Osa 6.
Eru nousi valtaistuimeltaan ja iski kätensä yhteen. Valonsäde osui Mandosin Saleihin ja ne hohtivat aavemaista valoa.
Avatuivat Odotuksen Salien ovet ja henget katsoivat kummissaan porteista. Ensimmäisenä seisoi Finwë, ennen Noldorin Korkea Kuningas, kunnes Morgoth hänet surmasi. Hän astui portista ja sillä hetkellä hän tunsi elämän kohahduksen taas itsessään, eikä Finwë enää ollut varjo.
Finwën perään astuivat porteista kaikki haltiain henget ja he palasivat elämään. Valinorista he näkivät maan päällä riehuvan taistelun ja näkivät sukulaisensa ja näiden hädän. Miljoonia oli haltioita palannut takaisin elämään ja heistä syntyi valtava armeija, joka lähti marssimaan kohti taistelua.
Kääpiötkin lähtivät Saleista, osa hieman epäillen. Hekin näkivät Ardassa meneillään olevan sodan ja hyvät kääpiöt seurasivatkin haltioita, mutta kaikki eivät olleet yhtä jaloja. Osa kääpiöiden heimoa lähti kohti Morgothin joukkoja, joissa olivat jo aikaisemmin palvelleet, ennenkuin kuolo oli heidät kohdannut.
"Kuningas Manwë, meitä kohti saapuu jokin armeija!"
Taistelu pysähtyi ja oli kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt. Palanneiden joukko lähestyi Lännen Armeijaa. Kukaan ei tehnyt elettäkään kummaltakaan puolelta vaan kaikkien katseet olivat keskittyneet Palanneisiin.
Finwë astui eroon joukoistaan ja huusi "Terve Manwë Sulimo! Erun armosta olemme palanneet ja taistelemme rinnallanne loppuun asti!" .
Heitä katsottiin ihmetellen, mutta toivotettiin tervetulleeksi avuksi.
Morgoth katsoi näkyä halveksien. Hän ymmärsi että nyt Lännen Armeija oli suurempi kuin hänen omansa ja saapunut kääpiöiden joukkokaan ei sitä paljoa kasvattanut. Melkor käytti hyväkseen Palanneiden tuomaa hämmennystä ja komensi joukkonsa taas Lännen Armeijan kimppuun. Lännen joukot eivät ehtineet mitään, ennenkuin olivat jo taas keskellä taistelua.
Lännen Armeija oli suuri ja pian jo voitolla, mutta Mustat Joukot eivät perääntyneet. Niitä ajoi viha ja ahneus ja Morgothin pelko. Ne olivat orjia, joita kuolema ei kammottanut.
Eru näki Saleistaan, että haltioiden ja kääpiöiden saapuminen oli tehnyt Lännen Armeijasta mahtavan, mutta Morgothin joukot eivät silti perääntyneet.
Ihmiset olivat ajaneet Ardan kamalaan Sotaan, joka jatkuisi vaikka ikuisesti.
Hän tiesi että nyt pitäisi antaan Ihmisten myös olla tässä mukana.
Eru nousi toisen kerran ylös valtaistuimeltaan ja hänestä lähti puhdas valo, joka avasi Portin.
Portti, josta vain ihmisen henki voi kulkea, oli auennut. Sieltä aukeni Tie takaisin Maailmaan.
Tietä pitkin eivät ihmisten presidentit saapuneet, vaan Muinaiset Kuninkaat.
Ensimmäiset ihmiset ja heidän kolmen huoneensa jälkeläiset.
Kulkivat Portista Beren ja hänen puolisonsa Luthien, joka kerran oli ollut haltian heimoa. Hurin, Elendil, Isildur, Theoden, Aragorn... Kaikki Entisaikojen mahtavat hallitsijat ja heidän kansansa.
Viimeisenä Tietä kulkivat Ihmisten uusimat hallitsijat, presidentit ja sen aikakauden kansalaiset.
Osa jälkijoukosta ei tiennyt kummalle puolelle menisi ja sitä Melkor käytti hyväkseen. Hänen onnistui houkutella miljoonia ihmisiä joukkoihinsa ja valehdella, että he saavat rikkautta sitten kun Sota loppuu.
Ihmiset marssivat ylpeinä Lännen Armeijan luo. Eritoten ihmiset katsoivat heitä ihmetellen. Miten he olivat tulleet takaisin? Missä he olivat olleet?
Ei heillä kuitenkaan ollut kauaa aikaa miettiä miten kerran kuolleet ovat tulleet takaisin. Manwë huomasi Lännen Armeijan olevan huomattavasti suurempi kuin Morgothin Joukkojen. Manwë komensi kaikki vielä viimeisen kerran hyökkäykseen.
Morgothin joukoilla ei ollut mitään mahdollisuutta moninkertaista ylivoimaa vastaan ja ne yrittivät paeta Lännen Armeijan vihan edeltä, mutta kaikki tuhottiin viimeiseen örkkin.
Mutta voitto ei vielä ollut täysi, Pimeyden Ruhtinas oli vielä ottamatta kiinni.
