Työhaastattelut

Juuh, elikkäs aiheena työhaastattelut. Itse olen huomenna ensimmäiseen työhaastatteluuni menossa ja pienoinen paniikki päällä :wink:

Joten, mikä on sellaista mitä ei missään nimessä kannata mennä möläyttämään? Oletko joskus nolannut itsesi pahasti haastattelussa?Miten? Mikä on mielestäsi ollut mukavin työhaastattelu? Miksi? Tässäpä nyt muutamia kysymyksiä alkuun. Ja nyt, estradi on teidän.

No yksi asia mikä tuli ensimmäiseksi mieleen; kannattaa kätellä kunnolla ja voimalla (kohtuullisella, siis..) eikä vain tarjota sellaista näennäiskädenpuristusta. Mun pahiten pieleen mennyt työhaastattelu on lähtenyt siitä, kun alkukättelyn jälkeen haastattelija (erään sairaalan osastonhoitaja) alkoi tarjota ohjeita siitä, miten kannattaa kätellä että työnantaja saa parhaimman kuvan.. sen jälkeen olikin sellainen tunne että haastattelu meni vain alamäkeen.

Tuo oli se, mikä tuli ensiksi mieleen.

Varmalta itsestään ja osaamisestaan kannattaa tietysti vaikuttaa, eikä vähätellä itseään.. mutta ei myöskään liioitella taitojaan. Siinä tulee sitten noloja tilanteita myöhemmin.. Sanoisin, että oma itsensä kannattaa olla.

Mun parhaiten sujunut työharjotteluni on ollut eräässä kirjastossa, mutta se johtui suurelta osin siitä, että mun ja haastattelijan persoonallisuudet klikkasi niin hyvin yhteen, että haastattelu soljui eteenpäin tosi mukavasti. Ja työpaikkakin on oikein mukava

Onnea vaan haastatteluun!

Kannattaa varmaan nähdä vähän vaivaa ulkonäön suhteen, ei tälläytyä mutta minulla ainakin on varmempi olo kun tietää olevansa ihmisen näköinen
Eikä kannata vähätellä itseään.

En ole koskaan ollut oikeassa työhaastattelussa, oikeat tekemäni työt ovat vain jotenkin päätyneet minulle, viimeisin työhaastattelua vastaava taisi lähinnä koskea sitä että pääsenkö matkustamaan tarvittaessa ja käyhän minulle niinkin pieni palkka kuin 2000 euroa urakasta. Tuo itse asiassa kuulostaa aika kummalta työltä mutta kyseessä oli graafinen suunnittelu free lance -pohjalta. Pidän niitä työnantajia enemmän asiakkaina.
Olen kyllä ollut työharjoitteluhaastatteluissa mutta ne ovat vähän eri asia. Viimeisimmät menivät niin hyvin että suurin ongelma oli miten kertoa että olen kiinnostunut muistakin paikoista mutta pitää silti kaikki ovet avoinna.

Rehellisyys on varmaan myös hyvä ominaisuus työhaastattelussa, jos valehtelee puhuvansa neljää kieltä sujuvasti ei siitä voi seurata hyvää.

Tuo mitä Wilwarin muistutti kättelystä on hyvä huomio. Näennäiskädenpuristus ei oikein ole vakuuttava. Kannattaa myös katsoa, mitä käsillään tekee muutenkin. Usein ihmiset alkavat näpertää sormillaan jotakin ja se antaa heti hermostuneen vaikutelman.

Kannattaa henkisesti valmistautua siihen, että jos työssä tarvitaan englannin tai ruotsin tms. kieltä, haastattelija saattaa yllättäen heittää kysymyksen ks. kielellä lainkaan varoittamatta etukäteen. Itse hämäännyin hieman kun minulta yllättäen kysyttiin haastattelussa että "How is your English".

Itse olin tuossa toukokuussa työhaastattelussa. En tiedä millaista hommaa olet menossa tekemään, mutta kannattaa myös ottaa hieman etukäteen selvää työnantajasta, työtehtävistä ja paikkakunnasta. Itseltäni kyseltiin muun muassa kuinka hyvin tunnen seutua (työ kun vaatii kunnasta toiseen poukkoilua ja paikallisasioidenkin tuntemista) ja mitkä ovat vahvuuksiani, osaanko jotain muuta perustehtävien lisäksi ja niin pois päin. Kuten sanottu, ei kannata liioitella osaamistaan, mutta tuo ihmeessä vakuuttavasti esille, mitä osaat ja voit tehdä.

