TSH 2023: I/2.8 Jäähyväiset Lórienille

Isilmírë

Kuukivi
Kuten Frodo jo edellisessä luvussa ensin aavisti ja Galadriel sitten ilmoitti, nyt on tullut aika jättää Lórien. Saattue on saanut levätä, kerätä voimia ja hoitaa akuuteimman surutyön alta pois ja haltiat ovat saaneet rauhassa neuvotella tarvittavista toimenpiteistä, joten ei ole mitään syytä viivytellä enää. Retkelle osallistumisen vapaaehtoisuutta tosin alleviivataan vielä kerran ja saattueen jäsenille tarjotaan mahdollisuutta jättäytyä Frodon kelkasta ja jäädä Lórieniin odottamaan mitä tuleman pitää. Kunnollisina eeppisinä sankareina he kuitenkin haluavat yksimielisesti jatkaa matkaa, olkoonkin, ettei kellään - Minas Tirithiin tähtäävää Boromiria lukuunottamatta - ole selkeää käsitystä siitä, kumpaa Anduinin rantaa he oikeastaan haluavat edetä tai mihin suuntaan Gandalf oli ajatellut lähteä. Gandalf ei siis ilmeisesti joko ollut uskonut suunnitelmiaan Aragornille tai sitten - todennäköisemmin - ei ollut itsekään tehnyt vielä päätöstä vaan suunnitteli neuvottelevansa asiasta Galadrielin ja Celebornin kanssa. Celeborn on joka tapauksessa jo päättänyt tarjota saattueelle kolme venettä, jos ja kun he haluavat lykätä päätöstä myöhemmäksi. Vähän minua kyllä ihmetyttää, etteivät haltiat ole neuvotelleet tästä aiheesta Aragornin kanssa saattueen Lórienissa viettäminä päivinä, mutta ehkä he sitten ovat halunneet tässäkin asiassa pysytellä neutraaleina, luottaa Valarin tai Erun johdattavan joukkoa ja olla itse tarjoamatta selkeitä neuvoja suuntaan tai toiseen (paitsi tietysti kulkuneuvoja, vitsi vitsi).

Seurueen viittojen kuvauksen kohdalla mietin, kasvattivatko haltiat Lórienissa silkkiäisperhosia. Se tarkoittaisi, että jossain päin metsää on täytynyt olla myös valkomulpereita mallornien ja nimettömiksi jääneiden valkorunkoisten puiden lisäksi, tai sitten haltioilla on ollut jokin aivan oma silkkiäisperhoslajikkeensa, joka syö mallornin lehtiä. Toisaalta toukkien kasvatus sotisi sitä ajatusta vastaan, ettei metsässä missään ollut jälkiä siitä, että mitään lehteä ollut tauti tai ötökkä kalvanut. Mutta ehkä niitä kasvatettiin jonkinlaisella suljetulla alueella, vaikkapa jonkinlaisilla valtavilla harsohäkeillä katetussa kasvattamossa, josta ne eivät päässeet leviämään muualle metsään? Proosallisempi vaihtoehto tietysti on, että silkki oli Lórienissa tuontitavaraa, mutta siinä tapauksessa herää kysymys, mistä se oikeastaan tuotiin. Järvikaupungin kautta jostain idästä?

Sitäkin vähän mietin, että jos kerran lembas tuotiin käärittynä lehtiin, miksi sitä kuitenkin ensin kuvaillaan kuin se olisi annettu saattueelle paljaina kakkusina. Gimlin ei sanota repineen lehtikäärettä auki, vain ottaneen yhden kakun käteensä ja murtaneen sen reunasta palan. Seuraavaksi haltiat kuitenkin sanovat lembasin säilyvän viikkokausia, jos se saa olla lehtikääreissään "kuten he ovat sen tuoneet". Pieni asia, mutta häiritsi minua jostain syystä.

En muistanut, että Caras Galadhonista oli melkein kymmenen virstaa Egladilin valkamaan. Muistikuvani oli, että valkama olisi ollut ihan lähellä, mutta onhan se valtakunnan puolustuksen kannalta tietysti paljon järkevämpää, että kaupunki on syvemmällä metsässä. Ihmeen vähän mitään puolustusvarustuksia idän suuntaan kuitenkaan on, pelkkä "korkea vihreä seinämä" erottamassa metsän Egladilin elanorniitystä ja siinäkin kulkuväylänä pelkkä avoin aukko, ei minkäänlaista porttia. Tämänkin seinämän kohdalla mietin taas, mitä materiaalia se oikeastaan oli. Puita, pensaita, maavalli vai kivestä tai tiilestä rakennettu muuri? Vai jonkinlainen yhdistelmä joistakin tai kaikista näistä?

