Tom Bombadilistä

Mutta ainakin useimmat länsieurooppalaiset nummet ovat ilmeisesti jatkuvan laiduntamisen ja kulottamisen tulosta, mitä Eriadorissa ei kai oltu Sormusten herran tapahtuma-aikoihin tullessa nähty yli tuhanteen vuoteen.

(Ellei sitten Rotaryn lammasratsastajien toimintaa oltu jätetty läntisten maiden aikakirjoissa kertomatta :p)

Kai siellä joku laidunsi, vai miksi Peikot valittivat kovin lammaspainotteista ruokalistaansa Hobitissa?
 
Villit lampaat selittäisivät myös Morian lähistöllä olleet sudet (joita Bil-ponin piti varoa) ja kelpaisivat vuorten kotkillekin ruoaksi. Ehkä siellä tosiaan oli jotain sellaista...

Mutta laiduntaminenkaan ei kai oikein selitä noin ison alueen avoimuutta, ellei eläimiä ollut tosi paljon. Jonkinlaista eroosiota sen tosiaan kai täytyi olla. Liittyiköhän se jotenkin luonnonoloihin: kovin tuulista? runsaita sateita jotka huuhtovat maa-aineksen jokeen? muuten irrallinen tai hedelmätön maaperä? Voisikohan tätä ajatusta pidemmälle viemällä päätellä jotain muutakin siitä, miltä tällä alueella näytti? (Jos olettaa, että Tolkienkin mietti asiaa näin pitkälle, sitähän emme kai tiedä...)

Muistan Puuparran sanoneen, että Vanha metsä ja Fangorn olivat joskus samaa metsää. Númenorilaisetko katkaisivat tämän "ekologisen käytävän", vai oliko näiden paikkojen välillä muitakin laajamittaisia avohakkuita? Mitenhän entit mahtoivat suhtautua númenorilaisiin - ilmeisesti kuitenkin suopeammin kuin myöhemmin kirveen kanssa liikkuneisiin örkkeihin.

Palaanpa myös hiukan lähemmäs alkuperäistä aihetta: oliko Tomin hallitsema alue aiemmin laajempi vai oliko Vanhalla metsällä jonkinlainen luonnollinen raja silloinkin, kun metsää jatkui Fangorniin asti?
 
Ainakin Tharbadin silta tuhoutui laajoissa tulvissa kolmannella ajalla, tässä yhteydessä on varmaan maa köyhtynyt jonkin verran. En oikeasti usko että maa olisi ollut täysin metsiä vailla, mutta Puuparta varmaan erottaa todellisen ikimetsän varsin iäkkäästä metsästä yhtä helposti kuin ihmiset polun huolletusta tiestä. Enkä usko maan olleen täysin autio ihmisistä/hobiteista, ainakin mustainmaalaisia asui etelämpänä ja pohjoisessa varmaan joitakin Briin ihmisten sukulaisia.
 
Last edited:
Sormusten herran yleiskartassa (Keski-Maan läntiset osat) näyttäisi olevan vain muutamia nimettyjä, selvärajaisia, puuttomasta ympäristöstä erottuvia metsäalueita, joihin on oikein piirretty puita (Vanha metsä, Lorien, Synkmetsä, Fangornin metsä). Mutta jo Sormusten herraa lukemalla selviää, että metsiä on matkan varrella paljon enemmänkin. Nuo neljä suurta aluetta ovat ilmeisesti jonkinlaisia taianomaisia "metsävaltakuntia", joilla on myös omat "valtiaansa".

Kuitenkin tarinaa lukiessa saa myös sen vaikutelman, että puuttomia alueita oli Eriadorissa hyvin paljon, ja minusta tämä ei ole normaalin kasvimaantieteen kannalta kovin hyvin selitettävissä. Hävitetyt metsät kasvavat ennemmin tai myöhemmin uudestaan, ellei ihminen sitä estä tai ellei ilmasto ole muuttunut selvästi kylmemmäksi tai kuivemmaksi, mutta ei Eriadorissa nyt mikään tundra- tai aavikko/aroilmasto näyttäisi vallinneen. Vaikka maaperä olisi köyhtynyt, niin pienempi kasvillisuus rikastuttaa sitä vähitellen uudestaan ja eri puulajit seuraavat sitten jonkinlaisessa suksessiossa.

