Tunnusmusiikit

Siis tällainen aihe. Sarjoissa/elokuvissa minä ainakin kiinnitän huomiota sen tunnariin ja teemamusiikkiin. Mitä mieltä olette? Tarvitaanko tunnariin sanat? Saako se jäädä päähän soimaan? Minkä päälle tunnusmusiikki voi soida? Entäs lopputekstien musiikki (joka yleensä on se, jota ei ikinä kuunnella)?

Itse sanoisin, että tunnarin pitää olla tarttuva, mutta ei päähän soimaan jäävä rynkytys. Elokuvissa tunnari/teema soi yleensä vähemmän tärkeiden tapahtumien päälle, jos soi ollenkaan. Tai sitten se voi olla animaatio tahi näyttelijöiden/ohjaajien/tuottajien nimiä. James Bond -elokuvissa on omasta mielestäni hienot musiikit, eikä se välttämättä ole se kaikkien tuntema, vaan ehkä sen nimenomaisen elokuvan oma, jossa on laulukin (esim. Never say never again).

Telkkarisarjoissa sen ykkösmaininnan ansaitsee Sydämen asialla, eli Heartbeat, jonka soidessa esitellään näyttelijät. Laulun esittää myös yksi näyttelijöistä (Nick Berry). Heartbeat on nimenomaan tarttuva kitaravetoinen biisi, jonka haluaisin mp3-soittimeeni.

Kauniit ja rohkeat (en tunnusta katsovani sarjaa!) taas omaa hyvin ärsyttävän tunnusmusiikin. Joku saa kiistää sen, minua se vain sattuu ärsyttämään. Soitinvalinta ei ehkä ole paras mahdollinen ja melodia saa niskakarvat nousemaan pystyyn.

Kaikesta huolimatta: kannatan aina lopputekstien katsomista musiikin vuoksi

Itsekin olen tätä asiaa miettinyt, etenkin nykyään kun monissa televisiosarjoissa ei oikeastaan ole alkutekstejä (eikä -musiikkia) ollenkaan. Siis tyyliin Lost/Heroes.

Minä yleensä pidän alkuteksteistä. Bondit ovat hyvä esimerkki taidokkaasti käytetyistä alkuteksteistä ja klassinen Vaaleanpunainen pantteri myös (sekä teema että alkuteksteissä esiintynyt pantteri elävät nykyään jo ihan omaa elämäänsä!). Mutta alkutekstien pitää olla hyvät ja kappaleen pitää olla hyvä. Sanoja ei tarvitse olla, mutteivät ne haittakaan.

Television puolella jostain syystä Desperate Housewives'in musiikki ei istu minulle ollenkaan, vaikka Danny Elfmania onkin. Elfmanin toinen jatkuvasti pyörivä musiikki, Simpsonit, sen sijaan vetoaa kovasti.

Lyriikallisista alkutekstimusiikeista pidän ehkä eniten Cheers-sarjan biisistä ja tietysti Twin Peaks'in Falling on ihastuttava. Muutenkin ehkä alkutekstimusiikin tärkein tehtävä on luoda ja korostaa sarjan tunnelmaa (mistä syystä Lostissa alkutekstien puuttumattomuus toimii hyvin). Erityisesti Twin Peaks'issa tämä onnistuu hyvin.

Kiinnitän aika paljon huomiota varsinkin tv-sarjojen tunnareihin, sen verran mitä nyt telkkariakaan katson. On tietysti ärsyttävää kun mikä tahansa kappale jää päähän junnaamaan, eikä tunnusmusiikkiosasto tee mitään poikkeusta, mutta pitäähän siitä nyt kiinni saada. Sen takia en tykkää Housen kakkoskauden tunnaristakaan yhtään - sillä ei ole minusta päätä eikä häntää. En ole varsinaisesti alkuperäisenkään musiikin ystävä, mutta se ykköskauden tunnari!

