Usvajaisten kylä, pelitopic

Nonnih, aloitetaan.

_________________________

On aivan tavallinen aamu Suvannon kylässä. Joki laulaa iloisesti, hälvenevä sumu sädehtii hienoisesti auringon ensisäteissä, ihmiset heräilevät kodeissaan.

Kaduilla on vielä hiljaista. Fica asettelee omenoitaan näytille torilla ja CAPS on pysähtynyt keskustelemaan hänen kanssaan.

Samooja on herännyt tapansa mukaan ja lähtenyt kiertelemään läheisessä metsässä. Matkallaan hän ohittaa Tenion, kylän kirvesmiehen, joka on jo ehtinyt töihin.

Pikku Myyllä riittää töitä. Hän yrittää saada sisaruksensa syömään aamupuuron kiltisti, mutta nuorimmainen ei toruista valita ja lautanen kaatuu hänen syliinsä.

Aiwendil istuskelee mökkinsä portailla ja mumisee itsekseen. Ereinion vilkaisee häntä säälivästi kävellessään ohi ja lupaa mielessään rukoilla kylähullun puolesta, kuten niin monesti ennenkin.

Haltiamieli tarkkailee peltoaan. Kevät on jo pitkällä, ja vilja alkaa nousta hiljalleen oraalle.

Juspe nukkuu vuoteessaan. Hän on työtön, eikä aikaisin nouseminen tunnu erityisen innostavalta.

Aila sen sijaan hääräilee majatalossaan ja valmistelee sitä päivää varten. Piikatyttö Poppy piipahtaa tuomassa hänelle korillisen tuoreita kananmunia.

Miccoh tallustelee torin poikki ja sieppaa Fican kojusta omenan kenenkään huomaamatta. Dolphin korjaa tomerana kenkäparia ja Papa Legba takoa kilkuttelee pajassaan.

Tix pyörittelee myllynkiviä ja valmistautuu päivään.

Vain yhdessä talossa on hiljaista. Kangaspuiden tasainen kolina, joka normaalisti kantautuu ulos kutojan talosta, on vaiennut. Keskipäivään mennessä Vehka ei ole tullut ostamaan tavanomaisia tavaroitaan torilta, ja jotkut alkavat huolestua.

Pikku Myy, joka joskus on käynyt Vehkan luona opiskelemassa kutomista, päättää mennä tarkistamaan tämän kunnon. Hän koputtaa oveen, mutta kukaan ei tule avaamaan. Kahva tuntuu kummallisen kylmältä.

Hetken kuluttua talosta kuuluu Pikku Myyn kirkaisu. Papa Legba kiiruhtaa sisään ja näkee kutojataren makaamassa keskellä lattiaa. Vehkan kasvot ovat kalpeat, silmät avoimet ja ympäri kierähtäneet.
Kutojan kasvoille on jäykistynyt tuskaisa ilme.

CAPS tulee kutsuttaessa ja tarkistaa pulssin. "Kuollut", hän ilmoittaa hiljaa. Sitten lääkäri haukkoo henkeään ja osoittaa kättä, josta mittaisi pulssin. Kohdat, joihin hän oli koskettanut, ovat alkaneet hiljalleen hälvetä ja haihtua ilmaan kuin usva... Hetkeä myöhemmin koko kutojan ruumis on kadonnut.

"Usvajaisia", toteaa paikalle tullut Samooja.

________________

Kuolleet:

1. Yö, PJ Vehka, usvajaiset imeneet elinvoiman
1. Päivä, Tenio, usvajainen, hirtetty
2. Yö, Miccoh, kurkku viilletty auki
2. Päivä, Aiwendil, usvajainen, hirtetty
3. Yö, Papa Legba, kamikazemurmeli ja CAPS
3. Päivä, Ereinion, tikari rintaan, viaton

"Hän oli hyvä asiakas ja hieno ihminen", Papa Legba sanoo hiljaa paljastaen kaljun päälakensa. "Sanokaa minun sanoneen: sillä kierolla Haltiamielellä on lusikkansa tässä sopassa!", seppä jatkaa ankaran näköisenä. "Enkä ihmettelisi jos Ereinion olisi liitossa hänen kanssaan."

