Ereine
Kontulainen
Kuuntelen tällä hetkellä Lolaa ja tunsin tarvetta perustaa keskustelun. Saa nähdä löytyykö ketään aiheesta kiinnostuneita.
Olen ehkä hieman naiivi mutta vasta olen varmistunut siitä mistä Lola oikeastaan kertoo. Toki sitä aiemminkin vahvasti epäilin, mutta luettuani laulun sanat epäilystäkään ei jää (Well I'm not the world's most masculine man / but I know what I am and that I'm a man / so is Lola / Lo lo lo Lola. Lo lo lo Lola). Ihmettelen entistä enemmän miksi Lola oli tunnusmusiikkina jossain Lola Odusogan juontamassa ohjelmassa. Onhan nimi tietenkin sopiva mutta yritetääänkö meille vihjata että Lola Odusoga on transvestiitti?
En ole varma miten oikeastaan löysin The Kinksin. Äitini kuunteli heitä nuoruudessaan mutta yhtään levyä ei ole peritynyt niiltä ajoilta. Voi olla että ensimmäisen kerran tietoisesti törmäsin heihin kun Damon Albarn teki Ray Daviesin kanssa uuden version Waterloo Sunsetista.
Waterloo Sunset on yksi suosikkejani, samoin Lola, Sunny Afternoon ja monet muut. Pidän bändistä ehkä heidän englantilaisuutensa vuoksi, musiikki on nokkelaa ja mukana on aavistus dekadenssiä, vähän Oscar Wilden tyyliin. Pidän laulajan äänestä, se ja musiikki muutenkin on tarpeeksi rentoa ja tarvittaessa energistä.
Musiikillinen yleissivistykseni on hieman vajavaista, olen Kinksiä kuunnellut enemmän kuin Beatlesia ja ehkä sen takia pidän heistä enemmän.
Vähän pelkään ettei tämä keskustelu saa suurta osanottoa, mutta ei sitä koskaan tiedä.
Olen ehkä hieman naiivi mutta vasta olen varmistunut siitä mistä Lola oikeastaan kertoo. Toki sitä aiemminkin vahvasti epäilin, mutta luettuani laulun sanat epäilystäkään ei jää (Well I'm not the world's most masculine man / but I know what I am and that I'm a man / so is Lola / Lo lo lo Lola. Lo lo lo Lola). Ihmettelen entistä enemmän miksi Lola oli tunnusmusiikkina jossain Lola Odusogan juontamassa ohjelmassa. Onhan nimi tietenkin sopiva mutta yritetääänkö meille vihjata että Lola Odusoga on transvestiitti?
En ole varma miten oikeastaan löysin The Kinksin. Äitini kuunteli heitä nuoruudessaan mutta yhtään levyä ei ole peritynyt niiltä ajoilta. Voi olla että ensimmäisen kerran tietoisesti törmäsin heihin kun Damon Albarn teki Ray Daviesin kanssa uuden version Waterloo Sunsetista.
Waterloo Sunset on yksi suosikkejani, samoin Lola, Sunny Afternoon ja monet muut. Pidän bändistä ehkä heidän englantilaisuutensa vuoksi, musiikki on nokkelaa ja mukana on aavistus dekadenssiä, vähän Oscar Wilden tyyliin. Pidän laulajan äänestä, se ja musiikki muutenkin on tarpeeksi rentoa ja tarvittaessa energistä.
Musiikillinen yleissivistykseni on hieman vajavaista, olen Kinksiä kuunnellut enemmän kuin Beatlesia ja ehkä sen takia pidän heistä enemmän.
Vähän pelkään ettei tämä keskustelu saa suurta osanottoa, mutta ei sitä koskaan tiedä.