Isilmírë
Kuukivi
Unohdin hoitaa alustuksen eilen, mutta nytpä se sitten osuukin sopivasti Kirjan ja ruusun päivälle.
Saattue hajoaa oli yllättävän lyhyt luku, muistelin siihen kuuluvan paljon sellaistakin, joka tosiasiassa ilmeisesti kerrotaan vasta seuraavassa luvussa. Se tärkein hajoaminen eli Frodon ja Samin lähtö kahdestaan kohti Mordoria joka tapauksessa tapahtuu nimenomaan tässä luvussa.
Aragornilla on ilmeisesti yliluonnollisia kykyjä, kun vihollisten havainnoinnista on kyse, sillä luvun alussa hänen unensa käy levottomaksi ja lopulta hän herää ihan vain koska aavistelee jossain lähitienoilla olevan örkkejä. En ainakaan usko, että hän olisi voinut saada niistä unen läpi mitään sellaisia konkreettisia aistihavaintoja, joita myös vartiossa istunut Frodo ei olisi saanut - varsinkin kun tiedämme, että Frodo on haavansa jäljiltä erityisen herkkäaistinen pimeässä.
Samilla sen sijaan ei yliluonnollisia kykyjä ole vaan tarkat silmät ja viisas pää harteillaan. Lisäksi hän selkeästi tuntee Frodon paremmin kuin kukaan muu saattueesta, vaikka Merri ja Pippin ovat olleet Frodon läheisimpiä ystäviä jo pari vuosikymmentä. Sam tietää, mitä Frodon päässä liikkuu, ja osaa myös sanoittaa sen selkeästi.
Vähän hämmästelen sitä, että Frodo tajuaa Boromirin oikeasti langenneen Sormuksen pauloihin vasta kun Boromir ihan suoraan yrittää saada sen häneltä. Toisaalta vähän ihmetyttää myös se, miten Boromir on saanut lietsottua itsensä sellaiseen hulluuteen pelkästään Sormusta ajattelemalla. Mutta kaipa siinäkin näkyy Sormuksen paha voima ja oma tahto. Ehkä se varta vasten yritti houkutella itselleen uutta, mahtavampaa isäntää, ja Boromirin valtava kunnianhimo teki hänestä otollisen kohteen.
Frodon istuessa Amon Henillä mietin, onko istuimessa itsessään jonkinlaista taikaa vai Sormusko vain antoi Frodolle kyvyn nähdä sieltä niin kauas ja tarkasti joka suuntaan, havaita sodan merkit kaikkialla ja lopulta vetää itsensä Sauronin huomio puoleensa. Samoin mietin, olisiko istahtaminen Amon Lhawin istuimelle Sormus sormessa avannut vastaavasti lähes rajattoman kuuloaistimuksen joka suuntaan vai ovatko näköön ja kuuloon viittaavat nimitykset vain vertauskuvallisia.
Frodon uhkarohkeutta ihmettelin siinä kohtaa, kun hän juuri ja juuri Sauronin katseelta vältyttyään heti kohta laittoi Sormuksen taas sormeensa. Olisihan Silmän katse hyvin saattanut edelleen harhailla seudulla. Mutta ehkä se oli epätoivoisen tilanteen sanelema teko, koska hän ei olisi kuitenkaan jaksanut kohdata muuta saattuetta ja väitellä heidän kanssaan suunnitelmastaan.
Se sekamelska, joka syntyy, kun muille selviää Boromirin säikyttäneen Frodon pakosalle ja piiloon, on melkein tragikoominen. Kertoo ehkä siitä, miten kireällä kaikkien hermot ovat olleet jo pitkään, että paniikki saa äkkiä vallan ja kaikki säntäilevät ympäriinsä. Onneksi edes Aragornilla on vähän järkeä päässä, vaikka hänkin juuri painotettuaan, ettei kukaan saa juoksennella yksin, jättää kuitenkin Samin jälkeensä ja pinkoo omin nokkineen kohti Amon Henin istuinta. Toisaalta se on kuitenkin erinomainen asia, sillä siitä seuraa Samille pakollinen hengähdystauko ja sen tajuaminen, että juoksemisen sijaan pitää käyttää päätä. Ja niin erinomainen pää Samilla on, ettei häneltä mene kuin hetki tajuta, missä Frodo kaikkein todennäköisimmin on ja minne menossa, tuppautua päättäväisesti mukaan ja näin lopulta varmistaa koko tehtävän onnistuminen.
