Isilmírë
Kuukivi
Kuten Frodo jo edellisessä luvussa ensin aavisti ja Galadriel sitten ilmoitti, nyt on tullut aika jättää Lórien. Saattue on saanut levätä, kerätä voimia ja hoitaa akuuteimman surutyön alta pois ja haltiat ovat saaneet rauhassa neuvotella tarvittavista toimenpiteistä, joten ei ole mitään syytä viivytellä enää. Retkelle osallistumisen vapaaehtoisuutta tosin alleviivataan vielä kerran ja saattueen jäsenille tarjotaan mahdollisuutta jättäytyä Frodon kelkasta ja jäädä Lórieniin odottamaan mitä tuleman pitää. Kunnollisina eeppisinä sankareina he kuitenkin haluavat yksimielisesti jatkaa matkaa, olkoonkin, ettei kellään - Minas Tirithiin tähtäävää Boromiria lukuunottamatta - ole selkeää käsitystä siitä, kumpaa Anduinin rantaa he oikeastaan haluavat edetä tai mihin suuntaan Gandalf oli ajatellut lähteä. Gandalf ei siis ilmeisesti joko ollut uskonut suunnitelmiaan Aragornille tai sitten - todennäköisemmin - ei ollut itsekään tehnyt vielä päätöstä vaan suunnitteli neuvottelevansa asiasta Galadrielin ja Celebornin kanssa. Celeborn on joka tapauksessa jo päättänyt tarjota saattueelle kolme venettä, jos ja kun he haluavat lykätä päätöstä myöhemmäksi. Vähän minua kyllä ihmetyttää, etteivät haltiat ole neuvotelleet tästä aiheesta Aragornin kanssa saattueen Lórienissa viettäminä päivinä, mutta ehkä he sitten ovat halunneet tässäkin asiassa pysytellä neutraaleina, luottaa Valarin tai Erun johdattavan joukkoa ja olla itse tarjoamatta selkeitä neuvoja suuntaan tai toiseen (paitsi tietysti kulkuneuvoja, vitsi vitsi).
Seurueen viittojen kuvauksen kohdalla mietin, kasvattivatko haltiat Lórienissa silkkiäisperhosia. Se tarkoittaisi, että jossain päin metsää on täytynyt olla myös valkomulpereita mallornien ja nimettömiksi jääneiden valkorunkoisten puiden lisäksi, tai sitten haltioilla on ollut jokin aivan oma silkkiäisperhoslajikkeensa, joka syö mallornin lehtiä. Toisaalta toukkien kasvatus sotisi sitä ajatusta vastaan, ettei metsässä missään ollut jälkiä siitä, että mitään lehteä ollut tauti tai ötökkä kalvanut. Mutta ehkä niitä kasvatettiin jonkinlaisella suljetulla alueella, vaikkapa jonkinlaisilla valtavilla harsohäkeillä katetussa kasvattamossa, josta ne eivät päässeet leviämään muualle metsään? Proosallisempi vaihtoehto tietysti on, että silkki oli Lórienissa tuontitavaraa, mutta siinä tapauksessa herää kysymys, mistä se oikeastaan tuotiin. Järvikaupungin kautta jostain idästä?
Sitäkin vähän mietin, että jos kerran lembas tuotiin käärittynä lehtiin, miksi sitä kuitenkin ensin kuvaillaan kuin se olisi annettu saattueelle paljaina kakkusina. Gimlin ei sanota repineen lehtikäärettä auki, vain ottaneen yhden kakun käteensä ja murtaneen sen reunasta palan. Seuraavaksi haltiat kuitenkin sanovat lembasin säilyvän viikkokausia, jos se saa olla lehtikääreissään "kuten he ovat sen tuoneet". Pieni asia, mutta häiritsi minua jostain syystä.