Riippuu ihan musiikinpätkästä, pitääkö siinä olla sanat vai ei. Gilmoren tyttöjen alkutunnari on mainio laulettu pätkä, jonka lyriikatkin liippaavat läheltä sarjan sisältöä. Toisaalta yletön alleviivailu sanoituksissa ärsyttää, varsinkin jossain nuortensarjoissa, joissa ne on vielä käännetty suomeksi. Tykkään myös Dracaenan mainitsemasta Heartbeat-biisistä.

Toisaalta juuri esmes Houseen en osaisi kuvitellakaan laulullista tunnaria vaan instrumentaali on ihan ehdoton. Ja nyt kun muistin, niin Ykköseltä pari kesää sitten tulleessa Foylen sodassa oli kanssa koukuttava tunnusmusiikki.

Kauheita ärsyttäjiä en osaa mainita, mutta en kyllä koskaan toisaalta jaksa kuunnella sitä kitaranrämpytystä Gilmoren tyttöjen lopussa

Ksu sanoi:

Muutenkin ehkä alkutekstimusiikin tärkein tehtävä on luoda ja korostaa sarjan tunnelmaa

Click to expand...

Samaa mieltä, ja mieleen tuleekin heti kestosuosikkini ER. Tunnari muistuttaa vähän hälytysajoneuvon sireenejä (onneksi pehmennettynä), on rytmikäs ja nopeatempoinen.

Kauniiden ja rohkeiden tunnarin ärsyttävyys kasvaa mittakaavassa mahdottomasti, kun pelkästään se, että tästä topikista sarjan nimen luin, riitti saamaan sen soimaan päässä. Raivostuttava vingutus. Ja kas - sepä on yksi lisäesimerkki tunnarin ja sarjan samanmielisyydestä.

fanye sanoi:

Samaa mieltä, ja mieleen tuleekin heti kestosuosikkini ER. Tunnari muistuttaa vähän hälytysajoneuvon sireenejä (onneksi pehmennettynä), on rytmikäs ja nopeatempoinen.

Click to expand...

Mutta muistanko ihan pieleen (hyvin mahdollista!), onko Teharistakin karsittu alkutekstit kokonaan pois ja tunnarikin samalla? Minäkin siis pidän ER:n tunnarista paljon!

Hyvänen aika, miten pystyinkään unohtamaan sen, muistat ihan oikein Ksu. Olisikohan siinä ihan lyhyt pätkä tunnusmusiikkia ja logo jätetty kuitenkin. En muista.

Minä muistelisin, että Teho-osastossa olisi jätetty lyhyt pätkä tunnusmusiikkia ja tuo logo, kuten fanye mainitsikin. En kyllä minäkään muista (enkä sarjaa edes katso), muistelisin jossain kolumnissa jonkun harmitelleen juuri tuota ER:n tunnarin pätkäisemistä.

Mutta kyllä, tunnusmusiikilla ja muullakin sarjan/elokuvan musiikilla on paljon merkitystä. Huonon tai jotenkin nolon tunnusmusiikin kuuleminen tyrmää viimeisetkin ajatukset sarjan/elokuvan katsomisesta. Kauniit & rohkeat on loistoesimerkki huonosta tunnarista (ja kaikesta muusta huonoudesta ), onneksi en muista tunnarista muuta kuin sen huonouden. Mistäköhän syystä monissa saippuaoopperissa tahtoo olla huonot musiikit.

Omasta mielestäni paras tunnusmusiikki, jonka olen kuullut, on Twin Peaksissa. Kaikki sen musiikin tunnelmallisuus tekee siitä mielekästä kuunneltavaa. En osaa sitä paremmin perustella. Sarjaa katsoessa ilahduttaa tunnusmusiikin ja alkukuvien "yhteenkuuluvuus". Pidän muustakin TP:n musiikista sekä tietenkin säveltäjä Angelo Badalamentin työstä. Tosiena suosikkina on musiikiltaan täysin erilainen Menneen maailman (Brideshead Revisited) tunnusmusiikki. Mielestäni mukavaa kuunneltavaa ja sopii hyvin sarjan yleistunnelmaan, mutta ehkä parhaiten se kuvaa kuitenkin viimeisen jakson tunnelmia.

