Unkari

Tik:

Hauska löytää aina välillä Lentävän lumen raportteja polskuttelusta Tonavan altaassa. Itse asiassa tekisi mieleni pyytää häntä kertomaan vähän laajemmin ja yleisluontoisesti siitä, mitä ör(dö)kkiä Unkarissa oikein on menossa! Lehtiä kun lukee, saa semmoisen kuvan, että sukulaiskansa on laulamassa itseään suohon, ainakin mitä talouselämään tulee. Niin että onko siellä tosiaan yhteiskunta natisemassa liitoksissaan?

Uusi huoneemme Kieli & kulttuuri olisi oiva sija Unkari-topiikille. Voihan madjaareista muutenkin keskustella kuin rahan ja politiikan tienoilta. Eikä tokia ainoastaan voi, vaan pitää myös. Mutta tuli näin ajankohtaisena asiana mieleen tuo hirmuinen kriisi. (Joka tosin tuntuu unkarilaisten lajityypilliseltä käyttäytymiseltä...)

Click to expand...

Saamasi pitää! Oi voi teitä, tässä aihe, josta LL jaksaa keskustella.. Heh.
Valitettavasti talouspuolesta vain tiedä hävettävän vähän. Uutisointi täällä päässä on myös yleensä aina hieman puolueellisesti värittynytttä ja olen television osalta vain kahden isomman uutisoivan kanavan varassa.

Kaasukriisistä voisin kertoa sen verran, kun Suomesta tuli paljon kyselyitä, että kuinka me pärjätään täällä, kun ihmisiä on jäätynytkin kuoliaaksi. Mutta siis Unkarilta ei ole kaasu loppunut missään vaiheessa. Pahimmillaan vain suuremmalta teollisuudelta suljettiin kaasuhanat. Bulgaria oli se surkea paikka, missä ihmisiä jopa jäätyi kuoliaaksi. Sen voitte uskoa, että venäläisiin (myös kaikkiin turisteihinkin) ainakin täällä Budapestissa suhtaudutaan vielä vihamielisemmin kuin aikaisemmin. (Täällä osataan olla todella ahdasmielisiä!)

Suomen uutisoinnista en tiedä, onko Nabuccosta miten uutisoitu. Ainakaan äkkiä guuglettamalla en suurempia uutisia löytänyt. Mm. Unkari suunnittelee kaasuputken vetämistä ainakin Turkin läpi Iraniin tai Azerbajdzsaniin(tämä uutinen on itseltä jäänyt hieman vähemmälle huomiolle kuin tuo varsinainen kaasukriisi). Noh Venäjä ei tästä suunnitelmasta pitänyt ja itse Putin ilmeisesti lensi sinne ja sanoivat maksavansa kaasusta enemmän kuin Unkari ja kumppanit. Ja tätä ei Venäjä edes peitellyt. Että sillä tavalla. Jos joku tietää tapauksesta tarkemmin (esim Konnun venäjäntaitoiset, miten venäjäksi tästä on uutisoitu?) niin tarkentakoon ihmeessä! Olisi mielenkiintoista tietää.

Ja taloudellinen tilanne ei todellakaan hyvältä näytä. Vaalitkin on taas tulossa ja luultavasti Gyurcsány (Unkarin pääministeri, joka jakaa hyvin vahvasti mielipiteitä) ei jatka seuraavalle kaudelle(tai ei sitä koskaan tiedä!) ja uusi hallitus tekee taas tyhjäksi edellisen saavutukset. Sävyni on hieman pessimistinen, pahoittelut. Täällä siis kaksi suurta puoluetta tappelee keskenään ja tekee vuorotellen toistensa uudituksia tyhjiksi. Mielenosoituksia (yleensä ihan rauhallisia) on niin taajaan, ettei niistä aina Unkarissakaan uutisoida. Nyt ensimmäistä kertaa yksi pääministeri on istunut kaksi kautta, ja noh.. Hän on mielenkiintoinen tapaus eikä järin pidetty.

Kuten varmaan lienee selvää suurimmalle osalle, forintti on heilahdellut kuin jojo, eli lähinnä alaspäin. Pieni henk.koht. havainnollistus: Tullessani tänne viime elokuussa tililtä meni reilu 40 e nostaessani 10 000 forinttia. Pari päivää sitten tilitäni meni enää vain 33 e 10 000 forintista. Välillä sen kurssi on tosin noussutkin hieman, mutta nyt laskenut rajusti. Tarkemmista kursseista en tiedä, mutta siis yksi euro on noin 300 forinttia, tai oli kun viimeksi katsoin. Yleinen ilmapiiri on kuten arvata saattaa erittäin pessimistinen.

Toivottavasti tämä herättää jonkinlaista keskustelua. Laittelen myöhemmin lisää jotain hieman kevyempääkin tekstiä tästä ihanasta maasta, ettei menisi liian vakavaksi. Pöyreän pöydän keskustelua tästä ei ole tarkoitukseni tehdä, vaikka aloitus hieman vakammanpuoleinen olikin.

Keskustelu voi puolestani sisältää myös kysymyksiä Unkarista ja unkarin kielestä yleensä, kokemuksia maasta, ihmisistä, kielestä.. Miksei myös vinkkejä Unkariin matkaaville!

(Taustatietona yllä olevaan avautumiseeni: Olen unkarin opiskelija ja vaihdossa Budapestissa tällä hetkellä, luult keskuuhun asti.)

Ensimmäinen mieleen pälkähtävä kysymys, tosin hieman itsekäs sellainen: mikä on suomalaisuuden painoarvo nyky-Unkarissa? Onko "heimoveljeydellä" enää mitään positiivista merkitystä, vai veikö taannoinen ilkeä tehtaansulkemistemppu viimeisetkin rippeet moiselta tunteelta?