Veneiden kohdalla vähän mietityttää se seikka, ettei niissä ole airoja. Pelkät melat vain, niidenkin lavat ilmeisesti muotoiltu pikemminkin esteettisiä kuin käytännöllisiä päämääriä silmälläpitäen ja varret lisäksi lyhyet. Kun veneet itse ovat hyvin kevyitä eli herkästi virran vietävissä olevia, Aragorn saa kyllä kauhoa ihan tosissaan viedessään hobitit koeajelulle Hopeajuopaa ylös. Samoin Galadrielin laivan melahaltiat saavat tehdä töitä hartiavoimin, kun koko alusta kuljetetaan vain kahdella melalla, olkoonkin, että alavirtaan matkatessa on kai tarpeen lähinnä ohjata ja jarrutella, ei saada alusta liikkumaan. Tähän ohjailuun ja jarrutteluun liittyen huvitti vähän maininta siitä, miten Aragorn pysäytti veneensä Galadrielin laivan tullessa näkyviin. Pysäytti miten? Tarkoitetaanko tällä oikeasti sitä, että hän höllensi raivokasta melomistahtiaan sen verran, ettei vene enää oikeastaan edennyt vastavirtaan muttei kuitenkaan myöskään lähtenyt virran mukaan? Vai onko Celebrant sittenkin todella leppoisasti virtaava joki, jonka laitamilla vesi muodostaa suvantoja, joissa virtausta ei ole lähes lainkaan? Galadrielin laivaan liittyen mietin myös sitä, että se on ilmeisesti nimenomaan kyhmyjoutsenen kuvaksi tehty koholla olevine siipineen.

Celebornin antaessa saattueelle vielä viimeisiä neuvoja minua huvitti suuresti se, että hän varoittaa heitä Fangornista ja sanoo sen olevan outo paikka. Kaveri asuu itse mahtisormuksella ylläpidetysssä taikametsässä, miten Fangorn muka voi olla siihen verrattuna "outo paikka"? Lievää ennakkoluuloisuutta havaittavissa?

Yllättäen Boromir ei kuitenkaan ole ennakkoluuloinen Fangornia kohtaan. Vaikka hän otti Lórienia koskevat kauhutarinat niin kuolemanvakavasti, ettei olisi halunnut mennä metsään lainkaan, Fangornia koskevat varoittavat tarinat ovatkin hänen silmissään vain "vanhojen ämmien juttuja", joista ei kannata välittää. Muutenkin Boromir intoutuu taas leveilemään sillä, miten kova jätkä hän omasta mielestään on, vaikka on toisaalta jo aiemmin tässä luvussa lähes suoraan antanut ymmärtää langenneensa Sormuksen houkutukseen ja haluavansa viedä sen Minas Tirithiin käytettäväksi aseena Sauronia vastaan. Jostain syystä kukaan ei kuitenkaan reagoinut siihen möläytykseen mitenkään, Frodo vain tuli vähän epäluuloiseksi Boromiria kohtaan muttei sanonut hänkään asiasta sen kummempaa kellekään muulle.

Galadrielin jakamista lahjoista Andurilille tarkoitettu huotra on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se ainakin minun mielikuvituksessani heijastelee Arthur-legendojen Excaliburin lumottua huotraa - olkoonkin, että Andurilin huotra suojaa sitä itseään rikkoutumasta enää taistelussa, kun taas Excaliburin huotra suojaa kantajaansa vuotamasta kuiviin taisteluhaavojen takia. Aragornin saama "haltiakivi" taas askarruttaa mieltäni siksi, että sen pohjana oleva hopeasolki on linnun muotoinen. Miksi juuri linnun? Ja minkä linnun? Lisäksi vähän hämmästelin sitä, että lahjat saatuaan Aragornin kiitellessä Galadrielia hän katsoo suurimmaksi ylistykseksi tälle, että hänestä ovat lähteneet Celebrian ja Arwen Iltatähti. Siis oikeastiko Aragorn on sitä mieltä, että synnyttäminen on suurinta, mitä Galadriel, Noldorin korkean kuninkaan pojantytär, Valinorin noldorin hallitsijan tytär, Keski-Maan ehkä mahtavin haltia, Veden sormuksen kantaja, Valkoisen neuvoston koollekutsuja, Kultaisen metsän kuningatar, on käsittämättömän pitkän ja tapahtumarikkaan elämänsä aikana saanut aikaiseksi?

