Tom Bombadilin seikkailut: Runo 11, Fastitocalon

Olifantin kaverina seuraa kokoelman toinen hobittien eläinlorun perinteeseen kuuluva runo, joka on hobittiperinteen edustajaksi vielä erikoisempi kuin kaukaisten etelän maiden olifantista kertova tarina: tässä liikutaan hobiteille sangen vieraalla ja vaarallisella alueella eli merellä. Ovatko hobitit kuulleet runon joiltakin rannikon ihmisiltä ja siihen ihastuneet vai onko se peräisin merillä käyneiltä hobiteilta (heitäkin tiedetään olleen), jotka joko ovat itse kohdanneet fastitocalonin tai kuulleet siitä kerrottavan?

Joka tapauksessa runon kuvittelisi olevan yhteistä perimätietoa kaikille merenkäyntiä harrastaneille kansoille eli lähinnä ihmisille ja haltioille. Kääpiöt ja entit eivät ainakaan merille uskaltautuneet.

Runossa lähdetään liikkeelle lokkihavainnon kautta (aavistaako lokki saaren todellisen luonteen?) ja siirrytään merenkävijöihin, jotka (perin hobittimaiseen tapaan) aikovat keittää teevettä fastitocalonin selässä, mistä seuraa luonnollisesti kilven kuumotus ja otuksen sukellus ynnä merenkävijöiden hukkuminen. Siinä varsinaisesti runon tapahtumat; olennaisinta lienee kuitenkin maalata kuulijan eteen kuva valtavasta kilpikonnakalasta (vai onko se kilpikonna kuten Pauline Baynesin kuvassa?) ja sen majesteettisesta mutta ah niin tuhoisasta liikehdinnästä. Mereen mahtuu monenlaista hirviötä; Sormusten herrassa niitä ei juuri ole kuvattu, sillä tapahtumat sijoittuvat aika tiiviisti maalle. Silmarillionissa on toki yksi majesteettisen suuri liikkuva saari eli Tol Eressëa, joka hinattiin Beleriandin rannikolta Amanin rannikolle. Näkyykö tässä runossa kaikuja siitä kertovista ikivanhoista tarinoista? Saaren tuhoisa uppoaminen (tosin ilman kilpikonnamaisuutta) kuuluu luonnollisesti Keski-Maan ihmisten historiaan, sen synkimpiin hetkiin, kun Númenor keikahti meren pohjaan. Näkyykö tässä runossa kaikuja siitä kataklysmistä vai liikutaanko todella pelkästään oikeiden tai kuviteltujen hirviömäisten eläinten parissa? Ja vielä kerran täytyy ihmetellä, että tämä runo on tosiaan hobittien eläinloruperinnettä.

Tässä vaiheessa täytyy vielä muistuttaa esipuhetta käsitelleen keskustelun yhteydessä todetusta muutoksesta kirjan tekstiin vuoden 2014 englantilaisessa laitoksessa; vuonna 2012 ilmestyneessä suomennoksessa ei luonnollisesti ole korjattu esipuheeseen yli 50 vuodeksi jäänyttä virhettä eli runojen 11 (Fastitocalon) ja 12 (Kissa) numeroiden väärää järjestystä. Virhe sai alkunsa, kun kirjan toisessa painoksessa 1960-luvulla vaihdettiin Kissan (alun perin nro 11) ja Fastitocalonin (alun perin nro: 12) järjestystä, jotta Kissan kokosivun kuva saatiin samalle aukeamalle runon kanssa, aiemmin se oli ollut painoteknisistä syistä kahdelle sivulle jaetun Fastitocalonin keskellä. No, runojen järjestys muutettiin, mutta esipuheessa niiden numerot jäivät vaihtamatta. Siksi siellä (suomennos) yhä väitetään, että Fastitocalon kuuluisi "huolimattomasti marginaaleihin tai sivujen tyhjiin kohtiin" kirjoitettuihin runoihin ja Kissa olisi "merkitty SG:n nimiin, vaikka Sam on voinut enintään muokata vanhempaa runoa, joka kuuluu hobiteille ilmeisen rakkaaseen hupaisan eläinlorun perinteeseen". Mutta asiahan on niin, että Kissa on hölynpölyruno (olkoonkin että eläimistä kertoo sekin) ja Fastitocalon on Samin jostakin vanhemmasta runosta muokkaama eläinloru.