Entäs onkos kansantanhuja tullut nähtyä? Lukiossa oli Unkari-viikko ja ihan paikalliset tanssitaitoiset koululaiset esittivät unkarilaisen piiritanssin. Yleisössä herätti suurta hilpeyttä tanssijoiden kädenheilautus piirin keskustasta ulospäin suuntautuvan liikkeen päätteeksi. Se oli vielä neuvostoaikaa se ja silloin itäisen Euroopan valtiot mielellään kompensoivat kansalaistensa rajoitettuja poliittisia vaikutusmahdollisuuksia tarjoamalla runsaasti mahdollisuuksia osallistua kulttuurin tuottamiseen. Sitä paitsi se näytti nätiltä telkkarissa.

Aloitetaan Tikin kysymyksellä.
Olen tähän vähän huono ihminen vastaamaan, koska tuttavapiirini täällä on painottunut suomalais-ugrilaisten kielten opiskelijoihin. Mutta eihän se mikään erityisen laajalle levinnyt ole täällä koskaan ollut. Sumeri- ja etruskiteoriat ovat edelleen joissain porukoissa suosittuja. Tai turkkilaisteoriat, vaikka turkkilaisia pidetään kuitenkin pahan ruummiillistumina..(huomaa sarkastinen ja liioiteltu sävyni!) :roll: Erityisen suuria sympatioita ei Suomeen päin ainakaan ns heimoaatteen puolelta ole. Suomen linjan opiskelijamäärät ovat tosin nousseet, mutta suurin osa kuulemma haluaa lukea suomea, koska tykkää Nightwishista/Apocalypticasta/HIMistä/Rasmuksesta/Children of Bodomista... Kalevalasta tai heimoaatteista ei ole enää tietoakaan ainakaan opiskelijoiden joukossa vaan suomalainen hevi jyrää!

Käydessäni tammikuun alussa Romanian puolella eräs pappa tuli kysymään junassa minulta ja siipalta, että mitäs kieltä me puhutaan ja innostui kunnolla, kun kerroimme, että Suomesta ollaan. Erehdyin vihjaamaan syytäni Unkarissa oloon ja heti hän rupesikin kyselemään mielipidettäni "alan asijantuntijana" teorioihin unkarilaisten sumerialkuperästä ja samaan hengenvetoon yhtäläisyyksistä turkkiin ja kävikin sitten varmaan kaikki yleisimmät teoriat läpi. Kovasti tosin ainakin nuo vanhemmat ihmiset ovat aina innoissaan, kun tapaavat suomalaisia (nuoremmatkin kyllä, mutta lähinnä nuo suomalaisen hevin kuuntelijat), mutta sen aktiivisempaa kiinnostusta Suomeen ei ole. Onko täällä joku muu matkustanut Unkarissa? Kuulen mielelläni kokemuksia.

Kansantanssit ovat täällä edelleen melko suosittuja. Tai siis koulussa niitä on pakko tanssia ja siksi kaikki osaavat niitä edes vähän. Tässä voi mielipiteeni olla taas vähän rajoittunut, koska kaksikin hyvää unkarilaista ystävääni on kovia tanssimaan. Mutta kyllä kansantassiryhmiä näkee erityisesti elokuussa (unkarilaisten loma-aika) erinäisissä tapahtumissa paljonkin. Eli kaipa niistä ovat muutkin innostuneet kuin vain kaverini. Itse pidän kovasti unkarilaisesta kansanmusiikista ja tanssien katselemisesta, mutta minulta ei lähde kuin hyvin hitaaseen rytmiin perusaskellus.

Sellainen toivottavasti hieman kevyempi keskustelun herättäjä tuli mieleen, että miten ovat kontulaiset suhtautuneet unkarilaisiin tai uutisiin Unkarista?

Heh, tuli vielä mieleen tutustumiseni naapurin iäkkäämpään pappaan. Ensin hän ei meinannut uskoa minun olevan suomalainen, kun minähän puhun unkaria! Sitten kun vihdoin uskoi, että todella olen se talon suomalainen, niin hän alkoi valistaa minua Suomesta. Hän ei meinannut uskoa, että todella tiedän suomen ja unkarin olevan sukulaiskieliä. Ja aina kun hän kertoi jonkin sanan jonka tiesi suomeksi, hän sanoi sen mahdollisimman kovaa, että varmasti ymmmärrän, mistä on kysymys Hän myös kysyi, tiedänkö minä mikä on Suomen hienoin kaupunki?! Menin hieman hämilleni ja vastasin helsinkiläisenä tietty, että Helsinkihän se. Hän ällistyi ja kysyi, enkö minä ole kuullut Suomen hienoimmista festivaaleista? Minulla ei heti raksuttanut, ja pappa sitten paljasti, mitä kaupunkia mahtaa tarkoittaa kysymymällä, enkö minä ole kuullut sellaisesta kaupungista kuin Pori?! Aloin pakostakin hieman nauramaan ja totesin kyllä tietäväni. Selvisi, että hän oli useamminkin ollut Pori Jazzeilla. Keskustelu oli pitkä, mutta nämä jutut jäivät jostain syystä mieleen.

Millaisia turkkilaisteorioita?

Onhan suomeakin teorisoitu joskus jossakin määrin turkin sukukieleksi (tai siis eikös se mene niin, että uralilaiset ja altailaiset kielet saattaisivat olla/todennäköisesti ovat/kaukaisesti ovat sukua?) joten unkari kai saman verran, mutta huomattavasti suuremmalla lainasanamäärällä ja rakenteellisia ynnä äänteellisiä piirteitä omaksuneena kansojen pitkän (joskin etenkin loppuajoiltaan epämukavan) yhteiselon jälkeen.

Vaan onko hahmoteltu läheisempää yhteyttä?

Sana "heimoveljeys" ja muutkin heimo-alkuiset Suomen ja sukulaiskieliä puhuvien kansojen välisiä suhteita määrittelevät sanat ovat minua aina vähän karmaisseet. Jotenkin 30-lukulaisia. "Kielisukulaisuus" tuntuu paljon kauniimmalta; minusta on mieltä lämmittävää ajatella, että olkoonkin täysin organisaatiokyvytön ja itsetuhoinen kansa, unkarilaiset ovat sympaattisia, koska puhuvat edes hieman samanlaista kieltä ja ehkä he myös hahmottavat maailmaa hieman samalla tavalla kuin me, koska heidän ajattelutapaansa enemmän tai vähemmän vaikuttaa suomalais-ugrilaisen kielen rakenne.