Minä pidin kovasti Greyn anatomian tunnusmusiikista. Harmittaa että tosi monesta sarjasta on pätkäisty pois alkutunnarit kokonaan ja jätetty vaan logo ja pienenpieni pätkä musiikkia. Greyn anatomian alkutekstit olivat muutenkin imho tosi hienot, ja musiikki sopi niihin mainiosti.

Myös fanyen mainitsema Teho-osasto omasi aikanaan hienon alun musiikkeineen. Eipä ole itselle tullut ennen mieleen tuo vertaus hälytysajoneuvon ääneen, mutta nyt kun rupesin miettimään niin tottahan tuo.

Elokuvista tulee harvoja tunnareita mieleen, monessa se vaihtelee niin paljon. Muistelen että kun ensimmäinen uusi Narnia-leffa tuli markkinoille, oli trailerissa leffan tunnarina oikein vaikuttava musiikki. Siis siinä kohdassa kun lumisen vuorimaiseman päälle ilmestyi teksti "Narnia - The Witch, The Lion and The Wardrobe"... Pitääkin tarkistaa onko samainen tunnari Prinssi Kaspianin trailerissa, eli ovatko ottaneet tuon musiikin koko leffasarjan tunnariksi.

Muoks: Näköjään juu, on sama musiikki. Ehkei ihan yhtä vaikuttava kuin olin muistanut mutta sopii noihin oikein hyvin. Nyt tulikin kauhea himo lukea Prinssi Kaspian ennen leffan katsomista...

Tunnusmusiikit.. Heti ensimäiseksi tulee mieleen MacGyver. Paras tunnusmusiikki ikinä. En ole koskaan kysynyt keneltäkään: "Mites se MacGyverin tunnari menikään?" Ei sitä voi unohtaa.

Toiseksi tuli mieleen Salaiset kansiot. Hieman mysteerinen ja painostava musiikki herättää aina tunteita. Pienempänä pelkäsin kyseisen sarjan musiikkia. Koittakaa vaikka itse kuunnella tämä kokonaan, pimeässä huoneessa silmät kiinni.

http://www.youtube.com/watch?v=y-9L-RZkod4

En. En ole hullu.

Mikään muu tunnusmusiikki ei ole jäänyt yhtä ärsyttävästi ja pysyvästi päähän soimaan kuin Dallas! Ja kaiken lisäksi kun se alkaa soida päässä, musiikin mukana ajelehtii esiin stetsonpäisen J.R. Ewingin virnuileva naama. Täättä däättä däättädä däädää...

En siis missään nimessä pidä siitä renkutuksesta, mutta syvimmälle se on uponnut. Hill Street Bluesin melodia sen sijaan oli ehdottoman kaunis ja niin surumielinen. Hienoja sointuja. Nykysarjoista vielä surumielisempi ehkä on Wallanderien pikku teema. Mutta sekään ei ole yhtä aavemainen kuin monen muunkin muistelema Twin Peaks.

Eri Star Trekien (vaikka niitä on tullut katsottua suht moneen kertaan) musiikit puolestaan ovat kummallisia. Niitä en osaa vieläkään hyräillä, ne unohtuvat melkein heti kun ne on kuullut. Mutta mitä musiikista. Patrick Stewartin hurmioitunut alkujorina The Next Generationissa on se ainoa ja oikea Star Trek -tunnari (ehdottomasti täydennettynä mainiolla tekstityksellä: "Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista vihoviimeinen" - haltioitunut suomennos, vai mitä?) Mitä siinä taustalla sitten säveliä viuhahteleekin planeettojen lisäksi, ne jäävät armotta Picardin ohjelmajulistuksen taustalle.

