The Dragon Keeper - aikataulu ja keskustelu

Kesäkuun ensimmäisen päivän kunniaksi tein aikataulun lukuprojektille, joka toivottavasti jatkuu elokuun alkuun saakka. Kommentoidaan vapaamuotoisesti tähän ketjuun sitä mukaa kun saadaan viikon luvut luettua, katsotaan toimiiko näin vai muutetaanko systeemiä matkan varrella.

Tervetuloa kuka vaan, mukaan saa liittyä myöhemminkin. Lukuiloa meille

Viikko 23, 3.-9.6. - Prologue + Chapter 1 (The Riverman)
Viikko 24, 10.-16.6. - Chapter 2 (The Hatch) + Chapter 3 (An Advantageous Offer)
Viikko 25, 17.-23.6. - Chapter 4 (Vows) + Chapter 5 (Blackmail and Lies)
Viikko 26, 24.-30.6. - Chapter 6 (Thymara's Decision) + Chapter 7 (Promises and Threats)
Viikko 27, 1.-7.7. - Chapter 8 (Interviews) + Chapter 9 (Journey)
Viikko 28, 8.-14.7. - Chapter 10 (Cassarick) + Chapter 11 (Encounters)
Viikko 29, 15.-21.7. - Chapter 12 (Among Dragons) + Chapter 13 (Suspicions)
Viikko 30, 22.-28.7. - Chapter 14 (Scales) + Chapter 15 (Currents)
Viikko 31, 29.7.-4.8. - Chapter 16 (Community) + Chapter 17 (Decisions)

Lisäys: Otsikossa tai tekstissä kannattaa mainita aina mistä luvusta kirjoittaa. Terv. Lehtokuusama

RE: The Dragon Keeper - aikataulu ja keskustelu (vko 23)

Vko 23: prologi ja ensimmäinen luku
Kannattaa varmaan tässä vaiheessa mainita että keskustelu tulee sisältämään spoilereita aiemmista trilogioista, mikäli ei niitä ole lukenut. (Jo olisi aika )

Jospa minä sitten vaikka aloittaisin. Oli mukava palata maailmaan ja paikkoihin, jotka ovat Liveship Tradersista tuttuja. Aikaa sen sarjan lukemisesta on kuitenkin vierähtänyt ilmeisesti lähemmäs seitsemän vuotta, joten muistikuvat ovat heikentyneet (kirjat ovat kyllä hyllyssä). Toki maailma on tuttu myös Farseerin (Näkijän taru) ja Tawny Manin (Lordi Kultainen) myötä, mutta Rain Wilds (Sadekorpi) ja merikäärmeet (serpents) ovat tuttuja juuri Liveship Tradersistä. Muistan aikoinani LT:tä lukiessani aluksi olleeni lähinnä ärtynyt aina, kun tarina siirtyi merikäärmeisiin, kunnes niiden merkittävyys alkoi paljastua jossain vaiheessa.

Lukujen aluksi / välissä on kirjeenvaihtoa Rain Wildsin ja Bingtownin (Kasala, joka imho, on jokseenkin epäonnistunut käännös) välillä. Kyyhkyjen avulla kuljetetaan virallisia kirjeitä, joista lukijalle käy ilmi yleistä poliittista tilannetta.

Prologissa mennään suoraan merikäärmeiden tuskallisen vaikeaan matkaan Sadekorven joella, päästäkseen viimein aloittamaan muodonmuutoksensa, koteloitumisen kautta lohikäärmeiksi. Aivan liian kauan on mennyt edellisestä vaelluskerrasta. Merikäärmeet ovat liian vanhoja ja unohtaneet paljon, ajankohta on väärä, paikka on väärä, apuna ei ole kuin yksi lohikäärme ja ihmisiä. Huoli minkä Sisarqua-käärme kokee on aiheellinen. Lukijanakin jää miettimään mitä tuosta tulee, montako selviytyy muodonmuutoksesta hengissä ja täysissä voimissa. Mielenkiintoista on, miten tärkeää kuolleiden käärmeiden ruumiiden syöminen on toisille käärmeille. Pitkäikäiset muistot saadaan niin säilymään. Kuka onkaan se ainoa elderling (mikä olikaan suomennos?), joka auttaa Tintaglian kanssa Sisarquan kotelon sulkemisessa? Pitäisikö tämä muistaa LT:stä? Epäilyksiä minulla kyllä on.

Ensimmäisessä luvussa seurataan jokilaiva Tarmanin kapteenin Leftrinin retkeä Sadekorven joen rantamille. Tarman on rakennettu ns. wizardwoodista (velhopuusta?), jotka itse asiassa ovat lohikäärmeiden koteloita. Tarman ei kuitenkaan ole niitä varsinaisia elolaivoja (liveships), joilla erityisiä ominaisuuksia, se on ilmeisesti varhaisempia malleja, jotka ovat lähinnä tarkoitettu jokikauppaan eikä merelle. Leftrin löytää metsästä tulvan jäljiltä yksinäisen kotelon ja häneen iskee ahneus. Wizardwoodin sahaus ja myynti on kielletty sen salaisuuden paljastuttua. Leftrin näkee kotelossa kuitenkin mahdollisuudet rikastua salakaupan avulla. Mitähän tästä seuraa?

Minä en tosiaan ole aiemmin kyseiseen maailmaan tutustunut, niin koittakaa kestää, vaikka välillä kysynkin typeriä kysymyksiä. Kiva päästä tutustumaan taas kokonaan uuteen maailmaan ja henkilöihin.