Muiden runojen tavoin tälläkin on edeltäjänsä. Stapeldon Magazine-lehdessä julkaistiin kesäkuussa 1927 samanniminen mutta huomattavasti pidempi Tolkienin runo, joka oli toinen kahdesta otsikolla "Adventures in Unnatural History and Medieval Metres, Being the Freaks of Fisiologus" julkaistusta runosta, joiden taustalla olivat keskiaikaisten bestiaarien kertomukset. Toinen "Fisiologuksen" runoista oli Iumbo, or ye Kinde of ye Oliphaunt, runon Olifantti ensimmäinen versio.

Tolkien selostaa runon taustaa tarkemmin kirjeessään Eileen Elgarille (Kirjeet, kirje 255, s. 431-432, päivätty 5. maaliskuuta 1964) ja sanoo ottaneensa runon "anglosaksisen bestiaarin säilyneestä katkelmasta", sillä hänen mielestään se "kuulosti kyllin hilpeältä ja älyttömältä toimiakseen hobittiversiona jostain oppineemmasta ja haltiamaisemmasta tekstistä". Mutta tietenkään Tolkien ei ajatellut hobitteja vuonna 1927, sillä nähdäkseni heitä ei ollut vielä olemassa silloin. Sen sijaan vuoden 1927 runossa Fastitocalon on aivan selvästi valas, ja sen taustalla on nähtävästi anglosaksinen runo The Whale joka kuuluu varsin mittavaan ja jo antiikin ajalta (sekä Vanhasta testamentista, vrt. Joona ja valaskala) peräisin olevaan merihirviöperinteeseen. (Katso Anglo-Saxon poetic records (nro 27, The Whale) (Oxford Text Archive / Bodleian Library); engl. Wikipedian artikkeli Aspidochelone : In "The Whale" ja The Medieval Bestiary -sivuston Whale.)

Alkuperäisen Fastitocalonin (sekä Iumbon) kirjoittajaksi mainittu Fisiologus (tai ehkä paremmin kirjan kuin henkilön nimi) kätkee taakseen alun perin 100-luvulla jKr. tuntemattoman tekijän kirjoittaman opetusrunoelman nimeltään Φυσιολόγος, joka sittemmin käännettiin mm. armeniaksi ja latinaksi. Keskiajalla se oli suosittua luettavaa. Ks. engl. Wikipedian artikkeli Physiologus.

Mitä tulee vielä nimeen fastitocalon, Tolkien itsekin selittää sitä mainitussa kirjeessään E. Elgarille. Fastitocalon on ilmeisesti (kovasti) korruptoitunut muoto alkuaan kreikankielisestä nimestä Aspido-khelōnē, 'kilpikonna jolla on pyöreä (nahkainen) kilpi' (translitteroituna Aspido-chelōne, Kirjeiden suomennoksessa on painovirhe, ō puuttuu). Nimen alkuosa on peräisin muinaiskreikan sanasta ἀσπίς, 'kilpi', loppuosa sanasta χελώνη 'kilpikonna'. Mutta jos ajattelee nimeä Keski-Maan kontekstissa, se on muinaisenglantia, koska esiintyy sellaisenaan The Whale -runossa (r. 4-7: Se bið unwillum oft gemeted, / frecne ond ferðgrim, fareðlacendum, / niþþa gehwylcum; þam is noma cenned, / fyrnstreama geflotan, Fastitocalon.), joten sen täytyisi olla Tolkienin "kääntämä" vanhan hobittikielen sana samoin kuin rohirrimin kielen muinaisenglanniksi käännetyt sanat.