Muista lahjoista huomioni kiinnittyi lähinnä Legolaksen jouseen ja siinä nimenomaan jänteen materiaaliin. Haltianhiuksista punottu? Jonkun tietyn haltian vai ylipäätään haltioiden? Leikataanko jonkun haltian hiukset silloin tällöin lyhyiksi, jotta haltiajousten jänteisiin saadaan materiaalia, vai punovatko jousia tekevät haltiat jänteet kukin omista hiuksistaan vai kerätäänkö niihin irtohiuksia kaikilta haltioilta? Irtoaako haltioilta ylipäätään hiuksia samalla tavalla säännöllisesti kuin ihmisiltä? Olisiko Gimlin itse asiassa ollut mahdollista löytää Galadrielilta pudonneita hiuksia jostain Lórienin metsänpohjasta, vai oliko Galadrielin suosiman palmikkokampauksen yksi tarkoitus myös pitää irtohiukset kurissa? Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.

Galadrielin laulun yhteydessä mainitaan, että haltiakieliset sanat kaivertuivat aina Frodon muistiin. Tämä puhuu vähän sitä teoriaa vastaan, että Morian portin "moderni" haltiakieli johtuisi siitä, ettei Frodo enää aiheesta kirjaansa kirjoittaessaan muistanut oikeita muinaisen haltiakielen sanoja, jotka porttiin tosiasiassa oli kirjoitettu, ja korvasi ne siksi oman aikansa haltiakielellä.

Gimlistä on Lórienissa käynnin aikana kuoriutunut todella herkkä ja runollinen persoona, joka ottaa lähdön Lórienista raskaimmin kaikista saattueen jäsenistä. En ihmettele, ettei hän oikein arvosta Legolasin lohdutteluyritystä, sillä omaankin korvaani surevan kääpiön ylistäminen "autuaaksi" siksi, että hän on kuitenkin omasta vapaasta tahdostaan päättänyt olla hylkäämättä saattuetta ja jatkaa matkaa sen kanssa, kuulostaa aika ontolta. Gimli kääntääkin tilanteen mieluummin huumoriksi toteamalla, ettei halua hukuttaa suruaan kylmään veteen vaan nyt on suremisen sijaan aika keskittyä ohjaamaan venettä. Ja sitä ohjaamista saakin sitten tehdä pitkään ja hartaasti, kun joella vietetään seuraavat päivät aamuvarhaisesta iltamyöhään.
 
Kuten Frodo jo edellisessä luvussa ensin aavisti ja Galadriel sitten ilmoitti, nyt on tullut aika jättää Lórien. Saattue on saanut levätä, kerätä voimia ja hoitaa akuuteimman surutyön alta pois ja haltiat ovat saaneet rauhassa neuvotella tarvittavista toimenpiteistä, joten ei ole mitään syytä viivytellä enää.
Kultaisen metsän suurin taika näyttää olevan sen kyky tuhota kuolevaisten ajantaju.

»Galadrielin peili»: »He viipyivät Lothlórienissa muutamia päiviä, sen perusteella mitä pystyivät laskemaan tai muistamaan.»

»Vuosien kirja»: Lothlórienissa viivyttiin lähes päivälleen kuukausi.

paitsi tietysti kulkuneuvoja
Ynnä erinäisiä muita apuneuvoja kuten köysiä.

Mitäpä luulette, malttoiko Sam joskus vuosikymmeniä myöhemmin irrottautua Konnun arjesta sen verran, että kävi ainakin Rivendellissä tai Satamissa asti kyselemässä, osaisiko joku siellä opettaa hänelle tai hänen lapsillensa haltiain köydenpunontaa? Siinäpä olisi ollut komea lisä sukuperintöön (kukaties arvokkaampi kuin koko Länsikaira ja kaikki mitä siellä oli).

Kiinnostavaa on, ettei lembas-lahjan ainutlaatuisuutta korosteta samalla tavoin kuin viittalahjan. Silmarillionin mukaan myös lembasin jakaminen kuolevaisille oli erittäin harvinaista. Ilmeisesti HoMessa on tästä lisätietoa, jota minä en vielä tunne.

