TSH 2023: I/1.7 Tom Bombadilin talossa

”Neljä hobittia astuivat leveän kynnyksen yli ja pysähtyivät silmiään räpytellen. He seisoivat pitkässä matalassa huoneessa, jota valaisivat kattohirsistä roikkuvat lamput; tummalla kiillotetulla pöydällä paloi monta kirkasta, pitkää, keltaista kynttilää.”

Tämän luvun tapahtumat sijoittuvat yhteen matkan turvasatamista, Tom Bombadilin kotiin hautakerojen kupeeseen.

Luvussa on jännä asetelma turvallisuutta ja kuitenkin vaara tuntuu hiipivän ympärillä ja ilmestyvän varsin elävänä unissa ja tarinoissa. Välillä iloitaan, nauretaan ja hassutellaan ja seuraavassa hetkessä vaara muistuttaa itsestään väistyen taas jonnekin taustalle ilon tieltä.

”>>Sulkekaamme yöltä ovi!>> hän sanoi. >> Sillä kenties te pelkäätte vielä usvaa, puiden varjoja, syviä vesiä ja kesyttömyyttä. Älkää pelätkö! Tänä yönä olette Tom Bombadilin katon alla!>>"

Tämä luku sisältää paljon puhumista. Tarinoita, joita kirjassa ei kerrota, vaikka hobitit niitä kuulevat. Kerrotaan tarinoiden vievän hobitit eri aikoihin ja paikkoihin ja he saavat kuulla ja oppia todella paljon. Myös vanhan Halavaukon tarinan, joka on aina jäänyt kiinnostamaan minua.
Oliko halava puutunut entti vai eläväksi käynyt puu. Olisi ollut hauska kuulla tuo tarina. Samoin kuin olisi hauska kuulla lisää noista kuningaskunnista ja hautakerojen rakentajista. Ketä ovat nämä sinne haudatut kuninkaat ja mitä kansaa siellä eläneet ihmiset. Olisikohan tähän jopa olemassa jossain vastaus?
No ei kaikkia tarinoita voi mahduttaa yksien kansien väliin ja on hienoa, että jotkut kysymykset jäävät myös avoimiksi.

Tomilla tuntuu olevan taito tuoda tarinat kuulijoille niin, että he ikään kuin kokevat ne itse. Hän on taitava tarinan kertoja, mutta minä tulkitsen, että tässä on myös mukana jonkinlaista taikaa. Tom todennäköisesti kuuluu minun mielestäni Maiariin (tästä keskustelua jo edellisen luvun keskustelussa), joten hänellä todella lienee omanlaistaan taikuutta, jolla ehkä värittää tarinoitaan. Tai sitten hän on vaan ihan todella hyvä kertoja. Tarinoiden lisäksi hän pystyy keskustelemaan puiden ja eläinten kanssa, pystyy siirtämään sadetta pois yltään, tietää hobittien nähneen painajaisia eikä sormuskaan vaikuta häneen.

Se henkilö, joka minua tässä luvussa eniten kiehtoo, on kuitenkin Kultamarja. Mistä hän tuli ja kuka hän on? Onko hän myös maia ja miten kauan he ovat Tomin kanssa eläneet yhdessä. Muistaako Kultamarja myös esiaikojen tapahtumia tai onko hän aina asunut tuolla vai tullut sinne myöhemmin?
Kultamarja tuntuu olevan yhtä aikaa vanha ja silti ihan kuin pikkutyttö. Jotenkin eloisin ja iloisin naishahmo koko Tarussa. Ja tämä on ainut luku, jossa Kultamarja esiintyy, mikä on valitettavaa. Hänellä on varmasti iso rooli jossain kertomattomassa tarinassa, joka jää leijumaan tämän tarinan liepeille ja ne risteävät vain tämän lyhyen hetken.