En muistanut, että Caras Galadhonista oli melkein kymmenen virstaa Egladilin valkamaan. Muistikuvani oli, että valkama olisi ollut ihan lähellä, mutta onhan se valtakunnan puolustuksen kannalta tietysti paljon järkevämpää, että kaupunki on syvemmällä metsässä. Ihmeen vähän mitään puolustusvarustuksia idän suuntaan kuitenkaan on, pelkkä "korkea vihreä seinämä" erottamassa metsän Egladilin elanorniitystä ja siinäkin kulkuväylänä pelkkä avoin aukko, ei minkäänlaista porttia. Tämänkin seinämän kohdalla mietin taas, mitä materiaalia se oikeastaan oli. Puita, pensaita, maavalli vai kivestä tai tiilestä rakennettu muuri? Vai jonkinlainen yhdistelmä joistakin tai kaikista näistä?
Veneiden kohdalla vähän mietityttää se seikka, ettei niissä ole airoja. Pelkät melat vain, niidenkin lavat ilmeisesti muotoiltu pikemminkin esteettisiä kuin käytännöllisiä päämääriä silmälläpitäen ja varret lisäksi lyhyet. Kun veneet itse ovat hyvin kevyitä eli herkästi virran vietävissä olevia, Aragorn saa kyllä kauhoa ihan tosissaan viedessään hobitit koeajelulle Hopeajuopaa ylös. Samoin Galadrielin laivan melahaltiat saavat tehdä töitä hartiavoimin, kun koko alusta kuljetetaan vain kahdella melalla, olkoonkin, että alavirtaan matkatessa on kai tarpeen lähinnä ohjata ja jarrutella, ei saada alusta liikkumaan. Tähän ohjailuun ja jarrutteluun liittyen huvitti vähän maininta siitä, miten Aragorn pysäytti veneensä Galadrielin laivan tullessa näkyviin. Pysäytti miten? Tarkoitetaanko tällä oikeasti sitä, että hän höllensi raivokasta melomistahtiaan sen verran, ettei vene enää oikeastaan edennyt vastavirtaan muttei kuitenkaan myöskään lähtenyt virran mukaan? Vai onko Celebrant sittenkin todella leppoisasti virtaava joki, jonka laitamilla vesi muodostaa suvantoja, joissa virtausta ei ole lähes lainkaan? Galadrielin laivaan liittyen mietin myös sitä, että se on ilmeisesti nimenomaan kyhmyjoutsenen kuvaksi tehty koholla olevine siipineen.
Celebornin antaessa saattueelle vielä viimeisiä neuvoja minua huvitti suuresti se, että hän varoittaa heitä Fangornista ja sanoo sen olevan outo paikka. Kaveri asuu itse mahtisormuksella ylläpidetysssä taikametsässä, miten Fangorn muka voi olla siihen verrattuna "outo paikka"? Lievää ennakkoluuloisuutta havaittavissa?
Yllättäen Boromir ei kuitenkaan ole ennakkoluuloinen Fangornia kohtaan. Vaikka hän otti Lórienia koskevat kauhutarinat niin kuolemanvakavasti, ettei olisi halunnut mennä metsään lainkaan, Fangornia koskevat varoittavat tarinat ovatkin hänen silmissään vain "vanhojen ämmien juttuja", joista ei kannata välittää. Muutenkin Boromir intoutuu taas leveilemään sillä, miten kova jätkä hän omasta mielestään on, vaikka on toisaalta jo aiemmin tässä luvussa lähes suoraan antanut ymmärtää langenneensa Sormuksen houkutukseen ja haluavansa viedä sen Minas Tirithiin käytettäväksi aseena Sauronia vastaan. Jostain syystä kukaan ei kuitenkaan reagoinut siihen möläytykseen mitenkään, Frodo vain tuli vähän epäluuloiseksi Boromiria kohtaan muttei sanonut hänkään asiasta sen kummempaa kellekään muulle.
Galadrielin jakamista lahjoista Andurilille tarkoitettu huotra on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se ainakin minun mielikuvituksessani heijastelee Arthur-legendojen Excaliburin lumottua huotraa - olkoonkin, että Andurilin huotra suojaa sitä itseään rikkoutumasta enää taistelussa, kun taas Excaliburin huotra suojaa kantajaansa vuotamasta kuiviin taisteluhaavojen takia. Aragornin saama "haltiakivi" taas askarruttaa mieltäni siksi, että sen pohjana oleva hopeasolki on linnun muotoinen. Miksi juuri linnun? Ja minkä linnun? Lisäksi vähän hämmästelin sitä, että lahjat saatuaan Aragornin kiitellessä Galadrielia hän katsoo suurimmaksi ylistykseksi tälle, että hänestä ovat lähteneet Celebrian ja Arwen Iltatähti. Siis oikeastiko Aragorn on sitä mieltä, että synnyttäminen on suurinta, mitä Galadriel, Noldorin korkean kuninkaan pojantytär, Valinorin noldorin hallitsijan tytär, Keski-Maan ehkä mahtavin haltia, Veden sormuksen kantaja, Valkoisen neuvoston koollekutsuja, Kultaisen metsän kuningatar, on käsittämättömän pitkän ja tapahtumarikkaan elämänsä aikana saanut aikaiseksi?
Muista lahjoista huomioni kiinnittyi lähinnä Legolaksen jouseen ja siinä nimenomaan jänteen materiaaliin. Haltianhiuksista punottu? Jonkun tietyn haltian vai ylipäätään haltioiden? Leikataanko jonkun haltian hiukset silloin tällöin lyhyiksi, jotta haltiajousten jänteisiin saadaan materiaalia, vai punovatko jousia tekevät haltiat jänteet kukin omista hiuksistaan vai kerätäänkö niihin irtohiuksia kaikilta haltioilta? Irtoaako haltioilta ylipäätään hiuksia samalla tavalla säännöllisesti kuin ihmisiltä? Olisiko Gimlin itse asiassa ollut mahdollista löytää Galadrielilta pudonneita hiuksia jostain Lórienin metsänpohjasta, vai oliko Galadrielin suosiman palmikkokampauksen yksi tarkoitus myös pitää irtohiukset kurissa? Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.
Galadrielin laulun yhteydessä mainitaan, että haltiakieliset sanat kaivertuivat aina Frodon muistiin. Tämä puhuu vähän sitä teoriaa vastaan, että Morian portin "moderni" haltiakieli johtuisi siitä, ettei Frodo enää aiheesta kirjaansa kirjoittaessaan muistanut oikeita muinaisen haltiakielen sanoja, jotka porttiin tosiasiassa oli kirjoitettu, ja korvasi ne siksi oman aikansa haltiakielellä.
Gimlistä on Lórienissa käynnin aikana kuoriutunut todella herkkä ja runollinen persoona, joka ottaa lähdön Lórienista raskaimmin kaikista saattueen jäsenistä. En ihmettele, ettei hän oikein arvosta Legolasin lohdutteluyritystä, sillä omaankin korvaani surevan kääpiön ylistäminen "autuaaksi" siksi, että hän on kuitenkin omasta vapaasta tahdostaan päättänyt olla hylkäämättä saattuetta ja jatkaa matkaa sen kanssa, kuulostaa aika ontolta. Gimli kääntääkin tilanteen mieluummin huumoriksi toteamalla, ettei halua hukuttaa suruaan kylmään veteen vaan nyt on suremisen sijaan aika keskittyä ohjaamaan venettä. Ja sitä ohjaamista saakin sitten tehdä pitkään ja hartaasti, kun joella vietetään seuraavat päivät aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Seurueen viittojen kuvauksen kohdalla mietin, kasvattivatko haltiat Lórienissa silkkiäisperhosia. Se tarkoittaisi, että jossain päin metsää on täytynyt olla myös valkomulpereita mallornien ja nimettömiksi jääneiden valkorunkoisten puiden lisäksi, tai sitten haltioilla on ollut jokin aivan oma silkkiäisperhoslajikkeensa, joka syö mallornin lehtiä. Toisaalta toukkien kasvatus sotisi sitä ajatusta vastaan, ettei metsässä missään ollut jälkiä siitä, että mitään lehteä ollut tauti tai ötökkä kalvanut. Mutta ehkä niitä kasvatettiin jonkinlaisella suljetulla alueella, vaikkapa jonkinlaisilla valtavilla harsohäkeillä katetussa kasvattamossa, josta ne eivät päässeet leviämään muualle metsään? Proosallisempi vaihtoehto tietysti on, että silkki oli Lórienissa tuontitavaraa, mutta siinä tapauksessa herää kysymys, mistä se oikeastaan tuotiin. Järvikaupungin kautta jostain idästä?