Vai onko tämä ainoastaan ruusuinen kuvitelma? Ei niillä ainakaan liene sen parempi huumorintaju kuin meillä, verrattuna vaikka melkein naapurissa asuviin tshekkeihin; slovakeista en tiedä - ehkä ne ovat saaneet liikaa vaikutteita etelänaapureiltaan ikuisten nahistelujensa ja seka-avioliittojen kautta.

Tik sanoi:

Millaisia turkkilaisteorioita?

Onhan suomeakin teorisoitu joskus jossakin määrin turkin sukukieleksi (tai siis eikös se mene niin, että uralilaiset ja altailaiset kielet saattaisivat olla/todennäköisesti ovat/kaukaisesti ovat sukua?) joten unkari kai saman verran, mutta huomattavasti suuremmalla lainasanamäärällä ja rakenteellisia ynnä äänteellisiä piirteitä omaksuneena kansojen pitkän (joskin etenkin loppuajoiltaan epämukavan) yhteiselon jälkeen.

Vaan onko hahmoteltu läheisempää yhteyttä?

Click to expand...

No onhan suomestakin vaikka mitä teorioita intiaaniyhteyksiä myöten!
Osa unkarilaisista pitää itseään enemmän turkkilaisina, mutta ne yhtäläisyydet ovat juuri noita lainoja pitkäaikaisista kanssakäymisistä. Osa kerrostumista on tosiaan hyvin vanhoja, eivätkä nykyunkarilaisen korvaan välttämättä enää kuulosta turkkilaiselta. Unkarin lähimpien sukukielten puhujat hantit ja mansit asuvat Siperian metsissä metsästäen ja kalastaen niin kyllä joidenkin korvaan turkkisukulaisuus kuulostaa hienommalta. Ovathan turkkilaiset sentään sotineet ja kaikkea :roll:

Suomeen turkki on yhdistetty, jos oikein muistan, sen takia, että myös turkkilaiskielet ovat agglutinoivia eli siis sanojen perään tai eteen laitetaan päätteitä eikä ilmaista asiaa esim prepositioilla kuten vaikkapa englannissa. Kyllähän uralilaisten ja altailaisten kielten yhteytty joku vielä tutkii, mutta enemmän se on osa tutkimushistoriaa. (Ei siitä muuten ole kauaa, kun luin kirjoituksen, jossa pohdittiin, että uralilaiset ja altailaiset kielet olisivat samaa kantaa, mutta perustelu olivat edelleen hyvin huterat ja vähintäänkin epäilyttäviä. Pienenä offina vain. Mielenkiintoista tuollaisia on silti lukea.)
Wannabe-kielitieteilijä sulkee nyt suunsa. Ei kannata yllyttää..

Lentävä lumi sanoi:

Kuten varmaan lienee selvää suurimmalle osalle, forintti on heilahdellut kuin jojo, eli lähinnä alaspäin. ****
Toivottavasti tämä herättää jonkinlaista keskustelua. Laittelen myöhemmin lisää jotain hieman kevyempääkin tekstiä tästä ihanasta maasta, ettei menisi liian vakavaksi. ****
Keskustelu voi puolestani sisältää myös kysymyksiä Unkarista ja unkarin kielestä yleensä, kokemuksia maasta, ihmisistä, kielestä.. Miksei myös vinkkejä Unkariin matkaaville!

Click to expand...

Ja heti tartun tarjoukseen.

Ensinnäkin pakko sanoa, että niin ikävä kuin talouskriisi ikinä voi olla, niin Unkariin matkaavalle suurperheelle uutinen forintista on aika... positiivinen.

No, pidetäänkö me miitti Budassa (vai Pestissä?)? Kesäkuun alussa olemme tulossa. Tosin suurkaupunkeja olemme normaalisti välttäneet, olemme sellaisia pikkukyläturisteja.

Unkarin kielestä jos voisit antaa vinkkisivustoa, suositeltavaa lukemista turistiunkarin opiskeluun tms., niin tutustuisin mielelläni. On outoa, jos ei osaa lainkaan matkamaansa kieltä. Olen Unkarissa matkustanut parikymmentä vuotta sitten muutamaan otteeseen, mutten muista enää juuri mitään. Saksalla taisin silloin pärjätä. Saksankieliset itävaltalaisturistit olivat tiheässä Balatonilla.

Paikallisten kanssa keskustellessa taisi tulla ilmi, että kielet ovat tosi kaukana toisistaan. Eikö ole jopa kyseenalaistettu se, että ovatko sukulaiskieliä ollenkaan? Veri oli ainut löytämämme tuttu sana, mutta olikohan silläkin eri merkitys?

Ai niin, Balatonilta etelään käy matkamme...

Hyvää yleistietoa löytyy Budapestin Suomen suurlähetystön sivuilta:
http://www.finland.hu/public/default.aspx?nodeid=39337&contentlan=1&culture=fi-FI

Toinen hyvä paikka on Suomi-Unkari seuran sivut. Sieltä tässä on hyvä linkki tuosta kielisukulaisuudesta ja hyvä tiivistelmä perussanastosta. Siellä on myös noita sanoja kuten vér, joka todella tarkoittaa verta, hienosti taulukoituna. Sieltä löytyy myös ääntämisohjeita. Aivan sivun alalaidasta voi ladata "selviytymissanastoa" pdf-tiedostona.
http://www.suomiunkari.fi/tietoa-unkarista/2008/08/unkari-sukulaiskieli/

Tuo Suomi-Unkari seuran sivusto on muutenkin hyvä paikka, jos haluaa tutustua yleisemmin Unkariin tai siellä matkailuun.