En tiedä onko sanalla dragon mitään tekemistä lohen kanssa, mutta sinänsä hauska yhteensattuma, että merikäärmeet nousevat lohimaisesti mereltä jokeen kokemaan muodonmuutoksen lohikäärmeeksi. lohet tosin nousevat kutemaan, mutta kuitenkin.

Vaikutti aika raskaalta hommalta tuo jokinousu. Vaikuttaakohan Lehtiksen mainitsemien seikkojen lisäksi olosuhteiden muutos suolaisesta(?) ja tilavasta merestä ahtaaseen happamaan jokiuomaan minkään vertaa käärmeiden kuntoon.

Tuli mieleen prologissa, kun joku kysyi mahdollisuudesta hyödyntää koteloita, että vaikka se kiellettiin, niin jokuhan niitä alkaa salaa haalimaan ja mietin, että millainenhan konflikti siitä saadaan aikaiseksi. No, heti ensimmäisessä luvussa Leftrin alkaakin sitten tosiaan kyseiseen hommaan. Saa nähdä miten käy jos ja kun tämä käy ilmi.

Leftrin on ilmeisesti melko hyvin toimeentuleva. Tai ainakin sen käsityksen sain, ettei velhopuisia aluksia ole ihan jokaisella jokilaivan kapteenilla.

Detozi uhmaa Mestarinsa neuvoa olla päiväämättä kirjeitään kauppiaiden itsenäisyyden mukaan. Onko tässä muidenkin mielestä jonkinlaista kapinahenkeä tai vastarintaliike-ajatusta havaittavissa?

Atheon sanoi:

Vaikutti aika raskaalta hommalta tuo jokinousu. Vaikuttaakohan Lehtiksen mainitsemien seikkojen lisäksi olosuhteiden muutos suolaisesta(?) ja tilavasta merestä ahtaaseen happamaan jokiuomaan minkään vertaa käärmeiden kuntoon.

Click to expand...

Ainakin Sisarqua valittaa jokiveden laatua ja joen muotoja. Toki merikäärmeet ovat tottuneet lähinnä elämään meressä ja suolaisessa vedessä, joten jo sikäli joki ympäristönä on erilainen, mutta lisäksi Sadekorven vedet ovat poikkeuksellisen myrkyllisiä ja syövyttäviä. Syövyttävyydestä kerrotaankin ensimmäisessä luvussa, kun Leftrinin saappaat kuluvat kävelyretkellä käyttökelvottomiksi ja luvussa on myös mainintoja sadekorpelaisten rujosta ulkomuodosta arpineen ja suomumaisine ihoineen. Tässä tullaankin toiseen Atheonin pohdintaan.

Atheon sanoi:

Leftrin on ilmeisesti melko hyvin toimeentuleva. Tai ainakin sen käsityksen sain, ettei velhopuisia aluksia ole ihan jokaisella jokilaivan kapteenilla.

Click to expand...

Liveship Tradersit lukeneet tietävät, että Sadekorvessa ei voi oikeastaan liikennöidä kuin vain velhopuisilla aluksilla veden syövyttävyyden vuoksi. Vain Bingtownin kauppiailla on yksinoikeus kauppaan siellä yhteistyössä sadekorpelaisten kanssa. Sadekorpelaiset eivät itse ilmeisesti rujoutensa vuoksi juuri käy muualla maailmassa.

Jäin muuten kaipaamaan karttaa, jota ei ainakaan omissa RWC-kirjoissani ole, onneksi niitä on aiemmissa kirjoissa. Paras kartta tähän vaikuttaisi olevan Kuuden herttuakunnan (Six Duchies) kartta, joka löytyy Farseer-trilogiasta. Kartan voi katsoa myös Robin Hobbin omilta sivuilta: Six Duchiesin kartta on paras kokonaiskuvan luomiseksi maailmasta.

Olipa kyllä tosi mukava lukea tätä alkua ja pikkuhiljaa palautella mieleen mitä noissa Liveship Traders -trilogian kirjoissa tapahtui. Lehtokuusaman tapaan tosin liian kauan aikaa on kulunut siitä kun ne luin, enkä meinaa muistaa. Heti tuli sellainen olo, että pitää lukea ne uudestaan myös.

Lehtokuusama sanoi:

Muistan aikoinani LT:tä lukiessani aluksi olleeni lähinnä ärtynyt aina, kun tarina siirtyi merikäärmeisiin, kunnes niiden merkittävyys alkoi paljastua jossain vaiheessa.

Click to expand...

Minä myös, minusta ne jaksot tuntuivat ihan tylsiltä ensin. Nyt oli ihan eri fiilis lukea prologia ja odotan jo että pääsen toisen varsinaisen luvun kimppuun katsomaan mitä sitten tapahtuu. En ole lukenut tästä sarjasta mitään spoilereita, että siinäkin mielessä innolla odotan lukukokemusta. Hyvää kertausta asioista tuli prologissa, mutta tuo kuolleiden käärmeiden ruumiiden syöminen tuli minulle uutena juttuna, ehkä? Että juuri sitä kautta muistot säilyvät, vai mainittiinko se LT:ssä jo? On saattanut mennä ohikin tai unohtua, kai tuo siellä mainittiin kun käärmeitä kuoli matkalla. Muistan vaan ihmetelleeni jossain vaiheessa silloin noita käärmeiden yhteisiä muistoja.

