Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

TSH #18: I/2.2. Elrondin Neuvonpito

Keskustelu huoneessa 'Taru Sormusten Herrasta (2006 - 2007)', aloittanut Tik, 09.06.2006.

  1. Tik

    Tik Konnavahti Vastuuhenkilö Konnavahti

    Tämä on hyvin tärkeä luku ja se pitäisi lukea aina vähintään kahteen kertaan. Tässä vaiheessa voisin muuten kysyä huvikseni, miten monen henkilön repliikkejä kuulemme Neuvonpidossa joko läsnäolevilta tai toisten puhujien suorissa sitaateissa? Vastaus löytyy lopusta. Ja sitten asiaan:

    Prologi: Kaunis aamu Rivendellissä

    Huomatkaa miten syksy luodaan: viileänkalvakka aurinko – utu –kaste – keltaiset lehdet – hämähäkinseitit – mäntymetsät. Muuten, mistä luulette Gandalfin ja Bilbon keskustelleen kivipenkillä istuessaan?

    1.: Yksinäinen kello helähtää

    Voi kauhistus! Tupa täynnä väkeä, ja joka sorttia kaiken lisäksi. Minä sanoisin tuota isojen ihmisten ja haltiain paljoutta uhkaavaksi jos olisin hobitti. Frodo ja Bilbo mukaan lukien tuvassa on kaksitoista nimettyä henkilöä sekä vielä "useita muita Elrondin talonväkeen kuuluvia neuvonantajia". Kolmastoista henkilökin on paikalla, mutta hänestä emme saa tietää ennen kuin vasta kokouksen lopussa.

    Elrond esittelee Frodon väelle, mutta hän ei varsinaisesti avaa kokousta eikä sano mitään sen tarkoituksesta. Hän antaa keskustelun lainehtia vapaasti. Viisauttaan vai huonon johtamistaitonsa ansiosta? Jälkimmäisen puolesta puhuu se, että hän ei halunnut Númenorin kuninkaaksi vaan jäi mieluummin Keski-Maahan vapaaksi taiteilijaksi.

    2.: Glóinin puhe

    Kokous alkaa pitkällä jorinalla maailman asioista, joka sivuutetaan maininnalla. Mutta sitten Glóin pääsee puhumaan. Ensimmäinen viittaus tuleviin seikkailuihin ja avoimeksi jäävä kysymys: Moria, Balinin kohtalo. Orin ja Óinin nimet mainitaan myös. Heitä ei unohdeta myöhemmissä tapahtumissa.

    Sauronin lähettilään ja Dáinin keskustelu on diplomaattista kielenkäyttöä parhaimmillaan: herjoja ja uhkauksia verhottuna kohteliaisiin puheenparsiin. Kunniaa jälleen kääpiöille säästeliään sanankäytön mestareina.

    3.: Nyt puhuu Elrond: "Olin Gil-galadin airut!"

    Glóinin vaiettua Elrond päättää, että on oikea hetki kertoa kokouksen tarkoitus: "Mitä teemme Sormukselle, vähäpätöiselle sormusten joukossa, rihkamalle johon Sauron on mieltynyt?" Haltiat siis osaavat olla ironisia. Mitä hän muuten mahtaa tarkkaan ottaen tarkoittaa sillä, että "niin on määrätty" tunnustaessaan, että porukka on tullut paikalle sattumalta – tai sitten ei. Kuka on määrännyt? Koska? Ketä?

    Sormuksen tarina on tietysti erinomaisen tärkeä koko kirjan juonen kannalta. Avoin kysymys: Kolme kätkettyä haltiasormusta. Missä ne ovat? Tähänkin kysymykseen tulee vastaus aikanaan, mutta lukijalle lisätään taas yksi jännittämisen aihe ikään kuin puoliksi varkain.

    Elrondin silminnäkijänkuvaus Dagorladista ja Orodruinin rinteistä on suorastaan jyhkeää luettavaa. Sellainen jota tekee mieli makustella kauan. Hän käy hyvin nopeasti läpi monia dramaattisia kuvia, joista riittäisi pitkäksi aikaa dramatisoitavaa. Mutta ei! Me saamme vain synopsiksen tarinasta, joka voisi täyttää kokonaisen kirjan. Silmissä vilisee!

    Ja mitä vielä! Historia sen kun jatkuu eteenpäin. Tuhansia vuosia! Valtakunnat nousevat ja kaatuvat, kansat maatuvat. Ja sitten päästään Gondoriin. Boromir tarttuu täkyyn.

    (PS. Mikä oli Elrondin toimenkuva sodassa Gil-galadin airuena?)

