuuttoon "hienojen" ja rikkaiden naisten takia. Mutta nyt se oli muuttunut.

Suurin osa maiden johtajista olivat kiistoissa. Yhdysvallat oli vallannut uusia maita ja käyttänyt häikäilemättömästi niiden luonnonvaroja. Monet maat vain kiistelivät ja Yk oli ihan hajalla, kaikki sopimukset ja liitot rauenneet. Maailman oli kolmannen maailmansodan partaalla.
Mikään ei ollut ennallaan ja USA oli myöntänyt pitävänsä ydinaseita hallussaan ja myös monet muut maat. Oli vain ajankysymys kun ne laukaistaisiin. Vaikka Melkor oli Tyhjyydessä, hänen pahan siemmenensä teki työtä ja hän iloitsi yksinäisyydessään.
"Sir, Pohjois-Korea on meille suuri uhka näinä päivinä ja meidän on toimittava. Laukaistaan E-Z123.
Yllätetään heidät." sanoi USAn ilmavoimien kenraali.
"Sir, herra presidentti?"
"En tiedä olisiko se viisasta?" vastasi presidentti.
"Huomio, huomio!! Tutkat havaitsevat ohjuksen!! kuului tukikohdan radiosta.
"Laukaiskaa" huusi presidetti ja kiiruhti suojaan maan johdon kanssa. Samassa tämä ohjus oli perillä ja se räjähti texasissa.

Yhtä äkkiä haltiat tunsivat kauhun kulkevan lävitseen. Ihmiset ovat tehneet jotain pahaa maalle, joka kerran oli ollut kaunis. He säikähtivät sillä lisää näitä tuntemuksia tuli. He pelkäsivät ja toivoivat valarilta apua. Sota oli alkanut.


Jatkan tätä sitten kun kerkeän ja nyt on kyllä jo aika myöhä kun tämän kirjoitin ja se tuli hetken idesta ja oli pakko päästä laittamaan tämä tänne.

Osa 2.

Samassa Melkor nauroi tyhjyydessään. Tyhmät ja heikot ihmiset tuhoavat Ardan ja se sopi Melkorille.
Sillä kun valarin työtä tuhottiin, antoi se Melkorille voimaa vastustaa valarin mahtia ja Aulën takomaa rengasta. Jos tätä jatkuisi kauan vapauttaisi se pahan voimat.

Maailma seurasi kauhuissaan TVstä ohjusten lentoa ja kehotuksia mennä pommisuojiin. Kaikkialla oli kaaosta, maiden johdot olivat neuvottomia ja useimmat osallistuivat sotaan. Jopa suomesta lähetettiin muualle maailmaan aseita ja ohjuksia.
Kauaa ei Arda kestäisi tälläistä tuhoamista.
Kun viimein USA lähetti ydinpommin P-koreaan oli se viimeinen laukaus.
Hirveä huuto kiiri yli maailman, sillä oli Melkor vapautunut kahleistaan ja poistunut tyhjyydestä. Pahat maan sopukoissa uinuneet pedot ja otukset kuulivat tämän ja lähtivät liikkelle etsien herraansa.
Kuolemattomilla mailla Taniquelilla Manwë ja Varda tunsivat kuinka heidän mahtinsa heikkeni ja maa tärisi.
Eldar saapuivat suurin joukoin Tuomiopiiriin ja pyysivät tietoja. Mutta valar eivät sanoneet heille muuta kuin "Ottakaa aseenne, sillä pelkäämämme paha on paennut ja sota lakanut".Ž