Lääkäri pyyhkii vaitonaisena kyyneleen silmäkulmastaan. Äskeisen näyn aiheuttama säikähdys näkyi vielä tärinänä hänen käsissään. Kaikkea tätä oli vaikea käsittää. Miksi joku haluaisi tappaa kylän mukavan ja taitavan kutojan? Kuka kertoisi muille kyläläisille tämän suru-uutisen? Ja mitä vanha seppä oikein höpäjää, tietääkö hän kenties enemmänkin tästä traagisesta tapahtumasta?

Myy vapisee huoneen nurkassa hiljaa ja vikisee. Mekon miehustassa on vielä aamuista puuroa mutta maailma on vierähtänyt ympäri. Hän katselee poispäin siitä paikasta missä Vehkan ruumis vielä hetki sitten makasi. Myy haluaisi juosta metsään karkuun ihmisten kauhuilta ja peloilta mutta on kuin liimattu pienen huoneen nurkkaan.

"Usvajaisia?" paikalle hiljaa hiippaillut Miccoh toteaa. "Kutojan kuolema on tietysti valitettava tapaus, mutta usvajaiset surmasivat vanhempani kun olin pieni, joten jäin heille miekaniskun verran velkaa. Jos joku tietää niistä jotakin, niin otan kaiken tiedon mielelläni vastaan. Usvajaiset, odottakaapas että saan teidät kiinni!" :twisted:

Juspe on noussut jalkeille ja haukoittelee huomaten samalla, että kyläläisiä askarruttaa ja kauhistuttaa jokin nyt kovasti.

Vaatteet päälle siis ja menoksi.
Juspe saapuu Vehkan asunnolle ja näkee saman näyn kuin moni muukin. Kaikki tuntuvat katsovan Juspea ja odottavan jotain, vastoin odotuksia Juspe ei sano eikä tee yhtään mitään vaan lähtee paikalta pois miettivän näköisenä.

"Usvajaisia...", mutisee mennessään minkä ainoastaan CAPS saattoi kuulla.

Tämän päivän aikana Juspea ei enää nähdä. Juspe on kadonnut metsään omille teilleen. Ainoastaan pari läheisintä kyläläistä saattaa tietää Juspen olin paikan. (Samooja, CAPS, Ereinion ja Papa Legba)

Saappaat mutaisina keskellä viheriänä orastavaa vehnää seisovan Haltiamielen hahmo terästyy yhtäkkiä, kun hän kuulee kylän suunnalta vaimean kirkaisun. Kirkaisuja on monenlaisia, heikkohermoisempi nainen voi kirkaista nähdessään jätteistä lihoneen ison rotan, mutta tämä kirkaisu ei selvästikään ole harmitonta laatua. Sen toteamiseen edes näin kaukaa tuskin tarvittaisiin Haltiamielen kokemustakaan.
Haltiamieli ottaa muutaman juoksuaskeleen ja loikkaa leveän ojan yli vetreydellä, jota tuskin osoittaisi kukaan yhtä monta kesää nähnyt täkäläinen - mutta pohjoisten vuorikylien ihmiset ovatkin syntyjään sitkeämpää lajia. Uusia kirkaisuja tai muutakaan mekkalaa ei enää kuulu, joten Haltiamieli päättelee kiirehtimisen olevan turhaa, mitä sitten onkin tapahtunut. Juoksuaskeleet vaihtuvat ripeäksi kävelyksi.
Autiolle kylänaukiolle saapuessaan hän havaitsee väen tungeksivat Vehkan, kutojan, talolla. Väkijoukon perillä kuikuilee ainakin mylläri Tix, jolta Haltiamieli tiedustaa mitä on tapahtunut; jos joku, juorueukko epäilemättä tietää kertoa mitä on tapahtunut.