    4.: Boromir – Minas Testosteronin lähettiläs

    "Me gondorilaiset olemme miehiä / ja miehinä aiomme kuolla..." Meidän ei tosiaankaan ole tarkoitus pitää Boromirista. Ylväs hän on, mutta armoton mahtailija. Hänen puheensa kuitenkin tuntuu vievän keskustelua aivan väärille urille, sillä jos on tarkoitus puhua Sormukseksta, miksi hiiskatissa me yhtäkkiä seuraamme Boron ja Aran nokittelua? Niin no, tässä tulee taas yksi kirjan avoimista kysymyksistä: Kuninkaan paluu. Onneksi Gandalf ymmärtää lopettaa lännenihmisten vähitellen kiristyvän sananvaihdon ja palauttaa huomion siihen mihin pitääkin: sormukseen.

    5.: "Katsokaa, Isildurin Turma!"

    Eikös Gandalf osaakin valoefektit hyvin. Koko muu sali tuntuu pimentyvän ja spotit valaisevat pelkästään Elij.. Frodon ja sormuksen hänen kädessään. Ei siis ketujssa? No, Boromir yrittää jälleen viedä keskustelua takaisin Minas Tirithiin (muuta ei hänen mieleensä mahdu), mutta Bilbo tekee juuri sen mikä hobiteille on ominaista: osoittaa pröystäileville isoille ihmisille heidän paikkansa. Kuka nyt hobitin kanssa voisi kinata kasvojaan menettämättä? Aragorn ei kinaa, mutta ei malta olla jatkamatta Boromirin kanssa. Aijai, miehellähän on selvästi kruunun kiilto silmissä. "Elämäni on ollut kova ja pitkä..." Sitten Aragorn vie keskustelua vielä pidemmille syrjäpoluille ryhtyessään puolustamaan pohjoisen dúnedainin kunniaa. Hän on kyllä paljon tyylikkäämpi kuin korulauseita sorvaava Boromir. Jopa Voivalvatti mainitaan, ei siis mitään yletöntä ylätyyliä.

    Pitkä kierros viedään kuitenkin takaisin sormukseen. Ihmeesti puhe siihen aina palaa.

    6.: Paroni von Bagginshausenin muistelmat

    Bilbon kertomus jätetään ymmärrettävästi pois – sehän on luettavissa kirjasta nimeltä Hobitti. Miten yksityiskohtaisesti lienee koko tarinan toistanutkin. Joka tapauksessa Elrondin on pakko panna papupadalle kansi. Frodo jatkaa. Sitten yksi sivuhahmoista, Galdor, esittää epäilyksen Sormuksen olemuksesta ja Gandalf pääsee puhumaan.

    7.: Gandalf puhuu kielillä

    Gandalf kertoo vallan merkillisen tarinan (Aragornin säestämänä), joka on ollut aina yksi suosikkejani Tarun sisällä olevien kertomusten joukossa. Olemme taas kaukana Rivendellistä, saamme kulkea Gandalfin ja Aragornin matkoilla ympäri koko tunnetun Keski-Maan ja pääsemme vielä takaisin Isildurin päiviin. Mukaan tulee taas uusia hahmoja, jotka viittaavat tuleviin seikkailuihin: Saruman, Denethor, Klonkku entistä syvällisemmin. Isildurin yli 3000 vuotta vanha pergamentti (ah ja voi, jos pääsisikin Minas Tirithin kirjastoon, jossa tuollaisia aarteita on pystytty säilyttämään) vie takaisin samaan sotaan, josta Elrond juuri kertoi, mutta nyt toisesta näkökulmasta. On muuten merkillepantavaa, että Isildurin sanat sormuksesta "Se on minulle kallis" ovat englanniksi "It is precious to me" – Aarre! Oma aaarre! Isildur oli jo tuolloin mennyttä miestä, hänelle onneksi että örkinnuoli ehti pelastaa hänet vielä kauheammalta kohtalolta.

    Efektien mestari Gandalf ei häikäile siteerata sormuksen tekstiä kammottavalla alkukielellä. Kaikkien kirousten äiti: Ash nazg durbatulûk.... Ikään kuin Gandalf pelkäisi, etteivät ne muuten usko. Lopuksi Gandalf heittää varsinaisen pommin: Sauron on saanut Klonkun kuulusteltavakseen, Sauron tietää Sormuksesta, Sauron tietää Konnusta. Siksi siis lähettiläs Dáinin ovella. Siksi Mustat Ratsastajat Ukko Gamgin puheilla. Nyt on kiire! Taru alkaa laukata aivan uutta vauhtia.

    8.: Legolas

    Tämän puheen jälkeen saamme taas (!) uuden huolenaiheen: Klonkku on karannut. Tähän mennessä irtonaisia langanpätkiä on kertynyt jo melkoinen tukku ja arvata saattaa, että Klonkkuunkin vielä törmätään.

