Tolkien-kaanon

Tämä aihe on niin tiiviisti sidoksissa kysymykseen tolkienologian luonteesta, että aioin jo vaihtaa jutunjuureksi kaanonin Tolkienin teoksissa, mutta anti mennä. Eipähän ole niin kuivaa.

Mikä on lopullinen totuus Galadrielista, vai onko sellaista?

Liki koko alati muuttuvan tarinakaarensa aikana Galadriel oli jalo mutta ylpeä ja tulisyömminen Noldorin ruhtinatar, joka osallistui kapinaan ja maanpakoon ja sankarillisesti ylitti Helcaraxën, tahtoen tehdä Fëanorin kaikki aikeet tyhjiksi. Koska hän oli osallinen kapinaan ja pannaan, hän ei Ensimmäisen Ajan lopussa saanut lupaa palata Länteen, ja hän ylpeästi totesi ettei halunnutkaan. Kaksi pitkää Aikaa johti taistelua Sauronia vastaan, hän myös joko Doriathissa tai Lórienissa kohtasi Celebornin, sindarilaisen ruhtinaan. Keski-Maan vuodet kuitenkin tainnuttivat hänen ylpeytensä ja kasvattivat hänen viisauttaan, ja saivat hänet kipeästi kaipaamaan muinaista kotiaan. Pitkän taistelunsa vuoksi, ja sen tähden, että hän kieltäytyi Sormuksesta, hän sai viimein luvan palata Länteen.

Mutta. Viimeisten kahden elinvuotensa aikana JRR päätti, että Galadrielin täytyi olla joko vain pienissä määrin syyllinen kapinaan, tai sitten ei ollenkaan. Niinpä hänestä tehdäänkin täysin kapinaan osaton olosuhteiden uhri, joka Alqualondën sankarillisen puolustustaistelun jälkeen, Fëanorin väkivaltaisuudesta "kauhistuneena", nostaa Amanin Teleriin kuuluvan Celebornin kanssa purjeet kohti Keski-Maata ja saapuvat sinne kaksistaan, Amanin Eldarista ensimmäisinä. He laskevat ankkurin mukavasti Beleriandin haltiasatamiin ja majailevat Doriathissa, missä kieltäytyvät ottamasta osaa taisteluun jossa Valar eivät ole mukana. Koska Gala on lähtenyt samaan aikaan kuin kapinalliset, hänetkin asetetaan pannan alle, niin viaton ja puhtoinen kuin onkin. Myöhemmin hän taistelee kaksi Aikaa Sauronia vastaan ja työnsä suoritettuaan palaa Länteen.

Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, vaan kapinallis-Galadrielista on paljon ristiriitaista tietoa, alkaen siitä, missä hän tapasi Celebornin ja missä hän asui Toisella Ajalla. Kuitenkin uhri-Galadriel on niin radikaali muutos, että katson voivani jakaa Galadrielin kahdeksi prototyypiksi. Kysymys kuuluu, kumpaa kuuluisi pitää kaanonisempana? Kirjailijan viimeistä tahtoa, vai mytologiaan ja jo julkaistuun materiaaliin vakiinnutettua alkuperäistä konseptia?

Heittäydyn laiskaksi ja omana mielipiteenäni laitan tähän lainauksen eräältä toiselta foorumilta:

I think, possibly due to the sheer amount of 'unpublished material' many Tolkien fans are used to dealing with these days, that this matter has gotten slightly out of hand: Tolkien published material is simply a different animal than the rest. And the argument that unpublished, contradictory material should supersede something Tolkien himself decided to reveal to his Readership needs something more compelling than a later date in my opinion.

Sitäpaitsi, mikäli voittajaversio saadaan valita pelkkien kirjallisten ansioiden perustella, alkuperäinen näkemys on ilman muuta parempi. Olen jälleen laiska:

I am always for the interpretation that adds greatest depth and poignancy to the story. Galadriel sneaking off like a teenager who has permission to go, but whose permission is suddenly rescinded because of some incident by an unruly mob, is both less interesting and less dynamic than the tale of a prideful, powerful queen of the Eldar who must lose everything----before she can receive absolution and permission to return to Valinor. “Gee, Mom and Dad, I’m sorry I broke curfew,” carries nothing in comparison to a tale of self-abnegation and redemption.