Lehtokuusama sanoi:

Kuka onkaan se ainoa elderling (mikä olikaan suomennos?), joka auttaa Tintaglian kanssa Sisarquan kotelon sulkemisessa? Pitäisikö tämä muistaa LT:stä? Epäilyksiä minulla kyllä on.

Click to expand...

Luulen että pitäisi muistaa, mutta en muista. Enkä muista sitäkään, että miten tämän trilogian tapahtumat sijoittuvat suhteessa LT:n tapahtumiin, ihan heti peräänkö? Eikö Ship of Destiny loppunutkin merikäärmeiden osalta siihen, että ne saapuivat joelle koteloitumista varten?

Minkähänlainen tyyppi tämä Leftrin on, sehän jää nähtäväksi. Minkä tyyppisiä ihmisiä tulee pääosiin? Minusta Robin Hobb osaa luoda loistavia hahmoja kirjoihinsa, sellaisia joiden ajatuksiin todella pääsee sisälle. Jännityksellä odottelen siis, että ketä tähän kirjaan on keksitty.

Atheon sanoi:

Minä en tosiaan ole aiemmin kyseiseen maailmaan tutustunut, niin koittakaa kestää, vaikka välillä kysynkin typeriä kysymyksiä.

Click to expand...

No ihan varmasti kysymykset kestetään, tosin minä unohdan niin nopsaan lukemani kirjat, että en varmaankaan osaa vastata mihinkään. Koitahan itse kestää jos tulee viittauksia aiempiin kirjoihin, niiltä ei ehkä voi välttyä

Sen verran sain aikaiseksi kaivaa edellisistä lukupiireistä (aika hakuammuntaa oli etsiä sopivaa lukua) elderlingien käännöstä: sen täytyy olla ikiaikaiset, jota vähän makustelinkin.

Huum. Aikajana ei ole mitenkään suoraviivainen. Vähän heikosti nyt muistissa tämä, mutta RWC (kokonaisuutena, ei DK:n alku) taitaa sijoittua n. aikaan 5 vuotta Narrin kohtalon lopun jälkeen. Narrin matka taas alkaa pari vuotta LST:n lopun jälkeen. Jos oikein muistan niin DK:n alku siis tapahtuisi LST:n loputtua mutta ennen Lordi Kultaisten alkua, ja sitten tarina loikkaa n. viis vuotta (Thymaran ikään perustuen) aikaan jälkeen Narrin matkan.
En oikein itsekään saa selvää mitä tuohon kirjoitin joten onnea tulkitsemiseen.

Mites hei tässä keskustelussa pitäisi suhtautua spoilereihin aiemmista kirjoista, onko siitä sovittu vielä ylipäätään mitään? Olin jo tuohon aikajanalle laittamassa perusteita tapahtumiin viitaten kunnes tajusin että ne ovat valtavia spoilereita sellaiselle joka ei ole lukenut aiempia kirjoja.

Hienoa saada Nerwende mukaan
Atheonin ensikertalaisena varmaan tulee ilmaista, miten haluaa meidän aiemmat kirjat lukeneiden käsittelevän mahdolliset spoilerit. Haittaavatko ne vai tulisiko niitä piilotella?
Itselleni pieni aikajana olisi ihan paikallaan muistin virkistämiseksi.

Ilmeisesti lohikäärmeiden kuoriutumiseen menee vähintään jokunen vuosi? Tai siihen voi mennä jopa satoja vuosia, LT:stä päätellen, ollen vallan väärin muista.

Mun mielestäni parempi vaan, että käydään läpi vähän aiempiakin tapahtumia. Ne valottaa vähän taustoja näihin tämän kirjan tapahtumiin.

Prologin ja luvun The Hatch yhteydessä olevien kirjeiden päiväykset eroavat vain noin vuoden, riippuen vähän sikäläisestä kuukausijärjestelmästä, eli tällä kertaa kuoriutumiseen ei mene sen kauempaa.

Minä myös hyvin kiitollisesti ottaisin vastaan kaiken tiedon mitä Nerwende viitsii kirjoitella aikajanasta ja muustakin, itselleni on ihan hämärän peitossa nämä trilogioiden suhteet toisiinsa muutenkin.

Atheonin lisäksi sirhannah on myös tulossa mukaan keskusteluun kunhan saa kirjan, hänenkin mielipiteensä spoilereista olisi hyvä kuulla.

Kakkosluvussa The Hatch onkin vuorossa nimensä mukaisesti lohikäärmeiden kuoriutuminen. Vastoin odotuksia upeasta spektaakkelista, tapahtuma olikin lähempänän farssia. Luvussa ei ainakaan mainittu, että yksikään nähdyista lohikäärmeistä olisi ollut täysin kehittynyt. Kenellä oli jaloissa vikaa, kenellä siivissä. Ajatuksetkaan eivät vaikuttaneet yhtä kehittyneiltä kuin Tintaglialla, tosin se saattoi johtua selviytymisvaistosta, joka sai pitkän syömättömyyden jälkeen, mieleen vain ja ainoastaan ruokailun. Tästä johtuen Jerup meinasi tulla syödyksi. Prologissa seurattu Sisarqua selviää hengissä ja ottaa lohikäärmeenä nimen Sintara. Hänelläkin on valitettavasti alikehittynyt siipi, jolla voi olla vaikea lentää.

Ihan täysin ei mulle selvinnyt mitä Thymara ja isänsä, Jerup, olivat. Ainakin kovia kiipeilemään, ilmeisesti ainakin jonkin verran ihmisistä poikkeavia ja Thymara vaikutti olevan oman lajinsakin keskuudessa poikkeava, erilaiset kynnet ja suomuja. Sain sen käsityksen, että tavallisesti kätilöt(midwife) veisivät mukanaan epänormaalit vauvat, mutta Jerup esti tätä tapahtumasta. Jerupin metsästäjä kaveri, Rogon, menee aika juroksi kun tämä seikka otetaan esiin. Liekö Rogonin lapsi viety?

Kolmas luku An Advatageous offer esittelee taas uusia henkilöitä. Alise, joka on lohikäärmeharrastaja/-tieteilijä keskiluokkaisesta perheestä ja ohittanut ihanteellisen naimaiän jo hieman aikaa sitten, saa avioliittotarjouksen hyväosaistelta Hestiltä. Sinänsä molempia hyödyttävä liitto, että Alise saisi resurssit tutkia lohikäärmeitä tarkemmin ja Hest saisi vaimon, jotta häntä ei syrjäytettäisi perimyksessä. Alise oli jo ehtinyt haudata avioliittohaaveet, eikä olisi sitä enää halunnut ajatellakaan, mutta kun näin hyvä ja käytännöllinen tilaisuus tuli, niin hän suostui. Mutta pääsevätkö he naimisiin asti ja kuinka auvoinen liitosta tulee? Etenkin jos heidän taloudelliset valmiutensa katoavat tai Hestin serkusta sitten kuitenkin tehdään suvun perijä. Ja onnistuuko Alise kääntämään vanhoja tekstejä ja sitä kauttaa löytämään jotain merkittävää lohikäärmeistä ja niiden historiasta?

Atheon sanoi:

Kakkosluvussa The Hatch onkin vuorossa nimensä mukaisesti lohikäärmeiden kuoriutuminen.
Ihan täysin ei mulle selvinnyt mitä Thymara ja isänsä, Jerup, olivat. Ainakin kovia kiipeilemään, ilmeisesti ainakin jonkin verran ihmisistä poikkeavia ja Thymara vaikutti olevan oman lajinsakin keskuudessa poikkeava, erilaiset kynnet ja suomuja. Sain sen käsityksen, että tavallisesti kätilöt(midwife) veisivät mukanaan epänormaalit vauvat, mutta Jerup esti tätä tapahtumasta. Jerupin metsästäjä kaveri, Rogon, menee aika juroksi kun tämä seikka otetaan esiin. Liekö Rogonin lapsi viety?

Click to expand...

Sadekorpelaiset (Rain Wilders) ovat käsitykseni mukaan ihan ihmisiä, mutta jotain mutaatioita heissä on ajansaatossa täytynyt tapahtua, jotta he pystyvät yleensä elämään tuolla alueella. Kerrotusta päätellen heidän perimässään esiintyy ilmeisesti myös suurempiakin muutoksia, kuten Thymaralla, mutta niitä selvästikin karsastetaan ja mieluummin hävitetään nuo lapset kuin annettaisiin heidän elää. Varsin karmeaa, sillä selvästikin Thymara on kaikinpuolin fiksu lapsi, jolla on myös luontainen taito kuulla lohikäärmeiden ajatuksia. Ilmeisesti kuitenkin erilaisuus pelottaa ja halutaan edes jotenkin muistuttaa muita ihmisiä.

Lehtokuusama sanoi:

Kuka onkaan se ainoa elderling (mikä olikaan suomennos?), joka auttaa Tintaglian kanssa Sisarquan kotelon sulkemisessa? Pitäisikö tämä muistaa LT:stä? Epäilyksiä minulla kyllä on.

Click to expand...

Epäilykseni oli väärä, olin kokonaan unohtanut Seldenin, hän on tuttu LT:stä. Sisarensa Maltan muistin kyllä ja hänen puolisonsa Reyn Khuprusin, joka on sadekorpelainen syntyään. Malta ja Selden ovat puolestaan Bingtownista kotoisin. Pitäisi näköjään lukea LT uudelleen, vaikka yksityiskohtia alkaakin palautua mieleen.

Katsojien tunnelman lässähdys on kouriintuntuva, kun kuoriutuneet lohikäärmeet olivat surkea ilmestys kaikkine vikoineen, vaikka olivatkin silti vaarallisia petoja. Sisarqua-Sintarakin kuvittelee mielessään olevansa komea ja uljas lohikäärmekuningatar, sellainen kuin Tintaglia, kunnes kauheaksi pettymyksekseen huomaakin olevansa siipipuoli. Hän olisi jo antamassa periksi "vain vahvat selviävät asenteelle", kunnes saa lisää tahtoa ja Tintaglian tiputtaman peuranvasan kohdalleen.

Kolmannessa luvussa palataan Bingtowniin ja esitellään uusia henkilöitä. Mieleenjääviä ovat Alisen tuskastuminen menetettyyn tilaisuuteen ja hämmentävään kosijaan, jonka tarkoitusperät ovat epäilyttävät. Hest tyyppinä herättää ajatuksia, kun tällainen ratkaisu on häntä innostanut. Onko hän vain luonteeltaan seikkailija, joka ei ylipäänsä haluaisi asettua aloilleen vai voisiko hänen seksuaalinen suuntautumisensa olla toinen? Kaikenkaikkiaan hän vaikuttaa varsin itseriittoiselta tyypiltä, joka on vallan tietoinen omasta viehätysvoimastaan. Mitähän Alise muuten olisi ajatellut, jos olisi nähnyt kuoriutumisfiaskon, hänenkin odotuksensa olivat niin suuret? Tulevassa varmasti selviää mitä hän ajattelee, kun saa viimein tietää.

edit: Korjannut 3. luvun numeron ja yhden kirjoitusvihreen.