    9.: Radagast ja Saruman

    Gandalf on ainakin näennäisesti ystävällinen Radagastia kohtaan ("toki arvollinen velho") mutta hänelläkin on vaikeuksia kätkeä lievää halveksuntaa, jonka Saruman toki kehtaa lausua ääneen. Saruman on nykyajan mies. Teollisuutta, reaalipolitiikkaa, silkkaa vallanhalua, opportunismia ja mitä vielä? Ei ainakaan mitään varmoja lupauksia, selkeitä suunnitelmia. Ostaisitteko häneltä käytetyn auton? Ai niin, vielä lisää viittauksia tuleviin henkilöihin: Hallavaharja ja Rohan. Avoimeksi jää kysymys, ovatko hevosruhtinaat hyvän vai pahan puolella. Tämän epätietoisuuden pitäisi olla mielessämme päällimmäisenä, kun myöhemmin kohdataan Éomer joukkoineen.

    10.: Gandalfin matkat

    Gandalf jatkaa kertomusta matkoistaan sen jälkeen kun hän vapautui Rautapihasta. Useat välipuheet katkaisevat juohevana jutusteluna kulkevan tarinan, joka antaa lisää taustoja aikaisempien lukujen kertomuksille. Mainio ensimmäisen kirjan kertaus Gandalfin näkökulmasta. Tulevaisuuteen on puututtu jo useasti, tässä tehdään yhteenveto tarinan tähänastisesta kulusta. Voivalvatin olueeseen tosin palataan vielä viimeisissä luvuissa, kuka siinä vaiheessa tämänkin viittauksen muistanee. Viittauksia menneeseen ja tulevaan on tuhkatiheässä – sanon vielä kerran: tämä luku kannattaa lukea useaan otteeseen, ehkä kolmasti tai neljästi ennen kuin jatkaa eteenpäin.

    11.: Viimein asiaan

    Gandalfin puheen jälkeen Elrond johdattelee keskustelun taitavasti ydinkysymykseen: mitä sormukselle on tehtävä? Tähän mennessä on todistettu, että se tosiaan on Sormusten Sormus. Seuraavaksi pitäisi päättää toimenpiteistä. Erestor ehdottaa Bombadilia, Galdor puhuu sormuksen pitämisestä piilossa, Glorfindel pohtii sen lähettämistä meren yli ja mainitsee jo tuhoamisenkin, mutta ehdottaa sitten (tyhmästi) sen heittämistä meren syvyyksiin. Nämä sivuhahmot ovat omiaan puhumaan moista lööperiä, lopulta kuitenkin Elrond (joka on alusta alkaen tiennyt lopputuloksen, kunhan on antanut väen puhua ja avata silmiään) tokaisee uudestaan yli 3000 vuotta vanhan neuvonsa: sormus tuleen. Maailma pidättää henkeään.

    12.: Hobitit varastavat shown

    Keskustelu alkaa taas hajota pahasti, välillä puhutaan pitkästi Kolmesta Sormuksesta, mutta tällä kertaa järjestyksen saliin palauttaa Bilbo. Mainiolla hobittimaisella tavalla: "Mikä riesa. Milloin minun pitää lähteä?" Näkee kyllä, että hän on ollut kääpiöiden parissa. Nuo kaksi viimeistä tokaisua ovat varsin kääpiötyylisiä: lyhyitä ja ytimekkäitä, ja silti vain kolmasosa asiasta on puettu sanoiksi. Loput pitää ymmärtää itse.

    13. "Minä vien Sormuksen, vaikka en tunne tietä."

    Elrondin katse paljastaa mielestäni sen, että hän on koko ajan tiennyt myös, kuka tekee tärkeimmän päätöksen. Mutta hänen on tietysti täytynyt odottaa, että Frodo sanoo sen itse. Tai ehkä Elrond on koko keskustelun ajan vain hokenut mielessään: voiluojavoiluoja entä jos hobitti ei sano sitä itse? Frodon päätöksen jälkeinen pieni ylistyspuhe on kuitenkin selvästi mietitty etukäteen: "he nousevat hiljaisilta pelloiltaan..:" – anna mun kaikki kestää!

    Koko neuvoston päätössanat kuuluvat tietysti Tarun Sormusten Herrasta todelliselle – salaiselle –päähenkilölle, mestari Samvaisille. Hän palauttaa vielä Frodonkin maan pinnalle ylevien puheiden ohuista ilmakerroksista. Soppaan on jouduttu, juu. Jänispataa ja köysiä. Pahuksen vuori. Niin ne pienet tekevät suuria tekoja. Niin kuin pienet, eivät niin kuin – ah ja voi! – suuret ja uljaat.

    14. Repliikkejä seuraavilta henkilöiltä:

    Siis lainausmerkkien sisällä olevaa puhetta: sisennettynä ovat ne nimet, joiden repliikit ovat toisten repliikkien sisällä (olen jättänyt pois mm. äänen Boromirin unessa). Tämä lista kertonee kuitenkin jotakin luvun monimutkaisuudesta:

    Elrond
    ----Isildur
    Glóin
    ----Sauronin lähettiläs
    ----Dáin
    Frodo
    Bilbo
    Boromir
    Aragorn
    Gandalf
    ----Saruman
    ----Denethor
    ----Radagast
    ----Hamfast Gamgi
    ----Viljami Voivalvatti
    Galdor
    Erestor
    Glorfindel
    Legolas
    Sam

    Yhteensä 20 puhujaa ellen ole väärin laskenut. Melkoinen keskustelu, sanoisin. Ja kannattaa tosiaan lukea ainakin viisi kertaa ennen kuin jatkaa seuraavaan lukuun.
     