Ihmisten maailman yllä taivas tummeni ja pilvet saartoivat auringon valon. Taivaalle muodostui kasvot, kauhet kasvot ja niitä ei kukaan voinut katsoa. Jokainen maailman ihminen tunsi päässään oudon, voimakkaan äänen. "Te kuolevainen kansa, maailmasta tietämättöminä soditte ja taistelette toisianne vastaan, vaikka maailmassa on pahempiakin.
Kauan sitten loivat kateelliset ja haltioita suosivat valar itselleen Kuolemattomat Maat, jonne ei ihmiset saanet astua. He elivät siellä ikuisesti ja teidät jätettiin tänne kuolemaan. Mitä te saitte, kuin kuolemaa?? Ottakaa aseenne ja minä annan teille vielä parempiakin!!Hyökätkää kanssani näiden valarin kimppuun! Tuhotkaamme heidät!" Näin sanoi Melkorin ääni. Se puhui ihmisten kuolevaisuudesta halveksien ja ihmetellen mikseivät ihmisten rotu ollet jo aikaisemmin nousseet kapinaan? Hän puhui mielistelevästi ja monien sydän taipui. Kuolemattomuus ja Äänen sanomat rikkaudet kiehtoivat heitä. Ihmiset valmistautuivat sotaan tätä valaria vastaan.
Kaikki eivät kuitenkaan taipuneet pahan puolelle.
Monien maiden ihmiset, Taru sormusten herran lukeneet ja siihen paljonkin perehtyneet tunsivat nuo puheet ja sulkivat niiltä mielensä. Eri paikkakuntien Tolkien-fanit kerääntyivät yhteen ja pohtivat tätä kamalaa tilannetta, sillä ei kukaan ollut todellisuudessa uskonut Silman olleen totta.
He pyysivät valarilta ääneen ja mielessään apua.

Valar kuulivat nämä pyynnöt ja ihmettelivät he. Olivathan Mahtavat luulleet ihmisten olevan pahan puolella, kun heidät oli jätetty oman onnensa nojaan.
Eivät valar tienneet kuolevaisten maiden haltioiden kertoneen eräälle Tolkienille maailman synnystä. Eivätkä he tienneet Tolkienin kirjoittaneen siitä kirjojakin. Valarin ja Eldarin toivo heräsi. Näihin kuolevaisiin oli saatava jokin yhteys ja Kuolemattomat Maat oli taas näytettävä ja otettava maailman piiriin.

Palautetta kiitos! Jatkan tätä pian.

On muuten ensimmäinen kerta kun edes käyn Nuotiossa. ops: (ja ensimmäinen tarina minkä täältä luin).
Hauskasti ja omaperäisesti olet minusta saanut yhdisteltyä Tolkienin tarua ja nyky päivää! Tuommoinen tarina ei varmasti ihan jokaisen mieleen tule (tai mistäs sitä tietää kun en ole muiden juttuja lukenut). Ehkä paras osuus tuosta on, kun Tolkien-fanit ymmärtävät tarinoiden olleen täyttä totta ja se miten valar kuulee heidän avun pyyntönsä. En itse ihan tuota odottanut kun pikaisesti tarinasi luin, mutta jään odottelemaan jatkoa innolla.
En nyt tähän hätään mitään ihmeellisempää korjattavaa tuohon tekstiin löydä, mutta kysyisimpähän vain että kirjoitetaanko arda pienellä vai isolla alkukirjaimella? Kun sinä sen pienellä ainakin kirjoitat, mutta minä olisin laittanut isolla. Tämä siis on ihan vain kysymys, koska itse en vastausta tuohon juuri nyt tiedä enkä jaksa lähteä etsimäänkään.

Muoks: Ainakin tuossa ylhäällä Kontu "mainoksen" alapuolella Arda kirjoitetaan isolla.

Joop, itsekkin pohdin miten arda tulisi kirjoittaa ja päätin kirjoittaa sen aluksi pienellä , mutta taidan korjata sen isoksi.

osa 3.