Toivottavasti tämä osa ei mennyt liian nopeaa oops
Eru nousi valtaistuimeltaan ja iski kätensä yhteen. Valonsäde osui Mandosin Saleihin ja ne hohtivat aavemaista valoa.
Avatuivat Odotuksen Salien ovet ja henget katsoivat kummissaan porteista. Ensimmäisenä seisoi Finwë, ennen Noldorin Korkea Kuningas, kunnes Morgoth hänet surmasi. Hän astui portista ja sillä hetkellä hän tunsi elämän kohahduksen taas itsessään, eikä Finwë enää ollut varjo.
Finwën perään astuivat porteista kaikki haltiain henget ja he palasivat elämään. Valinorista he näkivät maan päällä riehuvan taistelun ja näkivät sukulaisensa ja näiden hädän. Miljoonia oli haltioita palannut takaisin elämään ja heistä syntyi valtava armeija, joka lähti marssimaan kohti taistelua.
Kääpiötkin lähtivät Saleista, osa hieman epäillen. Hekin näkivät Ardassa meneillään olevan sodan ja hyvät kääpiöt seurasivatkin haltioita, mutta kaikki eivät olleet yhtä jaloja. Osa kääpiöiden heimoa lähti kohti Morgothin joukkoja, joissa olivat jo aikaisemmin palvelleet, ennenkuin kuolo oli heidät kohdannut.
"Kuningas Manwë, meitä kohti saapuu jokin armeija!"
Taistelu pysähtyi ja oli kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt. Palanneiden joukko lähestyi Lännen Armeijaa. Kukaan ei tehnyt elettäkään kummaltakaan puolelta vaan kaikkien katseet olivat keskittyneet Palanneisiin.
Finwë astui eroon joukoistaan ja huusi "Terve Manwë Sulimo! Erun armosta olemme palanneet ja taistelemme rinnallanne loppuun asti!" .
Heitä katsottiin ihmetellen, mutta toivotettiin tervetulleeksi avuksi.
Morgoth katsoi näkyä halveksien. Hän ymmärsi että nyt Lännen Armeija oli suurempi kuin hänen omansa ja saapunut kääpiöiden joukkokaan ei sitä paljoa kasvattanut. Melkor käytti hyväkseen Palanneiden tuomaa hämmennystä ja komensi joukkonsa taas Lännen Armeijan kimppuun. Lännen joukot eivät ehtineet mitään, ennenkuin olivat jo taas keskellä taistelua.
Lännen Armeija oli suuri ja pian jo voitolla, mutta Mustat Joukot eivät perääntyneet. Niitä ajoi viha ja ahneus ja Morgothin pelko. Ne olivat orjia, joita kuolema ei kammottanut.
Eru näki Saleistaan, että haltioiden ja kääpiöiden saapuminen oli tehnyt Lännen Armeijasta mahtavan, mutta Morgothin joukot eivät silti perääntyneet.
Ihmiset olivat ajaneet Ardan kamalaan Sotaan, joka jatkuisi vaikka ikuisesti.
Hän tiesi että nyt pitäisi antaan Ihmisten myös olla tässä mukana.
Eru nousi toisen kerran ylös valtaistuimeltaan ja hänestä lähti puhdas valo, joka avasi Portin.
Portti, josta vain ihmisen henki voi kulkea, oli auennut. Sieltä aukeni Tie takaisin Maailmaan.
Tietä pitkin eivät ihmisten presidentit saapuneet, vaan Muinaiset Kuninkaat.
Ensimmäiset ihmiset ja heidän kolmen huoneensa jälkeläiset.
Kulkivat Portista Beren ja hänen puolisonsa Luthien, joka kerran oli ollut haltian heimoa. Hurin, Elendil, Isildur, Theoden, Aragorn... Kaikki Entisaikojen mahtavat hallitsijat ja heidän kansansa.
Viimeisenä Tietä kulkivat Ihmisten uusimat hallitsijat, presidentit ja sen aikakauden kansalaiset.
Osa jälkijoukosta ei tiennyt kummalle puolelle menisi ja sitä Melkor käytti hyväkseen. Hänen onnistui houkutella miljoonia ihmisiä joukkoihinsa ja valehdella, että he saavat rikkautta sitten kun Sota loppuu.
Ihmiset marssivat ylpeinä Lännen Armeijan luo. Eritoten ihmiset katsoivat heitä ihmetellen. Miten he olivat tulleet takaisin? Missä he olivat olleet?
Ei heillä kuitenkaan ollut kauaa aikaa miettiä miten kerran kuolleet ovat tulleet takaisin. Manwë huomasi Lännen Armeijan olevan huomattavasti suurempi kuin Morgothin Joukkojen. Manwë komensi kaikki vielä viimeisen kerran hyökkäykseen.
Morgothin joukoilla ei ollut mitään mahdollisuutta moninkertaista ylivoimaa vastaan ja ne yrittivät paeta Lännen Armeijan vihan edeltä, mutta kaikki tuhottiin viimeiseen örkkin.
Mutta voitto ei vielä ollut täysi, Pimeyden Ruhtinas oli vielä ottamatta kiinni.
Toivottavasti tämä osa ei mennyt liian nopeaa oops