Ereinion ehtii paikalle Myyn avunhuutojen hälyyttämänä, ja sattuu parahiksi kuulemaan, kun lääkäri ihmettelee, miksi seppä arvelee syyllisiä olevan Haltiamielen ja Ereinionin. Luonnollisestikin hän loukkaantuu sydänjuuriaan myöten.
"Anteeksi nyt vain, mutta minusta arvon seppämestarilta on erinomaisen mautonta mennä tällaisen murhenäytelmän sattuessa syyttelemään toisia ihmisiä vailla mitään perusteita. Nyt on paljon tärkeämpää varoittaa kaikkia kyläläisiä ja kutsua heidät kaikki koolle selvittelemään tapausta. Voisivatko Micco ja Samooja lähteä viemään sanaa?"
Sitten hän huomaa kauhistuneen Myyn huoneen nurkassa. "Voi sentään, tyttö raukka. Sinäkö se löysit Vehkan?" Myyn nyökätessä ja alkaessa vikistä entistä itkunsekaisemmin Ereinion jatkaa: "No niin, no niin. Ikäväähän se nyt oli, todella kamalaa, mutta ei sille nyt voi enää mitään. Talon ulkopuolella ei maailma näytä ollenkaan niin pahalta paikalta. Mennään kylän kaivolle, saat juoda raikasta vettä ja sitten minä keitän sinulle virmajuuriteetä, se rauhoittaa. Jätetään seppämestari ja lääkäri tänne etsimään johtolankoja. Sopiiko?"

Samooja oli tapansa mukaan herännyt aamulla aikaisin ja ehtinyt jo piipahtaa läheisessä metsässä ennenkuin Pikku Myyn kirkaisu kantautuu hänen korviinsa. Hän kiirehtii rikospaikalle, yksi vilkaisu riittää kertomaan hänelle mistä tässä on kysymys. Kauan pelätty, kauhua kylvävä pahuus on pesiytynyt kylään. Samooja lähtee välittömästi rikospaikalta viemään sanaa ympäri kylää: jotain kauheaa on tapahtunut, nyt tarvitaan yhteisiä ponnisteluja jotta syylliset saadaan kiinni. "Ei pidä olla liian pikaisesti jakelemassa syytöksiä" hän sanoo tuimasti, katsahtaen Papa Legbaan päin. Tämä traaginen tapaus täytyy selvittää pohjiaan myöden.

Myöhemmin Samooja häviää metsään, näyttäen tavallistakin synkemmältä.

Ereinonin höpinöiden jälkeen Micco lähtee oitis Juopunutta Aasia kohti ja avoinaisesta ikkunaluukusta kuuluttaa mitä on tapahtunut. Hän ei jää odottelemaan mitä ihmiset kysyvät häneltä, sillä hän on jo matkalla seuraavalle talolle, jonka portailla Aiwendil istuu ja mumisee itsekseen.

"Sinun ei kannattaisi oleskella paljon yksin, sillä liikkeellä on peto", Micco sanoo. Aiwendil kiinnostuu asiasta ja lähtee hortoilemaan väkijoukkoa päin ja Micco jatkaa matkaansa ympäri kylän ja kehottaa asukkaita pitäämään ovet ja ikkunat suljettuina kaiken varalta.

Kirvesmies kyllä kuunteli mitä Micolla oli sanottavanaan, mutta hän vain murahti ja kääntyi takaisin töidensä pariin. Kyläläisiä informoituaan Micco palaa Ereinionin luokse ja kertoo retkestään ja kun huomaa Myyn voivan pahoin, hän kysyy tarvitaanko täällä apua.

Poppy kurkkii ovenpielestä sisään muiden pelokkaiden ilmeiden säikäyttämänä. Ereinion kulkiessa ohi itkevää Myytä taluttaen hän livahtaa taloon ja katselee muita uteliaana. Kukaan ei tahdo selittää hänelle, mitä on tapahtunut, mutta pian hän huomaa, ettei Vehkaa näy missään, vaikka kyse on hänen kodistaan. Hän kuulee jonkun mutisevan jotain usvajaisista. Niillä isä oli aina pelotellut tyttöä tämän ollessa lapsi. Yhtäkkiä hän muistaa isänsä sanat: "Kuka vaan voi olla niitä. Ne ei toimi yksin, eikä ne sääli ketään. Tyttö, et voi luottaa kehenkään, kun ne kerran alottaa työnsä. Et kehenkään". Kauhuissaan hän katsoo ihmisiä ympärillään ja juoksee pakoon.