(P.S. En löytänyt netistä vuoden 1927 Fastitocalonin tekstiä. Jos joku olisi nokkelampi kuin minä, olisihan sekin kiva antaa luettavaksi. Harmi että sillä on sama nimi kuin Bombadil-kokoelman Fastitocalonilla, nettihaut menevät sekaisin. Vai uskaltaisiko kirjoittaa sen itse puhtaaksi ja julkaista täällä? Kestääkö kopiraitti?)

Wikipedian mukaan taru saarelta näyttävästä merihirviöstä on aika yleismaailmallinen ja löytyy mm. inuiiteilta. Wikiartikkeli kertoo myös, että The Whale on vertauskuvallinen runo, jonka on tarkoitus symboloida sitä, miten paholainen houkuttaa ihmiset syntiin ja kadotukseen. Fastitocalonin ilmeinen pyrkimys aivan tahallaan hukuttaa kaikki kilvelleen kiivenneet sopii hyvin tähän traditioon. Jonkinlainen Morgothin turmelema otus siis lienee kyseessä.

Fastitocalonin runomitta on minun silmääni aika erikoinen ja saa helposti kompastelemaan lukiessa. Martinkaan ei ole ihan joka kohdassa pitäytynyt siinä, vaan suomennoksen riimit kulkevat välillä eri järjestyksessä. Sisällöllisesti käännös kuitenkin seuraa alkutekstiä sulavasti ja nokkelasti, vain pienin muutoksin.

Viidennen säkeen maininta auringossa makailusta mahdollisena aktiviteettina Fastitocalonin pinnalla ei ole mahtunut käännökseen, ja suomeksi lokkejakin on siellä vain yksi ainokainen. Kun englanniksi todetaan, etteivät lokit uppoa, suomeksi sanotaan ihan suoraan, ettei lokkia voi hukuttaa. Alkulokkien harrastaessa istuskelua, pöyhkeää kävelyä ja itsensä yletöntä puunaamista (prink oli tällä kertaa se sana, joka sai turvautumaan sanakirjaan) suomilokki tyytyy vain vaatimattomasti haromaan höyheniään.

Fastitocalonin uhreista puhuttaessa Martin on kääntänyt alkutekstin ilmauksen "silly lives" muotoon "tyhmä elämä". Itse olisin ehkä mieluummin käyttänyt adjektiivia hupsu, mutta samaahan sekin tarkoittaa, onpahan vain sävyltään vähän erilainen.

Runon lopussa ei mielestäni suomeksi tule ihan selväksi, että lukijaa kehotetaan nimenomaan pysyttelemään kuivalla maalla, "on Middle-earth". Kun keski-Maan sanotaan tarjoavan hyvät elonpäivät, se voisi yhtä hyvin tarkoittaa elonpäiviä Keski-Maan merillä, kunhan seilori ei ole kyllin tyhmä rantautuakseen tuntemattomiin paikkoihin.

'Fastitocalon'in haluaisin sijoittaa ajallisesti Beleriandin vajoamiseen. Mielestäni tulkinta siitä että kyseessä olisi Numenor, ei vain sovi näin pieneen mittakaavaan. Teen keittämisestä hermostuu, miten töykeää. Veikkaisin että joku Beleriandissa asunut hobittiryhmä on jättäytynyt haltioiden varoituksista huolimatta jälkeen muista vajoamista pakenevista ryhmistä ja pyrkii omin voimin takaisin mantereelle. Saaren, tai pikemminkin luodon ympäri kääntymisestä en sano mitään, luultavasti kyseessä on Vihan Sodan jälkimainingeissa tapahtuva tulvavuoksi. Oletettavaa on että alkuhobitit ovat kuitenkin pelastuneet merihaltioiden avustuksella, kenties heidän lauttansa oli korjauksen tarpeessa ja he saivat hinausapua Keskimaan tuleville rannoille asti. Tapahtumapaikaksi veikkaisin Itä-Beleriandin Andramia ja muinaista Amon Erebiä Fastitocaloniksi joka olisi ollut yksi viimeisiä uponneita luotoja. Hieno runo, mutta ajallisen yhteyden puuttuminen jälleen kerran estää meitä selvittämästä hobittien alkuperästä mitään, kyseessä voi hyvin olla meren rannan ihmisiltä kuultu epätarkka ja hobittien itsensä vielä kevyemmäksi muuttama kuvaus Numenorin tuhosta, ja sen tarkoitus on opastaa pysymään poissa laajoilta vesiltä, mutta tosiaan, teen keittämisestä hermostuu, miten töykeää.