//muah. Keksikää parempi otsikko jos voitte. -- Nerwen
 
Tolkienin luomuksen yksityiskohtien "kanonisuuden" alistaminen pelkälle kirjoitusajankohtien kronologialle on loppujen lopuksi melkoisen karkea ja latistava työkalu. Varsinkin kun tiedetään millaista Tolkienin työskentely ja luominen oli; ei suoraa ja loogista kehitystä kohti suurempaa totuutta, vaan erinäistä testailua, ailahtelua ja kulkemista kohti muutosta. Usein kokonaisvaltaisesti parempaan, mutta ei aina.

On myös melkolailla yleisesti tunnustettua, että kun Tolkien oli maininnut jonkin asian julkaistuissa kirjoissaan, hän pyrki pysymään sen määräämässä linjassa muuten muokatessaan luomustaan. Ja TSH:ssahan Celeborn mainitaan ohimennen sindarilaiseksi ruhtinaaksi. Kukaan ei voi tietää, olisiko Tolkien kehitellyt viime vuosiensa ideaa Telepornosta ja Viattomasta Pyhimys-Galadrielista pidemmälle jos elinvuosia olisi suotu lisää, olisiko hän kenties TSH:n seuraavaan laitokseen "korjannut" maininnan Celebornin sukuperästä. Vai olisiko hän seuraavan kerran papereihin tarttuessaan vetänyt uuden kehitelmän yli suuren rastin ja kirjoittanut reunahuomautuksen: "Stick to published story. Celeborn mentioned as Doriathrin in Appendices."

Niinpä minun mielestäni kirjoituskronologiaa parempia perusteita arvioida eri versioiden "pätevyyttä" ovat juurikin niiden kirjallinen kelpoisuus sekä yhteensopivuus muuttumattoman "kaanonin", Tolkienin elinaikanaan julkaisemien kirjojen, kanssa.

Viimeisinä vuosinaan Tolkien alkoi olla jo varsin vanha, ja - jos minun sallitaan näin karusti tulkita - hänen otteensa Keski-Maasta alkoi kirvota. Ainakin se ote, joka oli luonut TSH:n ja suurimman osan Silmasta. Näkökulma vaihtui lauhkeammaksi, enemmän ajatuksenvirraksi, mutta joskus tarinallisuuden kannalta huterammaksi.
 
Minä en ihan käyttäisi niin kovia sanoja kuin Haltiamieli, mutta sanoohan itse Christopherkin (kovakantinen Louhi-KTK, sivu 317 luvussa IV) <i>Tämä tarina, jossa Galadrielilla ei ole mitään yhteyttä Fëanorin kapinaan.... .... oli seurausta "filosofisista" (pikemminkin kuin "historiallisista") pohdinnoista... </i>

(Apua mä tarviin uuden KTK:n, tästä on sivuja irti!)
 
Jos Tolkienin ajatus "Galadriel oli vähän niin kuin Feanor, mutta parempi kaikessa" olisi johtanut sellaiseen Quenta Silmarillioniin, jossa F ja G ovat yhtä suuria mahtitekijöitä noldorin historiassa ensimmäisellä ajalla, niin lopputulos olisi voinut olla ihan mielenkiintoinen.

Kaanonista tulee mieleen, että useimmilla se näyttäisi koostuvan eri versioista poimituista yksityiskohdista. Thain's Book ja Encyclopedia of Arda tietävät kertoa, että Celeborn on sindarilainen haltia, mutta jostain syystä Galadrielilla on silti myöhäiseen versioon kuuluva telerinkielinen nimi Alatáriel. Tolkien Gateway taas kertoo Galadrielin ja Celebornin seilanneen Amanista omalla kyydillään, mutta artikkeli näyttäisi olettavan, että vanhempien kertomusten yksityiskohdat voidaan hyväksyä sellaisinaan. Voisi kuvitella, että esim. kohtaus, jossa Galadriel on haluton kertomaan Melianille mitään sukusurmasta ja Feanorin muista törttöilyistä, olisi muuttunut jotenkin, jos uhri-Galadriel-muutos olisi viety läpi. Vaikka mistäpä minä tiedän.

Muuten minulla on sellainen hämärä käsitys, että lyhyet maininnat TSH:n liitteissä eivät läheskään aina estäneet Tolkienia tekemästä muutoksia. Vaikea tietysti sanoa, milloin kyseessä on vahinko ja milloin tarkoituksellinen piittaamattomuus. Pitäisi varmaan yrittää tehdä lista, niin näkisi, onko ajatus puolustettavissa.
 