Vohobitti diggaa samalla tavoin kuin Krikkolon tapauksessa Bombadilin talon tarkasta kuvauksesta: kuinka kun ovesta astuu sisään, niin astuu suoraan isoon saliin, jossa on ilmeisesti pöytä ja Kultamarjan valtaistuin. Salin takana on keittiö sekä Tomin ja Kultamarjan huone tai huoneet. Hobitit majoitetaan vierashuoneeseen, mikä on ilmeisesti rakennettu myöhemmin. Sinne vie käytävä salin sivusta kiertäen talon taakse, missä on kodikas matalakattoinen huone, ikkunasta näkee puutarhaan, missä on salkopapuja (oliko näin, ovat ns. uuden maailmankasveja).

Kultarmarjan ensinäkemistä verrataan vain kukkiin verhoutuneeseen haltiakuningattareen, onko Frodolla kokemusta tirkistelystä kun kirjassa tehdään moinen vertaus?

Mielenkiintoisia ovat myös Tomin ja Kultamarjan pöydän antimet. Kermaa (lienee ranskankermaa), vaaleaa leipää, hunajaa ja viiniä / simaa / siideriä, joka laittaa laulamaan. Toisin sanoen vähän samanlaista safkaa kuin mitä haltiat tarjosivat.

Tomin tarinat tuovat tarinaan syvällisyyttä. Ne on kirjoitettu ilmeisesti aikaisemmin kuin TSH:n liitteet, joissa palataan Arnorin historiaan.

Mutta käy sääliksi Kultamarjaa, joka joutuu siivoamaan ja pyykkäämään Tomin likaisia vaatteita sen jälkeen kun tämä on rämpinyt metsässä ja keroilla. Palatakseni aikaisempaan: jos Kultamarjaa ei olisi, ehkä Tom paljastuisi Sauroniksi, joka ei enää voi ottaa kaunista ulkomuotoa.

Meidän kaikkien onneksi Tolkien on antanut eräässä kirjeessään (kirje 210) Kultamarjasta varsin tyhjentävän selityksen:

We are not in 'fairy-land' but in real river-lands in autumn. Goldberry represents the actual seasonal changes in such lands.

Suomennoksessa (s. 342): Kultamarja edustaa niillä mailla ["aidoilla jokimailla"] todellisia vuodenaikojen muutoksia.

Eikö olekin lähes yhtä suorasanaista kuin professorin jorinat Bombasta? Mutta leikki sikseen, ding ja dong, on toki ymmärrettävää, että jos Tolkienin mukaan Tom edustaa Berkshiren (katoavaa) luontoa, Kultamarja on samankaltainen mutta omanlaisensa luonnon ilmentymä. Vaihtuvat vuodenajat, sitä hän on, luonnon kiertokulku, ikuinen sykli personifioituna ja viihtyisään mökkiin asumaan asettuneena. Tätä rouvaa ei kyllä mikään latista maiaksi. Jotain paljon suurempaa on hän.

Tomilla on alkuun asti ulottuvat tiedot Ardan historiasta, kyky panna Sormus halutessaan katoamaan (jos kohta ainakin hetkeksi) eikä Sillä näytä olevan häneen vaikutusta (ainakaan näkymättömyyden kannalta). Tom näyttää näissä kohdin (sekä lukua aiemmin deus ex machinana ilmestyessään) omaavan samat ominaisuudet kuin tarinan kertoja.

Tik sanoi:

Eikö olekin lähes yhtä suorasanaista kuin professorin jorinat Bombasta? Mutta leikki sikseen, ding ja dong, on toki ymmärrettävää, että jos Tolkienin mukaan Tom edustaa Berkshiren (katoavaa) luontoa, Kultamarja on samankaltainen mutta omanlaisensa luonnon ilmentymä. Vaihtuvat vuodenajat, sitä hän on, luonnon kiertokulku, ikuinen sykli personifioituna ja viihtyisään mökkiin asumaan asettuneena. Tätä rouvaa ei kyllä mikään latista maiaksi. Jotain paljon suurempaa on hän.