Lisää maassaoleskelusta löytyy myös Kansallisen henkilövaihdon keskuksen Cimon sivuilta. Tuo on tarkoitettu lähinnä työharjoitteluun tai vaihtoonlähtijöile, mutta sieltä löytyy myös hyvää perustietoa.
http://www.maailmalle.net/Resource.phx/maailmalle/kokemusta/unkarivinkit.htx
Se on näemmä päivitetty 2008, mutta joitain vanhentuneita pikkujuttuja osui silmään nopealla selauksella. Mutta hyvä sivusto tuokin.

Ja laita may vaan minulle vaikka yskäriä, jos todella olet ennen kesäkuun puoltaväliä tulossa tänne! Menen jo ihan turistioppaasta, kun on muutamat sukulaiset tullut jo kierrätettyä ympäri kaupunkia..

Muutaman päivän aikana tekemieni havaintojen perusteella tämä foorumi ei kiellä vanhojen säikeitten nostamista unohduksen yöstä, mitä arvostan suuresti. Minusta on nimittäin kätevää, jos yhteen aihepiiriin liittyviä tiedonmurusia ei tarvitse rääppiä kokoon lukuisista eri paikoista vain siksi, että necromancing (suomenkielisissä tolkienistiyhteyksissä epäoilemättä noituminen) on periaatteelisista syistä kiellettyä. Mikäli olen käsittänyt väärin, puuttukaa asiaan, ennen kuin muutan Konnun Dol Gulduriksi.

Tik sanoi:

Millaisia turkkilaisteorioita?

Click to expand...

Kävin Unkarissa viimeksi vuonna 2019, ja silloin törmäsin näitten yllättävän voimakkaaseen läsnäoloon. En ole koskaan todella syvällisesti perehtynyt aihepiiriin, mutta jospa nyt yritän kattaa pöytään seikkoja, joitten ei ainakaan pitäisi olla kauhean väärin.

Ensinnäkin Unkarin historiaan ja esihistoriaan liittyvissä mielikuvakavalkadeissa on huolellisesti pidettävä erossa nykyisen Turkin valtion edeltäjien, siis osmaniturkkilaisten, ja arojen turkinsukuisten (hevos)paimentolaiskansojen roolit. Eroa vahvistaa unkarin kielessä se, että turkkilaisten kielten perheestä on usein käytetty myös nimitystä türk, kun taas osmanien ja nykyisen Turkin asukkaitten nimi on aina török.

Puhuttaessa aikakaudesta, jolloin osmanien sotajoukot ahdistivat Unkaria ja pahimmillaan valloittivat hyvin suuren ja keskeisen osan maata, on perinteisesti käytetty kollektiivista määräistä yksikköä a török. Toisin sanoen hyvinkin asiatyylisessä kirjallisuudessa on viitattu äärimmäiseen vainolaiseen samassa hengessä kuin suomalaisten voisi ajatella varsinkin maailmansotien välisenä aikana kuvanneen isonvihan tapahtumia: »Ryssä tuli, poltti kylän maan tasalle ja surmasi kaikki...»

Tämä a török on siis historialliseen aikaan kuuluva klassinen verivihollinen. Sen kielihistorian mittapuulla melko läheiset sukulaiset, muut turkinsukuiset kansat, ovatkin sitten unkarilaiselle minäkuvalle jotakin aivan muuta.

Täysin selvää on, että ainakin viimeisinä vuosisatoina ennen Karpaattien altaaseen saapumistaan varhaiset unkarilaisheimot olivat usein tiiviissä kanssakäymisessä turkkilaiskielten puhujien kanssa. Unkarilaiset lainasivat tällöin huomattavan määrän esimerkiksi karjanhoitoa, maanviljelystä, eläimistöä ja jopa ruumiinosia kuvaavia sanoja. Samantyyppistä hyvin keskeistä sanastoa on lainattu tuntuva määrä myös muinaisista iraninsukuisista kielistä, mutta jostakin syystä ajatus »me polveudumme muinaisista skyyteistä» ei ole Unkarissa ollut läheskään yhtä suosittu kuin »me olemme turkinsukuinen kansa».

Turkkilaisteorioitten perustan muodostaneekin se, että 1200-luvun unkarilaisissa (latinaksi kirjoitetuissa) gestoissa Unkarin kansa esitettiin joko hunnien alaryhmänä tai heidän läheisimpinä sukulaisinaan. Gestat olivat pitkälti aikansa poliittisia pamfletteja, joihin oli muun muassa mahtisukujen aseman pönkittämiseksi koottu historiallisia tosiseikkoja, elävää ja katoavaa perimätietoa sekä täysin sepitettyjä väittämiä.

Unkarilaisten hunniyhteyteen liittyy joukko minua huvittavia väärinkäsityksiä ja epävarmuuksia. Hunnien turkkilaisuudesta ei käsittääkseni tänäkään päivänä ole täyttä varmuutta, joskin tutkijat pitävät hyvin mahdollisena, että vähintään osa Attilan komentamista heimoista puhui turkinsukuisia kieliä. Tosimaailmassa se, että unkarilaisista yleisesti käytetty nimitys ungar monine muunnelmineen polveutuu turkinsukuisesta ilmauksesta on oğur ’kymmenen nuolta; kymmenen heimoa’ on paljon varmempi todiste unkarilaisten turkkilaisyhteyksille kuin mitkään hunnilegendat tai edes hunnien oletettu turkkilaisuus. Kuitenkin 900-luvun pakanalliset unkarilaiset nähtiin Euroopassa niin paljon Attilan joukkoja muistuttavana hävittävänä voimana, että heidän nimensä alkuun ryhdyttiin erityisesti latinassa ja ranskassa lisämään h. Tämä sopi mainiosti unkarilaisille, jotka (uskoakseni tosin vasta paljon myöhemmin kansallisromantiikan hengessä) ovat omaksuneet myös Attilan käyväksi miehennimeksi.

Sosialistisessa Unkarissa valtion virallinen kanta oli, että hunniteoriat olivat (varsinkin kielitieteen osalta) huuhaata samoin kuin tietyissä piireissä erittäin suositut sumerilaisteoriat. Suomalais-ugrilaista kielentutkimusta tuettiin, sillä itse Stalin oli viimeisinä vuosinaan jonkun neuvonantajansa yllyttämänä julkaissut omissa nimissään (haamukirjoitetun) kielitieteellisen artikkelin, jossa painokkaasti hyväksyttiin kansainvälinen historiallis-vertaileva kielentutkimus ja hylättiin sen bolševistiseksi korvaajaksi tarkoitettu marrismi.