Saattue hajoaa oli yllättävän lyhyt luku, muistelin siihen kuuluvan paljon sellaistakin, joka tosiasiassa ilmeisesti kerrotaan vasta seuraavassa luvussa. Se tärkein hajoaminen eli Frodon ja Samin lähtö kahdestaan kohti Mordoria joka tapauksessa tapahtuu nimenomaan tässä luvussa.
Aragornilla on ilmeisesti yliluonnollisia kykyjä, kun vihollisten havainnoinnista on kyse, sillä luvun alussa hänen unensa käy levottomaksi ja lopulta hän herää ihan vain koska aavistelee jossain lähitienoilla olevan örkkejä. En ainakaan usko, että hän olisi voinut saada niistä unen läpi mitään sellaisia konkreettisia aistihavaintoja, joita myös vartiossa istunut Frodo ei olisi saanut - varsinkin kun tiedämme, että Frodo on haavansa jäljiltä erityisen herkkäaistinen pimeässä.
Samilla sen sijaan ei yliluonnollisia kykyjä ole vaan tarkat silmät ja viisas pää harteillaan. Lisäksi hän selkeästi tuntee Frodon paremmin kuin kukaan muu saattueesta, vaikka Merri ja Pippin ovat olleet Frodon läheisimpiä ystäviä jo pari vuosikymmentä. Sam tietää, mitä Frodon päässä liikkuu, ja osaa myös sanoittaa sen selkeästi.
Vähän hämmästelen sitä, että Frodo tajuaa Boromirin oikeasti langenneen Sormuksen pauloihin vasta kun Boromir ihan suoraan yrittää saada sen häneltä. Toisaalta vähän ihmetyttää myös se, miten Boromir on saanut lietsottua itsensä sellaiseen hulluuteen pelkästään Sormusta ajattelemalla. Mutta kaipa siinäkin näkyy Sormuksen paha voima ja oma tahto. Ehkä se varta vasten yritti houkutella itselleen uutta, mahtavampaa isäntää, ja Boromirin valtava kunnianhimo teki hänestä otollisen kohteen.
Frodon istuessa Amon Henillä mietin, onko istuimessa itsessään jonkinlaista taikaa vai Sormusko vain antoi Frodolle kyvyn nähdä sieltä niin kauas ja tarkasti joka suuntaan, havaita sodan merkit kaikkialla ja lopulta vetää itsensä Sauronin huomio puoleensa. Samoin mietin, olisiko istahtaminen Amon Lhawin istuimelle Sormus sormessa avannut vastaavasti lähes rajattoman kuuloaistimuksen joka suuntaan vai ovatko näköön ja kuuloon viittaavat nimitykset vain vertauskuvallisia.
Frodon uhkarohkeutta ihmettelin siinä kohtaa, kun hän juuri ja juuri Sauronin katseelta vältyttyään heti kohta laittoi Sormuksen taas sormeensa. Olisihan Silmän katse hyvin saattanut edelleen harhailla seudulla. Mutta ehkä se oli epätoivoisen tilanteen sanelema teko, koska hän ei olisi kuitenkaan jaksanut kohdata muuta saattuetta ja väitellä heidän kanssaan suunnitelmastaan.
Se sekamelska, joka syntyy, kun muille selviää Boromirin säikyttäneen Frodon pakosalle ja piiloon, on melkein tragikoominen. Kertoo ehkä siitä, miten kireällä kaikkien hermot ovat olleet jo pitkään, että paniikki saa äkkiä vallan ja kaikki säntäilevät ympäriinsä. Onneksi edes Aragornilla on vähän järkeä päässä, vaikka hänkin juuri painotettuaan, ettei kukaan saa juoksennella yksin, jättää kuitenkin Samin jälkeensä ja pinkoo omin nokkineen kohti Amon Henin istuinta. Toisaalta se on kuitenkin erinomainen asia, sillä siitä seuraa Samille pakollinen hengähdystauko ja sen tajuaminen, että juoksemisen sijaan pitää käyttää päätä. Ja niin erinomainen pää Samilla on, ettei häneltä mene kuin hetki tajuta, missä Frodo kaikkein todennäköisimmin on ja minne menossa, tuppautua päättäväisesti mukaan ja näin lopulta varmistaa koko tehtävän onnistuminen.
Last edited:
