tiedätkö kuka olet ?

Ajattelin että tälläisen keskustelun voisi tehdä koska itseltäni kysytään aika useasti kumpi olen piru vai enkeli?

siis kumpi olet ITSESI mielestä piru vai enkeli?
ja kumpi olet jonkun muun mielestä siis jos joku on sinulta sellaista kysynyt

:twisted: vai :angel:

itse olen enkeli pirun vaateissa eli osaan olla ihana ja erittäin pirullinen suuttuessani

Kysymys on todella mielenkiintoinen, oikeastaan aika jännä. Kuka oikeastaan vahvasti tietää täydellisesti minkänlainen on. Ainakin on selkeä olettamus siitä omasta persoonasta, mutta yllätyksiä aina löytyy. :hups:

Jokainen varmasti tuntee oman historiansa, sieltä mistä tulee ja minkä mutkan kautta on päätynyt nykyiseen elämäntilanteeseen. Asiat voivat olla mitenpäin tahansa, kuitenkin aamu aina valkenee seuraavana päivänä, mutta nyt jo etäännyn aiheesta.

Tiedänkö kuka olen, en täysin. Voin sen sanoa suoraan.

Loppupeleissä olen melko erilainen siitä kuvasta, minkä miusta ensiksi saa. Ehkä minussa onkin hieman enemmän pirua kuin enkeliä. Sodin itseni kanssa jatkuvasti ja huomaan monesti häviäväni. Tottahan se on, pahin kilpailija olet sinä itse.

Totta kai tiedän. Olen se mahtava tyyppi, joka kuka tahansa haluaisi olla. 8)

Sanoisin että piru enkelin vaatteissa. Ja tällä en tarkoita suoraan sitä että olisin niin pirullinen ihminen, mutta välillä sitä ei voi olla huomaamatta.
Voisi myös sanoa että olen enkeli jonka sisällä asustaa se piru, kun välillä tuntuu ettei itse yhtään hallitse itseään jos joku asia ihan todenteolla ärsyttää.

Tiedän kuka olen, ja osittain myös millainen olen. Yleensä ajattelen itsestäni liiankin hyvää, mutta saamattomuuteni suhteen suomuja ei ole silmillä. En ole piru enkä enkeli, mutta voin käyttäytyä kummanlaisesti vain.

Väitän, että olen oppinut tuntemaan itseni huomattavasti paremmin sitä kautta, että olen oppinut tuntemaan toisen ihmisen hyvin/läheisesti/hyvin läheisesti.

Taatusti en tiedä kuka olen. Reilua silti, suurin osa teistäkään ei tiedä kuka olen eli saatan kestää tuskan.

Jollain tavoin tuntuu, että on mahdollisempaa oppia tuntemaan joku toinen ihminen kuin oma itsensä. Tai se voi olla tosin täysin subjektiivista, en tiedä miten te koette. Voi myös olla että raa'asti otan itsestäänselvyytenä läheiseni, toivon etten. Tuntuu vain siltä, että joku hyvin läheinen kykenee tarkastelemaan sen verran ulkopuolelta ongelmatilanteissa, että tajuaakin paremmin kuka olen ja mitä haluan. Kyllä, epäilen siis että äitini tuntee minut paremmin kuin minä itse .
Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?

Pikku Myy sanoi:

Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?

Click to expand...

On, paras ystäväni tuntee minut paremmin kuin minä itse. Aivan varmasti. Hän pystyy ennustamaan lähes täydellisesti, mitä teen missäkin tilanteessa, jos kerron hänelle mistä tilanne sai alkunsa. Aika pelottavaa. Itse hän sanoo asiasta vain, että olen niin monimutkaisesti yksinkertainen, että sitä ei moni huomaa. Minuun sopii kuulemma se Muumipapan urotöissä ollut lause: "Jos häntä kieltää auttamasta, hän auttaa. Ehkä." Hän voittaa minut aina laivanupotuksessani, koska tietää, että en voi sijoittaa laivoja vierekkäin. Aika katkeraa. Toisaalta minä sentään pesen hänet aina shakissa...
Tunnen itseni melko huonosti, en voi oikein sanoa kuka olen. Ehkä minusta vielä tulee joku muu, jos oikein kovasti yritän?
Se, millainen olen, on eri juttu. Minuun voi liittää melkein kaikki ominaisuudet, yksiselitteistä kuvaa ei löydy. Mahdan olla aika hirvittävä ihminen.

Minä taas luulen että joku ystävä näkee minussa yhden puolen ja toinen toisen. Käyttäydyn kuitenkin mitään roolia vetämättä eri ihmisten kanssa eri tavalla. Aina vähän sen mukaan kenen ystävän tai kaverin kanssa olen tekemisissä.
Uskon että ainoastaan yksi ystäväni todella tuntee minusta kaikki puolet, mutta hänkään ei pysty ennustamaan miten reagoin mihinkin asiaan (paitsi joissain tapauksissa). Mutta sanottakoon tähän perään vielä etten kyllä itsekään osaa :roll:

Tuohon kysymykseen on kyllä aika vaikea vastata. Sitä voi luulla tietävänsä millainen on ja kuka on, mutta sitä voi kuitenkin luulla väärin.
Niin kuin Jaamar jo sanoi, sitä tulee useimmiten käyttäydyttyä hieman eri tavalla. Joidenkin kanssa on rauhallisempi kuin toisten ja vilkkaampi toisten.
Ongelmanahan on sekin, että ihmisillä on puolia joita ei myönnä, ja asioita jollainen haluasi olla. Sitä voi ajatella että on ilopilleri, vaikka ei ole. Itseasiassa monet vastaavat kysyttäessä olevansa huumorintajuisia, vaikka puoletkaan eivät oikeasti ole.
Ajattelen tuntevani itseäni sen verran että tiedän miten todennäköisesti reagoin ja käyttäydyn eri tilanteissa. Tiedän myös syitä niihin. Joissain tilanteissa taas olen ihan ulalla siitä miksi tein jotain. Veikkaan kuitenkin tuntevani itseni aika hyvin ja luokittelisin itseni lähemmäs enkeliä kuin pirua. Tai sitten olen vain pirullinen enkeli. Joskus tulee oltua inhottava, toisinaan taas mukava. Sanotaan vaikka että olen hyvin inhimillinen enkeli.

Olen pikkuisen pirullinen enkeli.
Ystävänä ehdottoman uskollinen ja aina valmis auttamaan parhaan taitoni mukaan, mutten myöskään pelkää piruilla tai olla sanallisesti jopa ilkeä jos siihen on aihetta.
Ystävyyttäni väärinkäyttäneet lakkaavat hyvin nopeasti olemasta ystäviä.
Luottamuksellisuus on kunnia-asia.