Olen näköjään palannut taas Merriksi. Tosin arvoin kärpäsen puhumaan opettamisen kanssa. Minusta kun kärpästä EI voi opettaa puhumaan. Sillä ei ole siihen sopivaa fysiikkaa. Mutta jos tarpeeksi kauan tarkkailee kärpästä voi oppia ymmärtämään sen elämää ja valintoja. Ja olisi huaska opettaa kärpänen puhumaan, jos se olisi fyysiesti mahdollista.
Mutta mieluummin kuin kärpäsen sielunmaisemaa, tahtoisin ymmärtää puiden valintoja. Kasvitkin ovat todistetusti oppivaisia ja aktiivisia eliöitä, jotka osaavat aistia ympäristöä ja muuttaa käytöstään aistihavaintojen perusteella. Miten hienoa ja miten tajunnan räjäyttävän pelottavaa olisi pystyä käsittämään miten joku itsestä täysin poikkeava eliö aistii ympäristön. Jos voisin hetken kokeilla olla joku muu maan päällä elävä eliö niin haluaisin kokeilla millaista olisi olla oikein vanha puu, jonka juuriverkosto on valtavan laaja, ja joka pystyy sen kautta kommunikoimaan monien muiden puiden kanssa. Haluaisin hetken aistia maailmaa kuin puu.
Ja silti valitsin tylsästi vain, että kärpästä ei voi opettaa puhumaan, koska en haluaisi opettaa pyökkiä tanssimaan. Se kun ensinnäkin saattaa minun tietämättäni osata sen (joidenkin nopeakasvuisempien kasvien on tutkittu jopa tanssivan/leikkivän) enkä haluaisi loukata pyökkiä aliarvioimalla sitä ja toisekseen mieluummin oppisin itse pyökiltä kuin lähtisin sitä opettamaan. Sillä kun todennäköisesti olisi minua pidempi elämänkokemus ja joka tapauksessa niin erilainen elämä, että sen sijaan, että pitkästyttäisin itseäni ja sitä omalla elämälläni tahtoisin oppia sen elämästä lisää.