Click to expand...

Jotenkin vähän melkein häkellyin tästä tekstistä. olen siis todella vahvasti ottanut tämän hahmon omakseni. Kai vähän silläkin ajatuksella, että hänelle ei Tolkien suonut montaa sivua hänelle ja jotenkin tunttu, että ei kukaan muukaa pahemmin hänestä puhu. Hieno ja vähän unohdettu sivuhahmo. Hauska ajatus, että hän olisi tavallaan luonto itse.

Muuten, vielä yksi pilkahdus Kultamarjan tarinaan löytyy Tolkienin runosta Once upon a Time (1965), joka on julkaistu Tom Bombadilin seikkailujen alkuteoksen uudessa laitoksessa vuonna 2014 (s. 280-282).

Runossa on kolme säkeistöä, joista toisessa Tom tallustelee kuutamolla kosteassa heinikossa (ruskeat) varpaat paljaina ja puhuttelee kolmannessa mystisiä lintips-pikkuolentoja, mutta ensimmäisessä säkeistössä kuvaillaan toukokuista kukkaniittyä, jolla Kultamarja kulkee:


Tämä on tietysti vain ohikiitävä tuokiokuva, mutta onpa kuitenkin. Viimeisen kerran näemme hänet puhaltamassa voikukan haituvia. Hyvästi, kaunis rouva.

* * *

Ja mitä tulee hauskaan sanaan lady-smock, sehän on asuna kai lähinnä väljä mekko (smock oli alun perin ulkotöitä tekevien miesten asu) mutta kun ollaan filologin kirjoittaman runon kukkakedolla, täytyy muistaa, että lady's smock on myös kukkanen, Cardamine pratensis eli luhtalitukka.

Jotenkin olen ajatellut epämääräisesti, että Tom Bombadil on "luonto itse". Se selittäisi monta asiaa hänestä, mm. miksi hän on "ensimmäinen ja viimeinen", miksei Sormus vaikuta häneen eikä kiinnosta häntä - ja miksi ei olisi hyvä ajatus antaa sitä hänen säilytettäväkseen. Tom on ottanut itselleen tällaisen vähän hassun äijän hahmon jollaisena voi halutessaan ilmentyä. Ei siis suinkaan aina ole sellainen.

Jännä siis lukea mitä @Tik kertoo Tolkienin omista ajatuksista Kultamarjaan ja Tomiin liittyen.

Hauska ja mielenkiintoinen on myös @Constantine n ajatus: entä jos Tom Bombadil onkin Tolkien itse

Pidän kovasti tämän luvun luontokuvauksista, varsinkin sateesta ja usvasta talon ympärillä.

Nyt lukiessa mietin, käviköhän Tomin luona useinkin vieraita? Tom sanoi puhuneensa Magotin sekä haltioiden kanssa, ja ilmeisesti sekä Gandalf että Elrond tunsivat hänet melko hyvin. Merrikin oli käynyt metsän laidalla, mutta ei ollut kuitenkaan kuullut Tomista. Kovin moni hobitti ei siis varmaankaan tiennyt Tomista - olikohan Magot ainoa?

Haltioista kuvittelen, että heille Vanha metsä ei olisi ollut ollenkaan niin pelottava paikka, ehkä enintään jotain sen tapaista kuin Synkmetsä siellä asuville metsähaltioille. Ehkä he kulkivat metsän läpi useinkin Konnun-matkoillaan?

Ja vielä yksi ihmettely: millaiset ikkunat Tomin talossa mahtoi olla? Tuulen sanotaan heiluttaneen verhoja, mutta Frodo näki ikkunasta ulos aamulla jo ennen kuin Tom "avasi itäisen ikkunan selälleen". Oliko siellä lasi-ikkunat, jotka olivat yöllä osittain auki, vai kenties puoliksi auki olleet puiset ikkunaluukut?