Minäpä nyt kirjottelen tähän vähän myöhässä mielipiteitäni - sain siis kirjat vasta viime perjantaina ja olen nyt luvussa 3 jo menossa. Oho. (+ kone oli huollossa ja mikään ei mennyt niinkuin leffoissa)

Luku 1. Noh.. En ollut ihan niin innoissani maihinnousu toimien lukemisesta kuin toivoin että olisin ollut. Jokseensakin ajattelin, että eikä, toivottavasti tähän tulee nyt jotain jännitystä ja jujua tähän tekstiin.
Luku 2. ? Okei, nyt alkoi jo kiinnostaakin. Kun tämä setämies löytää sieltä metsästä jonkin munan. Wizarwood juttu jäikin edellisen luvun perusteella vähän hämäräksi. Nyt alkaa selvetä mitä se onkin.
Kuoriutuminen (mielestäni se oli luku 3 mutta taidan muistaa väärin ja kirja jossain piilossa nyt.) Noh, kuulostaa ja tuntuu kaaottiselta. Yllätyin kieltämättä positiivisesti suorasanaisesta kuvailusta, ettei kerrota vavvoista ja haikaroista vaan ihan ihan revitään suolia ja karvaa. Plusssaa siitä!

Yritän nyt pysyä paremmin mukana keskustelussa kun sain koneeni takaisin ja kirjatkin on täällä (1 ja 2 osa.) Sorry jos tämä teksti oli nyt mitään sanottoman täysin vääränlainen, mutta kuten aiemin sanottu en ole tälläiseen aiemmin osallistunut !

sirhannah sanoi:

Kuoriutuminen (mielestäni se oli luku 3 mutta taidan muistaa väärin ja kirja jossain piilossa nyt.)

Click to expand...

Kuoriutuminen on luku 2, mutta ensimmäinen "luku" oli prologi ilman numeroa, että oikein muistelit kuitenkin.

sirhannah sanoi:

Sorry jos tämä teksti oli nyt mitään sanottoman täysin vääränlainen, mutta kuten aiemin sanottu en ole tälläiseen aiemmin osallistunut !

Click to expand...

Ei tässä vääränlaisia kommentteja voi olla, mukava kun tulit mukaan keskusteluun! Minun mielestäni kirjoista on kamalan vaikea kirjoittaa, siksi tässä opettelen

Toinen luku The Hatch oli ihan kamalaa luettavaa, niin hyvin oli Sintaran tunteita kuvattu, että melkein ahdisti, vaikka minua harvoin minkään lukeminen ahdistaa. Sattui huono päivä, niin piti jättää kesken lukeminen ja jatkaa seuraavana. Mitä noista lohikäärmeen rääpäleistä tulee? Miten ruoka riittää? Mitä Tintaglia ajattelee noista lohikäärmeistä? Miten lohikäärmeet itse elävät itsensä ja muistojensa kanssa?

Thymara vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta ja mielessä kävi, että Jerup olisi tuttu LT:stä? Tuo kohtaus missä Jerup kävelee kätilön perässä ja hakee lapsen takaisin, vaikuttaa jotenkin hämärästi tutulta, mutta voi olla että sotken johonkin muuhun. Ainakin muistelen että noista erinäköisistä lapsista on puhuttu jo LT:ssä.

Kolmannen luvun kosiminen oli minusta jotenkin niin austenilainen, kieltä ja korulauseita myöten, johtuu varmaan siitä että aika vasta katsoin uudemman kerran Ylpeys ja ennakkoluulo -minisarjan. Kasvaako tästä rakkaustarina vai kolmiodraama jotenkin päin vai mitä?

Neljännessä luvussa, Vows, onkin sitten jo Alisen ja Hestin häät. Alise on alkanut selkeästi lämpenemään Hestiä kohtaan ja kokee tämän jo hieman kiusoittelevan itseään häissä. Hääyönä Alisen korkea mieliala kuitenkin lässähtää Hestin todellisen kiinnostuksen puutteen vuoksi. Hestin paineet jälkeläisen saamisesta alkavat kasvaa, mikä näkyy kovakouraisuutena makuuhuoneessa. Alise alkaa epäillä uskottomuutta ja kun sanoo sen suoraan niin Hest ja Sedric molemmat vannovat, ettei hänellä ole ollut toista naista. Mistä päästäänkin Lehtiksen otaksumaan hänen seksuaalisesta suuntauksestaan.

Leftrin tarjoaa Swargelle elinikäistä perämiehen paikkaa Tarmanilla, mutta Swarge epäröi naima-aikeidensa takia. Mutta kun Leftrin sanoo tarjoavansa paikkaa myös Swargen heilalle, Swarge allekirjoittaa sopimuksen saman tien. Heti seuraavassa luvussa ilmenee kuitenkin ongelmia kun chalcedealainen kiristäjäkauppias ottaa kohteekseen Leftrinin. Outoa sinänsä, että aluksi en juuri pitänyt Leftrinistä, ehkä siksi, että hän väärinkäytti velhopuuta, mutta nyt jotenkin tässä kiristystapauksessa olen täysin hänen puolellaan.