Toki virallinen näkemys pitkään oli, että fennougristiikka tuli pitää mahdollisimman kuivana akateemisena kammiotutkimuksena, jotta se ei herättäisi intoa olla tekemisissä porvarillis-taantumuksellisten suomalaisten kanssa. Edes unkarilais-virolaiset yhteydet eivät olleet erityisen toivottavia, sillä Neuvostoliiton ainoana oikeasti merkittävänä ja opiskelemisen arvoisena kielenä pysyi venäjä, perusteltiinpa tätä Marrin näkemyksillä tai ei.

Monien isänmaallisten unkarilaisten toisinajattelijoitten (jotka koulutustaustaltaan usein olivat lakititieteilijöitä ja lääkäreitä) mielestä fennougristiikka ja marrismi olivat molemmat yhtä lailla unkarilaisten kansallisen itsetunnon tuhoamiseksi kehitettyjä kielitieteellisiä salaliittoja. Fennougristiikka vain oli vaarallisempi, koska sitä olivat ennen Stalinia ja Brežneviä käyttäneet aseenaan jo Itävallan keisarit ja se oli levinnyt länsimaihinkin. Kylmän sodan aikana toisinajattelijapiireissä tosin jostakin syystä rakastettiin teoriaa unkarilaisten sumerilaisesta alkuperästä; se nousi erityisen suosituksi Buenos Airesin vilkkaassa emigranttiyhteisössä mutta vaikutti vahvana puolilaittomana »kerhotoimintana» myös esimerkiksi Budapestissä.

Perestroikan ja järjestelmänvaihdoksen jälkeen kansallishenkisten unkarilaisten enemmistö näyttää palanneen nimenomaan hunniteorian ja sen turkkilaismuunnelmien pariin, kenties siksi, että niitä on sentään helpompi perustella uskottavasti kuin hengeltään dänikeniläisyyttä lähestyviä sumeriteorioita. Esihistoriaan perustuvassa viihteessä, ymmärtääkseni jopa joissakin opetusaineistoissa, unkarilaisten kielellinen yhteys muihin suomalais-ugrilaisiin häivytetään pois (vaikkakaan sitä ei välttämättä suoraan kielletä) ja muinaiset unkarilaiset esitetään nimenomaan muinaisia turkkilaisia muistuttavana ratsusoturikansana, jonka yhteys Attilaan vaihtelee. Tämän ei välttämättä tarvitsisi olla ristiriidassa tosiasioitten kanssa, kunhan nyt ei suorastaan esitetä Attilaa muinaisunkarilaisena. Unkarin kielen vahvat turkkilaisyhteydet ja kansan pitkä menneisyys ratsupaimentolaisina ovat sentään täyttä totta. Ratsusoturimytologia kuitenkin puhuttelee erityisesti niitä unkarilaisia, jotka kiivaasti torjuvat kaiken sukulaisuuden idän ja pohjolan historiattomiin »kalastajakansoihin».

Suhde ratsusoturitaustan ihannoimiseen on ollut sikäli kätevää esittää epämääräisesti, että kansallishenkisten unkarilaisten joukossa on aina ollut myös Suomen ystäviä, joihin nykyinen virallinen hallinto ei ole halunnut tehdä pesäeroa. Näitten Suomen-mielisten merkitys on kuitenkin jossakin vaiheessa rautaesiripun romahtamisen jälkeen lähtenyt selvään laskuun; kiinnostusta Suomea kohtaan ruokki erityisesti kylmän sodan aikainen mahdollisuus tähyillä Suomen kautta kiellettyyn läntiseen maailmaan.

Kun Unkari ja Suomi vielä ovat Euroopan unionin päättävissä pöydissä ajautuneet poliittisesti aivan eri linjoille, on Orbánin hallinnolla vuosi vuodelta enemmän aihetta työntää fennougristiikka takaisin pölyisiin tutkijankammioihin ja korkeimman tason diplomaattien juhlapuheisiin, kun taas kansan keskuudessa annetaan yhä enemmän tilaa turkkilaisteorioille. Siihen, onko suomalais-ugrilainen kerrostuma mukana siellä jossakin muinaishistorian syvimmissä syövereissä, voivat reaalipoliitikot useimmiten jättää ottamatta kantaa.

Ainakin Zircissä on vielä Antal Regulyn museo (ja käsityöverstas), jossa kävimme silloin 2016, kun oli se Suomen, Liettuan ja Unkarin Tolkienseurojen erasmushanke. Reguly kiersi 1800-luvulla tutkimassa eri suomensukuisten kansojen kieliä opetellen aina yhtä ja käyttäen sen sanastoa oppiakseen seuraavaa (suomea, saamea (en tiedä mitä niistä), hantia, mansia jne).

Kyseisellä reissulla aiheutin vaivautuneita katseita, kun kysyin unkarilaisesta riimujärjestelmästä. Myöhemmin vähän sivummassa ollessamme yksi osallistujista kertoi, että äärioikeisto oli ottanut riimut omaan käyttöönsä, eikä kukaan siksi halunnut kertoa tuntevansa niitä. Tämä henkilö kuitenkin kertoi minulle riimuista ja oikoi osin virheellisiä tietojani, jotka olin katsonut wikipediasta (Nuo monen kirjaimen yhteisriimut mietityttävät tuolla, koska unkarissa ei ole sanaa jossa olisi peräkkäin esim kirjaimet "tprus" tai sitten niillä on ollut 1482 jonkin käyttötarkoitus joka ei ainakaan tälle henkilölle ollut säilynyt. Luultavasti lyhenne jostain ettei tarvitse kirjoittaa jotain usein). Unkarissa on monissa paikoissa kaupunkien nimet sekä riimuilla, että länsimaisin aakkosin.

Tässä museossa ottamani kuva Regulyn matkareitistä:

Satekai sanoi:

Antal Regulyn museo (ja käsityöverstas)

Click to expand...

Esimmäinen ajatukseni oli vastata tuohon: »No olihan Reguly sentään unkarilaisten Castrén!»

Sen jälkeen mielessäni välähti: »Niin tuota, ei meillä Suomessa kyllä taida olla erillistä Castrén-museota, en ainakaan ole osunut kuulemaan. Castrénin seura meillä on, mutta niin on unkarilaisillakin Reguly-seura.»

Kielellisenä huomiona mainittakoon, että unkarin oikeinkirjoitus on johdonmukaisuudeltaan suomen ja saksan välimaastossa, varmaankin lähempänä suomea. Siinä on kuitenkin selvästi enemmän poikkeuksia kuin suomessa, ja pari tärkeimmistä yhdistyy juuri Antal Regulyn nimeen.

Alla seuraavia ääntämisohjeita on hieman pyöristetty suomen fonologian suuntaan. Yksityiskohtaisempaa tietoa tarjoan osaamiseni rajoissa heti, jos sitä joku erikseen pyytää.

Vanhastaan unkarissa oli foneemi /ľ/ (palataalinen l, IPA:n mukaan /ʎ/), joka kirjoitettiin ly. Vuosisatojen kuluessa se kuitenkin useimmilla murrealueilla, nykypäivään mennessä mahdollisesti kaikilla, muuttui j:ksi. Arkiunkarin knoppologian tärkeimpänä kysymyksenä pidetäänkin sitä, milloin /j/ kirjoitetaan j :llä ja milloin ly:llä (tai niin kuin unkarilaiset sanoisivat: ell ipszilonilla /äll ipsilonilla/). Tunnetun säveltäjän nimi Zoltán Kodály ääntyy suunnilleen /zoltaan kodaaj/, ei esim. */tsoltaan kodaali/.

Toisaalta on myös sellainen sääntö, että huomattava joukko tiettyjen henkilöitten ja sukujen vakiintuneita sukunimiä (ei etunimiä eikä paikannimiä) tulee kirjoittaa perinteen eikä ääntämyksen mukaan. Tunnetuimmista hurjin esimerkki on ehkä Batthyány (ks. Lajos Batthyány), jonka ääntämys on suunnilleen /baťťaańi/ ja nykyoikeinkirjoitus olisi siis *Battyányi. Olemassa on myös esimerkiksi keskiaikaisen käytännön mukaan kirjoitettu Thewrewk, jonka ääntämys on /török/ ja nykyoikeinkirjoitus olisi Török. Sitä useimmat samannimiset suvut ovatkin käyttäneet, mutta eivät kaikki.

Reguly kuuluu perinteen mukaan kirjoitettaviin sukunimiin. Sen ääntämys on /räguli/, ei odotuksenmukainen /räguj/. Tai oikeastaan sen virheettömin ääntämys on /reguli/, mutta koska suurin osa unkarilaisista, pääkaupunkilaiset mukaan lukien, ei kykene ääntämään lyhyttä /e/:tä, kielenhuolto hyväksyy täysin /räguli/-tyyppiset ääntämykset.

Oliko jokin sanonta jonka mukaan unkari olisi kieli jota paholainenkin kunnioittaa?

Niinhän sitä sanotaan, Unkarissa ainakin. Vieläpä ainoa sellainen kieli.

Ymmärrettävää sikäli, että kaikkien naapurikansojen kielet ovat niin eriperäisiä ja unkaria väitetään kovin vaikeaksi oppia. Ehkä se on sitä mokomille flekteeraaville ja isoloiville indoeurooppalaisille, jotka eivät niin millään opi agglutinoimaan.

Lisäksi voi todeta, että ”paholainen” unkariksi on kiitettävän paholaismainen ördög. Ei vain kiitettävän vaan ennätyksellisen.

Tik sanoi:

Lisäksi voi todeta, että ”paholainen” unkariksi on kiitettävän paholaismainen ördög. Ei vain kiitettävän vaan ennätyksellisen.

Click to expand...

Hauska seikka on, että unkarilaisten omasta mielestä ö on keskivertoa kauniimpi äänne. Gyönyörű /ďöńörüü/!

Unkarin kielessä vokaalien ääntämys on eri murrealueilla ja eri vuosisatoina heittelehtinyt enemmän kuin suomessa. Valitettavasti en tiedä, onko muinaisunkarilaisesta ruumissaarnasta tuttu variantti ürdüng unkarilaisten omasta mielestä paholaismaisempi kuin nykykielen ördög, jonka merkitys on, asiayhteydestä suuresti riippuen, monesti lähempänä ’pikkupirua’ kuin ’perkelettä’. Lievemmät merkityssävyt selvisivät minulle, kun aikoinaan ihmettelin, miten Eördögh (lausutaan kuten ördög) voi ihan oikeasti olla (aatelistaustainen) sukunimi.

Paholaismaisuudesta puheen ollen: Kauan minua on huvittanut keskiaikainen latinankielinen tekstikatkelma, jossa Euroopan kristittyjen joukot käyvät taistoon silloin vielä pakanallisia, viikinkeihin ja hunneihin rinnastuvia unkarilaisia vastaan. Liutprand Cremonalainen kuvaa, miten kummankin osapuolen sotahuudot kajahtavat ilmoille (korostukset minun):

»Haud mora, bellum incipitur, atque ex christianorum parte sancta ac mirabilis vox Κύριε ἔλεισον, kyrie eleison, ex eorum vero turpis et diabolica hui, hui, frequenter auditur.»

Eipä ole liioilla harmaan sävyillä pilattu sitä, miten vastakkain ovat siunatut ja ihmeen ihanat haltiat sekä iljettävät ja perkeleelliset örkit. Olisiko riveissämme joku hienostunut latinisti, joka osaisi kääntää koko katkelman sulavaksi suomeksi?

Satekai sanoi:

Kyseisellä reissulla aiheutin vaivautuneita katseita, kun kysyin unkarilaisesta riimujärjestelmästä. Myöhemmin vähän sivummassa ollessamme yksi osallistujista kertoi, että äärioikeisto oli ottanut riimut omaan käyttöönsä, eikä kukaan siksi halunnut kertoa tuntevansa niitä. Tämä henkilö kuitenkin kertoi minulle riimuista ja oikoi osin virheellisiä tietojani, jotka olin katsonut wikipediasta (Nuo monen kirjaimen yhteisriimut mietityttävät tuolla, koska unkarissa ei ole sanaa jossa olisi peräkkäin esim kirjaimet "tprus" tai sitten niillä on ollut 1482 jonkin käyttötarkoitus joka ei ainakaan tälle henkilölle ollut säilynyt. Luultavasti lyhenne jostain ettei tarvitse kirjoittaa jotain usein). Unkarissa on monissa paikoissa kaupunkien nimet sekä riimuilla, että länsimaisin aakkosin.

Click to expand...

Minä olen sattunut näkemään unkarinkielisiä riimukylttejä vain Transilvanian puolella. Unkarilaisilla on kyllä suomalaisiin verrattuna ilmiömäinen kyky politisoida ja polarisoida aivan kaikki, kenties hyvää ruokaa ja viiniä lukuun ottamatta... En varmaan kestäisi sikäläisiä someväittelyjä päivääkään, kun meikäläisistäkin tulee niin helposti paha mieli.

Myös minä kutsun noita kirjoitusmerkkejä suomeksi riimuiksi, mutta unkarilaiset tekevät selvän eron. Heikäläinen riimukirjoitus on rovásírás /rovaašiiraaš/ ’kaiverruskirjoitus, veistokirjoitus’, jota nimitystä käytetään myös idän arojen vanhoista turkkilaisista kirjoitusjärjestelmistä. Germaanien fuþarkin ja fuþorcin nimitys taas on unkariksi rúnaírás /ruunaiiraaš/ ’riimukirjoitus’.

Lueskelin hiukan unkarinkielisiä verkkolähteitä enkä tullut hullua hurskaammaksi tprus-merkin suhteen. Siitä on useita huteria teorioita, joista suosituimpien mukaan se olisi auringonjumalan tai esi-isien palvontaan liittyvä sanamerkki. tpr-osuudesta puuttuisivat vokaalit, joita ei muutenkaan läheskään joka paikassa tarvinnut merkitä. Onpa muuan unkarilainen Silent Hill ‑harrastaja yrittänyt laatia tprusista ja sen kumppaneista englanniksi yksinkertaistetun yhteenvedonkin. Unkarinkielisessä Wikipédiassa nimenomaan tprus-merkkiä käsitellään hieman toisin painotuksin.

Muutaman kerran elämässäni olen yrittänyt tehdä itselleni selväksi, mistä unkarilaisissa riimuissa on kysymys. Joka kerta olen törmännyt siihen, miten kaukana nykyajan harrastelijoitten riimujärjestelmä, se esimerkiksi tienvarsi- ja kadunnimikylteissä käytetty, on suhteellisen harvoista vanhoista säilyneistä riimuteksteistä. On vähän kuin olisi otettu pohjaksi Novgorodin tuohikirjeitten tapa kirjoittaa muinaiskarjalaa ja siitä ronskisti oikoen rakennettu mahdollisimman suoraan nykysuomen rakenteen ja oikeinkirjoituksen kanssa yhteen sopiva kirjoitusjärjestelmä. Harrastus on minusta tavattoman hauska, mutta kansallishengen nostattamisen välineenä se tuntuu, ainakin noin äkkiseltään, yhtä aidolta kuin jos amerikansuomalaiset isänmaallisuuden puuskassa innostuisivat ihan vakavissaan kirjoittamaan toisilleen »suomea» tyyliin I am Finnish, my great-grandmother was born in Suojärvi > Mina olen suomalainen, minun suuri-isoaiti oli syntynyt Suojarvissa.

Voi toki olla, että suhtaudun unkarilaisiin nykyriimuihin liian pessimistisesti, koska olen silmäillyt lähinnä lähteitä, joissa keskitytään vanhojen riimutekstien tulkitsemisen ongelmiin. Esimerkiksi niin sanottu Konstantinopolin seinäkirjoitus (1500-luku) vaikuttaa siltä, että se voisi olla erityisen selkeä ja helppolukuinen, varsinkin, jos hallitsisi sujuvasti keskiunkarin kauden (n. 1350–1600) murrevariaatiota.

Asiaan mitenkään liittymättä... Tihanyssa on mainio 1000-luvulta oleva benediktiiniluostari. Kannattaa käydä! Köszönöm. És sajnálom.

eowynofmay sanoi:

Kannattaa käydä! Köszönöm. És sajnálom.

Click to expand...

@eowynofmay Mit sajnálsz? Azt, hogy ma nem olyan sok finn jut oda?

Muistelen pistäytyneeni Tihanyin luostarissa, mutta pelkään sekoittavani sen toiseen hienoon luostariin. Käynnistäni on nimittäin melkoisen kauan aikaa, enkä ikävä kyllä ehtinyt viipyä pitkään. Joka tapauksessa paikka olisi jo pelkästään näköalan ansiosta vierailun arvoinen.

@Isilmírë Jos vilkaiset Tihanyin luostarin sijaintia esittäviä karttoja ja valokuvia, ymmärrät ehkä tämän: Päätimme kerran ystäväni kanssa, että Tihanyin niemi on »Stand Still, Stay Silent» ‑sarjakuvan todellisuuden Unkarissa yksi niitä erittäin harvoja paikkoja, joissa on säilynyt ihmiselämää. Oikeastaan se saattaa olla kerrassaan ainoa paikka, eikä siellä tietenkään ole toimivaa radiolähetintä. Lisäksi väitän, että Transilvanian székely-unkarilaisilla eli seklereillä on muutama vähäinen turvalaakso, jotka muistuttavat monin tavoin sarjakuvan Norjaa mutta joiltakin osin myös Saimaata ja Keuruuta.