Kannattaa myös katsoa reippaasti haastattelijaa silmiin, eikä vain antaa katseen harhailla katonrajassa tai lattiannurkassa. Itselleni tuo oli aikoinaan hieman ongelma, kunnes opettelin tietoisesti katsomaan kenelle puhun. "Leukaansa puhuminen" ei kun kovin varmaa kuvaa anna.

Olen ehtinyt olla muutamassa työhaastattelussa elämäni aikana, muutaman työn olen niistä saanut, jotkut jäivät saamatta. Ylihuomenna olisi edessä siitä erikoinen haastattelu, että vaikka saisin paikan, en ottaisi sitä. Pistin paperit vetämään, koska halusin tietää kuinka pitkälle pääsisin, ja samalla periaatteella menen haastatteluunkin. Paikka on sellainen, johon jatko-opintojen jälkeen saattaisi hakea tosissani, ja haluan tietää millaisia kysymyksiä on vastassa. En kuitenkaan tahdo sitä duunia nyt, kun olen vasta aloittamassa omaa tutkimustani, ja sitä paitsi paikkakunta on väärä. Jotenkin kyllä toivon, etten saa paikkaa, jotten joutuisi siitä kieltäytymään, se olisi ikävää kyseistä firmaa kohtaan.

Näistä kielenvaihdoista kesken haastattelun olen kuullut aiemminkin, ja yrittänyt vähän niitä harjoitellakin. Sellaisesta haastattelusta olen myös kuullut, jossa äkkiarvaamatta kysyttiin melko intiimejä asioita yksityiselämästä, jotta nähtäisiin, miten haastateltava reagoi asiattomiin tiedusteluihin :roll:. Ilmeisesti oikea tapa olisi vastata kohteliaasti, että ne seikat eivät ole työn kannalta oleellisia. Onneksi tuo oli varmaan yksittäistapaus.

Tähän mennessä olen ollut aika rennoissa haastatteluissa, joissa on ollut helppo kertoilla itsestään ja vastata kysymyksiin. Olisi kauheaa mennä niin lukkoon, ettei saisi sanaa suustaan. Puheääntäni joudun jatkuvasti tarkkailemaan, kun puhun luonnostani niin hiljaa, että minusta saa ihan nynnyn vaikutelman.

Olenpahan minäkin nyt työhaastattelussa ollut. Se oli omalla tavallaan aika outo haastattelu. Olin kyseisessä yrityksessä varmaankin jonkun kaksikymmentä minuuttia, mutta itse haastattelu kesti vain kolmisen minuuttia. Muun aikaa sitten vain odottelin ja täytin papereita. Hieman hämmentävää oli myös se, että haastattelija ei missään vaiheessa esitellyt itseään. Olin kyllä varautunut siihen, että minulta kysytään miksi juuri minut pitäisi valita, mutta kyllähän se siinä tilanteessa on hieman hankala mitään järkevää keksiä, tai ainakin minun oli. Kaiken kaikkiaan haastattelu kuitenkin meni omasta mielestäni ihan hyvin. Ensi viikolla saankin sitten tietää saanko sen paikan vaiko en.

En ole vielä koskaan ollut työhaastattelussa,jossa en olisi paikkaa saanut..
Puhelimessa en osaa käyttäytyä luontevasti,joten yritän vain kirjallisiin hakupaikkoihin nykyisin.
(Tosin en ole hyvä ns."avoimessa hakemuksessa")

Ehkä syynä on se,että en pelkää ketään ja olen tosi reipas.
Sanon asiat niinkuin ne on jne.
Eli annan rehdin ja reippaan kuvan.
Ei saa tietenkään mennä ylimieliseksi,tietty huumori mukana.
Kannattaa laittaa siistit vaatteet ja ottaa tarvittavat paperit mukaan.
Näyttää niitä sopivaan väliin ilman eri pyyntöä.
(se vaatii yleensä tarkkuutta)
Jos tulee hankala paikka
(edellisessä oli:meillä on jo KESÄtyöntekijä.
Jatkoin 'hämmästyneenä':"Enhän mie kai nyt enää työpaikkaa etsi,ajattelin enemmänkin joululomitusta.
Kesätyöt etsitään helmikuussa.")->Sain paikan jouluksi ja syksyviikonlopuiksi.
Yksi tärkeä asia on TÄSMÄLLISYYS.
Täsmällisyys tarkoittaa minuutillisuutta.
Elä mene työhaastatteluun etuajassa->annat kärsimättömän vaikutuksen.
Älä myöhästy->annat huonon kuvan.
Tärkeintä on se,että työnantaja saa kuvan,että he tarvitsevat sinua enemmän kuin sinä niitä.
Samalla konstilla saa myös palkankorotuksia...
(OK,se vaatii myös sen,että olet valmis ilman mukinoita vääntämään 60-tuntista viikkoa->tulee aina 6-7 päiväinen työviikko.)
En koskaan ota työhaastattelua keveästi.
Enkä tietenkään näytä sitä ulospäin.
Miettikää etukäteen mitä sanotte.
Peilin edessä on hyvä harjoitella.
Murresanat tehoavat oikein käytettyinä,
ei kannata käyttää ennenkuin on varma siitä että henkilö on itse leppoisa.
(Slangi yleensä pahasta,tampere ja savo ovat kivoja,älä käytä ristiin.
Itse en osaa tamperetta,käytän aina savosanoja.)

