Sormusten herran yleiskartassa (Keski-Maan läntiset osat) näyttäisi olevan vain muutamia nimettyjä, selvärajaisia, puuttomasta ympäristöstä erottuvia metsäalueita, joihin on oikein piirretty puita (Vanha metsä, Lorien, Synkmetsä, Fangornin metsä). Mutta jo Sormusten herraa lukemalla selviää, että metsiä on matkan varrella paljon enemmänkin. Nuo neljä suurta aluetta ovat ilmeisesti jonkinlaisia taianomaisia "metsävaltakuntia", joilla on myös omat "valtiaansa".
Kuitenkin tarinaa lukiessa saa myös sen vaikutelman, että puuttomia alueita oli Eriadorissa hyvin paljon, ja minusta tämä ei ole normaalin kasvimaantieteen kannalta kovin hyvin selitettävissä. Hävitetyt metsät kasvavat ennemmin tai myöhemmin uudestaan, ellei ihminen sitä estä tai ellei ilmasto ole muuttunut selvästi kylmemmäksi tai kuivemmaksi, mutta ei Eriadorissa nyt mikään tundra- tai aavikko/aroilmasto näyttäisi vallinneen. Vaikka maaperä olisi köyhtynyt, niin pienempi kasvillisuus rikastuttaa sitä vähitellen uudestaan ja eri puulajit seuraavat sitten jonkinlaisessa suksessiossa.
Ehkä tämä Eriadorin metsättömyys on yksi osoitus siitä, että Tolkien ei lähtenyt liikkeelle suunnittelemalla ensin maailmaa kaikkine yksityiskohtineen ja sijoittanut sinne sitten tarinaa, vaan lähti liikkeelle ennemmin tarinasta, ja tarina ja maailma kehittyivät sitten rinnan. Eriadorin maisemien osalta tämä voisi tarkoittaa sitä, että kun Tolkien aloittaa tarinan 1900-luvun alun englantilaisille suhteellisen tutuntuntuisista hobiteista, jotka sitten matkaavat kohti yhä villimpää ja mielikuvituksellisempaa maailmaa, niin myös tarinan alun kuviteltu maisema on Tolkienille ja hänen aikansa brittilukijoille tuttua maalaismaisemaa, jossa viljelyksien vaihtoehtona ovat lähinnä nummet.
Voitaisiin ajatella myös joitain myyttisempään historiankäsitykseen liittyviä, ehkä Tolkienillekin puolittain tiedostamattomia motiiveja: runsasmetsäisyys on Euroopassa osa kiehtovaa muinaisuutta, alkuperäistä tarujen kulta-aikaa, ja metsien katoaminen osoittaa että maailma on jo vanhentunut, vaikka yhä vielä elettäisiin tarujen maailmassa (lähellä sen loppua).
Eriadorin asutuksen määrä tai sijainti kolmannen ajan lopulla näyttää minusta asialta, josta voi saada Sormusten herran eri kohdista hiukan ristiriitaisia käsityksiä. Eräistä tarinasta löytyvistä viittauksista voisi päätellä, että siellä oli paikoin ihmisasutusta, jota ei näe Tolkienin kartoista.
Konnun ja Briin ulkopuolinen hajanainen hobittiasutus mainitaan myös Sormusten herrassa ("Pomppivan ponin majatalossa" -luvun alkupuolella, yksiosaisessa vuoden 2007 laitoksessa s. 162).
Konnun hobitit pitivät briiläisiä ja kaikkia Konnun ulkopuolella asuvia hobitteja ulkomaalaisina, eivät olleet heistä erityisen kiinnostuneita ja pitivät heitä tylsinä ja moukkamaisina. Luultavasti läntisessä maailmassa eli noihin aikoihin paljon enemmän ulkolaisia kuin kontulaiset kuvittelivat. Monet eivät varmaankaan olleet kulkureita kummempia: valmiita kaivamaan kolon mihin tahansa rinteeseen ja majailemaan siinä niin kauan kuin huvitti. Mutta ainakin Briimaassa asuvat hobitit olivat kunnollista ja vaurasta väkeä...
)