Jaamar sanoi:

Tarinoita, joita kirjassa ei kerrota, vaikka hobitit niitä kuulevat

Click to expand...

Minustakin näitä olisi ollut kiva kuulla! Muistan kauan sitten pettyneeni siitä, että Tom Bombadilin seikkailut -kirja olikin runokokoelma, kun olin odottanut siitä juuri näitä tarinoita. Mutta kaipa Tom lausui hobiteille joitakin näistä runoista muun tarinankerronnan lomassa.

Jaamar sanoi:

Samoin kuin olisi hauska kuulla lisää noista kuningaskunnista ja hautakerojen rakentajista. Ketä ovat nämä sinne haudatut kuninkaat ja mitä kansaa siellä eläneet ihmiset. Olisikohan tähän jopa olemassa jossain vastaus?

Click to expand...

Kaikkitietävä Kontuwiki kertoo ainakin vähän. Muistin, että ne liittyivät Arnoriin ja Angmarin noitakuninkaaseen, mutta enpä muistanutkaan tuota wikisivun alussa kerrottua, että siellä oli myös paljon vanhempia hautoja.

Olen ymmärtänyt niiden olleen tavallisia hautakumpuja, kunnes Noitakuningas toi sinne haamuja tai herätti kuolleita henkiin. Jännää, että Sauronia sanottiin nekromantikoksi Dol Guldurissa, vaikka Noitakuningas vaikutti touhuavan epäkuolleiden kanssa enemmän.

Jaamar sanoi:

Tomilla tuntuu olevan taito tuoda tarinat kuulijoille niin, että he ikään kuin kokevat ne itse. Hän on taitava tarinan kertoja, mutta minä tulkitsen, että tässä on myös mukana jonkinlaista taikaa.

Click to expand...

Minusta tässä on samaa kuin haltioiden tarinoissa vaikkapa Rivendellin Tulisalissa. Jos hobitit olisivat kysyneet tästä taiasta, olisivatkohan he saaneet samanlaisen vastauksen kuin Pippin sai myöhemmin kysyessään Lórienin haltiaviitoista? Eli "en tiedä mitä tarkoitat".

Jaamar sanoi:

Kultamarja. Mistä hän tuli ja kuka hän on? Onko hän myös maia ja miten kauan he ovat Tomin kanssa eläneet yhdessä. Muistaako Kultamarja myös esiaikojen tapahtumia tai onko hän aina asunut tuolla vai tullut sinne myöhemmin?

Click to expand...

Jos Tom ja Kultamarja ovat maiaria, Kultamarja voisi olla Ulmon maia ja Tom ehkä Yavannan? Itse en osaa päättää pidänkö heitä maiarina vai jotain muuna

Tom sanoi olleensa "täällä ennen jokea ja ennen puita" ja toisaalta lauloi löytäneensä Kultamarjan keskeltä kaislikon lammikosta, joka oli varrella Halavaisen. Ainakin siis Tom oli asunut täällä Vanhan metsän paikalla jo kauan ennen Kultamarjaa, mutta Kultamarja lienee tullut lammikkoonsa vasta sitten kun siellä jo oli joki ja metsä. Mitähän Joen tytär oikein tarkoittaa? Onko Kultamarja Halavaisen tytär vai jonkin muun joen, vai jokien yleensä?

Vohobitti on vähän niin kuin odottamut et joku hoppeli ottaisi tämän näkökulmam esille, kun puhutaan Kultamarjasta, ja vihjataanhan tuossa Tomistakin.

Jaamar sanoi:

Se henkilö, joka minua tässä luvussa eniten kiehtoo, on kuitenkin Kultamarja. Mistä hän tuli ja kuka hän on? Onko hän myös maia ja miten kauan he ovat Tomin kanssa eläneet yhdessä. Muistaako Kultamarja myös esiaikojen tapahtumia tai onko hän aina asunut tuolla vai tullut sinne myöhemmin?
Kultamarja tuntuu olevan yhtä aikaa vanha ja silti ihan kuin pikkutyttö. Jotenkin eloisin ja iloisin naishahmo koko Tarussa.

Click to expand...

Vohobitti sanoi:

Vohobitti on vähän niin kuin odottamut et joku hoppeli ottaisi tämän näkökulmam esille, kun puhutaan Kultamarjasta, ja vihjataanhan tuossa Tomistakin.

Click to expand...

Itse pidin aikanaan Kultamarjaa ilmiselvänä najadien konseptin inspiroimana hahmona, mutta mitä enemmän olen nyt sen jälkeen lukenut najadikuvauksia, sitä enemmän olen vakuuttunut, että ainakaan toiminnallisesti Kultamarja ei samaistu kovin hyvin najadeihin; Najadit ovat usein heikkoja jahdattuja toimijoita, joilla ei ole valtaa oikeastaan mihinkään muuhun kuin jokeen, joka on heidän oma isänsä. He eivät myöskään kovin usein tunnu pääsevän toimimaan iloisessa kontekstissa, vaan kaikki on aina vain surua ja murhetta – tämä ei ole Kultamarja.

Niin kuin yleensä, pidän silti ajatuksesta löytää samaistettavuus vanhoihin myytteihin, ja tästä lähtökohdasta katsoen Kultamarja voisi ennemmin olla okeanidi – jollaiseksi ainakin joissain tulkinnoissa katsotaan esimerkiksi Pluto (jonka Vohobitti ainakin muistanee siitä joskus tänne kirjoitettuaan.)

Eli jos lähdetään liikkeelle yleisestä tulkinnasta, että nymfien luokan nimi viittaa siihen veteen, jonka tyttäriä he ovat. Najadi on siis usein esimerkiksi isänsä joen rannassa kasvava kukka – ja tämän osan najadiudesta voisin katsoa hyvin mahdolliseksi samaistukseksi Kultamarjaan, vaikka muut seikat sitä eivät mielestäni tuekaan. Okeanidithan sitten olivat isänsä Valtameren – eli maan piiriä ympäröivän myyttisen vesimassan – tyttäriä, jotka olivat itse personifikaatioita (ainakin yleensä?) jostakin Valtamereen vettä tuovasta makean veden lähteestä; Esimerkiksi sadepilvien jumalatar Nephele, joka yhden mahdollisen tulkinnan mukaan olisi myös okeanidi, Valtameren tytär. Myös Nephelen muut identifioinnit – vieraanvaraisuuden, anteliaisuuden ja rauhan jumaluus jne – samaistuisivat mielestäni kohtuullisen hyvin Kultamarjaan.

Näin ollen kokoaisin ajatukseni muotoon, että Kultamarja voisi olla jonkunlaisen jokien esikuvan (Joki suurella alkukirjaimella) tytär, ja itse esimerkiksi personifioitu vesisade – tai miksei samanaikaisesti useampikin erilainen veden tahi muiden luonnolle elintärkeiden asioiden lähde. Onko esimerkiksi Valinorissa jotakin myyttistä alkujokea – tai ellei tiedetä, niin voisiko siellä olla? Tai voisiko Halavaisen tulkita jonkinlaiseksi jokien joeksi? Viimeisin sopisi yhteen Kultamarjan toimiin kaislikossa jne. Lisäksi Tom kertoo metsässä olevan puiden isien isiä jotka vanhenevat hitaasti kuin vuoret, joten miksei myös vähän astetta vanhempi jokikin (jota tosn taisi Tom sanoa nuoreksi joeksi, mutta nuoruus on suhteellista..)?

Voisin ehkä tiivistää tämän ajatukseni vielä siten, että näkisin Kultamarjan olevan jollekin esikuvalliselle Joelle sitä, mitä Kuu ja Aurinko ovat Valinorin tuhotuille Kahdelle Puulle; Personifioitu vieraanvaraisuus, anteliaisuus ja luonnon kukoistus.

Heitän ilmoille myös äskettäin mieleeni tulleen ajatuksen Bombadilista – mutta tämän ehkä vähän kuitenkin vitsin ominaisuudessa; Tom pukeutuu hyvin paljolti siniseen, johon myös Neitsyt Maria on usein taiteessa nähdäkseni puettu; Eli ellei Tom ole Erun inkarnaatio, niin miten olisi: Erun inkarnaation isä?

Ja hyödylliseksi lienee osoittautuva myös Bombadilin samaistus valepukuiseen Sauroniin; Nyt nimittän tuskin unohdan koskaan Tomin katsovan tässä luvussa Sormuksen lävitse silmällään.

itse en jotenkin tykkää Tomin hahmosta, koska tämä on niin ärsyttävän pirteä ja jotenkin täynnä itseään. Toki tämä on hyvä olla tarinassa, ja ärsytys ei ole mitenkään suurta, mutta siitä huolimatta toinen (tai kolmas, Gandalf on myös täynnä itseään ja päätyy lankeamaan omiin metkuihinsa jäädessään Sarumanin vangiksi) viisas vanha mieshahmo, Elrond on mielestäni paljon lähestyttävämpi.
Kultamarja on jotenkin symppis, ehkä näiden kahden parisuhde kaikesta huolimatta toimii.

Tämä keskustelu sai minut miettimään Kultamarjan nimeä (Goldberry): minusta se kuulostaa nimeltä, jonka Tom voisi keksiä. Se voisi viitata pitkiin keltaisiin hiuksiin tai olla muuten vain "hellittelynimi".

Jos Kultamarja oli Tomin antama nimi, olikohan hänellä ollut sitä ennen muita nimiä? Ehkä Tom löysi Kultamarjan lammikostaan heti kun tämä oli syntynyt (tai noussut ylös vedestä tms) eikä hänellä ollut vielä nimeä. Joen tytär taas voisi olla Kultamarjan itselleen antama lisänimi, jos hän tiesi tulleensa joesta tai jotenkin kuuluvansa siihen.

Tämä sekä edellinen myyttipohdinta saa minut ajattelemaan, että Kultamarjalla ei olisi ollut aiempaa elämää tai tarinoita kerrottavaksi ainakaan Keski-Maassa, ennen kuin Tom hänet löysi. Jos molemmat olivat maiaria tai jotain vastaavaa, ehkeivät he kuitenkaan olleet puolisoita jo Ainurin soittoa kuunnellessaan, koska siinä tapauksessa he olisivat varmaankin laskeutuneet Keski-Maahan yhtäaikaa?

Luvailin sanoi:

Jos molemmat olivat maiaria tai jotain vastaavaa, ehkeivät he kuitenkaan olleet puolisoita jo Ainurin soittoa kuunnellessaan, koska siinä tapauksessa he olisivat varmaankin laskeutuneet Keski-Maahan yhtäaikaa?

Click to expand...

Tätä samaa pohdiskelin erityisesti viimeksi kun luin Elrondin neuvonpitoa, ja olen kallistunut tälle samalle kannalle. Gandalf nimittäin sanoo:

Ja nyt hän on vetäytynyt pieneen maahan, itse asettamiensa rajojen sisäpuolelle, ...

Minkälaiset rajat on Tom asettanut ja miksi? Tämän luvun 7 tunnelmaa reflektoidessa tuntuisi mielestäni varsin hyvältä vaihtoehdolta, että rajat liittyisivät jotenkin Kultamarjaan. Ja vaikuttaisi luontevalta, että tuossa tapauksessa rajat tulisivat asetetuiksi yhdessä kumppanuuden aloittamisen kanssa, jolloin Gandalfin nyt viittaisi mielestäni siihen suuntaan, että tämä tapahtuma sijoittuisi ainakin lähemmäksi nykyhetkeä, kuin Bombadilin syntyä/ alkuhetkeä.

Vanhan metsän episodi, jonka PJ tietysti bulkkirahvasta miellyttääkseen leffastaan poisti, on selvästi eräänlainen takautuma hobittien elämässä, tosin luonnollisesti symboliseen asuun verhottuna. Tom Bombadilin talo on turvallinen lapsuudenkoti jännittävässä mutta myös pelottavassa ulkomaailmassa, jota Vanha Metsä edustaa. Tom on lapsiksi taantuneiden hobbittien isä, Kultamarja äiti, ja kerrotut tarinat kuvastavat vanhemmilta lapsille siirtyvää kulttuuriperimää. Tarinat ovat eläviä, koska lapsen mielikuvitus laukkaa kovilla kierroksilla, jota aikuinen ei voi enää saavuttaa.

Valitettavasti olen jo joulunvietossa Tuomon/Tomin talossa eikä Menneisyyden varjo -kommentaari ole mukanani, joten en voi vielä kertoa, mitä esoteerista tästä luvusta irtoaa.

Luvailin sanoi:

Jos Kultamarja oli Tomin antama nimi, olikohan hänellä ollut sitä ennen muita nimiä? Ehkä Tom löysi Kultamarjan lammikostaan heti kun tämä oli syntynyt (tai noussut ylös vedestä tms) eikä hänellä ollut vielä nimeä.

Click to expand...

Vuonna 1934 julkaistun The Adventures of Tom Bombadil -runon mukaan Kultamarja päinvastoin löysi Tomin ja kiskaisi tämän saman tien veden alle. Runon kertoja käyttää "Goldberry" -nimeä ennen Tomia.
...up came Goldberry, the River-woman´ daughter; pulled Tom´s hanging hair. In he went a-wallowing...

Ja kyseinen Jokinainen liittyy runossa selvästi Halavaiseen. Kultamarja sukeltaa Tomin nuhtelemana saman tien äitinsä kotiin:
Back to her mother's house in the deepest hollow
swam young Goldberry. But Tom, he would not follow;

Ja runon lopussa, Tomin ryöstettyä Kultamarjan morsiamekseen, tämän äidin nyyhkytys kuullaan yöllä jokirannalta
on the bank in the reeds River-woman sighing
heard old Barrow-wight in his mound crying.

Kultamarjan äiti on siis melko selvästi Halavaiseen samaistuva jokinainen. Paljon kiinnostavampi kysymys on sensijaan se, kuka on Kultamarjan isä.
[Aivan ensimmäisellä lukukerralla taisin hetken aikaa luulla, että Kultamarjan isä oli nimeltään Joe.]
...
Tom Bombadilin hahmo on kieltämättä Tarun kokonaisuutta ajatellen ensinäkemältä hiukan hämmentävä. Minusta on kuitenkin Tolkienilta ihailtavaa originaalisuutta pokkana sijoittaa tällainen hahmo herooiseen fantasiaansa. Ehkä Tolkien piti tästä keksimästään hahmosta niin paljon, että halusi antaa tälle laajemman julkisuuden kuin yksi jo puoliksi unohtunut Oxford Magazinen numero.
Tolkien-filmatisointeja on usein moitittu Bombadilin poisjättämisestä. Mutta olisiko Jacksonin Hobitti-elokuvien farssimainen Radagast-hahmo tavallaan tyylillisesti ja kevennysfunktioltaan jonkinlainen Bombadilin korvike?

Kuten Tolkien muistaakseni jossain päin Kirjeitä totesi, Tom ja Kultamarja edustavat kirjassa "jotain mikä olisi muuten jäänyt puuttumaan". Persoonallista ja läsnäolevaa (jälkikalevalaista) jumaluutta puolison omistaneiden valarin tyyliin?¹ Ja/tai Mar Vanwa Tyaliévan tunnelmaa Tol Eressëassa jonne Frodo ja Sam olivat myöhemmin pääsevä?

¹ Vrt. Kultamarjan viittaus Vardaan ja Manween hyvänyöntoivotuksessaan: "Ovesta tai ikkunasta muu ei kulje kuin kuun paiste ja tähtien loiste ja tuuli vuoren laelta."

Vohobitin tavoin kiinnitin huomiota Tomin ja Kultamarjan pöydän antimiin, mutta minulle tuli mieleen pikemminkin Beornin pidot kuin haltioiden ruoka. Sen verran runsaasti tarjolla nimittäin on meijerituotteita ja niiden lisäksi vielä hunajaa. Kun tähän lisätään vielä leipä, on aika selvää, että Tomin huushollin ruoka tulee suureksi osaksi jostakin vanhan metsän ulkopuolelta. Ehkä isäntä Maggot on Tomin hovihankkija, ja siksi(kin) Tom vierailee hänen luonaan niin usein? Jos näin on, olisipa hauska tietää, millä Tom maksaa ruokaostoksensa.

Tässä luvussa selviää, että ainakin yksi niistä, jotka saivat Gildorin lähettämän viestin metsissä harhailevista hobiteista, oli Tom. Eri asia toki on, oliko viesti juuri hänelle tarkoitettu vai oliko vain jokin viestilintu tms. otus juoruillut hänelle matkan varrella, mutta ainakin tulee selväksi, että Tom tiesi hobittien olevan liikkeellä ja myös että he olivat päätyneet Vanhaan metsään. Vaikka hän sanoo olleen hyvää onnea, että sattui olemaan kohdalla ja kuulemaan Frodon avunhuudot, herää kysymys, onko tässä(kin) osansa jonkinlaisella korkeammalla johdatuksella.

Jaamarin pohdintaan siitä, kenen hautoja Hautakeroilla oikeastaan oli, antaa Kontuwiki varsin kattavan vastauksen: Jo edainin esivanhemmat hautasivat sinne vainajiaan matkatessaan muinoin kohti länttä, näitä vanhoja hautoja kunnioittivat suuresti dúnedain palattuaan Westernessen tuhon jälkeen, samoille kummuille haudattiin ensin Arnorin kuninkaallisia ja Pohjoisen valtakunnan hajottua sinne saivat hautansa vielä Cardolaninkin kuninkaalliset. Cardolanin tuhouduttua Angmarin sotajoukkojen toimesta kävivät samoojat vielä suuren puolustustaistelun Angmaria vastaan Hautakeroilla ja hävisivät. Sen jälkeen Noitakuningas lähetti pahoja henkiä asuttamaan kumpuja. "Hobittien on epäilty jääneen vangeiksi Cardolanin viimeisen, vuonna 1409 ka. kuolleen, prinssin hautaan."

Tässä luvussa Tom mainitsee "tunteneensa tähtitaivaan pimeyden kun se vielä oli pelkoa vailla, ennen kuin Musta ruhtinas tuli". Morgoth kuitenkin oli jo ollut maailmassa hyvän aikaa siinä kohtaa, kun Varda sytytti tähdet. Joko Tom juttelee omiaan tai sitten hän tosiaan on maia, joka tunsi tähtitaivaan pimeyden jo Ainurin laulusta, ajalta ennen kuin Ea tuli olevaksi ja Morgoth ryhtyi välittömästi sitä turmelemaan. Tai sitten tässä on kyse vain siitä, että Silma koottiin Sormusten Herran jälkeen sekalaisista muistiinpanoista eikä se nyt vain kerta kaikkiaan ole yhteneväinen ihan kaiken kanssa, mitä joku Bombadil sattuu suustaan päästämään aiemmin julkaistussa tarinassa.