Sitäkin vähän mietin, että jos kerran lembas tuotiin käärittynä lehtiin, miksi sitä kuitenkin ensin kuvaillaan kuin se olisi annettu saattueelle paljaina kakkusina. Gimlin ei sanota repineen lehtikäärettä auki, vain ottaneen yhden kakun käteensä ja murtaneen sen reunasta palan. Seuraavaksi haltiat kuitenkin sanovat lembasin säilyvän viikkokausia, jos se saa olla lehtikääreissään "kuten he ovat sen tuoneet". Pieni asia, mutta häiritsi minua jostain syystä.
En muistanut, että Caras Galadhonista oli melkein kymmenen virstaa Egladilin valkamaan. Muistikuvani oli, että valkama olisi ollut ihan lähellä, mutta onhan se valtakunnan puolustuksen kannalta tietysti paljon järkevämpää, että kaupunki on syvemmällä metsässä. Ihmeen vähän mitään puolustusvarustuksia idän suuntaan kuitenkaan on, pelkkä "korkea vihreä seinämä" erottamassa metsän Egladilin elanorniitystä ja siinäkin kulkuväylänä pelkkä avoin aukko, ei minkäänlaista porttia. Tämänkin seinämän kohdalla mietin taas, mitä materiaalia se oikeastaan oli. Puita, pensaita, maavalli vai kivestä tai tiilestä rakennettu muuri? Vai jonkinlainen yhdistelmä joistakin tai kaikista näistä?
Veneiden kohdalla vähän mietityttää se seikka, ettei niissä ole airoja. Pelkät melat vain, niidenkin lavat ilmeisesti muotoiltu pikemminkin esteettisiä kuin käytännöllisiä päämääriä silmälläpitäen ja varret lisäksi lyhyet. Kun veneet itse ovat hyvin kevyitä eli herkästi virran vietävissä olevia, Aragorn saa kyllä kauhoa ihan tosissaan viedessään hobitit koeajelulle Hopeajuopaa ylös. Samoin Galadrielin laivan melahaltiat saavat tehdä töitä hartiavoimin, kun koko alusta kuljetetaan vain kahdella melalla, olkoonkin, että alavirtaan matkatessa on kai tarpeen lähinnä ohjata ja jarrutella, ei saada alusta liikkumaan. Tähän ohjailuun ja jarrutteluun liittyen huvitti vähän maininta siitä, miten Aragorn pysäytti veneensä Galadrielin laivan tullessa näkyviin. Pysäytti miten? Tarkoitetaanko tällä oikeasti sitä, että hän höllensi raivokasta melomistahtiaan sen verran, ettei vene enää oikeastaan edennyt vastavirtaan muttei kuitenkaan myöskään lähtenyt virran mukaan? Vai onko Celebrant sittenkin todella leppoisasti virtaava joki, jonka laitamilla vesi muodostaa suvantoja, joissa virtausta ei ole lähes lainkaan? Galadrielin laivaan liittyen mietin myös sitä, että se on ilmeisesti nimenomaan kyhmyjoutsenen kuvaksi tehty koholla olevine siipineen.
Celebornin antaessa saattueelle vielä viimeisiä neuvoja minua huvitti suuresti se, että hän varoittaa heitä Fangornista ja sanoo sen olevan outo paikka. Kaveri asuu itse mahtisormuksella ylläpidetysssä taikametsässä, miten Fangorn muka voi olla siihen verrattuna "outo paikka"? Lievää ennakkoluuloisuutta havaittavissa?
Yllättäen Boromir ei kuitenkaan ole ennakkoluuloinen Fangornia kohtaan. Vaikka hän otti Lórienia koskevat kauhutarinat niin kuolemanvakavasti, ettei olisi halunnut mennä metsään lainkaan, Fangornia koskevat varoittavat tarinat ovatkin hänen silmissään vain "vanhojen ämmien juttuja", joista ei kannata välittää. Muutenkin Boromir intoutuu taas leveilemään sillä, miten kova jätkä hän omasta mielestään on, vaikka on toisaalta jo aiemmin tässä luvussa lähes suoraan antanut ymmärtää langenneensa Sormuksen houkutukseen ja haluavansa viedä sen Minas Tirithiin käytettäväksi aseena Sauronia vastaan. Jostain syystä kukaan ei kuitenkaan reagoinut siihen möläytykseen mitenkään, Frodo vain tuli vähän epäluuloiseksi Boromiria kohtaan muttei sanonut hänkään asiasta sen kummempaa kellekään muulle.