Valar olivat Tuomiopiirissä päättämässä pitäisikö näyttää Kuolemattomat Maat kuolevaisille vai jotenkin salaisesti kuljettaa heidän armeijansa Kuolevaisille maille.
"Näyttäisimmekö ihmisille sen minkä jo kerran salasimme?" kysyi Oromë.
"Kyllä ja pian! Sotaan vaan! Onhan heidän nähtävä ketkä yrittävät tuhota Morgothin!" väitti Tulkas nopeasti vastaan ja värähti inhosta lausuessaan Morgothin nimen.
Kinaa jatkui hetken ja viimein Mandos kähähti kovaan ääneen Tulkasia ja Oromëa vaikenemaan.
"Tämä on vakava päätös eikä siitä voi kinastella kuin pikku lapset" hän varoitti. Tulkas ja Oromë vaikenivat. "On tärkeää säilyttää malttinsa."
"Melkorin aseita on juuri eripuran kylväminen" Manwë sanoi ja kaikki kuuntelivat. "Jos aiomme auttaa ihmisiä ja niitä vähiä hobitteja ja kääpiöitä ja tietysti Teidän sukulaisianne, meidän on pidettävä kiirettä" Hän sanoi nyökäten kohti päätöstä odottavia haltioita kohti.
"Tulkas on oikeassa. Meidän on näyttäydyttävä" Manwë julisti.
"Oletteko huoltaneet haarniskanne? Onko jousi jännitetty ja miekkat terävät?" hän jatkoi.
Silloin ilmestyi vanyarin joukkojen kapteeni ja ilmoitti "Heruamin, olemme valmiit".
Haltiat poistuivat ja valar jäivät tuomiopiiriin. He keskittivät ajatuksensa Kuolemattomiin Maihin ja maajärisi heidän saadessaan se liikkeelle.

Kuolevaisilla mailla Melkor teki työtään ja onnistui saada pauloihinsa maitten hallitsijoita ja kokonaisia kansoja. Hänen otuksensa olivat heränneet ja muutama jäljelle jäänyt balrog johtivat ihmisten aseistamista. Olihan heille tehtävä entisaikain aseita, mutta jopa Melkor myönsi heikkojen ja kuolevien ihmisten olevan nerokkaita keksiessään ohjuksia, kivääreitä ja pistooleja. Näilä uusilla aseilla hän voittaisi Lännen armeijan.
Mutta Melkor ei tiennyt niistä ihmisistä, jotka olivat lukeneet Tolkienin kirjoja ja paenneet kaupungeista.
Monet muutkin olivat lähteneet, vaikka eivät muuten asiasta tuon taivaallista tienneet. Haltiat tiesivät joidenkin uskovan Tolkienia ja etsivät heitä. Avarin onnistuikin löytää pohjoisen metsistä (skandinavian alue) ihmisiä, joiden oli opittava käsittelemään aseita ja saamaan yhteys valariin. Haltiat yrittivät nopeasti opettaa heitä, mutta valarille eivät he voineet huoliaan välittää.

Melkorin pilvet olivat tummuneet päivien kuluessa ja valoa ei päässyt läpi. Monet luulivat toivon olevan mennyttä. Sitten alkoi tapahtua. Pilvien takaa hohti valoa! Haltiat ja ihmiset katsoivat sitä ihmetellellen , mutta tajusivat mitä se merkitsi! Lännen armeija oli saapunut! Pilvet alkoivat väistyä ja armeijan torvet soivat. Melkor säikähti, sillä hän ei ollut varma tulisiko valar tähän sotaan mukaan. Silloin Melkor tajusi jotain. Tämä ei ollut tavallinen sota, kyseessä olisi maailman kohtalo. Tieto sai hänet hymyilemään ilkeästi. Nyt olisi hänen tilaisuutensa osoittaa kuka hallitsee.

Koskas olisi jatkoa tulossa ? Kun jäi oikein vaivaamaan kun on niin hyvin yhdistelty nykyaika ja Tolkienin tarut... :wink:

Hienoa!

Upeaa tekstiä! Ja olet vasta 14 ikäinen. Mitä vielä saammekaan kuulla sinusta...

Kypsä ja hieno yhdistelmä Tolkienia ja nykyaikaa. Jatka ihmeessä!

Saanko kysyä, mikä on äidinkielennumerosi?

Lukasin jo viime viikolla. Ja tykkäsin omaperäisestä tarinastasi. Odotan innolla jatkoa.