Olen samaa mieltä Tolskun otteen kirpoamisesta. Chrishän sanoi hänen muistinsa heikentyneen, joten saattoi olla ettei hän yksinkertaisesti muistanut tarkkaan, millaisena oli Galadrielin vuosia aikaisemmin esittänyt.

Harri nosti esiin tärkeän asian: monasti ja monille Tolkienin posthumaani kirjallisuus näyttäytyy jonkinlaisena sekahedelmäsoppana, josta noukitaan kaikkein parhaalta kuulostavat kohdat. Aika usein esim. Ambarussa nuoremman roviokuolema mainitaan asiana, jonka harvat tietää ja joka paljastetaan vain tuossa ihmeiden aarrearkussa, HoME:ssa. Kuitenkin Fëanorin Seitsemän Poikaa ovat sen verta lujassa ja syvällä mytologiassa istuva piirre, että sen muuttaminen Kuudeksi Pojaksi yhden nimiä käsittelevän esseen pohjalta tuntuu hätiköidyltä. Onhan hienoa lukea HoME:a ja poimia kaikkia kivoja tarinoita ja yksityiskohtia, jotka tuntuvat päästävän lukijan lähemmäs Ardaa ja sen asukkeja kuin etäinen Silma. Mutta se ei tee kaikista näistä tarinoista "tosia".

Tämä on kuitenkin toinen kysymys. Voidaanko edes Silmarillionia pitää kaanonisena? Katsoisin pitkin hampain että voidaan, mutta kaikissa kohdissa missä se on ristiriidassa TSH:n kanssa, TSH on oikeassa. Tai vastaavasti, kaikissa kohdissa missä Silma eroaa julkaisemattoman materiaalin käsityksestä, julkaisematon materiaali on oikeassa. (Mandosin salit eivät siirtyneet länsi-Valinoriin vain koska Chris keksi sanoa niin maailmalle. Ne ovat yhä pohjois-Valinorissa.)

Palatakseni Galadrieliin totean, että hän on mielestäni hieno hahmo sellaisenaan kuin Tolkien hänet alunperin oivalsi, mutta että myöhemmin Tolkien myös teki parhaansa pilatakseen hänet neitsyt Maria/Mary Sue-lässytyksineen. "Vähän niin kuin Fëanor, mutta parempi kaikessa" ei kuulosta minusta kauhean kiehtovalta. Viimeistään siinä vaiheessa kun osa Silmarilien synnystä annettiin epäsuorasti Galalle en voinut olla pyörittelemättä silmiäni. :roll:

Jonkun olisi ehdottomasti pitänyt näyttää Tolskulle tämä testi.
 
Olin ihan SATAvarma, että meillä on jo G&C-keskustelu täällä, mutta erehdyin (toinen taisi olla myös 1678:issa). :D
Ehdottaisin silti ketjun uudelleennimeämistä kaanonongelmaa koskevaksi, niin voimme vapaammin jutustella muistakin ongelmakohdista.
 
Tolkien-kaanonista puhuminen tuntuu minusta useimmiten tarpeettomalta mahtailulta. Useimmat kirjallisen "kaanonin" määritelmät ovat Tolkienin tuotantoon sovellettuna joko huonosti sopivia tai triviaaleja (siis jälkimmäisessä tapauksessa kysymys siitä, mitkä J. R. R. Tolkienin kirjat ovat J. R. R. Tolkienin kirjoittamia). (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaanon)

Keskimaa-aiheisiin elokuviin tai peleihin on tietysti keksitty tapahtumia tai henkilö- tai paikannimiä, jotka eivät lainkaan esiinny Tolkienin kirjoituksissa. Nämä eivät selvästikään voi olla "kanonisia", mutta muuten "Tolkien-kaanon" on minun mielestäni subjektiivisen (vaikkakaan ei täysin mielivaltaisen) arvostuksen asia, esimerkiksi mietittäessä mikä versio Galadrielin ja Celebornin tarinasta on "paras". (Minäkään en pidä viimeisimmän version pyhimys-Galadrielista.)

Johdonmukaisin yritys määritellä Tolkien-kaanon olisi epäilemättä yhteensopivuus "Sormusten herran" kanssa, mutta en olisi itse kovin tyytyväinen tämän valinnan seurauksiin, esim. käsitykseen jonka mukaan suurhaltiat hohtavat hämärässä valoa. On muistettava ettei Tolkien itse tarkoittanut "Tarua" miksikään tietoteokseksi, jonka kaikki väitelauseet olisivat tosia kuvauksia hänen luomastaan maailmasta, vaan useiden eri henkilöiden toimesta toimitetuksi kokoelmaksi eri-ikäistä ja eri tyylilajeihin (esim. kronikat, legendat jne.) kuuluvaa tekstiä, jossa eri henkilöt puhuvat omien, rajallisten tietojensa pohjalta.
 