Hauskin työhaatattelu oli lomaosakefirmaan:
Heitin pomon kanssa juttua golfista yli puoli tuntia..
Se ei siis itse ruvennut edes kyselemään,näytti vain jotain lappua jostain golfkilpailusta johon oli menossa.
(En osaa golfista mitään,tii on jokin golftermi,en tiedä mikä.)
Saattoi olla,että huomasi,että en tiedä mitään ja pystyin silti jutustelemaan aiheesta..
Isilläni oli taas myymälävartijanjopiin olennaisena osana haastattelua kahvitarjoilu,jossa haastateltavalle tarjottiin termarista noin 3 päivää vanhaa kahvia.
Jos sen pystyi juomaan,niin sai paikan.
Erääseen huoltoaseman omistajan jippo oli haastatellun kenkien kunto.
(Syynä on se,että kengät ovat yleensä yhtä siisti,kuin ihminen normaalisti on.
Kenkiin ei kiinnitetä niin paljoa huomiota ja niitä on aina vain muutama pari.
Eli kengistä näkee melko hyvin sen,onko heppu huolellinen.)
Ei siis kenkien arvo,vaan se,miten niitä oli pidetty.

Kannattaa nähdä hieman vaivaa valmistautumisessa. Kuten täällä on jo sanottu, siisti ja huoliteltu ulkonäkö antavat hyvän vaikutelman. Myös käytöstavat ja reipas esiintyminen ovat hyödyllisiä avuja.
Etukäteen voi olla hyvä hieman miettiä mitä haastattelija mahdollisesti saattaa kysyä. Etukäteen varautuminen sellaisiin klassikkokysymyksiin, kuten "Miksi juuri sinut pitäisi valita?" tai vaikkapa "Kerro jotakin itsestäsi" ja "Mainitse sitten muutama heikkoutesi" on hyödyllistä. Mikään ei ole sen ikävämpää kuin mennä lukkoon kun koettaa paniikissa miettiä, että mitä hiiskattia sitä tähänkin vastaisi. Se, että on tutustunut työpaikkaan ja miettinyt kysymyksiä antaa kuvan siitä, että olet valmis näkemään vaivaa haastattelun takia ja olet tosissasi kiinnostunut tästä paikasta.
Rehellisyys auttaa, mutta itse olen huomannut että minun on todella vaikeaa hehkuttaa omaa erinomaisuuttani. Etenkin kun "sinun täytyy myydä itsesi" pitää paikkansa. Jollet sinä puolusta itseäsi ja osaamistasi, ei sitä kukaan muukaan tee. Joten turha vaatimattomuus narikkaan, mutta liioitteluunkaan ei kannata äityä.

Viime vuonna laitoin hakemuksia tosi monta ja moneen paikkaan. Kyllä niitä haastattelukutsujakin tuli ja ensimmäinen niistä jännitti ihan kauheesti. Tarjolla oli leipää ja näin jälkeenpäin tuntui virheeltä ottaa se leipä, sillä hyvä kun ehdin sitä puolessa tunnissa syödä.

Olen kyllä osassa paikoissa tuntenut itseni todelliseksi asiantuntijaksi, sillä olen pukeutunut fiksusti ja otan katsekontaktin jne. Mutta entä työhönottajat? Osa heistä vain tuijottaa papereihinsa, mutisevat kysymyksensä tai muuta outoa. Ja yksi kerta meni arvausleikiksi. Itselläni oli asiantunteva tieto, mitä kuuluu perhetyöntekijän työnkuvaan ja sitä minulta kysyttiin. Mutta heilläpä oli omat (ankeat) kuvansa asiaan. Kunnassa ei ennestää ollut perhetyöntekijää, vaan paikka oli ensimmäinen. Minä tiesin asiani, he eivät (vaikka sosiaalityöntekijöitä olivatkin.) Mutta he istuvat toimistossa, minä teen työtä kentällä.