Tik sanoi:

toinen kahdesta otsikolla "Adventures in Unnatural History and Medieval Metres, Being the Freaks of Fisiologus" julkaistusta runosta

Click to expand...

Reader's Guide ("Fastitocalon") mainitsee Tolkienilta myös kaksi muuta keskiaikaisista eläintarinoista innoituksen saanutta runoa, Reginhardus, the Fox ja Monoceros, the Unicorn, joita Tolkien ei ilmeisesti kuitenkaan tuolloin julkaissut. Sääli, että Tolkien ei kehitellyt niiden pohjalta mitään Bombadilin seikkailuihin, tai vielä mieluummin Hobittiin, Sormusten herraan tai Silmarillioniin. Reginhardus olisi selvästikin pohjautunut Renard-tarinoiden kettuun, tuohon häpeämättömään opportunistiin ja tricksteriin.

Isilmírë sanoi:

Sisällöllisesti käännös kuitenkin seuraa alkutekstiä sulavasti ja nokkelasti, vain pienin muutoksin.

Click to expand...

Mitenköhän on suomennettu säkeet "There are many monsters in the Sea, But none so perilous as HE, Old horny Fastitocalon".

Nähtävästi kumpaakaan runoa (Kettu ja Yksisarvinen) ei ole koskaan julkaistu missään. Se on joko harmi tai sitten ei, jos nimittäin runot eivät ole hyviä. (Tiedossa on kymmenittäin julkaisemattomia Tolkienin runoja ja vielä lisää muita tekstejä. Saapa nähdä, milloin niillekin tehdään Nuoret Johannekset.)

Telimektar sanoi:

Mitenköhän on suomennettu säkeet "There are many monsters in the Sea, But none so perilous as HE, Old horny Fastitocalon".

Click to expand...

Nein on Textin möte wlostulkittu ninquin TOLkien kirioitanut onopi:

Hauska kuulla, että tälläkin runolla on anglosaksinen esikuva, kuten joillain Rohanin runoilla!

Oliko Suuressa meressä valaita? Ehkä joku númenorilainen merenkävijä olisi voinut nähdä sellaisen ja sepittää siitä runon.

Vaikka tämä "hobittiversio" puhuu merestä, minulle tuli mieleen että ehkä hobittilukijat voisivat sijoittaa hirviön mielessään johonkin Konnun lammessa tai joessa olevaan luotoon. Vaikka auringonpaisteinen luoto näyttäisikin houkuttelevalta retkikohteelta, sinne ei kannata mennä iltapäiväteelle - ainakaan niiden hobittien mielestä, jotka eivät pidä vedestä.

Luvailin sanoi:

Oliko Suuressa meressä valaita? Ehkä joku númenorilainen merenkävijä olisi voinut nähdä sellaisen ja sepittää siitä runon.

Click to expand...

Olihan Meressä ainakin yksi valas, tai oli ainakin Kadonneissa taruissa tuo kuuluisa alkuvalas Uin, joka veti Eressëan Amanin rannikolle ennen kuin Ossë otti hänen paikkansa myöhemmissä tarinoissa, ja oli uudestaan Roverandomin maailmassa.

Mahtoiko Uin kadota kokonaan legendariumista, kun hänellä ei ollut enää paikkaa tarinassa? Jos ei kadonnut, tämä voisi olla hänen sijansa myöhempien aikojen Ksski-Maassa, toimia merihirmurunon lähteenä. Pieni sija mutta sija kuitenkin, jos niin on.