No jaa, tuosta valon hohtamisesta meillä oli kerran jonkin verran puhetta eräässä Smialin kokouksessa, kun Sormuksen ritareissa, Frodon tavatessa matkallaan haltijoita, kirjassa kerrotaan miten heidän jalkansa tuntuivat hohtavan valoa... Erikoinen yksityiskohta.
 
Myöhemmin samassa luvussa ("Three is Company") hobitit ja Gildorin haltiat "passed like shadows and faint lights", ja tätä seuranneesta illanvietosta todetaan että "his [Pippin´s] mind was filled with the light upon the elf-faces" (mikä saattoi toki olla tulen heijastusta). Tarussa on toki useita kohtia joissa Tolkien kuvaa jonkin asian kimmallusta tai säihkettä niin ettei lukijalle ole varmaa, onko kyseinen asia loistanut omaa valoaan vai ei. Gildorin seurueen jaloissa näkynyt valo on kuitenkin kuvattu aika yksiselitteisen tuntuisesti. Mestari Tik on jossain Käärmeen keskustelussa viitannut samaan asiaan ("hohtivatko Fingolfin ja kumppanit saapuessaan Keski-Maan kamaralle").

Tämä valaiseminen nyt on aika vähäinen kysymys (ja rajoittuu Tarun alkuun, jonka tyylissä on muutenkin sadunomaisempia tai "Hobbit"-maisempia piirteitä), mutta yleensäkin juuri haltioiden kuvaamisessa on tietty ero Tarun ja Silmarillionin välillä. Tarussa haltiat ovat satumaisia, tuonpuoleisia olentoja, ainakin vallitsevasta hobitti- ja ihmisperspektiivistä katsottuna. Silmarillionissa haltiat ovat Tarua inhimillisempiä, he ovat Silmarillionin "inhimillisesti", siis normaalisti toimivia päähenkilöitä, ihmiset ovat - Silmarillionin jälkipuolella ilmaantuessaan - ne tarinan oudot muukalaiset. Jotta asiat olisivat Silmarillionin haltioille riittävän vaikeita, he eivät voi esimerkiksi kipittää vaivattoman legolasmaisesti Jäärauman yli Amanin mantereelta Keskimaahan. Totta puhuen minun tekee itseni mieli ajatella että "Tarua" ei pitäisi hyväksyä Tolkien-kaanoniin.

Muuten, kummasteluni "kaanon"-käsitteen käytöstä voi tietysti johtua oman perspektiivini rajoituksista. Tämän termin pohtiminen on ehkä fanfic-kirjoittajille jotenkin tutumpaa?
 
Eikös Tolkien-kaanonin käsite liity yleensä verisiin faniväittelyihin siitä, "mitä oikeasti tapahtui", tai "mitä olisi tapahtunut, jos..."?

Olisiko muuten kiinnostusta pohtia asiaa myös hieman käytännöllisemmällä tasolla? KontuWikissä kun ei nimittäin ole vakiintunutta käytäntöä siitä, miten käsitellään Silmarillionin henkilöitä, joiden tarinasta on useita versioita. Asiaa voisi auttaa, jos talkootyöllä saataisiin aikaan kelvollinen artikkeli jostain vaikeasta aiheesta (esim. Galadrielista). Jos artikkelia työstettäisiin vaikka omassa keskustelussaan Käärmeen wiki-alueella, viisauttaan intoutuisivat ehkä jakamaan nekin, jotka eivät halua sekaantua pysyvästi wikitouhuihin.
 
Telimektar sanoi:
Muuten, kummasteluni "kaanon"-käsitteen käytöstä voi tietysti johtua oman perspektiivini rajoituksista. Tämän termin pohtiminen on ehkä fanfic-kirjoittajille jotenkin tutumpaa?