Ehkä tämä Eriadorin metsättömyys on yksi osoitus siitä, että Tolkien ei lähtenyt liikkeelle suunnittelemalla ensin maailmaa kaikkine yksityiskohtineen ja sijoittanut sinne sitten tarinaa, vaan lähti liikkeelle ennemmin tarinasta, ja tarina ja maailma kehittyivät sitten rinnan. Eriadorin maisemien osalta tämä voisi tarkoittaa sitä, että kun Tolkien aloittaa tarinan 1900-luvun alun englantilaisille suhteellisen tutuntuntuisista hobiteista, jotka sitten matkaavat kohti yhä villimpää ja mielikuvituksellisempaa maailmaa, niin myös tarinan alun kuviteltu maisema on Tolkienille ja hänen aikansa brittilukijoille tuttua maalaismaisemaa, jossa viljelyksien vaihtoehtona ovat lähinnä nummet.

Voitaisiin ajatella myös joitain myyttisempään historiankäsitykseen liittyviä, ehkä Tolkienillekin puolittain tiedostamattomia motiiveja: runsasmetsäisyys on Euroopassa osa kiehtovaa muinaisuutta, alkuperäistä tarujen kulta-aikaa, ja metsien katoaminen osoittaa että maailma on jo vanhentunut, vaikka yhä vielä elettäisiin tarujen maailmassa (lähellä sen loppua).

Eriadorin asutuksen määrä tai sijainti kolmannen ajan lopulla näyttää minusta asialta, josta voi saada Sormusten herran eri kohdista hiukan ristiriitaisia käsityksiä. Eräistä tarinasta löytyvistä viittauksista voisi päätellä, että siellä oli paikoin ihmisasutusta, jota ei näe Tolkienin kartoista.

Konnun ja Briin ulkopuolinen hajanainen hobittiasutus mainitaan myös Sormusten herrassa ("Pomppivan ponin majatalossa" -luvun alkupuolella, yksiosaisessa vuoden 2007 laitoksessa s. 162).
Konnun hobitit pitivät briiläisiä ja kaikkia Konnun ulkopuolella asuvia hobitteja ulkomaalaisina, eivät olleet heistä erityisen kiinnostuneita ja pitivät heitä tylsinä ja moukkamaisina. Luultavasti läntisessä maailmassa eli noihin aikoihin paljon enemmän ulkolaisia kuin kontulaiset kuvittelivat. Monet eivät varmaankaan olleet kulkureita kummempia: valmiita kaivamaan kolon mihin tahansa rinteeseen ja majailemaan siinä niin kauan kuin huvitti. Mutta ainakin Briimaassa asuvat hobitit olivat kunnollista ja vaurasta väkeä...
 
Last edited:
Eriadorin asutuksen määrä tai sijainti kolmannen ajan lopulla näyttää minusta asialta, josta voi saada Sormusten herran eri kohdista hiukan ristiriitaisia käsityksiä. Eräistä tarinasta löytyvistä viittauksista voisi päätellä, että siellä oli paikoin ihmisasutusta, jota ei näe Tolkienin kartoista.

Samoilla linjoilla ollaan, maa ei varmaan ollut asumaton, vaan ihmisiä on asunut maataloissa ja pienissä kylissä ainakin tärkeinpien teiden varsilla ja entisten kaupunkien (esim Tharbad) lähistöllä. Nämä eivät kuitenkaan ole muodostaneet mitään valtakuntaa tai muuta yhteinäistä "valtiota".


Eikö Hobititkin tehneet jotain muuttoliikkeitä Konnun perustamista ennen? Kentien joku "Vanha-Kontu" sinnitteli siirtokuntana Konnun ja Tharbadin välimaastossa, kunnes sekottui alkuperäisasukkaisiin?
 