[Pohdintoja: mulperien kasvattaminen, Keski-Maan silkkitie ja kaikkea siltä väliltä.]
Silkkiä Rhûnin suunnalta? Aikamoinen kaupparetki noina vaikeina aikoina, joina Synkmetsän salohaltioittenkaan kanssa ei oltu juuri missään tekemisissä. Olikohan silkintuonti jo tyrehtynyt, niin että tässä vaiheessa käytettiin vanhoja varastoja pois?

Ottaen huomioon eldarilaisten haltioitten lähes loputtomat luonnonhoitokyvyt kallistuisin valkomulperitarhojen kannalle. Tarvitsisiko kasvattamoja kattaa mitenkään, jos mellyrn ja kaikki muut Lothlórienin puut ja pensaat olisivat silkkitoukille syömäkelvottomia? (Tietoni silkinkasvatuksesta rajoittuvat yhden sivun esitykseen, jonka olen lukenut äidin vanhasta kauniista lastentietokirjasta.)

Ihmeen vähän [valkaman luona] mitään puolustusvarustuksia idän suuntaan kuitenkaan on, pelkkä "korkea vihreä seinämä" erottamassa metsän Egladilin elanorniitystä ja siinäkin kulkuväylänä pelkkä avoin aukko, ei minkäänlaista porttia.
Käsittääkseni seinämä, minun vanhan laitokseni mukaan »muuri», suojasi valkamaa ainoastaan pohjoisesta tai luoteesta tulevaa maahyökkäystä vastaan. Se oli siis rakennettu sellaista tilannetta ajatellen, jossa vihollinen olisi todella miehittänyt osia itse Lothlórienin metsistä tai ainakin pystynyt lähettämään sinne partioitaan. Idän suuntaan suojana näyttäisi olleen lähinnä itse leveä ja vuolas virta. Aivan varmasti virran yli tähystettiin vuonna 3019 lakkaamatta. Mutta ei vaikuta siltä, että Egladilia olisi edes aiottu vakavissaan puolustaa mitään yllättävää suurta joukkojenkeskitystä vastaan. Varmaankin kaikki veneet olisi hätätilanteessa pyritty evakuoimaan Celebrantin yläjuoksun suuntaan.

(Minustakin olisi hyvin kiinnostavaa tietää, mistä ja miten lórienilaiset muurinsa tai vallituksensa sekä tiensä rakensivat.)

Celebornin antaessa saattueelle vielä viimeisiä neuvoja minua huvitti suuresti se, että hän varoittaa heitä Fangornista ja sanoo sen olevan outo paikka. Kaveri asuu itse mahtisormuksella ylläpidetysssä taikametsässä, miten Fangorn muka voi olla siihen verrattuna "outo paikka"?
Niinpä, kannattaisiko toisinaan pistäytyä paitsi Imladrisissa myös Fangornissa? Isännällä tuskin olisi mitään Celebornin vierailua vastaan.

Minustakin on melkoisen jännää, että satunnaisten kulkijoitten kannalta suunnilleen yhtä vaarallisista Fangornista ja Lothlórienista kaukaisemmalla on Minas Tirithissä paljon pahempi maine. En keksi muuta selitystä kuin puoliväkisin tämän: Lórieniin oli jonkun käskynhaltijan yltiöpäinen poika ihan oikeasti kadonnut muutamaa sukupolvea aikaisemmin, kun taas Fangornissa ei aikoihin ollut kukaan varteenotettava gondorilaisylimys käynyt. Boromirin kaveripiirissä oli tapana naureskella Rohanin heikkopäisiä maalaistolloja, jotka pelkäsivät haltiatonta metsää. Seura tekee kaltaisekseen.

Mitähän Faramir olisi Fangornista uskonut tietävänsä?

Aragornin saama "haltiakivi" taas askarruttaa mieltäni siksi, että sen pohjana oleva hopeasolki on linnun muotoinen.
Onko kyseessä jokin haltiain yleistä merenkaipuuta kuvastava lintu kuten lokki? Vai... onko Eärendilin ja Elwingin perillisen koruun valittu muinaistarujen suuri, valkea merilintu, jota Silmarillion ei nimeä?

Frodon lahja viittaa Eärendiliin suoremmin kuin muistin – ja sitä kautta Silmarilien valoon, rohkenen väittää.

Siis oikeastiko Aragorn on sitä mieltä, että synnyttäminen on suurinta, mitä
Jospa ajattelisimme, että Aragornin hieman tahdittomasti valittu mutta silti melko pidättyväinen ilmaus vastaa jonkun vähäisemmän ihmisen täydellisen sekopäistä, umpirakastunutta sydämeni-vuotaa-verta-purkausta? Stiff upper lip ja sitä rataa.

Vaikkei nykymaailmassa ole muotia näin ajatella, minusta on omalla tavallaan hyvin kaunista, jos kuningas Elessar Telcontar ihan totisesti arvosti morsiantaan korkeammalle kuin kaikkia esi-isiensä ja ‑äitiensä mainetekoja, valtaa yli kaikkein etelän ja pohjoisen dúnedainin perintö- ja vasallimaitten ynnä kaikkia näitten rikkauksia.

Toivottavasti arvostus sitten näkyi myös satakaksikymmentä vuotta kestäneen avioliiton sisällä eikä vain seitsemänäkymmenenä vuotena siihen johtanutta äärimmäisen uhkarohkeaa ritariromantiikkaa, jonka aikana pariskunnan ei sallittu edes kunnolla tutustua.

Leikataanko jonkun haltian hiukset silloin tällöin lyhyiksi, jotta haltiajousten jänteisiin saadaan materiaalia, vai punovatko jousia tekevät haltiat jänteet kukin omista hiuksistaan vai kerätäänkö niihin irtohiuksia kaikilta haltioilta?
Pidän kaikkia vaihtoehtoja mahdollisina. Haltioilla tunnetusti oli aikaa tämäntapaiseen näpertelyyn. Jos hiukset loppuivat kesken, turvauduttiin sujuvasti muihin materiaaleihin.

Olisikin muuten melkoinen tarunaihe, jos Beleg Vahvajousen jänne olisi muinoin aikoinaan kudottu Melianin hiuksista.

Oletteko, toverit, kiinnittäneet huomiota siihen, miten Legolas ja Gimli askel askelelta lähentyvät, vaikka heitä kuvaillaan melko vähän? En totta tosiaan muistanut, että venematkan alkaessa he ovat jo »ylimpiä ystäviä». Paremmin mieleeni olivat jääneet heidän Rohanissa käymänsä väittelyt, joissa on vahvan luottamuksen rinnalla vielä aikamoista kulttuurierojen kitkaa.

Ankara on kyllä Gimlin loppuelämä, jos hän sodan jälkeen ansaitsee elantonsa pääasiassa johtamalla rakennustöitä Gondorissa ja Rohanissa ja ottaa lähtölupauksensa liian kirjaimellisesti. Hänhän ei voi milloinkaan kehua alaistensa kättenjälkeä kauniiksi! Ehkäpä hän poikkeuksellisen kaunopuheisena kääpiönä kehittää suuren joukon sulavia kiertoilmauksia.
 
Last edited:
Mitäpä luulette, malttoiko Sam joskus vuosikymmeniä myöhemmin irrottautua Konnun arjesta sen verran, että kävi ainakin Rivendellissä tai Satamissa asti kyselemässä, osaisiko joku siellä opettaa hänelle tai hänen lapsillensa haltiain köydenpunontaa? Siinäpä olisi ollut komea lisä sukuperintöön (kukaties arvokkaampi kuin koko Länsikaira ja kaikki mitä siellä oli).
Tämä on viehättävä faniteoria, varsinkin, koska se on täysin uskottava ja hyvin perusteltavissa. Olihan Samin oma tytärkin Arwenin hovineitona, joten aivan varmasti hän on ollut haltioiden kanssa tekemisissä paljon myös Sormusten Herrassa kuvatun seikkailun jälkeen. Yhtenä Sormuksen kantajana hän oli myös sen mittaluokan sankari, että kuvittelisin haltioiden mielellään opettaneen hänelle käsityötaitojaan, jos hän on sitä pyytänyt.
Kiinnostavaa on, ettei lembas-lahjan ainutlaatuisuutta korosteta samalla tavoin kuin viittalahjan. Silmarillionin mukaan myös lembasin jakaminen kuolevaisille oli erittäin harvinaista. Ilmeisesti HoMessa on tästä lisätietoa, jota minä en vielä tunne.
En ole itsekään lukenut HoMea, mutta olen saanut sen käsityksen, että ajatus lembasin lähes pyhästä statuksesta syntyi vasta Sormusten Herran jälkeen. Sen tiedän, että sitä leivottiin Valinorista tuodusta erikoisviljasta ja leipomisesta huolehti Galadriel itse erityisine leipurineitoineen. Kontuwikissä on kattava artikkeli aiheesta, lähteenään nimenomaan HoMe.

Frodon lahja viittaa Eärendiliin suoremmin kuin muistin – ja sitä kautta Silmarilien valoon, rohkenen väittää.
Eärendilin valo on yhtä kuin silmarilin valo ja silmarilin valo on yhtä kuin Valarin Puiden valo. Frodon pullossa on siis Siunatun valtakunnan muinaista valoa.
 
Last edited:
(paitsi tietysti kulkuneuvoja, vitsi vitsi).

Pröhöh.

Celebornin antaessa saattueelle vielä viimeisiä neuvoja minua huvitti suuresti se, että hän varoittaa heitä Fangornista ja sanoo sen olevan outo paikka. Kaveri asuu itse mahtisormuksella ylläpidetysssä taikametsässä, miten Fangorn muka voi olla siihen verrattuna "outo paikka"? Lievää ennakkoluuloisuutta havaittavissa?

Fangornin epämääräisessä pelkäämisessä tullaan varmaan taas ei-diegeettisiin perusteluihin, eli tarina ei saa joutua tilanteeseen, missä henkilöiden kautta lukijalle käy selväksi, mitä Fangornissa on odotettavissa.

Tämä on tavallaan vieläpä siinä mielessä hauska juttu, että vähän aiemmin kirjassa Lórien oli samassa asemassa. Rivendellissä tarkoituksella välteltiin tietoja siitä, mitä uutisia Lórienin maasta olisi tai oikeastaan sitäkin, että siellä oli edes käyty. Laitoin tuosta muutama viikko sitten huomautuksenkin Lothlórien-lukua koskevaan keskusteluun.

Muista lahjoista huomioni kiinnittyi lähinnä Legolaksen jouseen ja siinä nimenomaan jänteen materiaaliin. Haltianhiuksista punottu? Jonkun tietyn haltian vai ylipäätään haltioiden? Leikataanko jonkun haltian hiukset silloin tällöin lyhyiksi, jotta haltiajousten jänteisiin saadaan materiaalia, vai punovatko jousia tekevät haltiat jänteet kukin omista hiuksistaan vai kerätäänkö niihin irtohiuksia kaikilta haltioilta? Irtoaako haltioilta ylipäätään hiuksia samalla tavalla säännöllisesti kuin ihmisiltä?

Yhtäkkiä pamahti mieleen mielikuvia ja analogioita viikinkitarinaan Víðarrin nahkapaloista. Siis varsinkin irtohiusten keräämis-hypoteesin osalta. Hihii.

Gimlistä on Lórienissa käynnin aikana kuoriutunut todella herkkä ja runollinen persoona, joka ottaa lähdön Lórienista raskaimmin kaikista saattueen jäsenistä. En ihmettele, ettei hän oikein arvosta Legolasin lohdutteluyritystä, sillä omaankin korvaani surevan kääpiön ylistäminen "autuaaksi" siksi, että hän on kuitenkin omasta vapaasta tahdostaan päättänyt olla hylkäämättä saattuetta ja jatkaa matkaa sen kanssa, kuulostaa aika ontolta.

"Voi Gimliä, Glóinin poikaa."

Muistatteko semmoisen jutun, että Peter Jacksonin elokuvissa Gimli esiintyy rasittavana koomisena hahmona? Tuota noin.

Mitäpä luulette, malttoiko Sam joskus vuosikymmeniä myöhemmin irrottautua Konnun arjesta sen verran, että kävi ainakin Rivendellissä tai Satamissa asti kyselemässä, osaisiko joku siellä opettaa hänelle tai hänen lapsillensa haltiain köydenpunontaa? Siinäpä olisi ollut komea lisä sukuperintöön (kukaties arvokkaampi kuin koko Länsikaira ja kaikki mitä siellä oli).

Tämä juttu minua kaihertaa, monen muun jutun ohella tietysti. Mielestäni on ei-diegeettisestä näkökulmasta niin, että Sam ei missään nimessä saa oppia haltioilta esiaikojen maagisia taitoja. Ei tässä luvussa eikä koskaan eläissään. Haltioiden viisauden täytyy kadota Keski-Maasta. Muuten siirtyminen ihmisten aikakausiin ei ole täydellinen.

Jos taito siirtyisi vähäksi aikaa nuorempien kansojen haltuun, pitäisi kumminkin pystyä selittämään, miksi se lopulta katosi maailmasta. Muutenhan sen täytyisi vieläkin olla olemassa meidän maailmassamme, jos kerran Keski-Maasta - sellaisena kuin miksi se tuli ihmisten noustua valtaan - lopulta tuli meidän aivan tuiki tavallinen historiallisen ajan ja nykyajan maailma.