Tönäisin säikähtäneenä korillisen omenoita nurin kun kuulin kauhistuneen kirkaisun. Ihmiset alkoivat juosta Vehkan talolle päin. Mitä oikein on tapahtunut? Lähden juoksemaan perään miettimättä kojuani. Saavuttuani Vehkan talolle en edes ehdi sisälle asti kun kuulen väkijoukolta mitä on tapahtunut. Olen aina kammonnut kuolleita, en tohdi mennä sisälle katsomaan. Kuka voisi haluta kutojallemme pahaa?

Kuuntelen kun ihmiset väittelevät syyllisestä. Eihän usvajaisia oikeasti ole olemassa? Niillähän vai pelotellaan lapsia? Käännyn sanoakseni tämän Samoojalle, mutta hän on hävinnyt jo jonnekin. Miksi ihmeessä kutojamme on tapettu... Jään seisomaan väkijoukon laitamille ja katselen ihmisiä etsien turvallisia kasvoja. Kaikki näyttävät kuitenkin yhtä pelokkailta kuin minäkin.

Lääkäri ja seppä tutkivat asuntoa järkyttyneet hiljaisuuden vallassa. Ainoastaan sepän jupinat salaliitosta ja "siitä kierosta maajussista" katkaisivat toisinaan lääkärin mietteet. Talo näytti täysin normaalilta, ainakin niiden muutamien kotikäyntien perusteella, jotka lääkäri oli joutunut taloon tekemään. Pihalla ikkunan edessä ruohonkorret olivat kuitenkin taittuneet, ja hyvällä mielikuvituksella nurmikolla saattoi juuri ja juuri nähdä jalanjäljet, jotka johtivat pihapolulta ikkunan ääreen. Kenties joku oli seissyt ikkunan takana tarkkailemassa Vehkaa?
Kyläläiset tuntuivat reagoivan iltapäivän surullisiin tapahtumiin kovin eri tavalla. Toiset olivat kadonneet teille tietymättömille. Muutamat olivat kerääntyneet torille tärisevän Pikku Myyn ympärille, jota Ereinion koitti rauhoitella. Lääkäri muisti kotonaan lojuvat tuoreet kuunliljan lehdet, jotka voisivat auttaa nyt Pikku Myytä, mutta päätti kuitenkin antaa kerjäläismunkin hoitaa tilanteen tällä kertaa. Muutamat olivat lukkiutuneet omiin mökkeihinsä turvaan. Kaikista kyläläisistä ei ollut vielä kuulunut koko päivänä mitään. Kuinka voi mylläri, entä mitä tästä kaikesta ajatteli majatalon emäntä? Torille kerääntyi yhä enemmän väkeä keskustelemaan siitä, mitä toimenpiteitä kylässä nyt tulisi tehdä. Lääkäri liittyi heidän joukkoonsa ja kertoi havaintonsa jalanjäljistä kutojan ikkunan ulkopuolella.

Mylläri on tullut paikalle heti kohun kuultuaan ja pyörii ympäri kylänraittia silmät selällään.
"Isäntä Haltiamieli. Hyvänen aika, usvajaisia. Hyvä kutojamme Vehka on viety", Mylläri vakuuttelee nyökkäillen nähtyään Haltiamielen epätietoisen ilmeen. Mylläri näyttää olevan hänkin järkyttynyt, mutta on hankala sanoa onko hän kiihdyksissään itse murhasta vai kaikesta kohusta ympärillään. Mylläri huomaa myös Poppyn pelokkaan katseen ja kääntyy tytön puoleen.
"Jotakin kamalaa tapahtuu. Ne eivät koskaan tyydy yhteen suupalaan. Sinun pitää olla varuillasi", hän kuiskaa Poppylle hiljaisella äänellä. Myös Ficaa hän tervehtii kailottaen tuota samaa, karmivaa uutista: "Usvajaisia!"
Kyläläiset reagoivat kuitenkin pelokkaasti, jos ollenkaan ja Mylläri vilkuilee vaitonaisena ympärilleen.
"Jospa menisimme Juopuneeseen Aasiin pohtimaan tapahtunutta", hän ehdottaa toiveikkaasti isäntä Haltiamieltä silmäillen.