Pysähdyinpä ajattelemaan Tom Bombadilia lukiessani Vergiliuksen Paimenlaulujen ensimmäistä runoa. Mahdollisesta vaikutuksesta Tolkieniin en arvioi mitään, mutta tilanteen samankaltaisuus Hobittien ja Bombadilin kohtaamiseen hämmästytti minua, ja pidin kiehtovana ajatella niitä lukiessa toinen toisiaan, joten kirjoitan siitä tähän muistiin muutamat ajatukset.

Runossa siis paimen Meliboios, joka on joutunut lähtemään omilta mailtaan älyttömän sodan vuoksi harmittelee, ettei ehkä koskaan palaa tältä matkaltaan kohti tuntematonta, osoitti hauskoja samankaltaisuuksia toistaiseksi määränpäältään tuntemattomalle matkalle lähteneisiin Hobitteihin.

Paimen Tityros taas herätti ajatukset Bombadilista omaten kaiken sekasorron keskellä siistin ja yhtä toivotulla tavalla toimivan maatilan, jonka herkkuja tarjoaa Meliboiokselle tämän valittaessa matkansa rankkuudesta. Hänen alueidensa liepeillä mainitaan myös toimivan unettavan pajun (vrt. Hobitteja unettanut Halavaksi nimetty vanha pajupuu).

Tom Bombadilin olemisen luonteesta en ole kovin hyvin selvillä, jos siitä nyt voi ylipäätään ollakaan, mutta maininta jumalalta peräisin olevasta pienestä rauhan tyyssijasta oli mielessäni varsin järkeenkäypä ytimekäs samaistuvuus kiihtyvän Sauronin vahvuuden aikana äreän metsän ja kauhistuttavien hautakerojen huomassa asuvasta Tom Bombadiliin, joka saattoi Sormuksenkin laittaa sormeensa tuosta vain ja pystyi pitämään asuinsijansa hyvän tyyssijana kaiken pahan keskellä. Eli mitenköhän nyt ajattelisin tuosta Sormuksesta sitten toisaalta... Oli Sormuksella sitten Sauronin voimaa tai vaikkapa tämän sille antamaa itsenäistä kykyä, niin yhtäkaikki ilmeisesti Bombadil uskoo oman kykynsä vastustaa sitä olevan suurempi kuin Sauronin? Tietääkö hän asian olevan niin juuri tällä hetkellä vai yleisesti joka tapauksessa? Vai lieneekö Bombadilin ja Sauronin voimat aivan eri luonteisia ja sillä tavalla ns. sokeita toisilleen, jolloin Bombadil olisi katsonut sormusta kuin Sauronin voimaa ei olisi olemassa ensinkään? Bombadilin huolettomuus ja laulujen sävy jotenkin saisi minut ajattelemaan tuota viimeistä vaihtoehtoa..

Meliboios:

Minä jätän kotikonnut ja rakkaat vainiot. Minut ajetaan isänmaasta, mutta sinä lepäilet varjoissa huolia vailla.

Tityros:

Joutilaisuuteni on jumalalta, Meliboios!

Meliboios:

Täällä tonttiasi rajaa pajukkoaita, jonka kukista imevät mettä Hyblan mehiläiset ja tuudittavat* sinut uneen vaimealla surinallaan, kuten aina ennenkin. ... Mahdanko koskaan enää, aikojen päästä ihastella kotikontuja, köyhän majan turvekattoa.

Tityros:

Sinä kuitenkin voisit levähtää luonani tänä yönä, vihreällä lehtivuoteella. On meillä kypsiä hedelmiä ja juustoa riittämiin.