Kiitos kehuista. En yleensäkään saa kiitosta kirjoitelmistani, mutta nyt on sentään kiinnostava aihe kirjoitettavana. Jatkoa tässä olen jo miettinyt, mutta en ole oikein varma miten sen kirjoittaisin, sillä väärät sana-valinnat voi pilata koko tarinan (äidinkielen opettaja on takonut asian päähäni "mukavilla" kommenteilla tarinoistanni).
Äikän numeroni on 9.

Upea. Osaat hienosti yhdistää Tolkienin ja nykymaailman. Niinkuin tuolla ylempänä jo ylistettiin. Mielellään luin tuota. Hienoa, en itse kyllä osaisi kirjoittaa noin. Kannattaa jatkaa.

Osa 4.

Haltiat ja ihmiset hurrasivat, kun näkivät taivaalle ilmestyneen, jo aikaa sitten unohduksiin painuneen maan. Melkorin pilvet olivat väistyneet sen tieltä ja siitä hohkasi valo kuin konsanaan Puut olisivat vielä olleet. Pimeyden ostukset piiloutuivat tai peittivät kasvonsa puhtaalta valolta ja Melkor levitti ylleen pimeän.

Monet ihmiset, Tolkienin tuntevat ja myös ne muut, jotka vastustivat pahaa, olivat oppineet haltioilta miekkailua ja jousi-ammuntaa. Ne taidot tulisivat tarpeeseen, sillä Melkorin joukot olivat pelottavan suuria. Myös kääpiöitä oli matkannut pohjoiseen kuullessaan haltioiden varustavan joitakin ihmisiä. Hobitit sen sijaan pysyivät piilossa, paitsi ne harvat Samwais Gamgin, Peregrin Tukin ja Meriadoc Rankkibukin sukuiset nuoret hobittit.
Tämä pieni haltioitten herättämä joukko oli kerääntynyt odottamaan Lännen kansojen saapumista Kuolevaisille Maille.

Kauan ei tarvinnut odottaa sillä Valinorista syntyivät kauniit portaat alas maailmaan. Edessä niitä pitkin astelivat aratar ja sitten loput valarista ja haltioiden suuret joukot. Valar olivat pelottavissa hahmoissa ja Melkorin pedot pakenivat heidän edellään herransa luo. Toisin kuin ennen myös haltianaiset ottivat osaa tähän taistoon ja he marssivat puolisoidensa vierellä yhtä urheasti kuin kuka tahansa.

Pitkät askelmat laskeuduttuaan Lännen Joukkoja tervehti kumarteleva haltioiden, ihmisten, kääpiöiden ja niiden harvojen hobittien joukko.
"Valar ovat siunatut kun tulivat" sanoi haltioiden johtaja Litirmen. Monet lännen haltiat eivät ymmärtäneet hänen puheestaan mitään ja katselivat joukkoa kummissaan. Litirmen huomasi puhuvansa omaa kieltänsä ja vaihtoi sen äkkiä quenyaksi. "Suonette anteeksi" hän sanoi punastellen ja jatkoi "olemme suuressa hädässä, hän jonka nimeä emme mainitsi on tullut takaisin ja tarvitsemme apua".
"Siksi saavuimme, haltia" Manwë sanoi kauniilla äänellä. "Minne voisimme pystyttää leirimme? Meitä on paljon" hän jatkoi ja heilautti käteään eldaria kohti. "Heruamin, seuratkaa joukkoinenne minua " Litirmen sanoi "Tämä on ihme" hän vielä kuiskasi omasta mielestään hiljaa, mutta monet sen kuulivat.