Hyvin tuttu ongelma niin fanficin, fanartin kuin Tolkien-tiedon tuottamisessa. :) Lukijana ymmärrän, että Keski-Maata käsittelevät kirjoitukset ovat luovan taiteilijan toisinaan sinne tänne harhailevaa mielikuvituksenjuoksua. Kuitenkin eri hahmoja, ihmissuhteita ja tapahtumia pohtiessa yritän oman itsekunnioituksen ja hyvän maun mukaan pitäytyä mahdollisimman tarkasti siinä, mitä kunnioitettu Professori tarkoitti, enkä raiskata hänen rakasta tuotantoaan sepittämällä mukaan omia ja väärintulkitsemalla hänen hahmojaan tahallani, tehden näille vääryyttä.

Joitain hahmoja on vain kehvelin vaikea käsitellä ilman että joutuu jatkuvasti kysymään itseltään, tulkitsenko minä nyt alkuperäismateriaalia sen puitteissa ja Tolkienin hengessä, vai puhunko reikiä päähäni, omien mieltymysteni ja taustamotiivieni takia? Nytkin halusin alkaa puhua Galadrielista, ja heti alkuunsa tajusin, ettei mitään Galadrielia oikein ole aivan samassa mielessä kuin vaikka Frodo. On vain kokoelma muuttuvia hahmotelmia ja ideoita.
 
Ymmärrän toki Harri Perälän ja Valië Niennan pointit. Kyse on vain siitä, että "kaanon"-sanan käyttö ei minusta tuo tällaisiin tarkasteluihin mitään lisäarvoa, tai en ole ainakaan keksinyt mitä se lisäarvo olisi. (Kyse ei ole siitä etteivätkö muut saisi käyttää tätä sanaa. Halusin vain varmistaa ettei minulta ollut mennyt ohi mitään mahdollisesti merkittävää perustelua tämän käsitteen käytölle - ilmeisesti ei mennyt. No, tämä oli varmaankin jo tarpeeksi pitkäpiimäistä.)
 
Harri Perälä sanoi:
Olisiko muuten kiinnostusta pohtia asiaa myös hieman käytännöllisemmällä tasolla? KontuWikissä kun ei nimittäin ole vakiintunutta käytäntöä siitä, miten käsitellään Silmarillionin henkilöitä, joiden tarinasta on useita versioita. Asiaa voisi auttaa, jos talkootyöllä saataisiin aikaan kelvollinen artikkeli jostain vaikeasta aiheesta (esim. Galadrielista). Jos artikkelia työstettäisiin vaikka omassa keskustelussaan Käärmeen wiki-alueella, viisauttaan intoutuisivat ehkä jakamaan nekin, jotka eivät halua sekaantua pysyvästi wikitouhuihin.

Minun mielestäni Harrin esittämä idea on varsin hyvä. Tietyissä tapauksissa kun KontuWikin puolelle olen kirjoittanut, itsekkin olen törmännyt kysymykseen: Mikä versio tarinasta on hyväksyttävä muiden mielestä? Olen kuitenkin lähes aina kirjoittanut sen version pohjalta, joka itsestäni tuntuu parhaalta (tai on oma "suosikkini"). Joten pitäisikö aloittaa ihan keskustelu aiheesta? Puhdasta keskustelua, mihin tarinan versioon me luotamme. Sinne toki voisi esittää kysymyksiä, jos jostakin asiasta ei ole varma?

Tolkien-kaanon taasen... Minulle se kyllä aina, terminä ja muutenkin, merkannut sitä tarinoiden (ja niiden eri versioiden) palapeliä, joka itsestäni tuntuu parhaimmalta ja uskottavimmalta. Mutta miksi aina pitäisi "uskoa" Tolkienin viimeistä sanaa aiheesta? Tolkien olisi varmasti monessakin tapauksessa kehitellyt ideaa vielä eteenpäin jos elinvuodet olisivat riittäneet. Ja tietyissä tapauksissa jokin vanhemmista versioista voi sopia paremmin siihen muuhun materiaalin minkä tunnemme. Tietyissä tapauksissa jos otamme ohjanuoraksi luottaa uusimpiin versioihin, juotuisimme mahdollisesti muuttamaan koko tuntemamme Keski-Maan historian.
 
Jeskamandeera, minkä keskustelun olen missannut! :shock: Mutta kai sitä vielä mukaan ehtii jälkijunassakin...

Kehittelin joskus eräänlaisen "tolkienilaisen eksegeesin" näkemyksen Silman eri versioista. Se lähti siitä, että Silman tapahtumakuvausten moninaisuuteen voisi suhtautua samalla periaatteella kuin moniin eroaviin toisintoihin jostakin olemassaolevan maailman tarustosta: ne ovat erillisiä dokumentteja, joissa kerrotaan samoista tapahtumista erilaisin vivahtein.