Galadrielin jakamista lahjoista Andurilille tarkoitettu huotra on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se ainakin minun mielikuvituksessani heijastelee Arthur-legendojen Excaliburin lumottua huotraa - olkoonkin, että Andurilin huotra suojaa sitä itseään rikkoutumasta enää taistelussa, kun taas Excaliburin huotra suojaa kantajaansa vuotamasta kuiviin taisteluhaavojen takia. Aragornin saama "haltiakivi" taas askarruttaa mieltäni siksi, että sen pohjana oleva hopeasolki on linnun muotoinen. Miksi juuri linnun? Ja minkä linnun? Lisäksi vähän hämmästelin sitä, että lahjat saatuaan Aragornin kiitellessä Galadrielia hän katsoo suurimmaksi ylistykseksi tälle, että hänestä ovat lähteneet Celebrian ja Arwen Iltatähti. Siis oikeastiko Aragorn on sitä mieltä, että synnyttäminen on suurinta, mitä Galadriel, Noldorin korkean kuninkaan pojantytär, Valinorin noldorin hallitsijan tytär, Keski-Maan ehkä mahtavin haltia, Veden sormuksen kantaja, Valkoisen neuvoston koollekutsuja, Kultaisen metsän kuningatar, on käsittämättömän pitkän ja tapahtumarikkaan elämänsä aikana saanut aikaiseksi?
Muista lahjoista huomioni kiinnittyi lähinnä Legolaksen jouseen ja siinä nimenomaan jänteen materiaaliin. Haltianhiuksista punottu? Jonkun tietyn haltian vai ylipäätään haltioiden? Leikataanko jonkun haltian hiukset silloin tällöin lyhyiksi, jotta haltiajousten jänteisiin saadaan materiaalia, vai punovatko jousia tekevät haltiat jänteet kukin omista hiuksistaan vai kerätäänkö niihin irtohiuksia kaikilta haltioilta? Irtoaako haltioilta ylipäätään hiuksia samalla tavalla säännöllisesti kuin ihmisiltä? Olisiko Gimlin itse asiassa ollut mahdollista löytää Galadrielilta pudonneita hiuksia jostain Lórienin metsänpohjasta, vai oliko Galadrielin suosiman palmikkokampauksen yksi tarkoitus myös pitää irtohiukset kurissa? Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.
Galadrielin laulun yhteydessä mainitaan, että haltiakieliset sanat kaivertuivat aina Frodon muistiin. Tämä puhuu vähän sitä teoriaa vastaan, että Morian portin "moderni" haltiakieli johtuisi siitä, ettei Frodo enää aiheesta kirjaansa kirjoittaessaan muistanut oikeita muinaisen haltiakielen sanoja, jotka porttiin tosiasiassa oli kirjoitettu, ja korvasi ne siksi oman aikansa haltiakielellä.
Gimlistä on Lórienissa käynnin aikana kuoriutunut todella herkkä ja runollinen persoona, joka ottaa lähdön Lórienista raskaimmin kaikista saattueen jäsenistä. En ihmettele, ettei hän oikein arvosta Legolasin lohdutteluyritystä, sillä omaankin korvaani surevan kääpiön ylistäminen "autuaaksi" siksi, että hän on kuitenkin omasta vapaasta tahdostaan päättänyt olla hylkäämättä saattuetta ja jatkaa matkaa sen kanssa, kuulostaa aika ontolta. Gimli kääntääkin tilanteen mieluummin huumoriksi toteamalla, ettei halua hukuttaa suruaan kylmään veteen vaan nyt on suremisen sijaan aika keskittyä ohjaamaan venettä. Ja sitä ohjaamista saakin sitten tehdä pitkään ja hartaasti, kun joella vietetään seuraavat päivät aamuvarhaisesta iltamyöhään.