Lännen Sotajoukko leiriytyi suurelle alueella ja etenkin ei-Tolkienia-tuntevat-ihmiset olivat ihmeissään näistä kummallisista olennoista ja kyselivät kovasti mitä he olivat. Lännen haltiat eivät kiinnittäneet paljoa ihmisiin huomiota, vaan jatkoivat aseidensa ja sotisopiensa kiillotusta tai teroitusta. Tolkienin tuntevat ihmiset olivat myös kummissaan, he eivät voineet uskoa itsensä valarin saapumista ja miettivät mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Melkor ei ollut uskonut Lännen Joukkojen olevan niin suuri ja hänen "hyvä" tuulensa oli kadonnut. Melkor keskittyi vain jakamaan aseita ja kasaamaan rivejään. Pian hän olisi valmis ja silloin Lännen Armeija kukistuisi.

Lukaisin uusimman osan nopeasti läpi ja taso pysyy näemmä edelleen yhtä korkealla!
*Istuu jalat ristissä pehmeällä matolla Arenelin jalkojen juuressa ja hokee: "Jatka! Jatka! Jatka!"

Ensimmäisellä silmäyksellä huomasin pari kirjoitus virhettä, tai varmaan vain epähuomiossa tulleita "lyöntivirheitä". Korjaappas ne, kahdessa viimeisess kappaleessa. "olivatmyös" ja "asita" Ihan vaan että tulee korjatuksi nekin pienet kauneus virheet!

Ne pienet kirjoitusvirheet korjasin ja huomasin siellä olevan muitakin virheitä, jotka piti korjata.
Kiitos vielä kehuista! )

Täytyy aluksi sanoa, että on kyllä aika huikea tarina. Sinulla on selvästi todella paljon mielikuvitusta, lahjoja ja luovuutta, etkä epäröi käyttää niitä.

Tarinasi pahin vika on se, että tekstissä on aika paljon kirjoitusvirheitä, ja välillä töksähteleviä lauserakenteita. Ne haittaavat lukukokemusta hieman. Lauserakenteiden virheet selittyvät tosin paljolti sillä, että olet vasta 14. Ei 14-vuotiaalta saa liikoja vaatiakaan. Sitä paitsi uudemmat tekstinpätkät ovat parempilaatuisia kuin vanhemmat. Tarkistit siis tuon nelososan kirjoitusvirheet? Sen kyllä huomaa, niitä on paljon vähemmän kuin noissa aiemmissa osissa. Olet siis laittanut tekstit nettiin vähän liian hätäisesti, mitä en kyllä yhtään ihmettele. Haluaisin minäkin saada juttuni esille mahdollisimman nopeasti, jos ne olisivat yhtä mielenkiintoisia kuin tämä sinun tarinasi. Tarkistapa siis ne vanhatkin pätkät oikein huolella ja tee tarvittavat korjaukset, niin tekstin laatu paranee kummasti.

Parasta tarinassasi ovat mainiot ideat, Tolkienin kirjojen ja todellisen nykymaailman yhdistäminen. Seuraavista asioista pidin erityisesti:
-Tolkien-fanius pelastaa maailman
-ydinaseen käyttö on se ratkaiseva paha joka vapauttaa Melkorin *
-Keski-Maahan jääneiden haltioiden kieli on tuhansien vuosien aikana eriytynyt quenyasta niin paljon, että suurhaltiat eivät tajua siitä mitään. Kolmannen Ajan aikainen sindarin taisi kuitenkin olla vielä suhteellisen ymmärrettävissä quenyankielisille.
-tekstin tyyli sopii hyvin sisältöön. Käytät mukavan värikkäitä ilmauksia.

*(joo joo, niin käyttivät, mutta Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettujen pommien todellisesta tehosta ei ollut tietoa ennen kuin niitä käytettiin sodassa. Sitäpaitsi nykyiset ydinaseet ovat satoja kertoja voimakkaampia kuin vuoden 1945 pikku sähikäiset)

Sinulla on kyllä mahdollisuus kehittyä vaikka miksi. Kun hankit kokemusta kirjoittamisesta, sinusta tulee todella hyvä. Jään odottamaan jatkoa innolla.