Onko LOSTissa muuten ollenkaan tunnaria? Jos on, se on mahdottoman kalpea, kun en sitä ollenkaan muista. Paljon verevämpi sen sijaan on Buffyn musiikki. Virittää mukavasti oikeaan tunnelmaan. Samalla tavalla (vaikka tietysti täysin eri tavalla) sarjan henkeä välitti Kuplan (Soap) klinkutus - ja tietysti X-files.

Mutta ehdoton ykkönen on toki muumitunnari, niin ruotsiksi kuin suomeksikin laulettuna.

Babylon 5 muutti tunnariaan kaudesta (1, 2, 3, 4, 5) toiseen, vaikka tyyli pysyikin samana: upeaa, mahtipontista orkesterimusiikkia.

Mikä tunnari on jäänyt mieleen erityisen epäsopivana? Avaruusasema Alfan diskojytää ei monikaan edes muista, vaikka sarjaa onkin nähty uusintana. CSI:n alkutekstejä tahdittava rääkyvä laulu on tuoreempi esimerkki oudosta musiikkivalinnasta.

Salattujen elämien tunnaria on pilattu joka tuotantokaudella enemmän ja enemmän, etenkin lopputekstien. Alkuperäinenkään kappale Tunteisiin ei ehkä ollut erityisen hyvä, mutta parempi se laulettava kuin tuo, joka saa uuden ja huonomman variaation edellisestä. Myös maikkarin uutisten musiikit ovat niiiin ärsyttäviä. Niillä kun ei oikeastaan ole kovinkaan tärkeätä merkitystä.

Muumit... niin se vain on hieno, ja sen osaa ulkoa lähes kaikki. Myös MacGyver. Fullmetal Alchemistin alkumusiikki (ne kaikki kolme tähänastista) ovat minusta niin ikään todella hyviä.

Katsokaa muuten kaikki POTC leffat loppuun asti, tekstien jälkeen tulee yllätyksiä, plus aiheeseen sopivasti: musiikki on hyvää Siinä taas tunnari, jonka tuntevat kaikki ne, jotka eivät ole eläneet tynnyrissä.

Terveisiä tynnyristä

Minulle suurin osa teidän mainitsemistanne tunnareista on ihan outoja, mutta minä en katsokaan paljoa televisiota. Noista yllämainituista Twin Peaksin ja Simpsonien tunnarit ovat kyllä niitä parhaita (Teho-osastossakin oli hyvä, en tiennytkään ettei sitä enää soiteta) ja sopivat hyvin itse sarjoihin. Sääli jos nykyisin on sellainen linjaus, ettei alkunäytöksiin niinkään painosteta, minusta ne ovat kivoja tunnelmaanjohdattajia.

Minä pidän myös kovasti Saatana saapuu Moskovaan -minisarjan musiikista, olen siitä tainnut Konnussa jo pariin otteeseen aiemminkin hihkua. Samoin myös toisessa lempikirjafilmatisoinnissani, BBC:n Ylpeydessä ja ennakkoluulossa, on yksinkertaisuudessaan kiva alkumusiikki.

Pikku kakkosen musiikki on jäänyt myös hyvin mieleen. Samoin kuin tietysti Muumien

Ärsyttävistä musiikeista tulee ensimmäisenä mieleen YLEn uutiset. Itse katson hyvin harvoin uutisia, mutta isäni on uutisnarkkari, ja aina vanhempieni luona käydessä joutuu kuulemaan sitä kestämätöntä renkutusta.