  2. Telimektar

    Telimektar Fundamentalisti

    Gandalfin valoefektitaito käy vieläkin ihailtavammaksi, kun muistetaan, että neuvonpito tapahtuu Elrondin terassilla ("the porch").
     
  3. Vohobitti

    Vohobitti Kontulainen

    Niin, olen miettinyt minkälaisesta terassista on kyse? Onko siellä kaljahana ulkona vai pitääkö täydennystä käydä hakemasta sisältä?

    Eli Tikin listauksesta voimme päätellä neuvonpitoon osallistuneen 12 henkeä vai oliko mukana heppuja, jotka eivät puhuneet laisinkaan?
     
  4. Tik

    Tik Konnavahti Vastuuhenkilö Konnavahti

    Niin, Frodo ja Bilbo (sekä Sam) seurasivat Gandalfia kuistille: "Gandalf vei heidät kuistille jolta Frodo oli tavannut toverinsa edellisenä iltana." (Gandalf led them to the porch where Frodo had found his friends the evening before). Siellä he katselivat syysaamun valoa ja kuuntelivat joen ääniä. Mutta sitten he näyttävät astuvan kuistilta sisään samaiseen saliin, jossa edellisiltana oli pidetty illallinen: "mutta astuessaan sisään he näkivät vakavia ilmeitä kasvoilla, jotka kääntyivät heitä kohti." (but the faces that were turned to meet them as they entered were grave.). He kuitenkin saattavat olla yhä kuistilla, katsotaanpa, mitä ympäristöstä kerrotaan (ei kerrota kuin ajoittain, sillä tämän luvun keskeinen sisältö on puhuminen).

    Sisustusta ei kuvailla kovin tarkasti, kerrotaan vain että "useita muita" istui Elrondin ympärillä ja että "Konkari istui yksin eräässä nurkassa..." Frodo viedään istumaan Elrondin viereen. Lisäksi Boromir istuu "vähän muista syrjässä". Kun hän aloitti puheensa, hän "nousi heti ja seisoi pitkänä ja ylpeänä heidän edessään."

    Aragorn vastaa Boromirin puheeseen, ja silloin saamme tietää yhdestä kalusteesta: "Hän heitti Elrondin edessä olevalle pöydälle miekkansa".

    Mutta kun Gandalf lopettaa puheensa: "Gandalf vaikeni ja katseli kuistilta Sumuvuorten kaukaisia huippuja..." (Gandalf fell silent, gazing eastward from the porch to the far peaks of the Misty Mountains...). Ovatko he sittenkin kuistilla? Vai onko kuistin ovi auki ja Gandalf katselee itään sen kautta?

    Kun Gandalf on lausunut sormusrunon mustalla kielellä "korkealla paistavan auringon poikki tuntui käyvän varjo, ja kuisti pimeni hetkeksi." (huom. tehokas valoefekti joka tapauksessa, vaikka kuistilla oltaisiinkin.) Mutta voihan kuistin pimentymistä tarkkailla salista käsin. Tässäkään ei sanota, että "kuisti, jolla he istuivat, pimeni..."

    Sitten Gandalf taas puhuu ja puhuu. Suomennoksessa sanotaan puheen jälkeen: "Kuistilla vallitsi hiljaisuus." Mutta alkutekstissä: There was a silence.

    Enempää ei käsittääkseni kuvata paikkaa. Kerrotaan vain, että Sam oli istunut lattialla nurkassa.

    Pitäisi lukea HoME VI, 395 ja RC 222. Mutta nyt en ehdi.

    Kokouksen osanottajista (kutsumatta mukaan tullut Sam mukaan lukien) tunnetaan siis kolmetoista nimeltä. Lisäksi mukana oli tarkemmin tuntematon määrä Elrondin neuvonantajia, joista ainoastaan Erestor nimetään. Siis 13+ haltiaa, ihmistä, kääpiötä ja hobittia oli paikalla. Näistä Gimlin puheita ei ole merkitty muistiin. Kahdentoista paikallaolijan lisäksi "äänessä" on kahdeksan muuta, joiden repliikit ovat puhujien repliikkien sisällä. Koko aikana ei tapahdu juuri mitään liikettä. Silloin tällöin joku nousee seisomaan, Aragorn heittää miekan pöytään, mutta muuten kaikki tapahtumat ovat vain puhujien kertomuksissa.
     