Ihan kiva ja jokseenkin humoristinen juttuhan tuo oli! En mä nyt osaa tuosta enempää sanoa... :roll:

kiitos Hatha (saanko kutsua Hathaksi?)
Juuri sinun kommenttiasi olen toivonut, koska kirjoitat hyviä runoja ja olet konnun niin sanottu ylin tarinaseppo ja runoniekka. Joo, täytyypä tarinat selata läpi ja korjailla.

osa 5.

Manwë oli komentanut muutamia haltioita tiedustelu-retkelle meren yli amerikkaan. Hänen tuulensa joudutti haltialaivoja ja ne palasivat seuraavana päivänä tuoden pelottavia uutisia.
"Herra, Morgoth on saanut enemmän kannattajia kuin uskoimme! Hänen joukkonsa hyökkäävät pian kimppuumme,ja mikä pahinta hänellä on ihmisten kehittelemiä pelottavia piippuja!" tiedustelu-haltia selitti ja katsahti halveksuvasti ihmisten joukkoa kohti.
"Vai niin, Morgoth on siis jo aseistautunut, meidän asemamme huononevat" Manwë sanoi ja poistui neuvottelemaan aratarin ja haltia-armeijan kapteenien kanssa tilanteesta.
Koko yön oli neuvottelut käynnissä. He keskustelivat milloin hyökättäisiin, odotettaisiinko Morgothin ensimmäistä siirtoa vai tekisivätkö he ensimmäisen siirron?
Ihmiset odottivat uteliaina päätöstä, sillä taistelutahto oli alkanut elää heissäkin vahvasti.
Monet opettelivat taistelutaitoja ja jotkut haltiat suostuivat opettamaan heille parantamista, jos joku haavoittuisi. Kukaan ei levännyt.

Aamunkoitossa tulivat valar ja haltia-kapteenit pois teltastaan. Kaikki kokoontuivat heidän luokseen (mikä oli kuitenkin hieman vaikeaa kun armeijan koko oli kuitenkin kymmeniä tuhansia henkiä).
Manwë puhui kirkkaalla äänellä "Olemme päättäneet hyökätä Morgothin kimppuun! Varustautukaa ja olkaa valmiina lähtöön! Haltioiden laivat vievät meidät meren yli taisteluun!"
Manwën lopetettua alkoi puheen sorina. Ihmiset kyllä tiesivät heidän hyökkäävän, mutta että näin pian!
He alkoivat kiiresti kerätä aseitaan.
Haltioilla kaikki oli helpompaa. Monet heistä olivat olleet useammassa kuin yhdessä sodassa ja järjestäytyivät nopeasti.
Haltioiden ollessa valmiina astumaan laivoihin hyvässä järjestyksessä, olivat ihmiset saapuneet juoksu jalkaa paikalleen erittäin epä-järjestyksessä.
Valarin komennus havahdutti liikkeelle. He menivät laivoihin ja Manwë antoi tuuliensa viedä heidät nopeati taistoon.

"Ranta!" huusi tähystäjä. Ihmiset kurkkivat missä haltia muka näki rannan kun he itse eivät nähneet.
Mutta pian se selvisi ihmisillekin.
Amerikan rannikko oli lohduttoman musta. Puut palaneet ja maa tomua. Pelkkää mustaa ja harmaata.
He eivät nähneet rantautuessaan liikettä, mutta kun koko armeija oli päässyt rannalle kuului örkki-torvien toitotus.
Haltiat jakoivat käskyjä ja armeija ryhmittyi paikoilleen. Kaikkien aseet olivat tanassa ja jouset jännittyneet. Sitten he näkivät kamalan näyn.

Edessä näkyi tuhansia ja taas tuhansia mustiin asuihin pukeutuneita ihmisiä, örkkejä, pari balrogia ja muita kauheuksia. Ne täyttivät maiseman ja niitä oli enemmän kuin kukaan oli luullut. Manwë käski niiden palata varjoihin ja Melkorin antautua. Vastaukseksi koko musta armeija nauroi ilkeää, luonnotonta naurua, joka kaikui vuorille asti.