Ei mennyt kuin kuukausi, kun tuo kunta jälleen etsi perhetyöntekijää. Ja muutaman kuukauden päästä jälleen. Enkä yhtään ihmettele. Myös muutama muu haastattelu on ollut yhtä uskomaton. Haastattelijat itse kättelevät vetelällä kädellä ja ovat muuten outoja. Opin, ettei tilanteita tarvitse jännittää. Vaikka aina tietysti vähän jännittää. Paikanhaku alkoi jossakin vaiheessa tuntua peliltä, jolla ei ollut niin väliä voittaako vai häviääkö. Silloin lähti turhat ja ylimääräiset jännitykset pois.

Viimein löysin paikan, jossa nyt saan jatkaa. Meitä haastateltiin ryhmänä, eli tapasin myös ŽvastustajaniŽ. Mietin usein, että paikka jää saamatta, sillä vaikka minulla oli siisti mekko ja paitapusero, kannoin selässäni reppua. Sitten mietin, että ellen reppuselkäisenä kelpaa, olkoon. Tämä on minun tyylini, eikä käsilaukkua tai pikkulaukkua ole. Työyhteisöstä on löytynyt muitakin näitä reppuhenkisiä ihmisiä, taitaa jopa itse johtajakin kantaa reppua pikkulaukun sijaan. :wink:

Minun työkokemukseni rajoittuvat aika vähäiseen, mutta kaikki haastateltavaksi asti edenneet työt olen tähän mennessä saanut. Toisaalta näin alaikäisenä ei ole kovinkaan tärkeistä töistä (kesätyöt jne. eivät kuitenkaan ole elinehto) ole ollut kysymys, mutta samoja voi kai soveltaa sitten aikoinaan niihinkin.

Itse olen huomannut, että jo hakemuksessa, jos on vapaamuotoinen, itsestään kannattaa kertoa ne tiedot mitä haastattelussa kuitenkin kysytään. Kielitaito, miksi juuri minun pitäisi saada paikka jne. Siis jos on sellainen työpaikka, missä otaksuisit noita kysyttävän. Mutta liioittelua, varsinkin palveluammattien kielitaidossa, ei kostaudu kuin itselleen loppujen lopuksi.

Ulkonäöstä en osaa sanoa mitään, ainahan minä olen huolitellun näköinen (*reps*)

Ja vielä yksi irtonainen vinkki: Kaikki musiikilliset työt, hääsoitot jne. , olen aina antanut työnantajan hinnoitella, koska yleensä he ottavat siinä vaiheessa yhteyttä minuun, jos tarvetta on. Oma taksani olisi ruokapalkka, jos sekään, joten työnantajan antama varovainen tiedusteluhinta voi ylittää omat odotukset ihan kivalla tavalla.

Hyviä vinkkejä haastatteluun menijöille täällä olikin, mutta erinäisiä haastatteluja suorittaneena haluaisin tähdentää omana itsenään olemista. Ei siis ole pakko hymyillä Hangon keksinä koko aikaa, jos ei kertakaikkiaan hymyilytä, mutta jos jonkinlaisen myönteisen tuikkeen saa silmiinsä puserrettua, niin eduksi on. Rehelliset vastaukset, myös "en tiedä" lasketaan sellaiseksi, jos naamasta näkee, että niin on. Minusta ei muutenkaan ole haastateltavalle häpeäksi, jos suoraan myöntää, ettei osaa kaikkia työhön kuuluvia tehtäviä heti tullessaan mutta antaa oppimishaluisen kuvan.

Alkuperäiset työ- ja koulutodistukset on myös hyvä ottaa mukaan haastatteluun, sillä nykyään usein halutaan hakemuksen liitteeksi ansioluettelo. Haastattelija voi haluta katsoa, onko hakijalla todistukset asioista, jotka on luetteloonsa kirjannut.

Ja jos haastattelija on aivan törppö ja kyselee asiattomia, kannattaa itse pysyä asiallisena. Jos haastattelija ei tiedä, mihin hommiin on ottamassa ihmistä (Fairy talen maininta perhetyöntekijähaastattelusta vaikutti lähinnä kauhukertomukselta), tyyppiä voinee varovasti valistaa. Toisaalta sekin jotain kertoo työpaikasta, jos ei tiedetä, mitä töitä ollaan ryhtymässä teettämään. Julkisella sektorilla ainakin luulisi saavan konsultaatiota vastaavista yksiköistä :roll:

Lachesisin (/ksen?) esimerkki harjoitushauista oli myös hyvä! Hakemuksia oppii kirjoittamaan vai laatimalla niitä ja haastatteluihin pääsemistä kannattaa haravoida vaikka vain harjoituksen kannalta. Myös ainakin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työelämä-, rekrytointi- ym. palvelujen sivuilta löytyy hyviä malleja ja osviittaa hakemiseen muutenkin. Käykääpä tutustumassa!