Vastaavasti Samilla saa olla hallussaan vain aivan tarkkaan annosteltu ja myöhemmin tarpeelliseksi osoittautuva määrä lórienilaista puutarhataikuutta.

Mutta toden totta on niin, että diegeettisesti ei puolestaan ole mitään järkeä siinä, etteikö Sam haluaisi moneen otteeseen tehdä eläissään vaikka mitä. Oppia tarkoituksenmukaisia taitoja, käydä historiallisissa paikoissa jne. Varsinkin, jos maailma kerran muuttuu paljon turvallisemmaksi. Helpompaa ja nopeampaa matkustamista yms.

Nämä ristiriidat harmittavat todella paljon. Ja sitten jos on vähän liian tarkka lukija, niin niitä nousee väkisin esiin, vaikka niitä yrittäisi vältellä.

Frodon pullossa on siis Siunatun valtakunnan muinaista valoa.

Jäin tässä vielä lopuksi hihittelemään mielessäni sille, että Siunattu valtakunta on sananmuunnoksena Vaunattu siltakunta. Vähäiset ovat huvin aiheet, kun on tämmöistä omaa hauskaa.
 
Haltioiden viisauden täytyy kadota Keski-Maasta. Muuten siirtyminen ihmisten aikakausiin ei ole täydellinen.

Jos taito siirtyisi vähäksi aikaa nuorempien kansojen haltuun, pitäisi kumminkin pystyä selittämään, miksi se lopulta katosi maailmasta.
No mutta eihän tässä ole mitään merkittävää ristiriitaa.

Ensinnäkään haltiat eivät varmasti opettaneet kuolevaisten kansojen edustajille taitojaan kokonaan. Jos Sam jälkeläisineen heiltä oppi jotakin, se oli hobittien näkökulmasta erittäin vaikuttavaa, mutta silti vain kalpea aavistus siitä, mihin noldor olivat kyenneet.

Toiseksi haltioitten viisautta jäi Keski-Maahan neljännelle ajalle monista muistakin lähteistä. Númenorin (ja sitä kautta mm. Eressëan) ja Imladrisin perintö eli edelleen dúnedainin ylimysten parissa, vaikka paljon heikenneenä; Legolasin pieni kansa oli vielä jonkin aikaa suoraan tekemisissä Ithilienin ihmisten kanssa ja Synkmetsän haltiat laaksolaisten kanssa; ja niin edelleen. Kaiken sen viisauden täytyi tosiaankin kadota. Se katoaminen on paljon helpompi selittää kuin perunan, piippukessun, mallornin, athelasin, elanorin jne. täydellinen katoaminen Vanhalta manterelta, joka tapahtui myös.

Neljännen ajan lopun on täytynyt olla murheellista aikaa.

Minä kumminkin murehdin enemmän sitä, oliko Sam niin kaino (ja perheeseensä ja Konnun asioihin keskittynyt), ettei koskaan enää tullut lähteneeksi haltioitten luokse pistäytymään, kun ei erikseen kutsuttu. Kävikö hän ikinä edes kuningasparin luona Annúminasissa, vai ainoastaan Konnun rajalla tervehtimässä?
 
Tosiasiahan on myös se, että omankin historiamme aikana moni tieto ja taito on ehtinyt unohtua, kun uudet materiaalit, uudet tekemisen tavat, uudet tiedot ja uudet maailmankatsomukset ovat ottaneet vanhojen paikan. Vanhoja taitoja elvytetään toki aina välillä tutkimalla tarkkaan menneiden aikojen materiaalijäänteitä, mutta paljon jää silti ikuisiksi ajoiksi unohduksiin. Sama koskenee myös suurinta osaa muille kansoille välitetyistä haltiataidoista ja -tiedoista siinä todellisuudessa, jossa Keski-maan historia on oman maailmamme historiaa.