  5. Vinyarogwen

    Vinyarogwen Hobitti

    :grin: Mie kans oon miettinyt samaa, että oispas Elrond ollut tiukassa tilanteessa, jos Frodo ei olisi sanonut yhtikäs mitään..

    Kolmesta haltiasormuksesta; Mikä niiden voima on? Parantavia sormuksia? Tulevaisuuden näyttäviä sormuksia? Pientä vihjettä niiden käytöstä ja käyttövoimista kerrotaan, mutta mitkä ovat faktat?

    Sitten Aragorn puhuu pohjoisen kodistaan, mutta onko hänellä tiettyä paikkaa, jota hän pitää kotinaan pohjoisessa?
    "Mutta minun kotini, se koti mikä minulla on, on pohjoisessa. Sillä siellä on asunut Valandilin perillisiä pitkänä katkeamattomana sukuna isästä poikaan monien sukupolvien ajan."

    Elrondin Neuvonpito-luku on yksi suosikeistani, koska se sisältää niin paljon tietoa mailta ja mannuilta, ja viimeinkin alkaa tapahtua.
     
  6. Telimektar

    Telimektar Fundamentalisti

    Ensisijassa ne näyttäisivät olleen säilyttäviä sormuksia, jotka pysäyttivät ajan. Näinhän myös Yksi sormus teki haltijansa fyysisen vanhenemisen suhteen, mutta Kolmella sormuksella tämä vaikutus ulottui laajemmalle ympäristöön. Haltiat halusivat niiden avulla nauttia yhtä aikaa Keskimaan ja Kuolemattomien maiden eduista.

    "Faktat":

    1. Tolkienin kirje Naomi Mitchisonille 1954 ("Tarun" ilmestymisvuonna):

    "Those [elves]who lingered were those who were enamoured of Middle-earth and yet desired the unchanging beauty of the Land of Valar. Hence the making of the Rings; for the Three Rings were precisely endowed with the power of preservation, not of birth."
    ("Letters of J. R. R. Tolkien", s.177)


    2. "Mahtisormukset ja Kolmas aika" (Silmarillion:

    ...Sauron himoitsi omikseen ennen muuta niitä, sillä se, jolla oli ne hallussaan saattoi estää ajan vaikutukset ja lykätä maailmanväsymystä. (s.359)

    ...siellä missä ne olivat asui ilo eikä sinne ulottunut sen ajan suru...Niin tapahtui että haltioitten autuus ja kauneus säilyi kahdessa valtakunnassa vähentymättä niin kauan kuin Kolmatta aikaa kesti: Imladrisissa ja Lothlórienissa... (s. 371, 372)

    Kuinka hyvin tähän sopii Círdanin arvio siitä, että Gandalf voisi Tulen sormuksen avulla "sytyttää taas sydämissä entisaikojen uljauden" (Silmarillion, s.379), sitä en osaa sanoa.

    Entä jos Sauron olisi saanut Kolme sormusta? Olisiko Barad-dûrissa sen jälkeen asunut ilo? :grin:
     
  7. Vinyarogwen

    Vinyarogwen Hobitti

    Kiitos.
    :grin: Kukkasia ja haleja.

    Edit. 200. viesti ja eipä suotta turhantuntuinen. Nyt ei oo jees-juttu. Mut tuntuu, että tarvii näitä tietoviisaita muistaa kiittää tietoiskuista. ;)
     
  8. Nerwende

    Nerwende Kontulainen

    Tik on tehnyt kyllä loistavan työn lukua pohjustaessaan. :) Koitan nyt lisätä muutamia huomioitani joita jonain synkkänä yönä raapustelin ylös, katsotaan otanko niistä itsekään mitään tolkkua. :D

    Puutapa puuta
    * Jäin miettimään, että pääsiköhän Frodo koskaan tutustumaan noihin kaipaamiinsa mäntymetsiin vai pidettiinkö häntä tarkasti vartioituna kalliin aarteensa vuoksi Neuvonpidon jälkeen.

    * Oi kuinka suuren merkityksen kertoja taas kerran antaakaan puulle ja kuinka kauniisti sitä kuvaa. "Päivä ennen niitä päiviä jolloin maailma oli nuori".

    * Elrondin muistelujen metsät ovat hieman hämääviä. "Konnusta Mustainmaahan" tapahtuu nähdäkseni Sumuvuorten länsipuolella. Myöhemmistä Puuparran ja Celebornin puheista taas olen saanut sen kuvan että Lórien ja Fangorn (ja mahdollisesti Synkmetsä) ovat olleet samaa suurta metsäaluetta. Levisikö katkeamaton puuketju siis vuorten molemmilla puolilla, ja oliko jopa Rohanin aukko kerran metsäinen? Ja mitä noille suunnattomille metsille sitten tapahtui?

    Ihmismiehet
    * Gondorin kuninkaiden iän sanotaan pienentyneen vuosien varrella. Oliko tämä jonkilainen synti-ja-seuraus, ja jos niin alkoiko se Isildurin hairahduksesta Sormuksen kanssa vaiko jo paljon aiemmin?