Seklerit ovat mielenkiintoinen porukka, johon toivottavasti palaan vielä. Nyt ajattelin ryhtyä kirjoittelemaan unkarin vokaaliopista.

☙

Unkarin vokaalijärjestelmä muistuttaa todella paljon suomen vastaavaa. Tämä on sikäli erikoista, että mitä syvällisemmin uralilaisten kielten vokaalien historiaa on tutkittu, sitä suuremmalta osin on jouduttu luopumaan ajatuksesta, että samankaltaisuudet olisivat peräisin suoraan kantakielestä. Moni järjestelmien osanen on siis toisistaan riippumatta kehittynyt samansuuntaisesti.

Erilliskehityksen tulosta näyttäisi olevan varsinkin se, että (lähes) mikä tahansa vokaali voi kummassakin kielessä esiintyä sekä lyhyenä että pitkänä sekä painollisessa että painottomassa tavussa. Foneemi /ö/ on käytössä molemmissa kielissä, mutta minkäänlaista yhteistä alkuperää sillä ei näyttäisi olevan.

Toisaalta suomen ja unkarin vokaalisoinnut ovat samaa alkuperää. Isolta osalta ne muistuttavatkin toisiaan, mutta niitten välillä on myös vuosituhansien aikana kehittyneitä eroja. Tärkein ero lienee se, että unkarissa on myös turkkilaisperäinen labiaalinen vokaalisointu: monissa tilanteissa kielenoppijalle ei riitä, että osaa valita pääteainekseen taka- tai etuvokaalin, vaan lisäksi pitää osata valita e tai ö. Jos suomessa olisi mahdollisimman samantapainen sointu, meillä taivutettaisiin kyllä viljasta, toivosta ja kesästä mutta ei kylvöstä vaan *kylvöstö!

Unkarin alkeisopetuksessa on tapana kertoa, että melkein kaikki unkarin vokaalit vastaavat suoraan tiettyjä suomen vokaaleja, esim. u = u, ű = yy, ja sitten mainitaan poikkeus tai pari. Nimenomaan alkeisopetuksen kannalta tämä yksinkertaistus on vallan toimiva, mutta jos kieleen sukeltaa syvemmälle, siitä seuraa ennemmin tai myöhemmin päänvaivaa. Tarkastelkaamme tätä ensi kerralla.

Lisättäköön tällä kertaa vielä, että unkarissa merkitään johdonmukaisesti vokaalin pituutta aksenttimerkillä, jonka nimi on akuutti. Jos lyhyttä äännettä tarkoittavan kirjaimen päällä on kaksi pistettä, käytetään pituusmerkkinä kaksoisakuuttia. Se on tarkemerkki, jonka unkarilaiset kirjapainoammattilaiset parhaan tietoni mukaan itse kehittelivät 1800-luvulla. Siispä unkarin o:n pitkä pari on ó ja unkarin ö:n pitkä pari on ő. Toisin kuin esimerkiksi espanjassa, unkarissa akuutilla ei ole mitään tekemistä painon kanssa! Sanan pääpaino on ensimmäisellä tavulla yhtä vakaasti kuin suomessa.

Sama muuten pitkälti koskee tšekin kieltä ja myös slovakin kieltä, joissa kaksoisakuuttia ei kuitenkaan esiinny: paino ensitavulla, pituus siellä missä akuutti kertoo sen olevan! Ei ole kerrassaan mitään syytä, miksi tšekkiläinen Škoda ääntyisi »skooda» tai unkarilainen, nyttemmin jo lakkautettu Malév ääntyisi »maalev», vaikka molempia olen kuullut paljon; eikä slovakialaisessa sukunimessä Strapáková pääpaino kuulu pitkille vokaaleille yhtään sen enempää kuin se kuuluu pitkälle ee:lle suomalaisessa nimessä Hämeen-Anttila.

Kävitkö kenties Pannonhalmassa? Se on jo v. 996 perustettu benediktiiniluostari. Voisin viettää pari vuotta Pannonhalman kirjastossa Luostari on edelleen toiminnassa (tai oli 10+ vuotta sitten).

Unkarin kielen osaamiseni kyllä rajoittuu suunnilleen tuohon ylläolevaan kiitokseen

Kun lueskelin noita vanhoja viestejä, niin mehän toden totta pidimme Lentävän Lumen kanssa Budapest - miitin!

Siinäpä se, että muistikuvissani Tihany ja Pannonhalma menevät pahasti ristiin! Harmittaa vietävästi.

Olen lukenut molemmista, pitkälti vielä samoissa asiayhteyksissä, ja liikkunut molempien tienoilla vähän liian kiireisenä liian kauan sitten. Jos maisemia ei lasketa, Pannonhalma olisi kiinnostanut minua enemmän. Muistelen, että eräs opettajani oli siellä saanut klassisiin kieliin painottuneen lukiosivistyksensä. Pannonhalma on myös Tihanyin luostarin perustamiskirjan säilytyspaikka.

Olisi kuitenkin järkevämpää ajatella, että olisin poikennut Tihanyin luostarin pihalla, koska Balatonin seudulla minua muutenkin kuljetettiin useampaan paikkaan kuin Győrin seudulla. Vanhoista päiväkirjoistani asia saattaisi selvitä, jos jaksaisin selailla niitä tarpeeksi huolellisesti...

sajnálom on suomeksi ’olen (siitä) pahoillani, pahoittelen (sitä)’. Koetin kysellä, mitä pahoittelet. Ehkäpä haitkin ilmausta ajánlom ’suosittelen (sitä)’?

☙

Suuntaa antavia ääntämisohjeita (lisäksi esim. Pannonhalma ääntyy, hyvin karkeasti ottaen, aivan kuin se olisi suomea):

ajánlom /ajaanlom/
azt /ast/
Győr /ďöör/
hogy /hoď/
Malév /maleev/
nem /näm/
olyan /ojan/
sajnálom /šajnaalom/
sajnálsz /šajnaals/
sok /šok/
Škoda /škoda/
Strapáková /strapaakovaa/
székely /seekäj/
Tihany /tihań/