Uin'in olin unohtanut. Runossa kutsutaan Fastitocalonia kuitenkin Merikilpikonna-kalaksi (turtle-fish), joten valas selityksenä voitaneen unohtaa. Meri-/vesikilpikonnan päätyminen hobittirunoon vaatisi myös selityksen, toki monet lajit viihtyvät myös makeassa vedessä, mutta suuremmat lajit ovat merien asukkaita.

Muinaisina aikoina eleli valtavan kokoisia kilpikonnia joiden jåänteitä oli jo Tolkienin aikana löydetty. https://www.bbc.com/news/world-latin-america-51485011

Tämä yksilö on ollut selkeästi pienempi kuin Fastitocalon jonka voisi veikata vähintään kymmenmetriseksi. Fastitocalonin lajista ja sen esiintymisestä Ardassa voisi nykytietämyksen mukaan veikkailla enemmänkin, mutta nyt pitää lopettaa spekulaatio ja valmistautua lähtöön.

Laichalaf sanoi:

Runossa kutsutaan Fastitocalonia kuitenkin Merikilpikonna-kalaksi (turtle-fish), joten valas selityksenä voitaneen unohtaa.

Click to expand...

Tästä valaan ja kilpikonnan sekoittamisesta Tolkien kertoo myös kirjeessään Eileen Elgarille. Nimi tarkoittaa siis kilpikonnaa ja F sen alussa on Tolkienin mukaan luultavasti anglosaksilaisen runoilijan lisäys alkusoinnun saamiseksi (aspido-khelōnē > astitocalon > fastitocalon). Tarina petollisesta saaresta, joka osoittautuu hirviöksi lienee Tolkienin mukaan peräisin idän mailta: tarinaniskijät ovat suurennelleet merikilpikonnaa tarunomaisiin mittasuhteisiin, mutta Euroopassa hirviö sekoittui tutumpiin otuksiin eli valaisiin ja jo anglosaksilaisessa versiossa (runossa The Whale) otus muistuttaa valasta; se esimerkiksi hankkii saaliinsa uimalla suu auki. (Myös Tolkienin vuoden 1927 Fastitocalon-runossa otus on ilmiselvästi valas ja sekin ruokailee uimalla suu auki. Runossa ei käytetä sanaa turtle-fish ja se alkaa näin:


Tästä valaanrasvakohtausesta jo näkee, miksi oli tarpeen lyhentää runoa Bombadilia varten. Siitä on jätetty pois otuksen pitkä kuvailu sekä runon lopussa oleva keskiaikaisen moraliteetin mallin mukainen allegorian seitys: hirviö opettaa meille, että trespassing is dangerous, / and perils lurk in wait / for curious folk whoo peep in doors / of other folk, or dance on floors / too early or too late / with jazz... Sitten varoitellaan vielä, että liiallinen rasvan käyttö on pahasta jne.


Tolkienin käyttämä sana turtle-fish saattaa olla hänen oma luomuksensa; en ainakaan löytänyt viittauksia siihen muista yhteyksistä. Ja jos se on Tolkienin sana, hän varmaankin käyttää sitä tietoisena siitä, että kyseessä on legendaarisen itämaisen kilpikonnan metamorfoosi legendaariseksi anglosaksilaiseksi valaaksi, jolla on molempien otusten ominaisuuksia. Hänen Fastitocaloninsa siis ei ole kilpikonna eikä kala, vaan nimenomaan väliviivalla kilpikonna-kala, joka on vähän kumpaakin (ilman väliviivaa se olisi kai kala, vrt. lintukoira, joka on koira ja *lintu-koira, joka olisi jotain muuta).

Legendaarinen itämaisen kilpikonnan japanilainen metamorfoosi puolestaan seikkailee Pokémon-peleissä: Torterra on hänen nimensä ja monet pienemmät pokémonit pesivät hänen kilvellään, jotkut jopa koko ikänsä hänen selässään eläen. Huomattavasti Fastitocalonia ystävällisempi otus siis.