Tintaglia on vastoin kaikkia odotuksia löytänyt kumppanin ja kiinnostus muotopuolia lohareita kohtaan on jokseenkin nollassa. Lohikäärmeet alkavatkin keskustella miten voisivat parantaa elämänlaatuaan tai pysyä ylipäätään hengissä. Esiin nousee vaihtoehto lähteä etsimään vanhaa lohikäärmekaupunkia, Kelsingraa (Kuulostaa enemmän lohikäärmeen kuin kaupungin nimeltä). Mercorista tulee sellainen Gandalf-fiilis. Hän on selkeästi viisaimpia lohikäärmeiden joukossa ja hahmosta on helppo pitää. Mercor tulee todennäköisesti johtamaan joukkoa kohti Kelsingraa, mutta pahoin pelkään, että hän kohtaa oman Balroginsa ennen sinne pääsemistä.

Käsittelen nyt neljä lukua, kun olen päässyt aikataulusta lipsumaan.
Neljännessä luvussa, Vows, Alise saa viimein Hestin mutta joutuu pettymään pahoin. Hestin makuuhuonetavat ovat kaikkea muuta kuin ihanteelliset, mikä vahvistaa käsitystäni tämän seksuaalisesta suuntaumisesta. Vaikuttaisi siltä, että Hestillä on suhde Sedricin kanssa, miten muuten tuo ystävällinen mies kestäisi niinkin raivostuttavaa tyyppiä kuin Hest. Viidennessä luvussa asia tuntuu käyvän ilmeisemmäksi uskottomuusepäilyn vuoksi, jonka niin Hest kuin Sedric torjuvat jyrkästi, samoin mm. seitsemännen luvun, Promises and Threats, paitaepisodissa. Alisen tilanne alkaa käydä yhä tukalammaksi, juuttua yksinään taloon ja tuottaa perillisiä miehen kanssa, jota ei juurikaan näy ja jos näkyy niin tämän kovakouraisuus ja muu välinpitämättömyys ovat vastenmielisiä.

Alise jatkaa tarmolla lohikäärmetutkimuksiaan ja lopulta hän vaatii Hestiä täyttämään lupauksensa Alisen matkasta Sadekorpeen, Rain Wildsiin seitsemännessä luvussa. Hestin suhtauminen vaatimukseen on tyrmäävä. Tämä väittää aluksi ettei mitään tällaista lupausta ole edes tehnyt, vaikka se on kirjattu pitkään avioliittosopimukseen. Seuraavaksi Hest vetoaa lapsen hankkimiseen, vaikka hänkään ei ole kovin aktiivinen asiassa ole ollut, vain ne pakolliset vierailut Alisen makuuhuoneessa silloin harvoin kun Hest ylipäänsä on käymässä kaupungissa. Käytännössä Hest yrittää jyrätä Alisen ja vähättelee tämän lohikäärmekiinnostusta, teinitytön höperehtimiseksi, jolla ei ole mitään tekemistä vakavasti otettavan tutkimuksen kanssa ja johon menee vain rahaa. Sedrickin joutuu Hestin halveksivien sanojen kohteeksi, kun hän puolustaa Alisea. Sedric yrittää puhua järkeä ja katsoa asiaa myös hyödyn kannalta, Alisen lohikäärmetietämyksestä voisi olla hyötyä kaupankäynnissä Sadekorvessa ja Chalcedissa. Hestin päätä ei hevillä käännetä ja ärtyneenä jo Sedriciinkin hän lopulta antaa periksi, mutta määrää Sedricin Alisen matkaseuraksi. Hest on tyyppinä alkanut riepoa jo pahasti, mutta onneksi Alise taitaa päästä matkaan.

Leftrinistä minulla taida olla juuri sanottavaa, kuin aika samanlaisia aatoksia kuin Atheonilla. Hänen jaksonsa ovat olleet kirjassa vielä enemmän pohjustavia. Tietyllä tavalla hänestä tulee vähän samoja fiiliksiä kuin LT:n Kennitistä, joka monitahoisena henkilönä oli hyvin kiinnostava, häntä pystyi inhoamaan ja vihaamaan, mutta hänestä pystyi myös pitämään ja välittämään.

Epätoivoisten lohikäärmeiden haluun päästä ikiaikaiseen lohikäärmekaupunkiin Kelsingraan, kuin myös ihmisten haluun päästä heistä eroon jonnekin muualle, kulminoitunee tämän kirjasarjan juoni. Matka vaikuttaa kaikin puolin vaikealta, melkeinpä itsemurhatehtävältä. Mihin viittaa myös sen työtarjouksen laatu, johon Thymara törmää. Haetaan henkilöitä, jotka ovat vapaat lähtemään, orpoja ja köyhiä. Thymaran äidistä tämä antaa varsin ikävän kuvan, hän lähettäisi mieluusti ainokaisensa pois. Pois mielestä tuo friikki, jonka miehensä pelasti kuolemalta, ja jota äitinsä ilmeisesti pitää syypäänä perheen alamäkeen. Thymaran ystävä Tats vaikuttaa mielenkiintoiselta pojalta taustoineen ja hänen toivoisi lähtevän tuolle matkalle Thymaran kanssa. Vaikka työ tuleekin olemaan vaikea, niin se itseasiassa vaikuttaisi olevan aivan omiaan Thymaralle, joka liikkuu näppärästi puustossa ja pystyy ymmärtämään lohikäärmeitä.

ps. tutkistelin vähän kirjasarjojen aikajanaa. RWC:n prologin tapahtumat kerrotaan eri näkökulmasta LT:n viimeisessä osassa. Ja kirjekyyhkyjen kuljettamista kirjeistä voi seurata tämän tarinan etenemistä. Esimerkiksi luku kuusi, Promises and Threats, tapahtuu viisi vuotta lohikäärmeiden kuoriutumisen jälkeen.