Alitajunnasta nousee ensimmäisenä kyllä uudempien sijaan 90 luvulla nähty Marienhof (sigh), joka taisi olla juuri sopivasti siinä iltapäivän esityksessä, jolloin samaan aikaan tuli useimmin kotiin taivallettua (ja tämä sarja jäänyt mieleen pyörimään vaikken sitä katsonutkaan). Toinen ikimuistoisin on NYPD Blue alku, joka musiikin mutta myös kuvan ansiosta on edelleen muistettavissa. Nopea rytminen alku, keskiosan rauhallinen suvanne missä aina näyttelijät esiteltiin huipentuen erityisesti lopussa nopeaan leikkaukseen taustalla soiden taas tiukka rummutus. Erityisesti ne räjähtävät ilotulitteet ja se paraatista napattu lohikäärme on myös unohtumattomia.

Nyt muistui vielä lisää 90 luvulta nähtyä, vaikka piti tovi googlettaa että sai selville alkuperäisnimen. Kyseessä tietenkin Äärirajoilla / The Outer limits (remake). Minun muisti tuli vastaan tämän kohdalla etten enää muistanut miten tuo menikään, mutta youtube auttoi asiaan. Nuorempanahan jo melkein alun kertojaääni, musiikki ja kuva pelotti ennen varsinaisen jakson alkua juoksemaan sänkyyn. Kiitos tuon sarjan tuli kyllä nähtyä useampikin painajainen.

On LOSTissa tunnari - alussa lyhyt pätkä putoavan lentokoneen ääntä ja lopussa sellainen nopeatahtinen, suorastaan hengästyneen panikoiva tidididi-klinkutus joka myös päätyy jarruttavaan törmäysääneen.

Mark Snown X-files themen on aika moni jo maininnut, mutta vielä parempi on saman herran Millennium theme sitä toista CC-sarjaa varten. (Lone Gunmen-tunnari olikin sitten jo vähän turhan koominen). Toinen suosikkini on due Southin (eli Chicagon ratsupoliisin tunnari), jonka on säveltänyt ja esittää Jay Semko.

TV-tunnarit sopivat muuten keskimäärin tavallista biisiä paremmin soittoääneksi. Itselläni oli monta vuotta Lumisen virran mies-sarjan tunnari puhelimessa.

Komppaan Nerweniä tuossa soittoäänijutussa, tunnarit tosiaan sopivat myös kännykkään. Itselläni on ollut soittoäänenä sekä MacGyver että Kahden keikka (siis Matula), molemmat kivan energisiä. Tuota Matula-soittista on vieläkin ikävä, siihen kerkesin jo tottua. Nyt tosin kännyssäni soi biisi Amelie-leffasta, eräänlainen tunnari siis sekin.

Minä en ole ikinä tajunnut että Lostissa on alussa putoavan lentokoneen ääntä. Olen käsittänyt sen vain epämääräiseksi vinkunaksi. Lostin loppumusiikki tosiaan on "hengästyneen panikoiva", sopii sarjan yleensä hektisiin loppuihin hyvin. X-Filesin tunnari on pelottavimmasta päästä, muistan kun pienenä ei saatu sarjaa katsoa (ihan ymmärrettävistä syistä, näin painajaisia vähemmänkin pelottavista asioista) ja on siten jäänyt siitä tunnarista mieleen että se on jotenkin kielletty ja salainen. Phih. Kylmät väreet tulee jos kuulee jollakulla sen soittarina olevan (aika yleinen vissiin).

Hero sanoi:

Nyt muistui vielä lisää 90 luvulta nähtyä, vaikka piti tovi googlettaa että sai selville alkuperäisnimen. Kyseessä tietenkin Äärirajoilla / The Outer limits (remake). Minun muisti tuli vastaan tämän kohdalla etten enää muistanut miten tuo menikään, mutta youtube auttoi asiaan. Nuorempanahan jo melkein alun kertojaääni, musiikki ja kuva pelotti ennen varsinaisen jakson alkua juoksemaan sänkyyn. Kiitos tuon sarjan tuli kyllä nähtyä useampikin painajainen.

Click to expand...