Ennen kuin Tix ehtii edes vastata, kuulen jo sanan toistuvan useammankin huulilla: "usvajaisia" - ja hetken olen kuin kuka tahansa kyläläisistä, pelko jähmettää kasvot ja polvet notkahtavat, kunnes saan taas tunteeni hallintaani. Mylläri saarnaa kansanomaisia usvajaisuskomuksia raukkapahoille kylän tytöille. Sitä pahempi, etteivät ne kaikesta kauheudestaan huolimatta ole kaukana totuudesta. Myllärin uteluun siirtymisestä majataloon vastaan hajamielisellä päänpudistuksella - nauttiiko tuo akka nuosseesta kohusta oikeasti? Pian ymmärtää olla nauttimatta.

Seppä ja lääkäri häärivät sisällä, siellä minua tuskin tarvitaan. Saatan jo arvata sepän mutisseen jotakin minun syyllisyydestäni, enkä juuri nyt kaipaa tuimia katseita. Siirryn syrjemmälle veli Ereinionin saatellessa vapisevaa Myytä ulos talosta.
Annan katseeni kiertää väkijoukossa. Kulkuri ja Samooja ovat jo kaikonneet, muut kerääntyvät kaivolle. Kun ruumista ei ole, Myy-tyttö on selvästikin mielenkiintoisin kohde hämmästeltäväksi. Hmph.

Seuraava yö on aivan liian lähellä, aikaa ei ole juuri hukattavaksi. Jos muut eivät ole halukkaita - ja ymmärrän hyvin etteivät ole, sillä se mitä on sanottava ei ole mukavaa kuultavaa - on minun siis aloitettava puhe ja nostettava kollit pöydälle. Astelen kaivolle ja selvitän kurkkuani:

"Khrhm. En halua säikyttää ketään enempää kuin on tarpeellista, mutta nyt lienee parempi puhua suoraan."

Katseet kääntyvät minuun, pelokkaat ja epätietoiset katseet. Vain veli Ereinion näyttää tietäväisemmältä - joskaan ei sen vähempää pelokkaalta. Tieto ei usvajaisista puhuttaessa juuri pelkoa hälvennä.