    * Tähän väliin esitän puristien kauhuksi leffakysymyksen. Extended-versioissa nähty voitonpäivä Osgiliathissa, onko sille jotain "todellista" vastinetta? Boromirin kuvauksessahan puhutaan tappiosta, mutta ilmeisesti on kyse itärannalla tapahtuneesta taistelusta. Minas Tirith-luvun juuri alustaneena muistan että Osgiliathin "tämänpuoleinen" osa vallattiin takaisin Gondorille Denethorin nuoruudessa, mutta leffassa on selkeästi kyse jostain taistelusta joka on sijoitettu samoihin aikoihin kuin alkuperäisessä tarinassa veljekset näkevät enneunia (PJ:n tiimihän kiersi tämän tekemällä Rivendellistä ja Elrondista paljon tutumpia juttuja Gondorin päällystölle. :/)

    * Boromir, oi Boromir. On muuten mielenkiintoista huomata, että B:tä ei esitellä Gondorin käskynhaltijan perillisenä, ja että hän itsekin "salaa" tämän seikan varsin pitkään - tosin epäilemättä aika moni paikalla olleista (Aragorn, Gandalf, Elrond ainakin) sen epäilemättä tiesi sanomattakin.
    Boromir on paitsi mahtailija, myös taipuvainen näkemään asiat synkässä valossa - tulkitessaan itse omaa untansa hän Minas Tirith-keskeisyydessään olettaa sen tarkoittavan nimenomaan hänen oman kaupunkinsa tuomiota.

    * Aragorn on ilmeisesti venynyt Boromirin kanssa kinatessaan hyvän tuulensa äärirajoille, koska käyttäytyy koko luvun ajan aika typerästi, mm. syyttäen Thranduilin väkeä "laiminlyönnistä". O_o

    * Ketkä olivatkaan ne kaksi muuta jotka Otharin lisäksi selvisivät Kurjenmiekkakentiltä?

    Sormuksista
    * Glóin "liikahtaa" mutta ei sano mitään kun Gandalf mainitsee kääpiösormukset. Miten paljon me itse asiassa tiedämme noista seitsemästä? Tiedämmekö niiden omistajien nimet ja mikä oli minkäkin sormuksen lopullinen kohtalo?

    * Yhden ja Kolmen suhde. Jos Kolmea ei olisi käytetty ollenkaan sillä välin kun Yksi oli kateissa, miten niille olisi käynyt? Kenties "haltioiden aikakausi" ei olisikaan lopahtanut ihan niin pian? Minulle on hieman hämärää tämä että miksi ne toisaalta eivät ole Yhden alaisia ja toisaalta taas ovat.

    Velhojen metkuista
    * Koska Saruman tarkalleen ottaen loikkasi, vai tapahtuiko se vähitellen? Oliko hän väärällä puolella jo vastustaessaan Dol Guldurin valtausta? (Vai oliko äiti vain varoittanut häntä pienenä osallistumassa kukkulanvalloitusleikkeihin?)

    * Mitäs Gandalf oikeastaan puuhasi noina pitkinä vuosina kun Sormus ei vaivannut häntä? Alkuperäisteksti kuuluu "time passed with many cares", mitähän nuo mahtoivat olla? Oikean piippukessuvuosikerran löytäminenkö? ;)

    * Radagast puhuu oudosti Konnusta (tämä ei taida tulla käännöksestä ilmi), hän nimittäin puhuu vain Shirestä, ja Gandalf korjaa häntä useamman kerran: The Shire.

    * Mitä Radagastin taidot noin niinkuin käytännön tasolla tarkoittavat? "Värimuutosten ja muotojen tuntija" kuulostaa lähinnä sisustusalan ammattilaiselta. Entä miksi hänellä on niin kova kiire pois Gandalfin luota, ja minne?

    * Keitä ovat Rautapihan portinvartijat? Örkkien ohi Gandalf ei varmasti olisi astellut ansaansa! Entä mitä voimia on Sarumanin sormuksessa? Tuskin se pelkkä hely kuitenkaan on. Kuinka tapahtuu velhon värinvaihdos? Sormuksen avullako kukaties? (Hmm. Kenties sormuksen kivenä on hiottu kristalli joka taittaa valon moniksi väreiksi?)

    * Mitä Gandalf tarkoittaa sillä että Bombadil ei "ymmärtäisi" vaikka kaikki maailman vapaat kansat anoisivat häntä ottamaan Sormuksen?

    Tuntematon Gil-galad
    * Tik haluaisi tietää mitä Elrond teki Gil-galadin airueena, samoin minä. Tai siis pikemminkin haluaisin tietää että miksi hän oli moisessa tehtävässä, luulisi äijällä propseja olevan sen verran että olisi oma airut. Joku etikettiä ymmärtävä voisi selittää, kiitos. :) (Gandalfkin oli "pääairueena" Mustalla Portilla myöhemmin.)