*
Tässä lukemassani suomennoksessa on tuudittajiksi jostain syystä valittu pajun sijaan mehiläiset, vaikka predikaattiverbi on alkutekstissä yksikössä. Itse suomentaisin tuon kohdan lähemmäksi katsomaani englanninkielistä tulkintaa, jossa uneen kuiskuttelija on pajuja sisältävä pensasaita:

hinc tibi, quae semper, uicino ab limite saepes Hyblaeis apibus florem depasta salicti saepe leui somnum suadebit inire susurro;

Kuten aina, tällä puolen naapuruston rajalinjaa on pensasaita usein hienovaraisin kuiskutuksin houkutteleva sinua unten maille Hyblan mehiläisten imiessä sen pajun kukkia tyhjäksi medestä.
 
Täällä tonttiasi rajaa pajukkoaita, jonka kukista imevät mettä Hyblan mehiläiset ja tuudittavat* sinut uneen vaimealla surinallaan, kuten aina ennenkin.

hinc tibi, quae semper, uicino ab limite saepes Hyblaeis apibus florem depasta salicti saepe leui somnum suadebit inire susurro;

Kuten aina, tällä puolen naapuruston rajalinjaa on pensasaita usein hienovaraisin kuiskutuksin houkutteleva sinua unten maille Hyblan mehiläisten imiessä sen pajun kukkia tyhjäksi medestä.

Kiinnostava on myös tuo "aina" (quae semper). Guy Leen englanninnoksessa (Penguin Classics vuodelta 1984) se yhdistetään päättymättömään ruoantarjontaan mehiläisille.

The hedge this side, along your neighbour's boundary,
Its willow flowers as ever feeding Hybla bees,
Will often whisper you persuasively to sleep
;
 
Gandar, toki tuo voisi olla hyvinkin mahdollista. Tai sitten Vanhan Metsän ja jonkun muun läheisen metsän välillä on ennen ollut yhteys mikä on sitten liittänyt Tompalle isomman alueen ja kun tämä yhteys on katkaistu, Tom jäi Vanhaan Metsään.

YT kuvakaappaus Keski-Maan suurista muinaisista metsistä Ensimmäisellä Ajalla; Fangorn ja Vanha Metsä näytäisivät
kuuluneen aikoinaan yhteen / samaan puustoon. Muistini mukaan Puuparta sanoikin : " Muistan ajan jolloin orava saattoi
loikkia puusta puuhun suurelle merelle asti kertaakaan näkemättä aurinkoa". (korjatkaa toki,paremmin muistavat)Screenshot_20230619_193343_YouTube.jpg
 
Viimeksi muokannut ylläpidon käyttäjä:
Mistä mahtaa olla kartta peräisin? Metsää on kiitettävästi (voisi olla ehkä enemmänkin) mutta rantaviiva on toisen ajan alussa muotoutunut eli ensiajan Beleriand on jo uponnut.
 
Kun muistaisikin.. jokin Keski-Maan Ensimmäistä aikaa käsittelevä YT-tekele se oli (harmi kun ei tullut otettua ylös).
Piippukessu ilmeisesti sumentanut harmillisesti muistia tältäosin..

Mistä mahtaa olla kartta peräisin? Metsää on kiitettävästi (voisi olla ehkä enemmänkin) mutta rantaviiva on toisen ajan alussa muotoutunut eli ensiajan Beleriand on jo uponnut.
 
Ah ja voi! PIti vielä kysymäni, mitä YT tässä tarkoittaa....
 
Onko tässä Pauline Baynesin kansikuvassa Tom Bombadil vai kenties Errantry-runon matkamies, kuten itse luulen?


Nimittäin kun katsoo kuvaa kokonaisuudessaan (takakansi mukaan lukien) Tom on siellä takakannen nurkassa, hattu, keltasaappaat ja kaikki, eikö niin?


Tavallaan on siis kummallista, että päähenkilö, joka on mainittu myös kirjan kanteen präntätyssä nimessä, onkin sysätty takakannen nurkkaan. Uudemmissa kansissa Tom on nostettu etukanteen, esim. tässä 90-luvun laitoksessa (Roger Garlandin kuva):


Ja uusimmassa, kommentoidussa editiossa, kanteen on otettu nimenomaan tuon alkuperäisen kansikuvan takakannen vasen alanurkka:

 
Ylös