"Usvajaiset ovat surmanneet Vehkan, ja olen siitä erittäin pahoillani. Rauhallisempaa ja lempeämpää ihmistä harvoin tapaa. Mutta tämä ei jää tähän, joukossamme on ainakin yksi usvajainen, joka on syyllinen murhaan. Ellemme toimi, hämärän tullessa ensi yönä tapahtuu mitä varmimmin toinen murha! Elin siinä luulossa, että usvajaiset on näiltä rauhallisemmilta maailmankolkilta jo surmattu loppuunsa, että niitä on enää etelässä ja meren takana idässä. Koskaan en ole ollut enemmän pahoillani ollessani väärässä.
Meillä on vain yksi, synkkä vaihtoehto: löytää joukostamme usvajainen ja päästää se surkeasta epäelämästään. Sillä muistakaa, muututtuaan usvajaiseksi ihminen ei ole enää sama henkilö, jonka olitte ehkä tunteneet lapsuudesta saakka. Tarinat ehkä sanovat usvajaisten olevan oma rotunsa, ja niin olisi kenties lohdullista ajatella. Mutta tosiasiassa jokainen usvajainen on alkuaan ollut ihminen. Ne, joiden sielu on hyvä ja joilla on onni myötä, kuolevat ja haihtuvat usvaksi kuten Vehka - rauha hänen muistolleen - mutta jotkut meistä ovat, tietämättämme ja ilman omaa syytä, usvamieliä. Se tarkoittaa, että usvajainen hyökätessään ei heitä surmaa, vaan muuttaa uudeksi usvajaiseksi. Niin on epäilemättä käynyt nytkin, joku äskettäinen matkalainen on tuonut tämän vitsauksen kyläämme. Sanotaan, että vanhat ja kokeneet usvajaiset osaavat tunnistaa usvamielet ja ensinnä käännyttää heidät. Toivokaamme, etteivät nämä kylämme usvajaiset ole niin vahvoja.
Usvajainen on yön peto, joka janoaa kuolemaa, vaikka se päivisin esittääkin yhä rooliaan ihmisenä. Se valehtelee, pettää ja peittelee. Älköön kukaan tästä lähin enää luottako täysin sydämin kehenkään, tarkkailkaa toisianne. Näin olkoot niin pitkään, kunnes yöt ovat taas turvallisia ja usvajaiset torjuttu. Niin kauan kuin usvajainen on hengissä, murhat jatkuvat! Ehdotan, että kaikki - ja tarkoitan kaikkia - kokoontuvat nyt valon vielä riittäessä aukiolle ja kertovat kaiken, mikä voisi johtaa usvajaisen paljastumiseen. Kuulinko oikein, että lääkärimme Caps puhui jalanjäljistä Vehkan ikkunan luona?"

Aiwendil ei oikein kasita mista on kyse, mutta alkaa paivan mittaan nayttaa erittain ahdistuneelta. Jahmettyy liikkumattomaksi joka kerta ohittaessaan seppa Pagban - muistaen viela hyvin, mita naki pajan oven raosta sina synkkana iltana. Valilla Aiwendil purskahtaa syytta suotta itkuun.

Palatessaan kylään Samooja löytää väkijoukon kokoontuneena kaivon luokse, Haltiamieli on juuri lopettelemassa puhettaan, kun Samooja korottaa äänensä: " Haltiamieli puhuu asiaa. Ainoa keinomme selviytyä tästä karmeasta koettelemuksesta on käydä huolellisesti läpi kaikki todisteet joita tähän mennessä on löydetty, vain siten löydämme syyllisen tai syylliset tämän hirmuteon takana.

Aloitan itse kertomalla havainnoista joita olen tämän päivän aikana tehnyt. Olen päivän aikana yhteistyössä Juspen kanssa haravoinut kylän ympäristön laajalta alueelta ja mikään ei viittaa siihen että tämä yllättävä uhka olisi tullut kylän rajojen ulkopuolelta. Maailma ympärillämme jatkaa normaalia eloaan, syylliset ovat siis yhä edelleenkin tämän kylän muurien sisäpuolella. Älköön nyt kukaan vaietko, aurinko on jo ohittanut korkeimman pisteensä ja aika käy vähiin.

Aiwendil saa jonkinnakoisen kohtauksen ja tarttuu epatoivoisena lempean CAPSin kasivarteen, puhuen nopeasti ja epaselvasti. CAPS kuitenkin ymmartaa sen verran, etta "pimeys on tulossa. Tuli ja kipinat, niiden lahella pahuus on! Metsaan alkaa menko!"

Aiwendil pyortyy saman tien ja virkoaa vasta kun CAPS leyhyttelee hanen nenansa edessa pistavanhajuista kasvia.

Aiwendil pelkaa, eika osaa ilmaista sita selvin sanoin. Han toivoo, etta edes taman kerran ihmiset osaisivat katsoa hanen silmiinsa ja lukea niista totuuden.

[OT]Anteeksi, tosiaan. Kamikazemurmeli, sitten kun olet päättänyt, lähetä minulle nimi siltä varalta, että olisit hirtettävien joukossa. Ensi yöstä lähtien yöllä valitsemasi henkilö on voimassa seuraavan päivänkin, mutta tämä päivä on poikkeus. Eip muuta. [/OT]