    * Legendaa pitää toki kertoa sopivin sanamuodoin, mutta Elrond puhuu itsensä pussiin ja vauhdilla. "... sillä ... Aiglosia ja Narsilia, ei kukaan kyennyt vastustamaan." Seuraavassa lauseessa hän kuitenkin toteaa molempien aseiden omistajien kuolleen samaisessa rytäkässä. Narsilkin särkyi kappaleiksi, onko Aiglosin kohtalosta tietoa?

    * Miten Gil-galad oikeastaan kuoli? Isildur raapustaa jotain epämääräistä "Sauronin käden kuumuudesta".

    Lórienin mysteerit
    * Mitä IM-softaa Gandalf ja Galadriel-käyttivät? Kulkivatko viestit kotkien siivin vaiko ajatuksen voimalla? Peilin kautta? "Mutta matkatessani pohjoiseen tuli Lórienista minulle viestejä". Aragorn tuskin vei Klonkkua Lórieniin vaikka hänen sanotaan "kulkeneen sitä tietä", vai? Tästä voisi vetää myös päätelmän että Synkmetsän ja Kultaisen Metsän välillä olisi liikkunut jotain viestejä, mutta Legolasin myöhemmistä puheista saa sen kuvan että nämä kaksi haltioiden metsävaltakuntaa olivat ajatuneet erilleen yhteydenpidon suhteen. Mutta ehkä "korkemman tason" kommunikointia oli?

    * Mielenkiintoista että Lórien mainitaan tässä luvussa useita kertoja, kun taas myöhemmin (ennen sinne saapumista) siitä puhutaan varsin epämääräisesti ja nimeämistä välttäen.

    Kummallinen Klonkku
    * Nauttii tuulesta (oikeasti? Haltioita hämätäkseen? Kuinka tyhmiä Synkmetsän haltiat ovat?) ja kommunikoi jotenkin örkkien kanssa vapautuakseen. Ja jollain tavalla Klonkku jutustelee myöhemmin myös Lukitarin kera.

    Kaukaisten kavioiden kapsetta
    * Aragornkin havahtuu huolehtimaan muustakin kuin omasta ärtymyksestään kuulleessaan huhun että Sauron kantaa Rohanin hevosia veroksi. (Ja anteeksi nyt puristit, mutta oikeaan osuivat palkatessaan Viggon A:n rooliin, tämä kun mm. mainitsi Uraeuksen parhaaksi kaverikseen Uudessa Seelannissa - A:han tässä sanoo "enemmän kuin monet kenties pahemmalta näyttävät sanomat minua surettaa...")

    *Ja hei siis hevostyttönä pakko kiinnittää teidän muidenkin huomio tähän: Kaapuhemmostani kuuluu melkein kokonainen sivu Rohanin hevosten kuvailemiselle ja ylistämiselle. "Ei löydy vertaa", "jalo eläin", "voittamattoman nopea", "sukujuuret... vanhan ajan vapaissa päivissä" ... kepeä, väsymätön, nopea, hopea... jne.

    * Mutta selittäkääpä minulle miksi Gandalf ei ratsastanut Viimapäältä suoraan Rivendelliin vaan kierteli pohjoisen kivikoissa niin että hänen oli pakko erota ratsustaan? Ja ilmeisesti Hallavaharja sitten tämän jälkeen palaili itsekseen hissuksiin kohti etelää?

    Sekalaisia mietteitä:
    * Mistäköhän johtuu haltiavaltakuntien "hyvä ilma"? Näistä kuvauksista tulee mieleen lähinnä brittiläisessä kirjallisuudessa esiintyvä vahva usko mm. meri-ilman hyväksitekevistä voimista tiettyjen sairauksien yhteydessä. Lórienin ja Imladrisin kohdalla kyse voi tietysti olla niinkin yksinkertaisesta selityksestä kuin haltiasormusten voimasta.

    * Tolkien käyttää hämäävästi termiä the Wise, koska usein sillä viitataan selvästi Valkoiseen Neuvostoon, välillä taas kehen tahansa jolla on muita enemmän tietoa ja älyä. Kuuluuko Galdor Neuvostoon (kovinpa tuntuu olevan pihalla kaikesta jos kuuluu)? Vai onko Galdor viestinviejän ominaisuudessa yksi vastaus ikuisesti mieltäni vaivaavaan kysymykseen siitä miten Neuvosto kokoontui ja toimi (sen tunnetuista jäsenistä kun harva oli yhtä innokas matkaaja kuin Gandalf). Tiedetäänkö Cirdanin itse persoonassaan lähteneen Satamistaan Kolmannella Ajalla mistään syystä?

    * Mikä tekee Legolaksesta oudon? "Strange elf..." Oudon verrattuna mihin? Muihin läsnäoleviin haltioihin? Oudon merkityksessä "aiemmin tuntematon"? Outo käytökseltään?

