Värit merkitsevät minulle aika paljon. Ilman värejä olisi tyhjä. Blaah, joo, tuolla tytöllä on mustaa ja harmaata, tuolla valkoista... Missä kaikki turkoosi on? Entä keltainen?
Pidän keltaisesta, turkoosista, sinisestä, vihreästä... Mutta kullasta en pidä, enkä paljon tummanahrmaastakaan, paits järkevällä väriyhdistelmällä... Sain sätkyn, kun luin umpimähkään (Saatte tappaa minut vastakun olen kirjoittanut viestin loppuun) näitä viestejä ja Ereine sanoi, että keltainen on Orlando Bloomin lempiväri... (!) Aika hassua.
Olen luonut oman värimaalman, niin sanotusti. Yhdistelen värejä vaatteissani ja piirroksissani aivan päättömästi, mutta noudatan silti vanhoja kaavoja. Hautajaisissa tummaa, luovuin juuri viime vuonna 'mekko syntymäpäiville' tavasta. Ja niin edelleen. Kauniita mekkoja merkkitilaisuuksii, kuten ylioppilasjuhliin ja vanhempien henkilöiden syntymäpäiville. Mutta muuten... Joskus valitsen asuni umpimähkään kun en jaksa miettia, mutta useimmiten seison vaatekaapin edessä valitsemassa, että mitäs tänään.
Se on niin, että maailma olisi harmaa ilman värejä. Ei harmaassa, mustassa ja valkoisessa mitään niin pahaa ole, mutta se alkaa tympiä. Esimerkiksi valkoinen on sööttiä mustan kanssa, mutta kyllä keltamusta on se joka jyrää. Yleensä väriyhdistelmät saavat maailman säihkymään. Ihmisestäkin saa tietää enemmän kun näkee millaisia vaatteita se käyttää.
Jos täällä nyt keskustellaan siitä miten värit vaikuttavat sinuun ja niin poispäin, niin sillä tavalla... Ne on tärkeitä. Ja sellaiset väriyhdistelmätki on. Mutta kohtuuden rajoissa. Ei pinkkiä ja vaikka keltaista, se loukkaa molempia.
(Tai no, kukaan ei varmaan ymmärää pointtiani, mutta olen huono selittämään enkä oikeastaan voisikaan koska kukaan ei tajua.)