Täytyypä heti miten kirjoittaa seuraavista luvuista 8 Interviews ja 9 Journey, kun ne ovat vielä tuoreena mielessä.

Thymara pääsee siis lohikäärmeen hoitajaksi, kuin myös Tats, joka poikkeaa muusta joukosta ainoana normaali-ihmisenä, kun kaikki muut ovat Sadekorven epäonnisia kasvatteja. Heitä on hyvin erilaisista taustoista ja yhteiskuntaluokista, mutta kaikilla on syrjintäkokemuksensa. Thymaran mielestä he muodostavat oikein mukavan ystävien ryhmän, mutta vanhin ryhmässä Greft ennustaa kyynisenä, että tuo tulee muuttumaan. Ja hän saattaa hyvinkin olla oikeassa, reissu tulee varmasti olemaan vaikea ja haastava, joka epäilemättä aiheuttaa ristiriitoja. Greftin suhtautuminen Tatsiin on ikävä, hänestä poika näyttää kyvykkäältä ulkopuoliselta, jolla olisi mahdollisuuksia tavallisessa elämässä ja joka ei mitenkään voi ymmärtää "epämuodostuneiden" sadekorpelaisten elämää. Lisäksi hän viittaa rikollisten mahdollisuuksiin saada armahduksia osallistumalla tähän retkueeseen. Tats on epäilemättä joutunut henkensä pitimiksi tekemään yhtä sun toista, muttei ehkä kuitenkaan mitään sellaista kuin äitinsä, jolla muistaakseni oli joku murha takanaan. Nyt vain odottamaan hoitajien ja lohikäärmeiden kohtaamista.

Jee, Paragon ja muita vanhoja tuttuja LT:stä (Althea ja Brashen. Varmaankin myös Clef, jota en kyllä muista, pitäisi taas selata kirjoja)! Alise saa kutsun tulla juttelemaan Paragonin, hullun elolaivan, kanssa, jolla hän ja Sedric matkustavat Sadekorpeen. Keskustelusta tulee vähän ikäväsävyinen, kun Paragon kertoo Cassarickin lohikäärmeistä, joita tämä ei pidä oikeina lohikäärmeinä kuten ei itseäänkään. Näiden lähtökohdat olivat jo kehnot, liian vanhoja merikäärmeitä muuttamaan ja muuttumaan ja ajankohtakin oli väärä ja näillä oli liian vähän aikaa olla koteloissaan. Epämuodostuneina ja lohikäärmemuistinsa menettäneinä nämä olisivat oikeiden lohikäärmeiden joukossa syrjittyjä ja pian kuolleita ja muiden lohikäärmeiden syömiä. Paragon menee kaiken lisäksi tolaltaan, kun Alise haluaa kysellä tämän omista muistoista lohikäärmeiden historiasta. Tämä ei suostu muistamaan ja tolaltaan menevä elolaiva ei ole turvallinen paikka. Altheasta saa varsin tylyn kuvan, kun hän käskee Alisen pois Paragonin luota, mutta hän vain suojelee laivaa ja tiettyä tiukkuutta vaaditaankin merenkävijänaiselta, joka aikanaan halusi itse elolaivan kapteeniksi. Keskustelu Althean ja Brashenin kanssa "kuorituneista", hatchlings, saa Alisen vakavasti epäilemään aikeensa järkevyyttä ja hän on kovin helposti luopumassa koko matkasta katsomaan lohikäärmeitä. Mielestäni virhe, sillä lukijoina meillä on ollut mahdollista kuulla myös joidenkin lohikäärmeiden mietteitä, eivät ne kaikki ole aivan toivottomia. Yllättäen Sedric kääntääkin hänen päänsä, ettei ainakaan anneta Hestille aihetta virnuiluun jättämällä koko retki kesken.

Sedric antaa itsestään varsin hienohelman kuvan Tarmanilla, olosuhteet jokilaivalla ovat alkeelliset hänen näkökulmastaan. Jo nuorena hän oli arka ja siisteissä sisätiloissa viihtyvä, jolle oli järkytys isänsä halusta lähettää hänet laivapojaksi. Häntä voisi pitää stereotyyppisenä homomiehenä.

Alise on sen sijaan toista maata, ja yllättäen Leftrin, Tarmanin kapteeni vallan pihkaantuu tähän jo ensisilmäyksellä. *hi-hii* Alise, joka itse pitää itseään rumana, voisi vallan yllättyä tästä huomiosta: punainen tukka ja kesakot vaikuttavat olevan Leftrinin heikkoja kohtia.

Lukujen 9 ja 10 välinen kyyhkyskirje paljastaa, että Cassarickissa on pilkunviilaja kyyhkystenhoitajana: yksityisviestejä ei saa lähetellä, ja jos hän saa Trehaugin ja Bingtownin kyyhkystenhoitajat siitä vielä kiinni, niin hän ilmiantaa heidät. Perin harmillista, Erekin ja Detozin kirjeenvaihtoa on ollut hauska seurata.

Mihinkäs muut lukijat ovat kadonneet?