Edelleen olisi mahdollista ajatella, että eri nämä eri dokumentit eivät olisi luotettavuusarvoltaan samanlaisia, vaan että niitä olisi mahdollista jakaa eri tasoisiin esimerkiksi vertailemalla niitä keskenään ja pyrkimällä löytämään mahdollisimman looginen ja koherentti kokonaisuus. (Periaatteessa voisi ehkä ajatella, että joku neljännen ajan tutkija Minas Tirithissä olisi moista tehnytkin.) Julkaistun Silman olen ajatellut olevan Bilbon Käännöksiä haltiakielestä, joka on tavallaan se kanoninen (huom! vain yksi a), mutta ei välttämättä kaikissa kohdissa paras versio. HoME:n ja KTK:n kaltaiset tekstit taas ovat sitten muita dokumentteja, eivät välttämättä luotettavuusarvoltaan sen huonompia (joskin esim. BoLT:in tekstejä katsottaisiin varmaankin kriittisempien silmälasien läpi) mutta eivät samanlaisessa "virallisessa" asemassa.

Summa summarum: Meillä siis olisi Tolkienin erinäisten vaiheiden kautta käsiinsä saama Länsikairan punainen kirja ja Käännöksiä haltiakielestä (kokonaisina teksteinä) sekä joukko sirpaleisempia, joskaan ei välttämättä luotettavuusarvoltaan sen huonompia tekstejä. Näiden välillä voisi sitten tehdä kriittistä analyysia ja pohtia, mitkä tekstit ovat lähimpänä aitoja ja mitkä jonkun kopistin lisäyksiä. (Veikkaisin ainakin, että sen yhden anglosaksin mukanaan tuomissa tarinoissa olisi aika reippaasti astian makua, ja saattaisipa olla myös että Bilbon jutut kivijättiläisistä menisivät matkalaisen liioittelun puolelle.) Jos olisi irtainta rahaa ja maailmassa kaikki niin hyvin ettei pennosille olisi tähdellisempääkään käyttöä, palkkaisin pari folkloristia suorittamaan tutkimusta näiden ideoiden pohjalta.
 
Haltiamieli sanoi:
Niinpä minun mielestäni kirjoituskronologiaa parempia perusteita arvioida eri versioiden "pätevyyttä" ovat juurikin niiden kirjallinen kelpoisuus sekä yhteensopivuus muuttumattoman "kaanonin", Tolkienin elinaikanaan julkaisemien kirjojen, kanssa.

Tai sitten olisi hylättävä kokonaan ajatus eri versioiden pätevyydestä tai pätemättömyydestä. Jos kuvaillaan hahmoa X, on kai vain pitäydyttävä kuvailemaan hänen piirteitään eri lähteissä ja samalla tuomaan esiin kunkin lähteen erityispiirteet (tarinan varhaiset versiot järjestyksessä; painetut teokset; korjaukset, lisäykset, muutokset; uusia tarinoita; hajanaisia - mahdollisuuksien mukaan ajoitettavia - muistiinpanoja. Vaikein tehtävä lienee erottaa Tolkienin virheet tarkoituksellisista muutoksista, eli sellaiset maininnat, vuosiluvut yms. jotka hänkin olisi heti korjannut jos ne olisi hänelle osoittanut.

Ereinionin ajatus Keski-Maan kontekstiin sukeltavasta eksegeesistä on toki ihastuttava, ja sillä tavalla saisi aikaan parhaimmillaan nautittavan esseen tai jopa pitkän borgesilaisen tutkielman, jollaista vain perikunta tuskin koskaan antaisi julkaista.

Mutta voisin kuvitella kuuntelevani mielihyvästä pihisten sellaista esitelmää jossakin asianharrastajien kokouksessa.
 
Ereinionin ajatus Tolkienin tuotannosta eri "kirjailijoiden" tai muiden satusetien tulkintoina on juuri sama, miten olen asian aina ajatellut.

Taruissa on se hyvä puoli että varsinaista kanonia ei ole eikä sitä edes tarvita.

Historiankirjoitus on aina ollut kirjoittajien oma näkemys asioista, vaikka se olisi puettu "tieteen" kaapuun.

Ja samaa mieltä olen, että tästä aiheesta kuulisin erittäin mielelläni pitkälle pohditun esitelmän ja vaikka paneelikeskustelunkin siihen päälle.
 
Ylös