    * Kuka oli kääpiöitä jututtanut ratsumies? Jokin vähäisempi palvelija vaiko yksi Yhdeksästä?

    * Keiden pieniä käsiä ovat ne jotka Elrond mainitsee kääntelemässä maailman pyöriä? (Tai siis tästä eteenpäin ne ovat toki hobittien, mutta Elrondin puheesta saa sen kuvan että "näinhän usein on".)

    * Bilbon viittaus "onneensa" ja sen mahdolliseen loppumiseen on pieni lause mutta mielenkiintoinen seikka, joka meilkeinpä vaatisi kokonaan oman keskustelunsa, niin usein tuohon termiin Hobitissakin viitataan (ja Tik osaltaan viittaa samaan asiaan aloitusviestissään mainitessaan "sattuman" ja "määräyksen").

    * Elrond tuo tässä luvussa useampaan kertaan esille Tolkienin hyvin näkyvästi promoaman asenteen "ette voi tehdä muuta kuin vastustaa pahaa, toivoen tai toivoa vailla". Jonkin leffatrilogian aikaisen Aamulehden alakerran artikkelin vuoksi olin pitänyt tätä "oikein on tehtävä riippumatta onnistumisen mahdottomuudesta" katolilaisena periaatteena, mutta Shippey näkyy yhdistävän sen Tolkienin ihailemaan "pohjoiseen rohkeuteen" - lieneekö sitten pohjimmiltaan sama ilmiö mitä näissä metsissä on pitkään kutsuttu sisuksi.

    * Filologi Tolkien pääsee taas vauhtiin tässä luvussa, jossa eri kielillä on suorastaan taianomainen vaikutus kuulijakuntaansa ja näiden ympäristön havainnointiin.

    * Tikin laskemat parikymmentä puhujaa, uudet (myöhemmin tärkeiksi havaittavat) paikalta puuttuvat hahmot, monimutkainen kansakuntien ja paikkojen historia ja se fakta että luvussa ei oikeasti "tapahdu" mitään (paitsi paljon puhumista ja tuolilta ylösnousemista) voisivat olla täysin katastrofaalinen lopputulos. Kuten Shippey huomauttaa, aloittelevalle (tai edistyneemmällekään) kirjailijalle kukaan tuskin suosittelisi tälläistä rakennetta ja yhdistelmää. Silti Tolkien, jolla ei ollut kirjailijaksi edes varsinaista koulutusta onnistuu tämän luvun kanssa aivan loistavasti. Yksi syistä lienee Shippeyn mainitsema dialogien erilaisuus - kullakin puhujalla on oma ääni, sanavarasto ja tapa lausua ajatuksensa. Hahmojen välillä on myös selviä jännitteitä ja lukijan jännitys pysyy yllä, kun tarina aina välillä katkeaa jonkun hahmon huudahtaessa väliin vastalauseensa.

    * Ja siis Sam. Awww. <3
     
  9. Telimektar

    Telimektar Fundamentalisti

    Toinen oli Estelmo, Elendurin (Isildurin pojan) aseenkantaja, toinen oli "Ohtarin" nimeltämainitsematon toveri.

    Lähde: "Unfinished Tales", 260, 263" ("The Disaster of the Gladden Fields")
     
  10. Pagba

    Pagba Hyvienkin vitsien kertoja

    Muistaakseni Merri ja Pippin löysivät ihmisruokaa Rautapihan portin läheisyydestä ja taidettiinpa mainita että Sarumanilla oli ollut tarpeeksi älliä olla luottamatta pelkkiin örkkeihin muuriensa vartijoina. Ja eikös jo hämärtänyt kun Gandalf ratsasti Rautapihaan? Huoliensa vaivaama velho ei kenties huomannut kiinnittää huomiota vartijoiden vinoihin silmiin ja vääriin sääriin. Käviväthän he ihmisistä Briissäkin. Enttien hyökätessä Rautapihaan he muistaakseni päästivät joitakuita pakenemaan sieltä ja sitä armoa he tuskin olisivat suoneet vääräsääri-koukkukäsi-örkeille.

    Mitä taas tulee Gandalfin Viimapään keikkaan, niin valoshown haltioituneena yleisönähän oli lukuisia Mustia Ratsastajia, jotka aamun tullen liittyivät Gandalfin Middle-Earth Touriin. Gandalf tunnetaan synkkien viestien tuojana, mutta Rivendellissäkin olisi nikoteltu jos hän olisi saapunut sinne iloisesti laulaa hoilottaen muutaman Mustan Ratsastajan kanssa. Tuossa tilanteessa loogista oli hakeutua sinne missä hevosistaan riippuvaiset Ratsastajat eivät hevin pystyisi seuraamaan eikä ikävä kyllä Hallavaharjakaan.
     

Jaa somessa