Joskus skidinä katsoin yhden jakson ko. sarjasta, ja kyllähän se silloin pelotti. Mieleen on tosiaan syöpynyt elävästi se intron pelottava miesääni, joka sanoo "There is nothing wrong with your television. Do not attempt to adjust the picture."

http://www.youtube.com/watch?v=2I7vPbthvWo

The Outer Limits tunnetusti jatkaa sitä hienoa perinnettä, joka alkoi jo 60-luvulla nykyään kulttimainetta nauttivasta sarjasta The Twilight Zone. Siinä sarjassa oli vuosien varrella lukuisia erilaisia introja, mutta ainakin yksi niistä on ehdoton klassikko:

http://www.youtube.com/watch?v=cTSX91J6UtE

MacGyver tulikin jonkun mainitsemaksi tuolla aikaisemmin. Enkä minä ainakaan kykene sitä kiistämään, siinä on nimittäin kaikkien aikojen paras televisiosarjan tunnari! Jos olet sen kerran kuullut, et unohda sitä ikinä

edit: Ai niin, yksi uusi suosikki tästä jäi vielä puuttumaan. Nimittäin sellainen tunnaribiisi, jonka neroutta olen vasta hetki sitten oppinut arvostamaan, on Ankronikka (Ducktales) -sarjan tunnari. Kuunnelkaapa vähän tarkemmin tuota bassokuviota ja noita torvifillejä, sehän on silkkaa parhautta

http://www.youtube.com/watch?v=nwH1taatvyM

Jotenkin tuntuu että kahdeksankymmentäluvulla oli paremmat alkutunnarit, tai sitten se johtuu vaan siitä etten ole kohta puoleenvuosikymmeneen katsonut televisiota (joten voin siis sanoa vain että yhdeksänkymmentäluvulla ja nollaluvun alussa oli huonommat kuin kasarilla, nykytilanteesta en tiedä).

Kasariklassikoita: MacGyver! Siis onko parempaa? Räjähdyksiä! Jäätelöä syövä Angus! Lähtölaskenta (countdown?)! Ja se musiikki.

Entäs Ritari Ässä? Dallas? Paluu Eedeniin? Ruusun Aika? Villi Pohjola (se taisi jo olla ysikytlukuu?)! Twin Peaks.

Myös animetunnarit on pakko tuoda mukaan. Ehkä ykkösenä tulee ruotsiksi laulettu Sailor Moonin alkumusa. Aivan hinnatonta (anglismi tarkoituksellinen)!

Voi ei! Aikahypyn tunnari on vaihtunut tuotantokauden myötä! Eieieieieieieiiiiiii! Ja se kun oli niin hyvä! Henkilökohtaisesti, ehkä parempi kuin MacGyver. Mac kuitenkin toisti sitä samaa koko ajan, Aikahypyssä oli enemmän vaihtelua. Samanlainen teema on jäänyt taustalle, mutta hädin tuskin sitä sieltäkään erottaa. Nyyh. Viillän ranteeni auki.

Olin muuten ihmetellyt tuota Teho-osaston tunnarin kommentointia. Minusta kun se ei yhtään kuulostanut minusta sireeniltä, vai miten se nyt olikaan. Sitten tajusinkin, että olin mielessäni ajatellut Holby cityn tunnaria! Kappas vaan. Ja The Simpsons on soinut lähes taukoamatta päässäni noin viikon ajan. Pikkuhiljaa kääntyy tuskan puolelle.

Miun mielestä tunnarit on paremmat ilman sanoja, riippuu kyllä vähän biisistä.
Miulle ei jää hyvät tunnarit soimaan päähän, huonot taas jää, en tiedä mikä siinä on.
Sarjoista tykkään Elisa di Rivombrosan tunnarista tosi paljon, leffoista Merlinin, TSH:n, Kingdom of heavenin, Oman elämänsä sankarin, Black Beautyn ynnä muiden tunnareista.
Yleensä hyvissä leffoissa on myös hyvät musiikit.
Jos on hyvät loppumusiikit niin sit kuuntelen loppuun asti, muuten en tiettykään.