Lisäksi haltioiden käsityötapoihin lienee vahvasti vaikuttanut se seikka, että he olivat käytännössä kuolemattomia. Heillä oli siis aikaa tehdä hyvinkin yksityiskohtaista ja hidasta työtä ja silti nauttia sen tuloksista satoja ja tuhansia vuosia. Haltiaköyden punominenkin on käytännössä saattanut vaatia todella paljon aikaa - enemmän kuin mitä "vain" noin sata vuotta elävä hobitti ehkä olisi valmis siihen käyttämään. Lisäksi köysien materiaali hithlain eli sumulanka on saattanut olla jotakin sellaista, jonka valmistamiseen on tarvittu myös magiaa. Voisi siis olla mahdollista, että Sam olisi kyllä saanut teknistä köydenpunontaoppia haltioilta, mutta hänen olisi ollut mahdotonta tuottaa itse oikeanlaista materiaalia varsinaisen haltiaköyden punomiseen eikä hänellä ehkä myöskään olisi ollut aikaa punoa kovinkaan pitkää pätkää köyttä haltiatekniikalla arkitöidensä ohella. Tosin Samin tuntien hän on varmasti siinäkin tapauksessa silti paneutunut asiaan sen verran kuin on voinut, ja ehkä haltiat myös olisivat lahjoittaneet hänelle kylliksi raaka-ainetta ainakin yhden köyden punomiseen. Ties vaikka Tarhurien suvussa olisi pitkäänkin kulkenut perintönä hieno haltiaköysi, suvun kantaisän vanhojen päiviensä ratoksi kärsivällisesti ja huolella punoma.
 
Tosiasiahan on myös se, että omankin historiamme aikana moni tieto ja taito on ehtinyt unohtua, kun uudet materiaalit, uudet tekemisen tavat, uudet tiedot ja uudet maailmankatsomukset ovat ottaneet vanhojen paikan.
Voisi siis olla mahdollista, että Sam olisi kyllä saanut teknistä köydenpunontaoppia haltioilta, mutta hänen olisi ollut mahdotonta tuottaa itse oikeanlaista materiaalia varsinaisen haltiaköyden punomiseen eikä hänellä ehkä myöskään olisi ollut aikaa punoa kovinkaan pitkää pätkää köyttä haltiatekniikalla arkitöidensä ohella. Tosin Samin tuntien hän on varmasti siinäkin tapauksessa silti paneutunut asiaan sen verran kuin on voinut, ja ehkä haltiat myös olisivat lahjoittaneet hänelle kylliksi raaka-ainetta ainakin yhden köyden punomiseen. Ties vaikka Tarhurien suvussa olisi pitkäänkin kulkenut perintönä hieno haltiaköysi, suvun kantaisän vanhojen päiviensä ratoksi kärsivällisesti ja huolella punoma.
Köydenpunnonnasta en osaa sanoa, mutta Vohobitin teoria on se, että ehkä tietotaito haltioiden high-tech vaellusvarusteista on periytynyt Samin ja useamman muun mutkan kautta meidän ajallemme, maailma tosin siinä välissä on myös muuttunut. Nykyään näissä varusteissa ja Ruotsin lippu ja niiden nimi on fjällräven.
 
Minä kumminkin murehdin enemmän sitä, oliko Sam niin kaino (ja perheeseensä ja Konnun asioihin keskittynyt), ettei koskaan enää tullut lähteneeksi haltioitten luokse pistäytymään, kun ei erikseen kutsuttu. Kävikö hän ikinä edes kuningasparin luona Annúminasissa, vai ainoastaan Konnun rajalla tervehtimässä?
Ainakin Minas Anorissa. Liite B, Vuosien kirja, Kl. 1442 (=Neljännen ajan vuosi 20) kertoo:

Mestari Samvais ja hänen vaimonsa ja Elanor ratsastavat Gondoriin ja viipyvät siellä vuoden.
 
viipyvät siellä vuoden.
Oho, kiitos tästä! Muistin vain herraskaisempien Meriadocin ja Peregrinin etelänretken. Jos Sam vei vaimonsa Gondoriin asti, niin kyllä sitten aika varmasti myös Annúminasiin. Fornostia ja Rivendelliäkään en pitäisi mahdottomina kohteina.

Kaupunkilomat Arnor-Gondorissa. Varaa omasi jo tänään!
 
Minusta tämä on lisää niitä ihastuttavia lukuja, joissa tapahtuu hyvää hahmokehitystä. Aikaisemmin Balinin haudalla Gimli piilottaa itkunsa, mutta nyt Lórienista lähtiessään itkee avoimesti.
Myös paluu todellisuuteen on mielenkiintoinen, rannoilla olevat metsät ovat uhkaavia ja synkkiä kaiken Saattueen kokeman kauneuden jälkeen.

Saisipa jostain Galadrielin multaa niin loppuisi tämä kasvien kuoleminen käsii ..
 
Ylös