Luvut 10 (Cassarick) ja 11 (Encounters).
Alisen ja kapteeni Leftrinin välit senkun lämpenevät, vaikka Alise ymmärtää kyllä itsekin, että se on varsin sopimatonta. Mutta kapteenin siivellä hän pääsee Cassarickin neuvoston kokoukseen, jossa sovitaan viimeiset lohikäärmeiden siirtoa koskevat asiat. Kokouksessa tavataan Malta (tuttu LT:stä), tämä on perin ahdistunut lohikäärmeiden kohtalosta. Hänelle lohikäärmeiden siirtäminen on Tintaglian kanssa tehdyn sopimusten pettämistä, jotenkin hänelle on jäänyt pimentoon, että lohikäärmeet itse ovat halukkaat lähtemään, etsimään tarunomaista Kelsingraa. Ehkä raskautensa takia hän ei ole juuri ollut tekemisissä näiden kanssa, ehkä hän on myös ollut pettynyt näiden surkeista olemuksista. Alise huomaa yllättäen tarjoutuvansa auttamaan tietoineen ja tekee sopimuksen neuvoston kanssa lähteä lohikäärmeiden kanssa. Huh, Sedric repii kyllä pelihousunsa, puhumattakaan Hestistä, kun tämä saa aikanaan kuulla.

Sedric saa kuulla huhuja, ennen Alisen vahvistusta ja vastaanotto on odotetun tyrmistynyt ja vihainen, mutta Alise on löytänyt itsestään itsenäisen naisen ja Sedric joutuu tyytymään päätökseen. Onneksi Sedricille jokilaivaan rakennetaan heille omat pienet huoneet kannelle, ettei tämän enää tarvitse olla miehistön tiloissa.

Samaan aikaan lohikäärmeiden hoitajat tapaavat viimein suojattinsa. Alise olisi vihreä kateudesta ja onkin kun pääsee viimein itse näkemään lohikäärmeet. Thymaran ja Sintaran kohtaaminen ei ole helppo. Sintara on pelottava ja niin epäystävällinen, että Thymara alkaa epäillä valintaansa. Thymara ei vielä ymmärrä lohikäärmeiden luonnetta, eikä Sintarakaan oikeastaan ymmärrä ihmisiä, hän odottaisi ikiaikaisia, jotka arvostivat ja suorastaan palvoivat lohikäärmeitä. Alise olisi saanut enemmän irti Sintaran puheista kuin Thymara. Ehkä Alisen ja Sintaran välille syntyy vielä jotain, sillä luku 11 päättyy Sintaran huimaavaan kommenttiin "Were you speaking of me, Bingtown woman?" Kiteyttää jotenkin hyvin lohikäärmeiden itseriittoisuuden ja huomiokyvyn.

Alisen pohdinnat ikiaikaisista ovat kiinnostavia ja erittäin osuvia. Maltaa tarkastelemalla hän näkee muutokset tässä. Ikiaikaiset ovat olleet ihan tavallisia ihmisiä, mutta pitkäaikainen lohikäärmeiden vaikutus on tehnyt muutokset. Myös muiden sadekorpelaisten, eritoten lohikäärmeiden hoitajien synnynnäiset epämuodostumat viittaisivat lohikäärmeiden vaikutukseen, näissähän on paljon samaa: suomuja, raatelukynsiä.

Täällä ollaan, olen vähän jäljessä aikataulusta reissaamisten takia, mutta nyt olen menossa luvussa 10. Nyt tuntuu että en malttaisi laskea kirjaa käsistä, kun on monta mielenkiintoista tarinaa rinnakkain menossa! En lukenut Lehtokuusaman viimeisintä viestiä alkua pitemmälle, kun en ole vielä noita lukuja lukenut, kirjoitan tässä siis tapahtumista korkeintaan lukuun 10 saakka.

Olen niin tyytyväinen kun Thymara ja Tats pääsevät matkaan ja samoin Alise. Kaikki vaikuttavat omalla tahollaan olevan tyytyväisiä päästessään pois sieltä missä ovat. Sedric on herättänyt vähän ristiriitaisia tuntemuksia, en oikein tiedä tykkäisinkö tyypistä vai en. Onko hänkin oman etunsa tavoittelija vai välittääkö oikeasti Alisesta edes vähän ystävänä? On mukavampi ajatella hahmoista hyvää, niinpä uskon että hän edes vähän haluaa oikeasti ajatella Alisen parasta, eikä vain omaa etuaan rohkaistessaan Alisea lähtemään Cassarickiin. Hestin ja Sedricin suhde oli selvä homma jo kauan niinkuin Lehtokuusama kirjoitti ja Hest vaikuttaa tosi, tosi inhottavalta ihmiseltä kaikin puolin enkä oikein mitenkään ymmärrä hänen käyttäytymistään.

Jee ja jipii oli reaktioni kun luin että Paragonin kyytiin Alise ja Sedric lähtevät! Oli mukava lukea vähän Altheasta ja Brashenista. Clef nimenä kuulostaa tosi tutulta, mutta en muista minäkään että kukas hän nyt sitten olikaan... Koko ajan on kyllä mielessä että kunhan nämä kirjat saan luettua niin täytyy ottaa LT uudestaan luettavaksi, ihan varmasti.

Monta mielenkiintoista tarinaa on taas meneillään ja mietin vaikkapa että minkälaiseksi Greft osoittautuu? Tuntuu hämmentävän lohikäärmeiden hoitajiksi lähteneiden välejä.