Hetkeen mitään ei tapahtunut, hyvän ja pahan joukot olivat vastakkain vain katsoen toisiaan. Tuulen virettäkään ei kuulunut, vaan ilma seisoi.
Sitten varoittamatta lensi vihollisen puolelta nuolisade ja se kaatoi monia.
Haltiat vastasivat tähän nuoltenkuurolla. Kun ensimmäinen nuolikuuro oli ammuttu tuli perään heti seuraava, ja seuraava.
Ihmisetkin yrttivät ampua, mutta eivät kovin hyvällä menestyksellä.
Jos haltiat olisivat nähneet ihmisten yritykset jossain muualla kuin taistelussa, olisivat he nauraneet katketakseen.
Nyt sellaiseen ei ollut aikaa, sillä mustat joukot hyökkäsivät ja pian pääsivät ihmisten kuin haltioidenkin joukko käsittelemään miekkojaan, jotka olivat tuhansia vuosia uinuneet rauhassa. Miekat joutuivat taas peittämään maan pahojen olentojen verellä.
Valar lähettivät taikojaan pahuutta vastaan ja heidän salamansa, tulipyörteensä ja vesipatsaansa tekivät tuhoisaa jälkeä. Yavanna oli herättänyt entit uudestaan ja niiden mukana myös huornit. Puiden Paimenet hyökkäsivät raivoisasti pahoja ihmisiä vastaan. Ihmiset olivat hakanneet metsiä, nyt he maksaisivat siitä.

Taistelu kesti kauan ja Melkorin joukot olivat paljon suuremmat kuin Lännen Armeijan ja hätä alkoi olla käsillä. Taistelun kumu kaikui Ardassa ja maa järähteli armeijain alla. Kukaan ei kuitenkaan luovuttanut. Taivas kipinöi ja syöksi tulta taistelu tantereelle ja tappoi molemmilta puolilta.
Ardan järähtely voimistui ja meriin valui niin haltiain kuin örkkienkin veri ja meret vaihtoivat väriä.
Jyly kuului jopa Ajattomiin Saleihin ja Eru tunsi Saliensa järähtelevät. Hän tiesi että olisi aika auttaa Lännen Armeijaa ja avata Mandosin Salien portit.

Mahtavaa, mahtavaa!
Miten jollain mielikuvitus leikkaa noin hyvin! Hieno tarina, paljon kekseliäisyyttä.
Tämä viimeinen lause:

Hän tiesi että olisi aika auttaa Lännen Armeijaa ja avata Mandosin Salien portit.

Click to expand...

Todella hienosti keksitty! Tästähän tulee vielä todella jännittävää..

Yksi asia minua jäi kuitenkin askarruttamaan:
Käyttivätkö ihmiset taistelussa 'pyssyjä'? (nyt kun en hienompaa sanaa keksinyt kuvaamaan näitä nykyajan aseita)

Odotan innolla pääseväni lukemaan lisää!
Vielä kerran:
Mahtavaa!

Ihmiset käyttivät pyssyjä, mutta nyt tarkoitan Morgothin puolella olevia.

Arenel sanoi:

kiitos Hatha (saanko kutsua Hathaksi?)
Juuri sinun kommenttiasi olen toivonut, koska kirjoitat hyviä runoja ja olet konnun niin sanottu ylin tarinaseppo ja runoniekka.

Click to expand...

No niin, eipäs liioitella. Minä olen laittanut viimeisen kahden vuoden aikana Nuotiolle tasan kolme runoa. Eipä niiden perusteella minua voi "Konnun ylimmäksi runoniekaksi" oikein kutsua. Aikoinaan julkaisin enemmänkin runoja, mutta niiden taso on säälittävän kehnoa. Olinkin silloin aika pikkuinen.

Täytyy silti sanoa että viestisi lämmitti kovasti mieltä ja pani hymyilemään. Sano vaan ihan rauhassa Hathaksi.

Jotta viesti ei olisi kokonaan off-topicia, mainitsen vielä että viides osa oli yhtä hyvä kuin aiemmatkin.